Isien opetuksia

Efraim Syyrialainen Puhe Jumalan pelosta ja viimeisestä päivästä

(Puhe Jumalan pelosta ja viimeisestä päivästäBKV)

Ephrem Syyrialainen (306-373)

https://bkv.unifr.ch/en/works/-14x/versions/rede-uber-die-gottesfurcht-und-den-jungsten-tag-bkv/divisions/2

Lähde: Bibliothek der Kirchenväter. A selection of patristic works in German, French and English translation

Teos: Rede über die Gottesfurcht und den jüngsten Tag Translation (German):

Käännös:RS

1.

66 Viisauden alku on totisesti Herran pelko, ja viisas on se, joka pelkää Herraa. Se, joka pelkää Jumalaa, pitää kaikki hänen käskynsä ja tekee kaiken hänen tahtonsa ja täyttää kaikki hänen sanansa. Hankkikaa siis Jumalan pelko, rakastakaa hänen kuritustaan ja viisauttaan. Ottakaa se vastaan ja rakastakaa sitä, sillä se kruunaa teidät elämän kruunulla! Jumalan pelko on kaikenlaisen viisauden alku, ja missä sitä ei ole, siellä ei ole mitään hyvää. Herran tie on hyvä, viisas vaeltaa sitä; mutta joka ei vaella sitä, vaeltaa kaikessa pahassa. Viisaat eivät eksy Herran suun sanoista, sillä se on kaiken hyvän lähde, joka virtaa hänen opetuksistaan runsain mitoin. Rakastakaa Jumalan pelkoa ja vaeltakaa hänen teitään virheettömästi, niin löydätte elämän polut, jotka johtavat teidät taivasten valtakuntaan.

Jaumeh = ”päivä” sijasta pitäisi lukea pumeh = ”suu”.

2.

Palvelijalle, joka pelkää isäntäänsä ja tekee kaikessa hänen tahtonsa, isäntä antaa valtuudet valtakunnassaan ja tekee hänestä holhoojansa Joka pelkää isäntäänsä ja pitää kaikki hänen käskynsä, hän antaa hänelle valtuudet kaikessa, mikä hänelle kuuluu, ja jakaa kaiken omaisuutensa hänen kanssaan. Mooses oli innokas palvelija, hän pelkäsi Jumalaa suuresti. Herra teki hänestä taloudenhoitajansa ja uskoi hänelle kaikki aarteensa. Hän alisti maailman hänen ikeeseensä, ja elementit alistuivat hänelle. Minne tahansa hän käänsi katseensa, luodut joutuivat kauhun valtaan. Hän teki hänestä herran ja ylipäällikön ja kutsui häntä jopa Jumalaksi, 1 niin että hän teki tunnustekoja ja ihmeitä niin kuin todellinen Jumala. S. 67 Kun hän lähti Egyptistä, vuoret tanssivat hänen edessään ja kukkulat hyppivät ilosta 2 juhliakseen hänen lähtöään. Meri vapisi hänen edessään ja jakaantui tehdäkseen tietä hänen rinnalleen. Vedet 3 seisoivat kuin muuri, niin että paimen ja hänen laumansa pääsivät läpi. Myös Joosua, Nuunin poika, hänen opetuslapsensa, oli täynnä Jumalan pelkoa ja jakoi Jordanin johdattaakseen kansan perintöön. Hän sai muurilla varustetun kaupungin 4 huutamaan, ja se sortui asukkaidensa päälle. Hän nuhteli taivaankappaleen nopeaa kiertoa, ja se pysähtyi yhtäkkiä. Hän pysäytti auringon ja kuun kaksi suurta vaunua, koska hän tunsi tarvetta kostaa Jumalan vihollisille. Hän käski taivaita, ja ne kuuntelivat häntä ja heittivät raekuuroja kanaanilaisten päälle tappaakseen heidät, jotta he eivät pääsisi pakoon hänen miekkaansa. 5 Elia, ihmeitä tekevä mies, joka oli tulehtunut kiihkosta ja Jumalan pelosta, joka halusi tuhota jumalattomat, käski taivaita Jumalan tavoin, ja ne kuuntelivat hänen sanaansa: ”Älkää lähettäkö alas sadetta tai kastetta, ennen kuin minä käsken!” 6

1.”Sinusta tulee [ikään kuin] Jumala hänelle [Aaronille].” 2. Moos. 4:16

2.Ps. 113:4-6

3.2.Moos. 15:8

4.Jeriko, Jos 6:5

5.Jos 10:11

6.3. Kun.17:1

3.

Koska nämä pyhät miehet pelkäsivät Jumalaa, luodut pelkäsivät heitä ja alistuivat heidän käskyihinsä. He olivat Jumalan asuinpaikka, että hän asui ja asui heissä, ja luodut näkivät hänen kunniallisen voimansa ja pelkäsivät heitä. Sillä joka pelkää Jumalaa, sitä myös luodut pelkäävät, ja jos hän noudattaa Jumalan käskyjä, ne noudattavat hänen käskyjään. Taivas ja maa, meri ja valo ja kaikki niissä oleva tottelee sitä, jolla on Jumalan pelko koko sydämessään. Se, joka pelkää Herraa, on kaiken muun pelon yläpuolella ja jättää kaikki maailman kauhut kauas taakseen. Hän on kaukana kaikesta pelosta, mikään pelko ei koskaan lähesty häntä, jos hän pelkää Jumalaa ja noudattaa kaikkia hänen käskyjään. ”Minulla on Herra silmieni edessä, etten pelkää enkä heikkene”, sanoi Daavid 1, joka oli täynnä Jumalan pelkoa. Hän asetti silmänsä Jumalaan päämääränä ja näköalana, ja siksi hän sanoi: ”Minä en pelkää enkä kompastu”. Hän, joka pelkää Jumalaa, ei pelkää eikä lannistu maailman tai paholaisen kauhuista. Saatana pelkää sitä, joka pelkää Herraa, ja hänen armeijansa vapisevat sen edessä, joka pitää käskyt. Kuolema, joka on jokaiselle ihmiselle kammottava ja jonka edessä kuolevaiset vapisevat, on Jumalaa pelkäävälle ilon juhla. Kuolema pelkää lähestyä Jumalaa pelkäävää, ja ennen kuin sitä käsketään, se ei tule erottamaan sieluaan ruumiistaan.

Ps 15:8

4.

Kun [sielussa] Jumalan pelko tulee hallitsevaksi, se tekee nöyryydestä hallitsevaa. Silloin Jumala alentuu ja asettuu asumaan sieluun, pysyy siinä, asuu siinä, on ikään kuin sen vartija ja karkottaa siitä kaikki kauhut. Serafit vapisevat hänen loistonsa edessä, ja kerubit vapisevat hänen edessään. Kun hän näyttää itsensä luoduilleen, ne katoavat kuin savu, ja kun hän ilmoittaa voimansa maailmoille, ne palavat kuin olki ja tuhoutuvat; mutta mikä pelko voi tulla siihen ja mikä kauhu voi lähestyä sitä, jonka sieluun Jumala on asettunut ja asuu siinä asukkaana? Vain siksi, että olemme jättäneet Jumalan pelon, jonka edessä kaikki vapisee pelosta, pelkäämme eläimiä, jotka ovat meidän ikeemme alaisia, eläimiä, jotka Luojamme on alistanut ja antanut meille alusta alkaen, ei siksi, että me pelkäisimme niitä, vaan siksi, että ne vapisevat meidän edessämme: ”Pelko ja kauhu sinua kohtaan vallitsee koko luomakunnassa!” 1 Näin Jumala puhui ihmiselle alussa; vain me olemme kääntäneet kauniin järjestyksen päinvastaiseksi, niin että me pelkäämme niitä ja pakenemme niitä, koska olemme menettäneet Jumalan pelon . Koska emme pelkää Jumalaa, pelkäämme eläimiä, ja koska emme noudata hänen käskyjään, jopa kovakuoriaiset pelottavat meitä. Pelosta pakenemme rumia ja inhottavia olentoja, joita meidän on käsketty polkea jalkoihinsa 2, ja kauhistumme niitä kauhusta. Te pelkäätte kirottua käärmettä, mutta ette pelkää Jumalaa! Skorpionin edessä vetäydytte kauhusta, mutta Jumalan sanan edessä ette vapise! Kameli pelottaa teitä, leijona kauhistuttaa teitä, karhu, leopardi tai koira saa teidät pakenemaan kauhuissanne, [mutta te ette pelkää Jumalaa]. 3. Teidän ei tarvitse pelätä.

1.Moos 9:2

2.Ps 90:13

3.Suluissa olevat sanat eivät ole tekstissä, mutta ovat varmasti lisättävissä tai ajateltavissa.

5.

Jumalan pelko sitoi leijonat kuoppaan ja Jumalaa pelkäävän vanhurskaan miehen [Daniel]. Tuon pyhimyksen ruumis oli kuin rautaa niiden hampaille, ja koska hän oli täynnä Jumalan pelkoa, hän kesytti hävittäjät. Niille loistaville ja kauniille nuorukaisille, jotka Jumalan pelosta halveksivat kuninkaan pelkoa ja pilkkasivat kuollutta kuvaa, tuli [Jumalan pelko], jonka liekehtivä voima oli kauhistuttava jokaiselle lähestyjälle, teki kasteisen käsivarren syleilemään ja suutelemaan heitä. Kuin hellä äiti, joka syleilee ja suutelee lapsiaan, liekki syleili ja suuteli nuoria miehiä. Hän irrotti heidän kahleensa, koska hän näki heissä Herransa voiman, pidätti heiltä kiihkonsa ja suojeli heitä kastekuurolla. Ei vesi eikä tuli, eivät eläimet eivätkä kokonaiset kansat: mikään ei saa pelkäämään niitä, jotka pelkäävät Jumalaa. Joka pelkää vettä, muistakoon suurta Moosesta, jota suuri meri ei pelottanut vaan kirkasti kulkiessaan sen läpi. S. 70 Joka pelkää tulta, muistele nuoria miehiä uunissa, joita tuli ei pelottanut, vaan hyväili siivillään. Joka pelkää petoja, katsokoon kuopassa olevaa vanhurskasta miestä, joka teki leijonat kesyiksi kuin viattomat karitsat. Joka vapisee kansojen edessä, jotka janoavat murhanhimoisesti sotaa, se rakastakoon Hiskian rukousta, joka löi maahan monia tuhansia. 2. Marttyyrit eivät pelänneet tulta eivätkä vapisseet sen kiihkon edessä. Ei kärsimys eikä ahdistus, ei miekat eikä sahat pelottaneet heitä. 3. Mikään ei voi voittaa Jumalan pelkoa. Se voittaa kaiken kärsimyksen ja kuoleman. Itse asiassa mikään ei voita sitä, koska se on vyötetty suurella voimalla. Pelko on kuin rakkaus, rakkaus on kuin laupeus, ja nämä kolme hyveellisyyttä muodostavat Jumalan asumuksen.

1.Vrt. Laulujen laulu 8:6 LXX, jossa rakkauden liekkejä verrataan tulen siipiin.

2.Assyrialaisen Sennaheribin armeija, ks. 4. Kun. 19; 2. Aikak. 32; Jes. 37

3.Hebr 11:37

6.

Joka pelkää Jumalaa, ei voi tehdä syntiä, ja jos hän noudattaa hänen käskyjään, hän on kaukana kaikesta pahasta. Joka tekee syntiä, on kaukana Jumalasta, ja siksi paha täyttää hänet pelolla, ja hän elää vain pelossa. Koska olemme hylänneet Korkeimman Jumalan pelon, synti on tullut sisään kauhuineen ja aiheuttaa vapinaa ja vapinaa. Se, joka tekee syntiä, vaatii häneltä pelkoa, että hän karttaisi sitä ja yrittäisi kätkeä sen [synnin], sillä se on tappavaa myrkkyä. Synti tuo mukanaan pelkoa, niin että sitä uskaltaa tehdä vain salaa, sillä se ei halua paljastaa itseään, koska se on ruma ja turmelee. Koska se on vastenmielinen, se kätkee itsensä, ja koska se on myrkyllistä, se kätkee itsensä. Jos se ei olisi niin ruma, se ei pyrkisi kätkemään itseään; jos se ei olisi myrkkyä, se ei pyrkisi salaamaan itseään. Se, joka syyllistyy syntiin, pyrkii sen pelosta piilottamaan ja kätkemään sen, jottei sen kammottavuus tulisi ilmi. Hän pelkää häpeää, punastuu häpeästä, häpeää kammottavuuttaan ja pelkää nähdä valoa. Yksikään silmä ei katso mielellään ihmistä, jolla on rumat kasvot, mutta jokaista, jolla on kauniit kasvot, jokainen silmä katsoo ihastuneena. Koska pimeys on hyvin rumaa, yksikään silmä ei halua nähdä sitä; mutta yksikään silmä ei voi tyytyä valon näkemiseen, koska se on niin kaunis. Synti lymyilee pimeydessä ja pakenee valoa, sillä jos se näkyisi valossa, kaikki pakenisivat sitä. Synti vaeltaa pimeydessä ja pelkää pienintäkään ääntä, ja se, joka sen tekee, pelkää jopa omaa ääntään. Se, joka on varas, ei puhu ääneen, ja se, joka on avionrikkoja, ei huuda. Varas puhuu hiljaa, avionrikkoja kuiskaa, irstailija käyttää joskus vain silmäniskua. Hän pelkää omaa suutaan, koska hän haluaa tehdä synnin hiljaisuudessa, ja sen sijaan, että hän puhuisi suullaan ja kielellään, hän puhuu kulmakarvoillaan ja silmäripsillään. Aviorikos aiheuttaa avionrikkojassa pelkoa, ja varastaminen aiheuttaa varkaassa pelkoa ja vapinaa. Jokainen tehty synti pelottaa tekijäänsä; jo pelkkä sen mainitseminen aiheuttaa hänelle ahdistusta, se haluaa nousta esiin ja tulla tunnetuksi. Hölmö [joka haluaa tehdä rikoksen] vapisee pelosta saumojensa kolinasta, jopa omista askelistaan, sillä hän pelkää, että niiden ääni kuuluu ja hän itse jää kiinni, häpeää ja loukkaantuu. Jos hän kuulee jonkin äänen, hän pysähtyy paikalleen kuin kivi; jos koira haukkuu, hän hyppää sitä peläten; jos jokin liikahtaa, hän kiirehtii pakenemaan ikkunan kautta. Hän ei mene ovesta ulos, vaan juoksee seinien ja aitojen yli, ja vaikka hänen jalkansa kipeytyisivät, hän ei tajua sitä pelosta. Paha on tunkeutunut häneen, asuu hänen sielussaan ja täyttää hänet kauhulla ja värinällä; minne hän meneekin, hänen askeleensa ovat täynnä jännitystä ja vaaraa.

7.

72 Jos synnin salainen tekeminen aiheuttaa jo nyt tällaista pelkoa, millaista kauhua se aiheuttaa, kun se tulee julki! Jos synti jo nyt aiheuttaa pelkoa siinä, joka sen tekee, kuinka suurta pelkoa se aiheuttaa hänelle, kun hän seisoo tuomarin edessä! Varas ja avionrikkoja häpeävät, kun vain yksi ihminen näkee heidät; kuinka suuri onkaan se häpeä, jossa he seisovat, kun taivas ja maa katsovat heitä! Ei ole yhtäkään ajatusta, joka on koskaan ollut sydämessä, joka ei tulisi ulos; eikä ole yhtään hetkeä, joka ei näkyisi siellä ja seisoisi tuomiossa. Kaikki häpeällisen intohimon kuiskaukset ja kuiskaukset tulevat tuona päivänä julki sen vanhurskaan Tuomarin toimesta, joka julkisesti tuomitsee kätketyt asiat; Hän kutsuu taivaan ja maan tulemaan Hänen kanssaan tuomiolle. Korkeuksien ja syvyyksien asukkaat seisovat siellä vapisten ja väristen. Ylhäältä tulevat sotajoukot ja alhaalta tulevat sotajoukot vapisevat pelosta armottoman tuomarin edessä, joka seisoo aseistautuneena kauhun ja kuoleman kanssa. Taivas vyöryy kauhusta, ja tähdet putoavat sieltä kuin kypsymättömät hedelmät viikunapuusta ja kuin lehdet puista. Aurinko pimenee pelosta, kuu vapisee, kirkkaat tähdet himmenevät tuon tuomion pelossa. Säikähtäen meri kääntyy ympäri, katoaa, kuivuu eikä sitä enää ole. Maan tomu syttyy tuleen, niin että se muuttuu kokonaan savuksi. Vuoret sulavat pelosta kuin lyijy uunissa, ja kaikki kukkulat vajoavat savuksi kuin palava kalkki.

8.

Jumala nousee tuomitsemaan ja nousee vihollisiaan vastaan; silloin luomakunta vapisee ja tulee kuolleeksi. Jumala nousee tuomitsemaan, ja koko luomakunta tuhoutuu, eikä maailma kestä tuomarin vihaa. Jumala nousee tuomitsemaan; taivas ja maa hajoavat, ja koko maailma romahtaa, ja kaikki sen kauneus katoaa. Jumala nousee tuomitsemaan s. 73 jumalattomat ja kapinalliset, luomakunta romahtaa tuhoon; kuka voi kestää hänen vihansa väkivaltaisuutta? Korkeudet sortuvat hänen edessään, ja kaikki syvyydet sortuvat; taivas ja maa katoavat ja häviävät kuin savu. Hän käärii koko luomakunnan kokoon ja heittää sen pois kuin kaavun kostaakseen vihassaan vihollisille, jotka vihaavat häntä. Hän oli käärinyt itsensä koko maailmaan kuin viittaan, mutta vihassaan hän heittää sen pois suorittaakseen tuomion halveksijoilleen. Aivan kuten vihan täyttämä ihminen vihassaan heittää pois vaatteensa rangaistakseen vastustajaansa ja kostaakseen vihollisilleen, niin tuo tuomari heittää pois koko luomakuntansa ja murskaa sen niiden paatuneiden ja kapinoitsijoiden päälle, jotka halveksivat ja pilkkasivat häntä ja pitivät häntä mitättömänä. Luodut eivät kestä tuomarin vihan kuumuutta, joka palaa vihan tulella vihamiehiä ja jumalattomia vastaan; tuli ahmii hänen edessään ja roihuaa väkevästi hänen ympärillään kuluttaen jumalattomat ja tuhoten vääryyden tekijät. Kaikki ne, jotka hänen pitkämielisyydessään pilkkasivat häntä pilkallisesti ja pitivät häntä mitättömänä, tuhoutuvat kuin kuivat oksat hänen luotaan lähtevän tulen edessä. Taivaat pimenevät kauhusta; kuka jumalattomista pelastuu? Meri kuivuu hänen pelossaan; kuka paha ihminen pääsee hengissä? Koko maa on tulessa; kuka syntinen pääsee pakoon? Herran tuli ilmestyy kostamaan, ja taivas ja maa ja meret syttyvät tuleen kuin olki. Vain pieni kipinä lähtee jumaluuden tulesta, eikä yksikään luoduista kansoista kestä sen liekkiä.

9.

Jumala halusi kerran luoda maailmat ja kutsua ne eloon. Armosta hän kätki tulensa, jottei se polttaisi maailmoja. Hyvyydessään hän kätki tulensa ja armossaan tulensa; sillä jos hän ei olisi kätkenyt tultaan, luodut eivät olisi voineet olla olemassa. Mutta silloin, kun hän tulee tuomitsemaan taivasta ja maata, s. 74, hän antaa tulensa purkautua vihassaan, eivätkä maailmat kykene seisomaan sen edessä. Yläpuolella olevat maistavat kuolemaa ja alapuolella olevat kuolemaa. Jos kaikkia hyviä ja vanhurskaita ei armon kautta suojella Tuomarin tulelta, joka sytyttää taivaan ja maan tuleen, myös heidät tuhoutuisivat syntisten kanssa tuon Tuomarin tulessa. Todellakin, jos armo ei seisoisi taivaallisten rivien edessä, myös heidät tuhottaisiin jumalattomien kanssa tuon tulen väkivaltaisuudessa. Jos siis vanhurskaat tuskin pysyvät hengissä tuon tuomion pelon vuoksi, minne heitetään jumalattomat ja syntiset? Henkien tuliset joukot eivät puolusta heitä, koska he itse vapisevat ja tutisevat, sillä he näkevät tuomarin tulisen vihan ja vaipuvat kuin kuolleet. Eivätkä pyhätkään esirukoile, sillä hänen vihansa savu nousee ylös, ja he vapisevat peläten palavansa syntisten kanssa. Kun kuningas nousee vihassaan tuomitsemaan vihaajansa, hänen vihansa jumalattomien kanssa rankaisee jopa hänen ystäviään, jos he rukoilisivat heidän puolestaan.

10.

Hän istuu tulisella valtaistuimella 1, jota ympäröi tulimeri, ja hänestä purkautuu tulen virta koettelemaan kaikkia maailmoja. Hän on välittänyt tulensa ihmislapsille 2, jotta he eivät kärventyisi tuosta tulesta, kun hän sytyttää luomakunnan tuleen ja koettelee sitä kuin uunissa. Jos hänen [rakkauden] tulensa säilytetään uskollisesti eikä sitä sammuteta synnillä, ne, jotka ovat sen säilyttäneet, pelastuvat tuosta kauheasta tulesta; mutta jos se sammutetaan synnillä eikä sitä säilytetä pyhyydellä, heistä [jotka eivät ole sitä säilyttäneet] tulee tuon tulen, jonka väkivaltaisuudesta maailma palaa, olkia. Kuningas laskeutuu paikaltaan tuomitsemaan maata, ja suuressa pelossa ja kauhussa hänen legioonansa laskeutuvat hänen mukanaan. Hänen mahtavat sotajoukkonsa tulevat katsomaan tuota hirvittävää tuomiota, ja kaikki ihmiset, jotka ovat koskaan olleet ja tulevat koskaan olemaan, seisovat siellä. Yksikään vääryys, joka on koskaan ollut ja tulee koskaan olemaan, ei jää jäljelle; se tulee tuolle näyttämölle katsomaan tuomarin tuomiota. Pasuunan ääni lähetetään herättämään haudatut, ja viimeisen pasuunan soidessa kaikki kuolleet nousevat ylös. Silmänräpäyksessä Pojan kutsu käskee kaikkia kuolleita kokoontumaan tuon oikeudenistuimen eteen. Kauhu tarttuu kuolemaan, ja se oksentaa ulos kaikki saaliinsa, jonka se on syönyt, niin ettei se jätä paikalleen yhtään vainajaa, jota se ei haluaisi tuoda tuomiolle. Maan pölyä kehotetaan erottamaan kuolleiden pöly, niin että ei jää jäljelle yhtään pölyhiukkasta, joka ei tulisi tuomarin eteen. Mereen hukkuneet, villipetojen syömät, lintujen repimät, tulessa palaneet herätetään ankaralla ja nopealla kutsulla: nouse ja tule. Se, joka menehtyi äitinsä kohdussa pääsemättä tähän elämään, nousee esiin aikuisena ihmisenä aallon vaikutuksesta, joka palauttaa elämän kuolleille. Lapsi, joka kuoli äitinsä kohdussa raskauden aikana samaan aikaan kuin äitinsä, on ylösnousemuksessa täysin kehittynyt, tunnistaa äitinsä ja on tämän tunnistama. Äiti tietää, että tämä lapsi on hänen poikansa, ja lapsi tunnistaa hänet äidikseen. Ylösnousemus synnyttää täydellisen ihmisen ja antaa hänelle täydellisen tiedon. Hän, jota synti ei ole sokaissut, tietää kaiken kuten Jumala. Hän näkee kaiken maan päällä ja taivaassa sillä tarkalla tiedolla, jota mikään ei pääse pakoon. Avionrikkojatar, joka tuhosi kohtunsa, jotta hän ei näkisi tätä maailmaa, kieltää lapseltaan tuon uuden maailman näkemisen. Koska hän ei anna sille tämän maailman elämää ja valoa, se riistää häneltä tuonpuoleisen maailman elämän ja valon. Koska hän teki lapsestaan kohdussaan keskenmenon, jotta se haudattaisiin maan pimeyteen, se tekee myös hänestä keskenmenon, jotta hänen on vaellettava äärimmäiseen pimeyteen. Tämä on avionrikkojien ja avionrikkojaan, jotka riistävät lastensa hengen, kosto. Tuomari rankaisee heitä kuolemalla ja heittää heidät kurjuuden kuoppaan, joka on täynnä mätänemisen lantaa.

1.Dan 7:9 f

2.Lk. 12: 49

11.

Luoja herättää Aatamin lapset samaan aikaan; aivan kuten hän loi heidät, hän myös herättää heidät henkiin. Ylösnousemuksessa ei ole ketään toista suurempaa eikä toista pienempää; ennenaikaisena syntynyt on aivan kuin aikuinen. On korkeita ja korotettuja vain tekojen ja tapojen mukaan. Toinen on kuin tähdet, toinen kuin pimeys. Vanhurskaat ovat vanhurskauden tekojen perusteella korkeita ja yleviä; jumalattomat ovat jumalattomuuden tapojen perusteella alhaisia ja pieniä. Hyvät erotetaan jumalattomista tuomarin päätöksen mukaisesti; edelliset nousevat taivaaseen, mutta jälkimmäiset laskeutuvat kuiluun. Edelliset pääsevät valtakuntaan, jälkimmäiset joutuvat helvettiin. Silloin vain yksi huudahdus kajahtaa ylä- ja alapuolelta; ylistyshuuto kajahtaa molemmilta puolilta yhtä aikaa: ”Oikeamielinen olet sinä, Herra, ja hyvin oikeudenmukaiset ovat tuomiosi”, huutavat jopa syntiset. ”Herra on vanhurskas ja oikeudenmukainen”, kaikuu oikealla puolella oleva väkijoukko, ‘ne, jotka tekevät hyvää, saavat vastineeksi hyvää’.” ”Herra on vanhurskas ja suoraselkäinen”, huutaa vasemmanpuoleinen väkijoukko, ”se, joka teki pahaa, sai vastineeksi pahaa.” Eläköön siis hyveelliset ja vanhurskaat, jotka päästetään sitten elämään ja iloitsemaan Jumalan kanssa valtakunnassa, jolla ei ole loppua. Hän jakaa kirkkautensa heidän kanssaan, he pukeutuvat loistavaan valoon, ja heidän kasvonsa loistavat taivaassa jopa säteilevämmin kuin taivas itse. Mutta voi jumalattomia ja jumalattomia, sillä heitä kidutetaan Saatanan kanssa rangaistuksena teoistaan! Se, joka on tehnyt syntiä ja loukannut Jumalaa ja kätkenyt rikoksensa maan päällä, joutuu siihen ulkoiseen pimeyteen, jossa ei ole valoa. Joka on kätkenyt petoksen sydämeensä ja kateuden mieleensä, joutuu tulen ja tulikiven hirvittävään syvyyteen. Joka antaa itsensä vihan valtaan ja karkottaa rakkauden itsestään niin, että hän vihaa lähimmäistään, hänet luovutetaan vihan enkeleiden haltuun, että vihan [perkeleen] kautta häntä kiusattaisiin. Joka ei murra nälkäisen leipää eikä virvoita ahdistettua, huutaa hädässä, mutta kukaan ei kuule eikä virvoita häntä. Hän, joka eli yltäkylläisesti ja loistavasti rikkauksissaan eikä avannut oveaan hädänalaisille, pyytää liekeissään pisaraa vettä, mutta kukaan ei anna sitä hänelle. Hän, joka saastutti suunsa pilkalla ja kielensä paheksunnalla, vajoaa haisevaan lantaan, niin että hänen suunsa sulkeutuu, eikä hän voi enää lausua sanaakaan. Hänet, joka on ryöstänyt ja ahdistanut muita ja täyttänyt talonsa väärällä hyvällä, joutuu kirottujen perkeleiden valtaamaksi, ja häntä odottaa huokaus ja hampaiden kiristely. Hän, joka palaa siveettömyyden ja aviorikoksen häpeällisestä himosta, palaa loputtomasti Saatanan kanssa helvetissä. Joka rikkoo pappien kieltoa ja polkee Jumalaa halveksivasti jalkoihinsa, hänen kidutuksensa on kaikista kidutuksista suurin ja kauhein.

12.

Jumala Jumalalta, tosi Jumala tosi Jumalalta! Me tunnustamme, että sinä olet hyvä; sinun hyvyytesi auta meitä! Älä anna meidän joutua helvettiin ja piinaan Saatanan kanssa! Me tunnemme sinut laupiaana, kätke meidät armosi siipien alle! Tunnustamme sinut valkeudeksi ja itsemme palvelijoiksi sinun kätesi alle. Älä anna pahan siepata meitä pois luotasi ja anna meidän kapinoida hallintoasi vastaan! Me tunnemme sinut vanhurskaana, ole meille, Herra, vanhurskaus! Vapahtajana me tunnemme sinut; vapauta ja pelasta meidät pahasta! Pyhänä me ylistämme sinua; pyhittäköön meidät lihasi ja veresi! Lunastetuilta, jotka söivät sinun lihaasi ja joivat kallisarvoista vertasi, ylistys olkoon sinulle, ja meille olkoon sinun armosi, oi hyvä, joka armahdat syntisiä!