Gregorios Nyssalainen  KRISTUKSEN KASTEESTA-SAARNA TEOFANIAJUHLAA VARTEN.

 

Gregorios Nyssalainen 

KRISTUKSEN KASTEESTA

SAARNA TEOFANIAJUHLAA VARTEN

Lähde:

A SELECT LIBRARY OF NICENE AND POST-NICENE FATHERS OF THE CHRISTIAN CHURCH.

Second Series.

TRANSLATED INTO ENGLISH WITH PROLEGOMENA AND EXPLANATORY NOTES UNDER THE EDITORIAL SUPERVISION OFHENRY WAGE, D.D., AND PHILIP SCHAFF, D.D., LLD., Principal of King s College, London. Professor of Church History in the Union Theological Seminary, New York.

IN CONNECTION WITH A NUMBER OF PATRISTIC SCHOLARS OF EUROPE AND AMERICA.

VOLUME V.

GREGORY OF NYSSA DOGMATIC TREATISES, ETC.

SEEN BY PRESERVATION SERVICES   DATE OXFORD:

PARKER AND COMPANY.

NEW YORK:

THE CHRISTIAN LITERATURE COMPANY

MDCCCXCIII

***

Teos:

Gregory of Nyssa

On the Baptism of Christ. A sermon for the day of Lights

Käännös RS

KRISTUKSEN KASTEESTA

SAARNA TEOFANIAJUHLAA VARTEN (1).

Nyt tunnistan oman laumani: tänään näen kirkon totutun hahmon, kun te, vastenmielisesti virittäytyneinä jopa lihan huolista huolehtimiseen, tulette vähenemättömänä joukkona yhteen Jumalan palvelukseen – kun kansa tungeksii talossa, tulee pyhään pyhäkköön ja kun se joukko, joka ei löydä paikkaa sisältä, täyttää ulkotilaa pihapiirissä kuin mehiläiset. Sillä jotkut heistä tekevät työtä sisällä, kun taas toiset ulkopuolella hyrräävät pesän ympärillä. Tehkää niin, lapseni, älkääkä koskaan luopuko tästä innosta. Tunnustan nimittäin, että tunnen paimenen kiintymystä ja toivon, kun olen asettunut tälle vartiotornille, näkeväni lauman kokoontuneen vuoren juurelle; ja kun minulle käy niin, olen täynnä ihmeellistä vakavuutta ja työskentelen mielelläni saarnani parissa, niin kuin paimenet tekevät maalaisjumalanpalveluksensa parissa. Mutta kun asiat ovat toisin ja te harhailevat kaukaisissa vaelluksissa, kuten te teitte äskettäin, viime Herran päivänä, olen hyvin levoton ja iloinen voidessani olla hiljaa, ja pohdin kysymystä pakenemisesta täältä ja etsin profeetta Elian Karmelia tai jotakin kalliota, jolla ei ole asukasta, sillä masennuksen vallitessa ihmiset valitsevat luonnostaan yksinäisyyden ja yksinäisyyden. Mutta nyt, kun näen teidät tungeksimassa tänne kaikkine perheineen, minulle tulee mieleen profeetallinen sanonta, jonka Jesaja julisti kaukaa puhuttelemalla ennakoiden kirkkoa kauniine ja lukuisine lapsineen: ”Keitä ovat nämä, jotka lentävät kuin pilvi ja kuin kyyhkyset poikasineen minun luokseni (2)”? Niin, ja hän lisää lisäksi vielä tämänkin: ”Paikka on minulle liian ahdas; antakaa paikka, jossa minä voin asua (3)”. Sillä nämä ennustukset Hengen voima teki viitatessaan väkirikkaaseen Jumalan seurakuntaan, jonka oli myöhemmin määrä täyttää koko maailma maan äärirajoilta maan ääriin.

Aika on siis tullut, ja se kantaa mukanaan pyhien salaisuuksien muistoa, jotka puhdistavat ihmistä – salaisuuksien, jotka puhdistavat sielusta ja ruumiista jopa sen synnin, jota on vaikea puhdistaa pois, ja jotka palauttavat meidät takaisin siihen ensimmäisen tilamme oikeudenmukaisuuteen, jonka Jumala, paras taitelija, painoi meihin. Siksi te, vihityt, olette kokoontuneet yhteen; ja te tuotte myös sen kansan, joka ei ole tehnyt koettelemusta, ja johdatatte hyvien isien tavoin, huolellisella johdatuksella, vihkimättömät uskon täydelliseen vastaanottamiseen. Minä puolestani iloitsen molemmista; – teistä, jotka olette vihittyjä, koska olette rikastuneet suurella lahjalla; teistä, jotka olette vihkimättömiä, koska teillä on kohtuullinen toiveikkuus – vapautus siitä, mitä on tilitettävä, vapautus orjuudesta, läheinen suhde Jumalaan, vapaa rohkeus puhua ja orjallisen alistumisen sijasta tasavertaisuus enkelien kanssa. Nämä asiat ja kaikki, jotka niistä seuraavat, kasteen armo turvaa ja välittää meille. Jättäkäämme siis muut pyhien kirjoitusten asiat muihin tilaisuuksiin ja pitäytykäämme edessämme olevassa aiheessa ja tarjotkaamme mahdollisuuksiemme mukaan juhlaan sopivia ja sopivia lahjoja, sillä jokainen juhla vaatii omanlaisensa käsittelyn. Niinpä toivotamme avioliiton tervetulleeksi häälauluilla; surun johdosta tuomme asianmukaisen uhrin hautajaislauluilla; liikeasioihin liittyvinä aikoina puhumme vakavasti, juhlallisuuksiin liittyvinä aikoina höllennämme mielemme keskittymistä ja rasitusta; mutta kullakin kerralla pysymme vapaina häiritsemästä asioita, jotka ovat vieraita sen luonteelle.

Kristus siis syntyi ikään kuin muutama päivä sitten – Hän, jonka sukupolvi oli ennen kaikkea, järkevää ja älyllistä. Tänään Johannes kastaa Hänet, jotta Hän puhdistaisi sen, joka oli saastunut, jotta Hän toisi Hengen ylhäältä ja korottaisi ihmisen taivaaseen, jotta se, joka oli langennut, nousisi ylös ja se, joka oli hänet kukistanut, häpäistyisi. Älkääkä ihmetelkö, jos Jumala osoitti niin suurta vakavuutta asiamme puolesta; sillä se, joka teki meille vääryyttä, teki juonen meitä vastaan huolella; Luojamme on ennakoivasti ajatellut, että meidät pelastetaan. Ja hän, tuo paha hurmuri, kehitellessään uutta syntijuoniaan sukuamme vastaan, veti mukanaan käärmeen junansa, joka oli hänen tarkoituksensa mukainen valeasu, ja astui epäpuhtaudessaan sen sisään, mikä oli hänen kaltaisensa, – asuessaan, maallisena ja maallisena, niin kuin hän tahtomukseltaan olikin, tuossa hiipivässä olennossa. Mutta Kristus, hänen pahojen tekojensa korjaaja, omaksuu ihmisyyden täydellisyydessään ja pelastaa ihmisen ja tulee meidän kaikkien tyypiksi ja hahmoksi, pyhittääkseen jokaisen teon esikoisen ja jättääkseen palvelijoilleen epäilyksiä perinnettä kohtaan osoittamassaan innossa. Kaste on siis puhdistumista synneistä, syntien anteeksiantamista, uudistumisen ja uudistumisen syytä. Uudelleensyntymisellä ymmärrämme ajatuksissa ajateltua, ei ruumiillisella silmällä havaittavaa uudistumista Sillä emme me juutalaisen Nikodeemuksen ja hänen jokseenkin tylsän älykkyytensä mukaan muuta vanhusta lapseksi emmekä muodosta uudestaan rypistynyttä ja harmaapäistä hellyyttä ja nuoruutta, jos palautamme miehen takaisin äitinsä kohtuun; mutta kuninkaallisella armolla palautamme sen, joka kantaa synnin arpia ja on vanhentunut pahoissa tavoissa, takaisin vauvan syyttömyyteen. Sillä niin kuin vastasyntynyt lapsi on vapaa syytöksistä ja rangaistuksista, niin myös uudestisyntyneellä lapsella ei ole mitään vastattavaa, sillä hän on kuninkaallisen armon kautta vapautettu vastuusta (4). Ja tätä lahjaa ei anna vesi (sillä siinä tapauksessa se olisi kaikkea luomakuntaa ylevämpi asia), vaan Jumalan käsky ja Hengen vierailu, joka tulee sakramentaalisesti vapauttamaan meidät. Mutta vesi palvelee puhdistuksen ilmaisemista. Sillä koska meillä on tapana vedellä pesemällä tehdä ruumiimme puhtaaksi, kun se on likaantunut liasta tai mudasta, sovellamme sitä siksi myös sakramentaalisessa toiminnassa ja osoitamme hengellistä kirkkautta sillä, mikä on aistiemme alainen. Jatkakaamme kuitenkin, jos se näyttää hyvältä, sinnikkäästi kasteeseen liittyvää tutkimusta täydellisemmin ja yksityiskohtaisemmin, lähdettäen kuin lähteenä Raamatun julistuksesta: ”Ellei ihminen synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä Jumalan valtakuntaan (5)”. Miksi molemmat mainitaan, ja miksi Hengen ei yksin katsota riittävän kasteen suorittamiseen? Ihminen, kuten hyvin tiedämme, on yhdistetty, ei yksinkertainen: ja siksi samankaltaiset ja samankaltaiset lääkkeet osoitetaan parantamista varten hänelle, joka on kaksijakoinen ja yhdistetty: – hänen näkyvälle ruumiilleen vesi, aistittava elementti, – hänen sielulleen, jota emme voi nähdä, näkymätön Henki, johon usko vetoaa ja joka on sanomattomasti läsnä. Sillä ”Henki puhaltaa sinne, minne tahtoo, ja sinä kuulet hänen äänensä, mutta et voi tietää, mistä hän tulee tai minne hän menee (6)”. Hän siunaa ruumiin, joka kastetaan, ja veden, joka kastaa. Älkää siis halveksiko jumalallista pesuallasta älkääkä ajatelko sitä kevyesti tavallisena asiana veden käytön vuoksi. Sillä voima, joka vaikuttaa, on mahtava, ja ihmeelliset ovat ne asiat, jotka sillä tehdään. Sillä myös tämä pyhä alttari, jonka ääressä seison, on kivestä, luonteeltaan tavallisesta, joka ei eroa mitenkään muista kivilaatoista, joilla rakennamme talojamme ja koristamme jalkakäytäviämme; mutta koska se on vihitty Jumalan palvelukseen ja saanut siunauksen, se on pyhä pöytä, saastuttamaton alttari, jota eivät enää kosketa kaikkien kädet, vaan ainoastaan pappien, ja sitäkin kunnioittavasti. Leipä taas on aluksi (7) tavallista leipää, mutta kun sakramentaalinen teko vihkii sen, sitä kutsutaan Kristuksen ruumiiksi ja siitä tulee Kristuksen ruumis. Samoin on sakramenttiöljyn laita, samoin viinin laita: vaikka niillä on ennen siunausta vain vähäinen arvo, Hengen lahjoittaman pyhityksen jälkeen kullakin niistä on oma erilainen toimintansa. Sama sanan voima tekee myös papista kunnioitettavan ja kunniakkaan, joka on erotettu hänelle annetun uuden siunauksen ansiosta yhteisyydestä ihmismassan kanssa. Kun hän vielä eilen oli yksi massasta, yksi kansasta, hänestä tehdään yhtäkkiä opas, puheenjohtaja, vanhurskauden opettaja, kätkettyjen salaisuuksien opastaja; ja tämän hän tekee (8) muuttumatta lainkaan ruumiiltaan tai muodoltaan, vaan pysyen kaikin puolin samana ihmisenä kuin ennenkin, mutta muuttuen jonkin näkymättömän voiman ja armon vaikutuksesta näkymättömän sielunsa osalta korkeampaan tilaan. Ja niin on monia asioita, joita tarkastellessanne huomaatte, että niiden ulkonäkö on halpamainen, mutta niiden aikaansaannokset ovat mahtavia; ja näin on erityisesti silloin, kun keräätte muinaisesta historiasta (9) tapauksia, jotka ovat samankaltaisia ja samankaltaisia kuin tutkimuksemme aihe. Mooseksen sauva oli pähkinäsauva. Ja mitä muuta se on kuin tavallista puuta, jota jokainen käsi leikkaa ja kantaa, muokkaa sitä haluamaansa tarkoitukseen ja heittää halutessaan tuleen? Mutta kun Jumala halusi tehdä tuon sauvan avulla ihmeitä, jotka olivat yleviä ja joiden ilmaiseminen ylittää kielenkäytön voiman, puu muuttui käärmeeksi. Ja taas, toisella kertaa, hän löi vettä, ja nyt hän teki vedestä verta, nyt hän teki siitä lukemattomia sammakkolintuja; ja taas hän jakoi meren, joka oli jakautunut syvyyteensä asti ilman, että se olisi taas virrannut yhteen. Samoin erään profeetan vaippa, vaikka se oli vain vuohen nahka, teki Elisan tunnetuksi koko maailmassa. Ja ristin puu on pelastava (1) kaikille ihmisille, vaikka se on, kuten minulle on kerrottu, pala köyhää puuta, joka on arvottomampi kuin useimmat puut. Niinpä pensaspensas osoitti Moosekselle Jumalan läsnäolon ilmenemisen; niinpä Elisan jäännökset herättivät kuolleen miehen henkiin; niinpä savi antoi näön sille, joka oli ollut sokea kohdusta asti. Ja vaikka kaikki nämä asiat olivatkin materiaa ilman sielua tai järkeä, niistä tehtiin välineet niiden tekemien suurten ihmeiden suorittamiseen, kun ne saivat Jumalan voiman. Nyt samanlaisen päättelytavan mukaan myös vesi, vaikka se ei ole mitään muuta kuin vettä, uudistaa ihmisen hengelliseen uudesti syntymiseen (2), kun ylhäältä tuleva armo pyhittää sen. Ja jos joku taas vastaa minulle herättämällä vaikeuksia kysymyksineen ja epäilyksineen, jatkuvasti kysellen ja tiedustellen, miten vesi ja siinä suoritettava sakramentaalinen teko uudistavat, vastaan hänelle mitä oikeutetuimmin: ”Näytä minulle tuon lihan jälkeisen sukupolven tapa, niin minä selitän sinulle sielun uudistumisen voiman.” Tämä ei ole enää mahdollista. Te ehkä sanotte selityksenä asiasta: ”Se on siemenen syy, joka tekee ihmisen”. Oppikaa sitten meiltä vastavuoroisesti, että pyhitetty vesi puhdistaa ja valaisee ihmisen. Ja jos taas kerran vastustatte minulle teidän ”Miten?” -vastaustanne. huudan vastaukseksi kiivaammin: ”Miten nestemäisestä ja muodottomasta aineesta tulee ihminen?”, ja niin väite etenemistään harjoitetaan kaikkeen kautta koko luomakunnan. Miten taivas on olemassa? miten maa? miten meri? miten jokainen asia? Kaikkialla ihmisten järkeily, joka on ymmällään löytämisen yrityksessä, turvautuu tähän tavuun ”miten”, kuten ne, jotka eivät osaa kävellä, turvautuvat istuimeen. Lyhyesti sanottuna kaikkialla Jumalan voima ja hänen toimintansa ovat käsittämättömiä ja kykenemättömiä pelkistämään sääntöihin, sillä hän tuottaa helposti kaiken, mitä hän tahtoo, ja samalla hän salaa meiltä hänen toimintansa tarkan tuntemuksen. Siksi myös autuas Daavid, kiinnittäessään mielensä luomakunnan suurenmoisuuteen ja sielunsa hämmentyneellä ihmetyksellä täyttyneenä, lausui tuon kaikkien laulaman jakeen: ”Herra, kuinka moninaiset ovatkaan sinun tekosi, viisaudella olet ne kaikki tehnyt (3)”. Hän ymmärsi viisauden, mutta viisauden taidetta hän ei kyennyt selvittämään. Jättäkäämme siis tutkimatta sitä, mikä on ihmisen voimien ulottumattomissa, ja etsikäämme pikemminkin sitä, mikä osoittaa merkkejä siitä, että se on osittain ymmärryksemme piirissä: – Mikä on syy siihen, miksi puhdistus tapahtuu vedellä, ja mitä varten kolme upotusta otetaan vastaan? Se, mitä isät opettivat ja minkä mielemme on ottanut vastaan ja hyväksynyt, on seuraava: – Tunnistamme neljä elementtiä, joista maailma koostuu, jotka jokainen tietää, vaikkei niiden nimiä sanoisikaan; mutta jos yksinkertaisempien vuoksi on hyvä kertoa niiden nimet, ne ovat tuli ja ilma, maa ja vesi. Nyt meidän Jumalamme ja Vapahtajamme, kun hän täytti säätyjä meidän tähtemme, meni neljännen näistä, maan, alle, herättääkseen sieltä elämän.

Ja kun me otamme kasteen vastaan, emme tosiaankaan hautaudu Herraamme ja Opettajaamme ja Opastajamme jäljitellen maahan (sillä se on kokonaan kuolleen ruumiin suoja, joka peittää luontomme heikkoutta ja rappeutumista), vaan tulemme maan kaltaiseen elementtiin, veteen, ja kätkeydymme siihen, niin kuin Vapahtaja kätkeytyi maahan: Ja näin tekemällä me kolmesti edustamme itsellemme sitä ylösnousemuksen armoa, joka toteutui kolmessa päivässä; ja tämän me teemme, kun emme ota vastaan sakramenttia hiljaisuudessa, vaan samalla kun meidän yllemme lausutaan niiden kolmen pyhän persoonan nimet, joihin me uskoimme, joihin me myös toivomme, joista meille tulee sekä nykyisen että tulevan olemassaolomme tosiasia. Saattaa olla, että olet loukkaantunut, sinä, joka rohkeasti vastustat Hengen kirkkautta, ja että kadehdit Hengelle sitä kunnioitusta, jolla hurskaat häntä kunnioittavat. Jätä riitelemättä kanssani: vastusta, jos voit, niitä Herran sanoja, jotka antoivat ihmisille kasteeseen kutsumisen säännön. Mitä sanoo Herran käsky? ”Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (4).” Miten Isän nimeen? Koska Hän on kaiken alkusyy. Miten Pojan nimessä? Koska Hän on luomakunnan luoja. Miten Pyhän Hengen nimessä? Koska Hän on kaiken täydellistävä voima. Niinpä me kumarramme Isän edessä, että meidät pyhitettäisiin; myös Pojan edessä me kumarramme, että sama päämäärä toteutuisi; myös Pyhän Hengen edessä me kumarramme, että meistä tehtäisiin sitä, mitä hän on tosiasiassa ja nimessä. Pyhityksessä ei ole eroa siinä mielessä, että Isä pyhittää enemmän, Poika vähemmän, Pyhä Henki vähemmässä määrin kuin kaksi muuta. Miksi siis jaat Kolme Persoonaa eri luontoisiksi palasiksi ja teet Kolme Jumalaa, jotka ovat keskenään erilaisia, vaikka saat kaikilta yhden ja saman armon?

Koska esimerkit kuitenkin aina tekevät väitteen kuulijoille elävämmäksi, ehdotan, että opastan jumalanpilkkaajien mieltä havainnollistamalla maallisten ja alhaisten asioiden avulla niitä asioita, jotka ovat suuria ja aisteille näkymättömiä. Jos sinulle kävisi niin, että joutuisit vihollisten keskellä olevaan vankeuteen, olisit orjuudessa ja kurjuudessa, voihkaisit sen muinaisen vapauden perään, joka sinulla kerran oli – ja jos kerralla kolme miestä, jotka olivat tyrannimaisen isäntäväen maasi huomattavia miehiä ja kansalaisia, vapauttaisivat sinut pakosta, joka sinua painoi, ja antaisivat lunnaasi tasan, ja jakamalla rahan kustannukset tasan keskenään, etkö silloin, kun saat tämän suosion, katsoisi näitä kolmea yhtä lailla hyväntekijöinä ja maksaisi lunnaat takaisin heille tasan, koska vaivannäkö ja kustannukset sinun puolestasi olivat yhteiset heille kaikille – jos siis olisit oikeudenmukainen tuomari sinulle tehdystä hyödystä? Tämän voimme nähdä, sikäli kuin se on havainnollistamista (5), sillä tarkoituksemme ei nyt ole tehdä tiukkaa tiliä uskosta. Palatkaamme tähän vuodenaikaan ja aiheeseen, jonka se asettaa eteemme.

Huomaan, että evankeliumit, jotka on kirjoitettu ristiinnaulitsemisen jälkeen, eivät ainoastaan julista kasteen armoa, vaan jo ennen Herramme inkarnaatiota muinainen Raamattu ennakoi kaikkialla uudestisyntymisemme kaltaisuutta; se ei ilmennä selvästi sen muotoa, mutta se ennakoi pimeissä sanoissa Jumalan rakkautta ihmistä kohtaan. Ja niin kuin Karitsaa julistettiin ennakoimalla ja ristiä ennakoimalla, niin myös kaste esitettiin tekojen ja sanojen kautta. Muistuttakaamme sen tyyppejä niille, jotka rakastavat hyviä ajatuksia – sillä juhla-aika vaatii väistämättä niiden muistamista.

Haagar, Aabrahamin palvelijatar (jota Paavali käsittelee vertauskuvallisesti puhuessaan galatalaisille (6)), oli Saara vihansa vuoksi karkotettu isäntänsä talosta – sillä isäntäänsä kohtaan epäilevä palvelija on vaikea asia laillisille vaimoille- ja vaelsi autiomaassa vauvansa Ismaelin kanssa rinnallaan. Ja kun hän oli hengenvaarassa ja itse lähellä kuolemaa, ja hänen lapsensa oli vielä kipeämpi, sillä vesi ihossa oli loppunut (sillä ei ollut mahdollista, että synagogalla, hänellä, joka kerran asui monivuotisen lähteen hahmojen joukossa, olisi ollut kaikkea, mitä elämän ylläpitämiseen tarvittiin), ilmestyy odottamatta enkeli ja näyttää minulle elävän veden lähteen, ja sieltä ammentaen hän pelastaa Ismaelin. Katsokaa siis sakramenttityyppiä: kuinka alusta alkaen pelastus tulee elävän veden avulla sille, joka oli hukkumassa – veden, jota ei ollut ennen, mutta joka annettiin enkelin välityksellä lahjana. Myöhemmin Iisak – sama, jonka vuoksi Ismael ajettiin äitinsä kanssa pois isänsä kodista – oli määrä mennä naimisiin. Aabrahamin palvelija lähetetään tekemään avioliittoa, jotta hän saisi morsiamen isännälleen, ja hän löytää Rebekan kaivosta: ja avioliitto, jonka oli määrä synnyttää Kristuksen suku, sai alkunsa ja ensimmäisen liittonsa vedestä (7). Niin, ja Iisak itsekin, kun hän hallitsi laumojaan, kaivoi kaivoja kaikkialle erämaahan, jotka muukalaiset pysäyttivät ja täyttivät (8), tyyppiesimerkkinä kaikista niistä myöhempien aikojen jumalattomista miehistä, jotka estivät kasteen armon ja puhuivat kovaan ääneen taistellessaan totuutta vastaan. Silti marttyyrit ja papit voittivat heidät kaivamalla kaivoja, ja kasteen lahja tulvii yli koko maailman. Saman tekstin voiman mukaan myös Jaakob, joka kiirehti etsimään morsianta, tapasi Raakelin yllättäen kaivolla. Kaivon päällä makasi suuri kivi, jonka monet paimenet tapasivat vierittää pois, kun he kokoontuivat yhteen, ja antoivat sitten vettä itselleen ja laumoilleen. Mutta Jaakob yksin vierittää kiven pois ja kastelee puolisonsa laumat (9). Asia on mielestäni synkkä sanonta, varjo siitä, mitä pitäisi tulla. Sillä mikä muu on se kivi, joka lasketaan, kuin Kristus itse, sillä hänestä Jesaja sanoo: ”Ja minä panen Siionin perustuksiin kalliin kiven, kallisarvoisen, valitun (1)”, ja Daniel samoin: ”Kivi, joka on hakattu ilman käsiä (2)”, eli Kristus on syntynyt ilman ihmistä. Sillä niin kuin on uusi ja ihmeellinen asia, että kivi hakataan kalliosta ilman puimuria tai kivenhakkaajan työkaluja, niin on yli kaiken ihmeellinen asia, että aviottomasta Neitsyestä syntyy jälkeläinen. Kaivon päällä makasi siis hengellinen (3) kivi, Kristus, joka kätki syvällä ja salaperäisesti uudistumiskerroksen, joka tarvitsi paljon aikaa – ikään kuin pitkän köyden – tuodakseen sen päivänvaloon. Eikä kukaan muu kuin Israel, joka on mieli, joka näkee Jumalan, vierittänyt kiveä pois. Mutta hän sekä ammentaa vettä että antaa juotavaa Raakelin lampaille; toisin sanoen hän paljastaa kätketyn salaisuuden ja antaa elävää vettä kirkon laumalle. Lisää tähän myös Jaakobin kolmen sauvan historia (4). Sillä siitä lähtien, kun kolme sauvaa asetettiin kaivon viereen, monijumalainen Laaban tuli siitä lähtien köyhäksi, ja Jaakob tuli rikkaaksi ja rikkaaksi laumoillaan. Laaban tulkittakoon nyt paholaiseksi ja Jaakob Kristukseksi. Sillä kasteen asettamisen jälkeen Kristus otti pois kaikki saatanan laumat ja itse rikastui. Jälleen kerran, kun suuri Mooses, ollessaan kiltti lapsi ja vielä rinnassa, joutui sen yleisen ja julman päätöksen kohteeksi, jonka kovasydäminen farao antoi mieslapsia vastaan, hän joutui alttiiksi joen rannalla – ei alastomana, vaan arkkiin asetettuna, sillä oli sopivaa, että laki tyypillisesti suljettiin arkkiin (5). Ja hänet laskettiin lähelle vettä; sillä laki ja ne heprealaisten päivittäiset kastelut, jotka hieman myöhemmin tulivat selviksi täydellisessä ja ihmeellisessä kasteessa, ovat lähellä armoa. Inspiroituneen Paavalin näkemyksen (6) mukaan taas kansa itse julisti Punaisen meren läpi kulkiessaan ilosanomaa pelastuksesta veden kautta. Kansa kulki sen yli, ja egyptiläinen kuningas sotajoukkoineen upposi, ja näillä teoilla ennustettiin tätä sakramenttia. Sillä nytkin, kun kansa on uudestisyntymisen vedessä, paetessaan Egyptistä, synnin taakasta, se vapautuu ja pelastuu; mutta paholainen omine palvelijoineen (tarkoitan tietenkin pahuuden henkiä) tukehtuu suruun ja hukkuu, pitäen ihmisten pelastusta omana onnettomuutenaan.

Jopa nämä esimerkit saattavat riittää vahvistamaan tämänhetkisen kantamme, mutta hyvien ajatusten ystävä ei saa kuitenkaan jättää huomiotta sitä, mitä seuraa. Heprealaisten kansa, kuten saamme tietää, pääsi monien kärsimysten ja erämaassa kulkemisen jälkeen lupauksen maahan vasta sitten, kun se oli Joosuan johdolla ja elämänsä ohjaajana ensin päässyt Jordanin yli (7). On kuitenkin selvää, että myös Joosua, joka pystytti kaksitoista kiveä virtaan (8), ennakoi kahdentoista opetuslapsen, kasteen palvelijoiden, tuloa. Myös tuo vanhan tisbiläisen (9) ihmeellinen uhri, joka ylittää kaiken inhimillisen ymmärryksen, mitä muuta se voi tehdä kuin ennakoida toiminnassaan uskoa Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen sekä lunastusta? Sillä kun koko heprealaisten kansa oli tallannut jalkoihinsa isiensä uskonnon ja langennut monijumalaisuuden erehdykseen ja kun heidän kuninkaansa Ahab oli harhautunut epäjumalanpalvelukseen, ja hänen pahamaineinen Iisebel oli hänen jumalattoman elämänkumppaninsa, ja hänen jumalattomuutensa ilkeä yllyttäjä, profeetta, joka oli täynnä Hengen armoa, tuli Ahabin kanssa yhteen ja asettui vastustamaan Baalin pappeja ihmeellisessä ja ihmeellisessä kiistassa kuninkaan ja koko kansan silmien edessä; Hän ehdotti heille tehtäväksi uhrata härkä ilman tulta ja näytti heidät naurettavassa ja surkeassa tilanteessa, kun he turhaan rukoilivat ja huusivat ääneen jumalille, joita ei ollut. Lopulta hän itse vetosi omaan ja oikeaan Jumalaansa ja suoritti ehdotetun kokeen liioittelemalla ja lisäämällä siihen vielä lisää. Hän ei nimittäin pelkästään rukoilemalla tuonut tulta taivaasta puun päälle, kun se oli kuivunut, vaan kehotti ja kehotti palvelijoita tuomaan runsaasti vettä. Ja kun hän oli kolme kertaa kaatanut tynnyreitä halkaistun puun päälle, hän sytytti rukouksellaan tulen vedestä, jotta hän voisi elementtien vastakohtaisuuden kautta, jotka olivat näin ystävällisessä yhteistyössä, osoittaa ylenpalttisella voimalla oman Jumalansa voiman. Nyt tässä, minä tuon ihmeellisen uhrin kautta, Elia julisti meille selvästi kasteen sakramentaalista riittiä, joka myöhemmin oli määrä panna täytäntöön. Sillä tuli sytytettiin kolmesti siihen kaadetulla vedellä, niin että selvästi osoitetaan, että siellä, missä mystinen vesi on, siellä on sytyttävä, lämmin ja tulinen Henki, joka polttaa jumalattomat ja valaisee uskovat. Niin, ja jälleen kerran hänen oppilaansa Elisa, kun syyrialainen Naaman, joka oli sairastunut spitaaliin, tuli hänen luokseen rukoilemaan, puhdistaa sairaan miehen pesemällä hänet Jordanissa (1), osoittaen selvästi, mitä tulisi tapahtumaan, sekä veden käytöllä yleensä että kastamalla hänet erityisesti jokeen. Sillä joista ainoastaan Jordan, joka sai itsessään pyhityksen ja siunauksen alkutuotokset, välitti kasteessa kanaalinsa kautta koko maailmaan ikään kuin jostakin lähteestä, jonka se itse tarjosi, kasteen armon. Nämä ovat siis kasteen kautta tapahtuvan uudestisyntymisen merkkejä teoissa ja teoissa. Tarkastellaanpa loppujen lopuksi sitä koskevia profetioita sanoissa ja kielessä. Jesaja huusi sanoen: ”Peskää teidät, tehkää teidät puhtaiksi, poistakaa pahuus sielustanne (2)”, ja Daavid: ”Lähestykää häntä ja valaistukaa, niin teidän kasvonne eivät häpeä (3)”. Ja Hesekiel, joka kirjoittaa selvemmin ja selkeämmin kuin he molemmat, sanoo: ”Ja minä vihmoin teidän päällenne puhdasta vettä, ja te puhdistutte; kaikesta saastaisuudestanne ja kaikista epäjumalistanne minä puhdistan teidät. Ja minä annan teille myös uuden sydämen ja uuden hengen; ja minä otan pois kivisen sydämen teidän lihastanne ja annan teille lihan sydämen, ja minun Henkeni minä panen teidän sisimpäänne (4).”” Mitä ilmeisimmin myös Sakarias profetoi Joosuasta (5), joka oli puettu likaiseen vaatteeseen (eli palvelijan lihaan, meidänkin lihaan), ja riisuu häneltä huonon vaatteen ja koristaa hänet puhtaaseen ja kauniiseen vaatteeseen; opettaa meille kuvaannollisella kuvituksella, että totisesti Jeesuksen kasteessa (6) kaikki me, jotka riisumme syntimme kuin jonkun köyhän ja korjatun vaatteen, puemme päällemme uudistuksen pyhän ja kauniin vaatteen. Ja mihin meidän pitäisi sijoittaa se Jesajan oraakkeli, joka huutaa erämaalle: ”Iloitse, janoinen erämaa, erämaa iloitkoon ja kukoistakoon kuin lilja, ja Jordanin autiot kukkivat ja iloitsevat (7)”? On nimittäin selvää, ettei hän julista ilosanomaa sieluttomille ja järjettömille paikoille, vaan hän puhuu erämaan kuvion avulla kuivuneesta ja koruttomasta sielusta, aivan kuten Daavidkin, kun hän sanoo: ”Minun sieluni on Sinun tykösi kuin janoinen maa (8)” ja ”Minun sieluni janoaa väkevää, elävää Jumalaa (9)”. Niinpä Herra taas sanoo evankeliumeissa: ”Jos jotakuta janottaa, tulkoon minun luokseni ja juokoon (1)”, ja Samarian naiselle: ”Joka juo tästä vedestä, sitä on taas janoava, mutta joka juo siitä vedestä, jonka minä annan hänelle, sitä ei enää koskaan janoa (2).” Ja ”Karmelin erinomaisuus”(3) annetaan sielulle, joka kantaa autiomaan kaltaisuutta eli Hengen kautta annettua armoa. Sillä koska Elia asui Karmelissa, ja vuoresta tuli kuuluisa ja tunnettu siellä asuneen hyveen ansiosta, ja koska lisäksi Johannes Kastaja, joka oli Elia-hengessä loistava, pyhitti Jordanin, siksi profeetta ennusti, että ”Karmelin erinomaisuus” annettaisiin joelle. Ja ”Libanonin kirkkauden”(3) hän siirtää joelle sen korkeiden puiden vertauskuvasta. Sillä niin kuin suuri Libanon antaa riittävän ihmetyksen aiheen juuri niissä puissa, joita se synnyttää ja ravitsee, niin Jordan on kirkastettu uudistamalla ihmisiä ja istuttamalla heidät Jumalan paratiisiin; ja niistä, kuten psalmistin sanat sanovat, jotka aina kukkivat ja kantavat hyveiden lehvästöä, ”lehti ei kuihtuisi”(4), ja Jumala iloitsee, kun hän ottaa vastaan niiden hedelmät aikanaan, iloiten, hyvän istuttajan lailla, omista töistään. Ja inspiroitunut Daavid, joka ennusti myös äänen, jonka Isä lausui taivaasta Pojalle hänen kasteessaan, jotta hän johdattaisi kuulijat, jotka siihen asti olivat katsoneet hänen ihmisyytensä sitä aistiensa havaitsemaa alhaista asemaa, siihen luonnon arvokkuuteen, joka kuuluu Jumaluudelle, kirjoitti kirjassaan tuon kohdan: ”Herran ääni on vesien päällä, Herran ääni majesteetissa (5)”. Mutta tähän meidän on lopetettava todistukset jumalallisista kirjoituksista, sillä puhe venyisi äärettömän pitkäksi, jos pyrittäisiin valitsemaan jokainen kohta yksityiskohtaisesti ja esittämään ne yhdessä kirjassa.

Mutta tehkää te kaikki, niin monet kuin ovat uudestisyntymisen lahjasta iloitsevat ja kerskaavat tuosta pelastavasta uudistumisesta, osoittakaa minulle sakramentaalisen armon jälkeen se muutos tavoissanne, jonka pitäisi seurata sitä, ja tehkää keskustelussanne puhtaudella tiettäväksi se ero, jonka muutoksenne parempaan suuntaan on saanut aikaan. Sillä niistä asioista, jotka ovat silmiemme edessä, mikään ei ole muuttunut: ruumiin ominaisuudet pysyvät muuttumattomina, ja näkyvän luonnon muoto ei muutu miksikään. Mutta tarvitaan toki jokin ilmeinen todiste, josta voimme tunnistaa uudestisyntyneen ihmisen ja erottaa selvin merkein uuden vanhasta. Ja nämä löytyvät mielestäni sielun tarkoituksellisista liikkeistä, joiden avulla se irtautuu vanhasta tavanomaisesta elämästään ja siirtyy uudempaan tapaan keskustella, ja ne opettavat selvästi niille, jotka tuntevat sen, että siitä on tullut jotakin erilaista kuin entinen itsensä, sillä se ei kanna sisällään mitään merkkejä, joista vanha itsensä tunnistettiin. Tämä, jos olette vakuuttuneita minusta ja pidätte sanani lakina, on muodonmuutoksen tapa.

Ihminen, joka oli ennen kastetta, oli himokas, ahne, tarttui toisten omaisuuteen, herjaaja, valehtelija, panettelija ja kaikki, mikä näihin asioihin liittyy ja niistä seuraa. Tulkoon hänestä nyt järjestelmällinen, raitis, tyytyväinen omaisuuteensa ja jakakoon siitä köyhille, totuudellinen, kohtelias, ystävällinen – sanalla sanoen, noudattakoon kaikkea kiitettävää käytöstä. Sillä niin kuin valo hälventää pimeyden ja musta katoaa, kun sen päälle levitetään valkoista, niin katoaa myös vanha ihminen, kun häntä koristavat vanhurskauden teot. Sinä näet, kuinka myös Sakkeus elämänmuutoksensa kautta surmasi publikaanin, tehden nelinkertaisen hyvityksen niille, joita hän oli epäoikeudenmukaisesti vahingoittanut, ja loput hän jakoi köyhien kanssa – aarteen, jonka hän oli ennen saanut pahoinpitelemällä köyhiltä, joita hän oli sortanut. Evankelista Matteus, toinen publikaani, joka oli samassa asemassa kuin Sakkeus, muutti heti kutsunsa jälkeen elämänsä kuin naamion. Paavali oli vainoaja, mutta hänelle annetun armon jälkeen apostoli, joka kantoi kahleidensa painon Kristuksen tähden hyvityksenä ja katumuksen tekona niistä epäoikeudenmukaisista kahleista, jotka hän kerran oli saanut laista ja joita hän kantoi evankeliumia vastaan. Tällaisia teidän pitäisi olla uudestisyntymisestänne; niin teidän pitäisi pyyhkiä pois tavat, jotka taipuvat syntiin; niin Jumalan poikien pitäisi olla keskustelussaan; sillä annetun armon jälkeen meitä kutsutaan hänen lapsikseen. Ja siksi meidän pitäisi tarkasti tutkia Isämme ominaispiirteitä, jotta muokkaamalla ja muotoilemalla itsemme Isämme kaltaisiksi me näyttäisimme todellisia lapsia Hänelle, joka kutsuu meidät armon mukaiseen lapseksiottamiseen. Sillä äpärä ja näennäinen poika, joka teoillaan pettää isänsä jalouden, on surullinen häpeäpilkku. Siksi on myös, luulisin, että Herra itse, asettaessaan meille evankeliumeissa elämämme säännöt, käyttää näitä sanoja opetuslapsilleen: ”Tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä pahoin käyttävät ja vainoavat, että te olisitte taivaassa olevan Isänne lapsia, sillä hän antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja lähettää sateen vanhurskaille ja väärille (6)”. Sillä silloin Hän sanoo, että he ovat poikia, kun he omissa ajattelutavoissaan muokkautuvat rakastavaan ystävällisyyteen sukulaisiaan kohtaan Isän hyvyyden kaltaisiksi.

Sen tähden on myös niin, että adoptiokunnian jälkeen paholainen juonittelee meitä vastaan kiivaammin ja kaihtaa kateellisella katseella, kun hän näkee uudestisyntyneen ihmisen kauneuden, joka tosissaan pyrkii kohti sitä taivaallista kaupunkia, josta hän putosi; ja hän nostaa meitä vastaan tulisia kiusauksia, jotka pyrkivät tosissaan riistämään meiltä tuon toisen koristeen, niin kuin hän riisti meiltä entisen asumme. Mutta kun olemme tietoisia hänen hyökkäyksistään, meidän pitäisi toistaa itsellemme apostolisia sanoja: ”Niin monet meistä, jotka kastettiin Kristukseen, kastettiin hänen kuolemaansa (7)”. Jos meidät nyt on mukautettu Hänen kuolemaansa, synti on tästä lähtien meissä varmasti ruumis, jonka kasteen keihäs lävistää, kuten tuon huorintekijän lävisti kiivas Piinehas (8). Pakene siis luotamme, pahan näköinen, sillä se on ruumis, jonka yrität riistää, joka on kauan sitten liittynyt sinuun, joka on jo kauan sitten menettänyt järkensä nautintojen vuoksi. Ruumis ei ole ihastunut ruumiisiin, ruumis ei ole rikkauden vallassa, ruumis ei herjaa, ruumis ei valehtele, ruumis ei nappaa sellaista, mikä ei ole hänen omaansa, ruumis ei halveksi niitä, jotka kohtaavat sen. Elämäntapani on säädelty toista elämää varten: olen oppinut halveksimaan sitä, mikä on maailmassa, ohittamaan maalliset asiat ja kiirehtimään taivaan asioita, niin kuin Paavali nimenomaan todistaa, että maailma on ristiinnaulittu hänelle ja hän maailmalle (9). Nämä ovat aidosti uudistuneen sielun sanoja: nämä ovat vastikään kastetun ihmisen lausumia, joka muistaa oman vakuutuksensa, jonka hän teki Jumalalle, kun hänelle annettiin sakramentti, ja lupasi, että hän rakkauden tähden Häntä kohtaan halveksisi niin kaikki kidutukset kuin kaikki nautinnotkin.

Ja nyt olemme puhuneet riittävästi päivän pyhästä aiheesta, jonka kiertävä vuosi tuo meille määrätyin väliajoin. Meidän on hyvä päättää puheemme kääntymällä niin suuren lahjan rakastavan Antajan puoleen ja tarjoamalla hänelle muutaman sanan suurten asioiden vastapalvelukseksi. Sillä totisesti Sinä, Herra, olet puhdas ja ikuinen hyvyyden lähde, joka oikeutetusti käännyit pois meistä ja rakkaudellisessa ystävällisyydessä armahdit meidät.

Sinä vihasit ja sovitit, sinä kirosit ja siunasit, sinä karkotit meidät paratiisista ja kutsuit meidät takaisin, sinä riisuit viikunapuun lehdet, sopimattoman peitteen, ja puit yllemme kalliin vaatteen, sinä avasit vankilan ja vapautit tuomitut, sinä suihkutit meidät puhtaalla vedellä ja puhdistit meidät saastaisuudestamme. Aatami ei enää hämmenny, kun Sinä kutsut häntä, eikä enää piileskele omantuntonsa tuomitsemana paratiisin tiheikköön kyyristellen. Liekehtivä miekka ei myöskään ympäröi Paratiisia eikä tee sisäänkäyntiä mahdottomaksi niille, jotka lähestyvät, vaan kaikki muuttuu iloksi meille, jotka olimme synnin perillisiä: Ihminen voi astua itse paratiisiin ja jopa taivaaseen, ja luomakunta maailmassa ja maailman yläpuolella, joka kerran oli ristiriidassa itsensä kanssa, on liitetty yhteen ystävyydessä, ja me ihmiset saamme yhtyä enkelten lauluun ja tarjota Jumalalle ylistyksensä. Kaiken tämän tähden laulakaamme siis Jumalalle sitä ilon virttä, jota Hengen koskettamat huulet jo kauan sitten lauloivat äänekkäästi: ”Sieluni iloitkoon Herrassa, sillä hän on pukenut minut pelastuksen vaatteeseen ja pukenut päälleni ilon puvun; niin kuin sulhasen ylle hän on pukenut minuun mitran, ja niin kuin morsiamen hän on koristanut minut kauniilla vaatteilla (1)”. Ja totisesti morsiamen kaunistaja on Kristus, joka on, oli ja tulee olemaan, siunattu nyt ja iankaikkisesti. Aamen.