Origenes KOLMENLAISESTA VIISAUDESTA
Origenes
KOLMENLAISESTA VIISAUDESTA
DE PRINCIPIIS – Kirja III
Lähde:
THE ANTE-NICENE FATHERS. TRANSLATIONS OF The Writings of the Fathers down to A.D. 325. THE REV. ALEXANDER ROBERTS, D.D. AND JAMES DONALDSON, LL.D., EDITORS. AMERICAN REPRINT OF THE EDINBURGH EDITION. REVISED AND CHRONOLOGICALLY ARRANGED, WITH BRIEF PREFACES AND OCCASIONAL NOTES,
BY A. CLEVELAND COXE, D.D.
VOLUME IV.
TERTULLIAN, PART FOURTH; MINUCIUS FELIX; COMMODIAN; ORIGEN, PARTS FIRST AND SECOND. AUTHORIZED EDITION.
NEW YORK:
CHARLES SCRIBNER’S SONS.
1 9 1 3
2.
Copyright, 1885,
by
THE CHRISTIAN LITERATURE PUBLISHING COMPANY
***
Teos:
Origen DE PRINCIPIIS
Käännös RS ja tekoäly Claude 3.5.Sonnet
LUKU III KOLMENLAISESTA VIISAUDESTA
Pyhä apostoli, haluten opettaa meille jotain suurta ja kätkettyä totuutta tieteestä ja viisaudesta, sanoo ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille: “Me puhumme viisautta täydellisten seurassa, emmekä tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman ruhtinasten viisautta, jotka käyvät hukkaan, vaan puhumme Jumalan salattua, kätkettynä ollutta viisautta, jonka Jumala on ikuisuudessa määrännyt kirkkaudeksemme ja jota ei kukaan tämän maailman ruhtinaista tuntenut; sillä jos he olisivat tunteneet sen, eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa.” Tässä jakeessa hän haluaa kuvata erilaisia viisauden lajeja ja osoittaa, että on olemassa tämän maailman viisaus, tämän maailman ruhtinaiden viisaus ja Jumalan viisaus. Mutta kun hän käyttää ilmaisua “tämän maailman ruhtinaiden viisaus”, en usko hänen tarkoittavan kaikkien tämän maailman ruhtinaiden yhteistä viisautta, vaan pikemminkin tiettyjen yksilöiden heistä omaa viisautta. Ja jälleen, kun hän sanoo: “Me puhumme Jumalan salattua, kätkettynä ollutta viisautta, jonka Jumala on ikuisuudessa määrännyt kirkkaudeksemme”, meidän on kysyttävä, tarkoittaako hän tällä samaa Jumalan viisautta, joka oli kätketty muilta ajoilta ja sukupolvilta eikä ollut tullut ilmi ihmislapsille, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoilleen, ja joka oli myös se Jumalan viisaus ennen Vapahtajan tulemista, jonka avulla Salomo sai viisautensa, ja johon viitaten Vapahtaja itse julisti opettavansa jotain suurempaa kuin Salomo näissä sanoissa: “Katso, tässä on enemmän kuin Salomo” – sanat, jotka osoittavat, että ne, joita Vapahtaja opetti, opetettiin johonkin Salomon tietoa korkeampaan. Sillä jos joku väittäisi, että Vapahtaja tosin itse omisti suuremman tiedon, mutta ei ilmaissut muille enempää kuin Salomo, kuinka se sopisi yhteen seuraavan lausuman kanssa: “Etelän kuningatar on nouseva tuomiolle tämän sukupolven miesten kanssa ja tuomitseva heidät, sillä hän tuli maan ääriltä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enemmän kuin Salomo.” On siis olemassa tämän maailman viisaus ja luultavasti myös kunkin tämän maailman ruhtinaan oma viisaus. Mutta Jumalan viisaudesta yksinään käsitämme, että tämä viisaus vaikutti vähäisemmässä määrin muinaisina ja entisaikoina ja sittemmin ilmestyi ja tuli täydemmin ilmi Kristuksen kautta. Tulemme kuitenkin tutkimaan Jumalan viisautta asianmukaisessa paikassa.
Mutta nyt, kun käsittelemme sitä tapaa, jolla vastakkaiset voimat lietsovat niitä kiistoja, joiden avulla väärä tieto istutetaan ihmisten mieliin ja ihmissielut viedään harhaan, kun he luulevat löytäneensä viisauden, pidän välttämättömänä nimetä ja erottaa tämän maailman viisaus ja tämän maailman ruhtinaiden viisaus, jotta voisimme siten löytää, ketkä ovat tämän viisauden, jopa näiden viisauksien isät. Olen siis edellä esittämäni käsityksen mukaan sitä mieltä, että tämän maailman viisauden lisäksi on olemassa toisenlainen viisaus, joka kuuluu tämän maailman ruhtinaille, ja jonka viisauden avulla näyttää ymmärrettävän ja käsitettävän tähän maailmaan kuuluvat asiat. Tällä viisaudella ei kuitenkaan ole minkäänlaista kykyä muodostaa mielipidettä jumalallisista asioista, maailmankaikkeuden hallitsemisesta tai muista tärkeistä aiheista tai hyvän ja onnellisen elämän harjoittamisesta, vaan se käsittelee kokonaan runoutta, kielioppia, retoriikkaa, geometriaa tai musiikkia, joihin ehkä myös lääketiede tulisi lukea. Kaikkiin näihin aineisiin on luettava kuuluvaksi tämän maailman viisaus. Tämän maailman ruhtinaiden viisaudella taas ymmärrämme egyptiläisten salaista ja kätkettyä filosofiaa, niin kutsuttua, sekä kaldealaisten ja intialaisten tähtitiedettä, jotka tekevät korkeampien asioiden tuntemuksen tunnustuksen, samoin kuin sitä monipuolista mielipiteiden kirjoa, joka kreikkalaisilla vallitsee jumalallisista asioista. Pyhissä kirjoituksissa näemmekin mainittavan, että kullakin kansakunnalla on omat ruhtinaansa, kuten Danielin kirjassa luemme Persian valtakunnan ruhtinaasta ja Kreikan valtakunnan toisesta ruhtinaasta, joiden luonteesta käy ilmeisesti ilmi, etteivät he ole ihmisiä vaan eräänlaisia henkivoimia. Myös Hesekielin profetioissa Tyyron ruhtinas osoitetaan epäämättömästi eräänlaiseksi hengelliseksi voimaksi. Kun siis nämä ja muut samankaltaiset, kullakin oma viisautensa ja rakentaen omat mielipiteensä ja käsityksensä, näkivät Herramme ja Vapahtajamme julkisesti julistavan, että hän oli tullut maailmaan sitä varten, että kaikki väärän tiedon mielipiteet tuhottaisiin, eivätkä he tunteneet, mitä hänessä oli kätketty, niin he heti virittivät hänelle ansan, sillä “maan kuninkaat nousivat ja ruhtinaat kokoontuivat yhteen Herraa ja hänen Voideltunsa vastaan”. Mutta kun heidän ansansa paljastui ja heidän yrityksensä tuli ilmi, kun he ristiinnaulitsivat kirkkauden Herran, niin apostoli sanoo: “Me puhumme viisautta täydellisten seurassa, emmekä tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman ruhtinaiden viisautta, jotka käyvät hukkaan ja jota ei kukaan tämän maailman ruhtinaista tuntenut; sillä jos he olisivat tunteneet sen, eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa.”
Meidän on tosiaan yritettävä selvittää, onko tämän maailman ruhtinaiden se viisaus, jolla he pyrkivät kylvämään ihmisiin opetustaan, istutettu heidän mieleensä vastakkaisten voimien toimesta heidän ansoittamisekseen ja vahingoittamisekseen, vai ainoastaan heidän pettämisekseen, ts. ei tarkoituksena vahingoittaa ihmistä, vaan koska nämä tämän maailman ruhtinaat pitävät sellaisia mielipiteitä totena, he haluavat välittää muille sitä, mitä he itse uskovat olevan totta. Ja tämä on se näkemys, johon olen taipuvainen. Sillä samoin kuin eräät kreikkalaiset kirjailijat tai jonkin harhaoppisen lahkon johtajat, omaksuttuaan totuuden sijaan opillisen erehdyksen ja tultuaan omassa mielessään siihen käsitykseen, että sellainen on totuus, siirtyvät seuraavaksi yrittämään vakuuttaa muitakin käsitystensä oikeellisuudesta, samalla tavoin on meidän luultava tämän maailman ruhtinaiden menettelevän, kun tietyille hengellisille voimille on uskottu tiettyjen kansakuntien hallinta ja heitä kutsutaan sen vuoksi tämän maailman ruhtinaiksi. Näiden ruhtinaiden lisäksi on vielä erinäisiä tämän maailman erityisiä voimia, ts. henkivoimia, jotka saavat aikaan tiettyjä vaikutuksia, jotka ne ovat tahtonsa vapauden nojalla itse valinneet tuottaa, ja näihin kuuluvat ne ruhtinaat, jotka harjoittavat tämän maailman viisautta, sillä on esimerkiksi olemassa erityinen voima ja mahti, joka innoittaa runoutta, toinen geometriaa, ja niin edelleen erillinen voima muistuttamaan meille kullakin tämänkaltaisella taiteella ja ammatilla. Vihdoin monet kreikkalaiset kirjailijat ovat olleet sitä mieltä, ettei runouden taide voi olla olemassa ilman hulluutta, mistä syystä heidän historioissaankin usein kerrotaan, että niitä, joita he kutsuvat runoilijoiksi, täyttikin äkkiä eräänlainen hulluuden henki. Ja mitä on sanottava myös niistä, joita he nimittävät ennustajiksi, joille näiden hallitsemien henkien vaikutuksesta annetaan vastauksia huolellisesti muotoilluissa säkeissä? Nuo henkilöt, joita he nimittävät magian harjoittajiksi tai pahantekijöiksi, ovat usein kutsumalla henkiä avukseen saaneet pienet poikaset toistamaan runomittaisia sävellyksiä, joita kaikki ihmettelivät ja ihailivat. Nyt on luultavaa, että nämä vaikutukset tulevat aikaan seuraavalla tavalla: Samoin kuin pyhät ja saastumattomat sielut, antauduttuaan Jumalalle kaikella rakkaudella ja puhtaudella ja säilyttyään vapaina kaiken pahain henkien saastutuksesta ja puhdistuttuaan pitkällisen itsekurin ja pyhän ja hartaan harjoituksen kautta, saavat siten osakseen jumaluutta ja ansaitsevat profetoimisen armon ja muut jumalaiset lahjat, samoin on myös luultava, että ne, jotka asettuvat vastakkaisten voimien tielle, ts. jotka tahallaan ihailevat ja omaksuvat niiden elämäntavan ja tavat, saavat innoituksensa ja tulevat osallisiksi niiden viisaudesta ja opetuksesta. Ja tämän tuloksena on, että ne henget, joiden palvelukseen he ovat itsensä alistaneet, täyttävät heidät vaikutuksellaan.
Mitä taas niihin tulee, jotka opettavat Kristuksesta toisin kuin Raamatun sääntö sallii, ei ole turhanpäiväinen tehtävä selvittää, ovatko nämä vastakkaiset voimat kamppailussaan estääkseen uskon Kristukseen kavaluuden vuoksi keksineet eräitä kuviteltuja ja jumalattomia oppeja, vai ovatko ne, kuultuaan Kristuksen sanan eivätkä voineet karkottaa sitä omantuntonsa syvyyksistä mutta eivät myöskään säilyttää sitä puhtaana ja pyhänä, käyttövälineidensä, ikään kuin profeettojensa kautta, tuoneet esiin erilaisia kristillisen totuuden sääntöä vastaan olevia erheitä. Meidän on pikemminkin luultava, että luopuneet ja karanneet voimat, jotka ovat mielensä ja tahtonsa pahuuden tähden luopuneet Jumalasta tai kadehtien niitä, joille on valmistettu (kun he tutustuvat totuuteen) nousu samaan arvoon, josta itse ovat langenneet, ovat estääkseen tällaista edistymistä keksineet nämä väärän opin erheet ja petokset. On siis monin todistuksin selvästi vahvistettu, että niin kauan kuin ihmissielulla on oleva tässä ruumiissa, se voi ottaa vastaan erilaisia vaikutuksia eli vaikutuksia hyviltä ja pahoilta hengiltä. Pahoilla hengillä on kaksitahoinen vaikutustapa: joko ne valtaavat mielen täydellisesti ja kokonaan niin, etteivät anna vangeilleen ymmärryksen tai tunteen voimaa, kuten niiden laita on, joita yleisesti sanotaan riivatuiksi ja joiden näemme olevan järjettömiä ja hulluja (kuten niiden, jotka evankeliumissa kerrotaan Vapahtajan parantaneen), tai sitten ne pahoilla kehotuksillaan turmelevan tajuavan ja ymmärtävän sielun kaikenlaisilla ajatuksilla, houkutellen sitä pahaan, mistä Juudas on esimerkkinä, kun perkele oli pannut häneen kavalluksen rikoksen, Raamatun sanan mukaisesti: “sillä perkele oli jo pannut Juudas Iskariotin mieleen kavaltaakseen hänet”.
Mutta ihminen saa hyvän hengen vaikutuksen, ts. vaikutuksen, kun häntä kehotetaan ja innostetaan hyvään ja häntä innoitetaan taivaallisiin ja jumalallisiin asioihin, kuten pyhät enkelit ja Jumala itse vaikuttivat profeettoihin herättäen ja kehottaen heitä pyhillä kehotuksillaan parempaan elämäntapaan, kuitenkin niin, että se jäi kunkin yksilön tahdon ja harkinnan varaan, oliko hän halukas vai haluton seuraamaan kutsua jumalallisiin ja taivaallisiin asioihin. Ja tästä ilmeisestä erosta nähdään, kuinka sielu liikutetaan paremman hengen läsnäolosta, ts. jos se ei kohtaa minkäänlaista mielen järkytystä tai vieraantumista uhkaavasta innoituksesta eikä menetä tahtonsa vapaata hallintaa, kuten on laita kaikkien, olivatpa he profeettoja tai apostoleja, jotka välittivät jumalallisia vastauksia ilman minkäänlaista mielen järkytystä. Olemme jo aiemmin osoittaneet esimerkkien avulla, kun mainitsimme Mordokain ja Artahsastan tapaukset, että hyvän hengen kehotuksesta ihmisen muisti herätetään muistamaan parempia asioita.
Tätä on mielestäni seuraavaksi tutkittava, nimittäin mitkä ovat ne syyt, joiden vuoksi ihmissieluun vaikuttavat milloin hyvät (henget), milloin pahat: epäilen näiden syiden olevan vanhempia kuin yksilön ruumiillinen syntymä. Näin Johannes (Kastaja) osoitti potkien ja hypähdellen äitinsä kohdussa, kun Marian tervehdyksen ääni kohtasi hänen äitinsä Elisabetin korvat; ja niin kuin profeetta Jeremia julistaa, hänet tunnettiin Jumalan edessä jo ennen kuin hänet muovattiin äitinsä kohtuun, ja ennen syntymäänsä hänet pyhitettiin ja hän vielä poikasena sai ennustuksen armon. Ja toisaalta taas on epäämättömästi osoitettu, että jotkut ovat olleet vihamielisten henkien riivaamia heti elämänsä alusta lähtien: ts. jotkut syntyivät pahan hengen kanssa, ja toiset taas uskottavien historioiden mukaan ovat harjoittaneet ennustamista lapsuudestaan lähtien. Toiset ovat olleet Pytonin nimisen, ts. vatsanpuhujahengen, vaikutuksen alaisina olemassaolonsa alusta lähtien. Kaikkiin näihin tapauksiin niiden, jotka pitävät kaikkea maailmassa jumalallisen kaitselmuksen hallinnassa olevana (kuten mekin uskomme), ei nähdäkseni voi antaa muuta vastausta osoittaakseen, ettei jumalalliseen hallintoon lankea minkäänlaista vääryyden varjoa, kuin olettaa, että oli olemassa tiettyjä aiemman olemassaolon syitä, joiden vuoksi sielut ennen ruumiillista syntymäänsä saattoivat aistilliseen luontoonsa tai liikkeisiinsä erään määrän syyllisyyttä, jonka vuoksi jumalallinen kaitselmus on katsonut heidät arvollisiksi tähän tilaan. Sillä sielulla on aina vapaa tahto, yhtä hyvin ollessaan ruumiissa kuin ollessaan ruumiittomana; ja vapaa tahto suuntautuu aina joko hyvään tai pahaan. Eikä mikään järkiolento eli mieli tai sielu voi olla olemassa ilman jotakin hyvää tai pahaa liikettä. Ja on luultavaa, että nämä liikkeet tuottavat ansion perusteet jo ennen kuin he tekevät mitään tässä maailmassa, niin että näiden ansioiden tai perusteiden vuoksi heidät heti syntymänsä jälkeen ja jopa sitä ennen ikään kuin lajitellaan jumalallisen kaitselmuksen toimesta joko hyvän tai pahan kestämiseen.
Tällaiset siis olkoot käsityksemme niistä tapahtumista, jotka näyttävät kohtaavan ihmisiä joko heti syntymän jälkeen tai jopa ennen kuin he astuvat valoon. Mutta mitä tulee niihin kehotuksiin, joita eri henget tekevät sielulle, ts. ihmisajatuksen kyvylle, ja jotka herättävät ihmiset hyviin tekoihin tai päinvastaisiin, niin tällaisessakin tapauksessa meidän on oletettava, että joskus oli olemassa tiettyjä syitä ennen ruumiillista syntymää. Sillä joskus mieli, kun se on valpas ja karkottaa luotaan pahan, kutsuu avukseen hyvän; tai jos se on päinvastoin huolimaton ja laiska, se antaa näille hengille, jotka vaanivat salaa kuin rosvot, tilaisuuden tunkeutua ihmismieliin, kun ne näkevät laiskan tehneen niille pesäpaikan, niin kuin apostoli Pietari sanoo: “vastustajanne, perkele, vaeltaa ympäri kuin kiljuva jalopeura, etsien kenen hän saisi niellä”. Tästä syystä meidän sydämemme on vartioitava kaikella huolella, sekä päivällä että yöllä, eikä perkeleelle ole annettava sijaa, vaan kaikki on tehtävä, että Jumalan palvelijat – ne henget nimittäin, jotka lähetettiin palvelemaan pelastuksen perillisiksi kutsuttuja – voisivat löytää meistä asuinsijan ja mieluusti tulla sielumme vierashuoneeseen ja asuessaan meissä johdattaisivat meitä neuvoillaan, jos tosiaan löytävät sydämemme asunnon koristetun hyveellisyyden ja pyhyyden harjoittamisella. Mutta tämä riittäköön siitä, mitä olemme parhaamme mukaan voineet sanoa niistä voimista, jotka ovat vihamielisiä ihmissukua kohtaan.