Origenes ETTÄ MAAILMA SAIN ALKUNSA AJASSA

Origenes

ETTÄ MAAILMA SAIN ALKUNSA AJASSA

DE PRINCIPII – Kirja III

Lähde:

THE ANTE-NICENE FATHERS. TRANSLATIONS OF The Writings of the Fathers down to A.D. 325. THE REV. ALEXANDER ROBERTS, D.D. AND JAMES DONALDSON, LL.D., EDITORS. AMERICAN REPRINT OF THE EDINBURGH EDITION. REVISED AND CHRONOLOGICALLY ARRANGED, WITH BRIEF PREFACES AND OCCASIONAL NOTES,

BY A. CLEVELAND COXE, D.D.

VOLUME IV.

TERTULLIAN, PART FOURTH; MINUCIUS FELIX; COMMODIAN; ORIGEN, PARTS FIRST AND SECOND. AUTHORIZED EDITION.

NEW YORK:

CHARLES SCRIBNER’S SONS.

1 9 1 3

2.

Copyright, 1885,

by

THE CHRISTIAN LITERATURE PUBLISHING COMPANY

***

Teos:

Origen DE PRINCIPIIS

Käännös RS ja tekoäly Claude 3.5.Sonnet

LUKU V    ETTÄ MAAILMA SAIN ALKUNSA AJASSA

Ja nyt, kun yksi kirkon opinkappaleista, johon uskotaan pääasiassa pyhän historiamme totuudellisuuden perusteella, on se, että tämä maailma luotiin ja sai alkunsa tiettynä aikana ja että se ajanjaksojen kiertokulun mukaisesti, joka on säädetty kaikille olennoille, on tuhoutuva turmeluksensa tähden, ei näytä olevan mitään järjetöntä käsitellä uudelleen muutamia tähän asiaan liittyviä seikkoja. Ja mikäli Raamatun uskottavuus on kyseessä, näyttävät lausunnot tällaisesta asiasta olevan helposti todistettavissa. Jopa harhaoppisetkin, vaikka he ovat monessa muussa asiassa suuresti erimielisiä, näyttävät kuitenkin tässä olevan yhtä mieltä, alistuen Raamatun auktoriteetille.

Mitä sitten maailman luomiseen tulee, voiko mikään (Raamatun lausunto) antaa meille enemmän tietoa siitä kuin se kertomus, jonka Mooses on välittänyt sen alkuperästä? Ja vaikka se käsittää syvällisempiä merkityksiä kuin pelkkä historiallinen kertomus näyttää osoittavan ja sisältää hyvin monia hengellisesti ymmärrettäviä asioita ja käyttää kirjaimellista ilmaisua ikään kuin verhona käsitellessään syvällisiä ja mystillisiä aiheita, kertomuksen kielen ilmaisee kuitenkin, että kaikki näkyvät olennot luotiin tiettynä aikana. Mutta mitä maailman loppuun tulee, ensimmäinen, joka antaa siitä tietoa, on Jaakob puhuttelemalla lapsiaan näin: “Kokoontukaa, te Jaakobin pojat, kuulemaan, mitä tapahtuu aikojen lopulla.” Jos siis on “viimeiset ajat” tai ajanjakso “viimeisten aikojen jälkeen”, niiden päivien, joilla oli alku, on välttämättä tultava loppuun. Myös Daavid julistaa: “Taivaat katoavat, mutta sinä pysyt; ne vanhenevat kaikki niin kuin vaate. Niin kuin vaipan sinä ne vaihdat, ja ne vaihdetaan; mutta sinä pysyt sama, eivätkä sinun vuotesi lopu.” Tosin, Herramme ja Vapahtajamme sanoissaan: “Hän, joka loi heidät alusta, loi heidät mieheksi ja vaimoksi”, itse todistaa, että maailma luotiin; ja jälleen sanoessaan: “Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa”, hän osoittaa niiden olevan katoavaisia ja tulevan loppuun. Apostoli myös, julistaessaan, että “luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei vapaasta tahdostaan, vaan alistajan tahdon mukaan, sillä toivossa, että luomakuntakin pääsee vapauteen, kerran Jumalan lasten kirkkauden vapauteen”, ilmeisesti julistaa maailman loppua; samoin kuin hän tekee sanoessaan jälleen: “Tämän maailman muoto katoaa.” Nyt sillä ilmaisulla, jonka hän käyttää: “että luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle”, hän osoittaa, että tällä maailmalla oli alku; sillä jos luomakunta alistettiin katoavaisuuden alle jonkin toivon tähden, se varmasti alistettiin jonkin syyn tähden; ja koska se oli syyn tähden, sillä täytyi välttämättä olla alku, sillä ilman jotain alkua luomakunta ei voisi olla alistettu katoavaisuuden alle eikä se (luomakunta) voisi toivoa vapautuvansa turmeluksen orjuudesta, joka ei ollut alkanut palvella. Mutta kuka tahansa, joka haluaa etsiä vapaa-ajallaan, löytää pyhästä Raamatusta lukuisia muita kohtia, joissa sanotaan maailman sekä saaneen alun että toivovan loppua.

Jos nyt on joku, joka täällä vastustaisi joko kirjoitustemme auktoriteettia tai uskottavuutta, kysyisimme häneltä, väittääkö hän, että Jumala voi vai eikö voi käsittää kaikkia asioita? Väittää, ettei hän voi, olisi ilmeinen jumalattomuus. Jos hän siis, kuten hänen on pakko, vastaa, että Jumala käsittää kaikki asiat, seuraa itse asiasta, että ne kyetään käsittämään, että niiden ymmärretään olevan alullisia ja loppuvia, koska sitä, millä ei ole lainkaan alkua, ei voi lainkaan käsittää. Sillä niin pitkälle kuin ymmärrys ulottuukaan, niin pitkälle käsittämisen kyky vetäytyy ja siirtyy pois rajattomasti, kun ei oleteta olevan alkua.

Mutta tämä on se vastustus, jota he yleensä esittävät: he sanovat: “Jos maailma sai alkunsa ajassa, mitä Jumala teki ennen kuin maailma alkoi? Sillä on yhtä jumalatonta kuin järjetöntä sanoa, että Jumalan olemus on toimeton ja liikkumaton, tai otaksua, että hyvyys ei joskus tehnyt hyvää ja kaikkivaltius ei joskus käyttänyt voimaansa.” Sellainen on se vastustus, jonka he ovat tottuneet esittämään väitteellemme, että tämä maailma sai alkunsa tiettynä aikana ja että uskomme Raamattuun nojautuen voimme laskea sen kuluneiden vuosien keston. Näihin väitteisiin en usko kenenkään harhaoppisen voivan helposti antaa vastausta, joka olisi hänen mielipiteidensä luonnon mukainen. Mutta me voimme antaa järkiperäisen vastauksen uskonnon normin mukaisesti sanoessamme, ettei Jumala silloin ensi kertaa ryhtynyt työhön, kun hän teki tämän näkyväisen maailman, vaan että samoin kuin sen tuhon jälkeen on oleva toinen maailma, niin me uskomme, että toinenkin oli olemassa ennen kuin tämä nykyinen tuli olemaan. Ja molemmat nämä käsitykset vahvistetaan pyhän Raamatun auktoriteetilla. Sillä että toinen maailma on tuleva tämän jälkeen, opettaa Jesaja sanoessaan: “Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan”; ja että ennen tätä maailmaa oli toisiakin olemassa, osoittaa Saarnaaja sanoessaan: “Mikä on ollut, sitä on oleva, ja mikä on tehty, sitä on tehtävä, eikä mitään uutta ole auringon alla. Onko jotakin, josta voitaisiin sanoa: ‘Katso, tämä on uutta’? Sehän on ollut jo ikuisista ajoista, jotka ovat olleet ennen meitä.” Näillä todistuksilla vahvistetaan sekä se, että ennen meidän aikaamme oli aikoja, että niitä on tuleva sen jälkeenkin. Ei kuitenkaan ole oletettava, että useampia maailmoja oli olemassa samanaikaisesti, vaan että tämän nykyisen maailman lopun jälkeen toiset saavat alkunsa; joista ei ole tarpeen toistaa jokaista yksityistä lausumaa, koska olemme jo tehneet sen edellisillä sivuilla.

Tätä seikkaa ei tosin pidä huomaamatta sivuuttaa, että pyhät kirjoitukset ovat kutsuneet maailman luomista uudella ja omintakeisella nimellä, käyttäen siitä nimitystä katabolē, joka on latinaksi hyvin väärin käännetty sanalla “constitutio“; sillä kreikankielessä katabolē merkitsee pikemminkin “dejicere“, ts. heittää alas – sana, joka on, kuten olemme jo huomauttaneet, väärin käännetty latinaksi ilmaisulla “constitutio mundi“, kuten Johanneksen evankeliumissa, jossa Vapahtaja sanoo: “Silloin on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta asti”; jossa kohdassa katabolē on käännetty sanalla alku (constitutio), joka on ymmärrettävä edellä selitetyllä tavalla. Apostoli on myös käyttänyt samaa kieltä Efesolaiskirjeessä sanoen: “Niin kuin hän on valinnut meidät ennen maailman perustamista”; ja tämän perustuksen hän kutsuu katabolēksi, ymmärrettäväksi samassa merkityksessä kuin edellä. Näyttää siis soveliaan arvoiselta tutkia, mitä tällä uudella termillä tarkoitetaan; ja minä todellakin olen sitä mieltä, että samoin kuin pyhien loppu ja täyttymys on niissä (ajoissa), jotka eivät ole näkyviä ja ovat iankaikkiset, meidän täytyy päätellä (kuten usein on osoitettu edellisillä sivuilla) tuon lopun itsensä perusteella, että järjelliset olennot olivat myös samalla tavoin alullisia. Ja jos heillä oli sellainen alku kuin se loppu, jota he toivovat, he epäilemättä olivat olemassa itse alusta alkaen niissä (ajoissa), jotka eivät ole näkyviä ja ovat iankaikkiset. Ja jos näin on, on tapahtunut laskeutuminen korkeammasta alempaan tilaan, ei ainoastaan niiden sielujen puolelta, jotka liikkeidensä erilaisuudella ovat ansainneet muutoksen, vaan myös niiden, jotka palvellakseen koko maailmaa tuotiin alas noilta korkeammilta ja näkymättömiltä valtakunnilta näille alemmille ja näkyville, vaikka vastentahtoisesti – “sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei vapaasta tahdostaan, vaan alistajan tahdon mukaan, sillä toivossa” – niin että sekä aurinko, kuu ja tähdet että enkelit voisivat suorittaa velvollisuutensa maailmalle ja niille sieluille, jotka ylettömien sielullisten puutteidensa tähden tarvitsivat karkeampia ja kiinteitä ruumiita; ja niiden sielujen tähden, joille tämä järjestely oli tarpeellinen, tämä näkyväinen maailmakin kutsuttiin olemaan. Tästä seuraa, että sanan käytöllä näyttäisi viitattavan kaikkien yhteiseen laskeutumiseen korkeammasta alempaan tilaan. Toivoa vapaudesta tosin elättelee koko luomakunta – vapautua turmeluksen orjuudesta – kun Jumalan pojat, jotka joko lankesivat tai hajosivat, kootaan yhteen, tai kun he ovat täyttäneet muut velvollisuutensa tässä maailmassa, jotka ovat tunnettuja yksin Jumalalle, kaikkien asiain Järjestäjälle. Meidän tosin on oletettava, että maailma luotiin sellaiseksi laadultaan ja kapasiteetiltaan, että se saattoi sisällyttää, ei ainoastaan kaikki ne sielut, joiden oli määrä saada koulutuksensa tässä maailmassa, vaan myös kaikki ne voimat, jotka valmistettiin palvelemaan, avustamaan ja auttamaan niitä. Sillä monilla julistuksilla on vahvistettu, että kaikki järjelliset olennot ovat yhtä luontoa; ainoalla perusteella, jolla Jumalan kaikki toimet niiden suhteen voidaan puolustaa oikeudenmukaisiksi, on se, että kullakin on itsessään syy, miksi hänet on asetettu tähän tai tuohon elämänasteeseen.

Tämä järjestely asioista, jonka Jumala sitten sääti (sillä hän oli maailman alusta alkaen selvästi havainnut syyt ja perusteet niille, jotka joko sielullisten puutteidensa tähden ansaitsivat tulla ruumiisiin, tai niille, jotka himoitsivat näkyviä asioita, ja myös niille, jotka joko tahtonsa mukaisesti tai vastentahtoisesti pakotettiin – sen toimesta, joka alistajan toivossa alistaa saman – suorittamaan tiettyjä palveluksia sellaisille, jotka olivat joutuneet tuohon tilaan), jäi joiltakulta ymmärtämättä, kun he eivät käsittäneet, että tämä Jumalan säätämä järjestelyjen moninaisuus johtui edeltävistä, vapaan tahdon syistä, ja he ovat päätelleet, että kaikki asiat tässä maailmassa tapahtuvat joko satunnaisten liikkeiden tai välttämättömän kohtalon johdosta eikä mikään ole oman tahdon vallassa. Ja siksi he eivät myöskään kyenneet osoittamaan, että Jumalan kaitselmukseen ei voida kohdistaa moitetta.

Mutta kuten olemme sanoneet, että kaikki sielut, jotka elivät tässä maailmassa, tarvitsivat monia palvelijoita, hallitsijoita tai avustajia, niin viimeisinä aikoina, kun maailman loppu on jo lähellä ja koko ihmissuku on joutumassa viimeiseen tuhoon, ja kun eivät ainoastaan ne, joita toiset hallitsivat, ole heikentyneet, vaan myös ne, joille hallituksen huolet oli uskottu, ei enää tarvittu sellaista apua eikä sellaisia puolustajia, vaan Luojan ja Tekijän itsensä apua tarvittiin palauttamaan toisille tottelevaisuuden kuri, joka oli turmeltunut ja häväisty, ja toisille hallitsemisen kuri. Ja siksi Jumalan ainosyntyinen Poika, joka oli Isän Sana ja Viisaus, kun hän oli Isän luona siinä kunniassa, joka hänellä oli ennen maailmaa, riisui itsensä siitä ja otti orjan muodon, tuli kuolemaan asti kuuliaiseksi, opettaakseen kuuliaisuutta niille, jotka eivät muuten kuin kuuliaisuuden kautta voineet saavuttaa pelastusta. Hän myös palautti hallitsemisen ja johtamisen lait, jotka olivat turmeltuneet, nöyryyttämällä kaikki viholliset jalkojensa alle, jotta hän tällä tavoin (sillä oli välttämätöntä, että hän hallitsisi, kunnes hän sai kaikki viholliset nöyryytetyiksi jalkojensa alle ja viimeisen vihollisen, kuoleman, tuhottua) opettaisi itse hallitsijoillekin maltillisuutta hallinnossaan. Koska hän siis oli tullut palauttamaan, kuten olemme sanoneet, ei ainoastaan hallitsemisen, vaan myös kuuliaisuuden kurin, täyttäen itse ensin sen, minkä hän halusi toistenkin täyttävän, hän tuli kuuliaiseksi Isälle aina ristin kuolemaan asti ja lopulta maailman lopussa, sulkien itseensä kaikki ne, jotka hän alistaa Isälle ja jotka hänen kauttaan tulevat pelastukseen, sanotaan hänen itsensäkin olevan alistettu Isälle yhdessä heidän kanssaan ja heissä, kaikkien olentojen pysyessä hänessä ja hänen itsensä ollessa kaikkien päänä ja hänessä olevan pelastuksen ja täyteyden niille, jotka saavuttavat pelastuksen. Ja tämä on siis se, mitä apostoli hänestä sanoo: “Ja kun kaikki on alistettu Pojalle, silloin itse Poikakin on alistetussa asemassa Hänelle, joka on alistanut kaiken hänen valtaansa, jotta Jumala olisi kaikki kaikessa.”

En tosin tiedä, miten harhaoppiset, ymmärtämättä apostolin näiden sanojen merkitystä, pitävät alistumisen käsitettä halventavana sovellettuna Poikaan; sillä jos nimityksen soveliaisuutta epäillään, se voidaan helposti selvittää tekemällä päinvastainen oletus. Koska jos alistuminen ei ole hyvä, seuraa, että vastakohta on hyvä, nimittäin olla alistumatta. Nyt apostolin kieli näyttää heidän käsityksensä mukaan näillä sanoilla: “Ja kun kaikki on alistettu hänelle, silloin itse Poikakin on alistetussa asemassa Hänelle, joka on alistanut kaiken hänen valtaansa”, osoittavan, että hän, joka nyt ei ole alistunut Isälle, tulee alistumaan hänelle, kun Isä ensin on alistanut kaikki hänen valtaansa. Mutta ihmettelen, miten voidaan käsittää, että hän, joka kaiken vielä alistumatta hänelle ei ole itse alistunut, oletetaan silloin, kun kaikki on alistettu hänelle ja kun hän on tullut kaikkien ihmisten kuninkaaksi ja hallitsee kaikkia, silloin tulevan alistetuksi, vaikka hän ei ennen ollut alistunut; sillä sellaiset eivät ymmärrä, että Kristuksen alistuminen Isälle osoittaa meidän onnellisuutemme saavuttaneen täydellisyyden ja hänen työnsä tulleen voittoisasti päätetyksi, koska hän ei ainoastaan ole puhdistanut ylimmän hallitusvallan kaiken luomakunnan yli, vaan esittää Isälle ihmissuvun kuuliaisuuden ja alistumisen periaatteet korjattuina ja paranneltuina. Jos siis tämä alistuminen, jonka sanotaan koskevan Poikaa Isän suhteen, pidetään hyvänä ja terveellisenä, on äärimmäisen järkiperäinen ja johdonmukainen päätelmä johtaa, että myös vihollisten alistuminen, joka sanotaan tapahtuvan Jumalan Pojalle, on ymmärrettävä terveelliseksi ja hyödylliseksi; ikään kuin kun sanotaan Pojan olevan alistettu Isälle, sillä merkittäisiin koko luomakunnan täydellistä ennallistamista, niin myös kun sanotaan vihollisten olevan alistettuja Jumalan Pojalle, siinä ymmärretään olevan kysymys voitettujen pelastuksesta ja kadotettujen palauttamisesta.

Tämä alistuminen kuitenkin tapahtuu tietyillä tavoilla, tietyn koulutuksen ja tiettyinä aikoina; sillä ei ole ajateltava, että alistuminen aikaansaataisiin pakon voimalla (jottei koko maailma näyttäisi silloin olevan väkivalloin alistettu Jumalalle), vaan sanan, järjen ja opetuksen kautta, kutsulla parempaan suuntaan, parhaiden kasvatusoppien käytöllä, käyttämällä myös sopivia ja tarkoituksenmukaisia uhkauksia, jotka oikeutetusti tulevat niiden päälle, jotka halveksivat kaikkea huolenpitoa tai huomiota pelastukselleen ja hyödyllisyydelleen. Sanalla sanoen, mekin ihmiset, kurittaessamme joko orjia tai lapsia, pidätämme heitä uhkauksilla ja pelolla, kun he herkän ikänsä tähden ovat kykenemättömiä käyttämään järkeään; mutta kun he ovat alkaneet käsittää, mikä on hyvää, hyödyllistä ja kunniallista, raipoista pelon loputtua he sanojen ja järjen suostuttelun kautta suostuvat kaikkeen hyvään. Mutta miten, vapaan tahdon säilyttämisen mukaisesti kaikille järjellisille olennoille, kukin on säännösteltävä, ts. ketkä ne ovat, jotka Jumalan sana löytää ja kasvattaa ikään kuin he olisivat jo valmiita ja kykeneviä siihen, ketkä ne, joita se lykätään myöhempään aikaan, ketkä ne, joilta se kokonaan salataan ja jotka ovat niin sijoitettuja, että ovat kauas kuulemasta sitä, ketkä taas ne, jotka halveksivat Jumalan sanaa, kun se on heille ilmoitettu ja saarnattu, ja jotka pakotetaan jonkinlaisella kurituksella ja kurinpidolla pelastukseen ja joiden kääntymystä jossain määrin vaaditaan ja pakotetaan, ketkä ne, joille suodaan tiettyjä pelastuksen tilaisuuksia, niin että he joskus pelkän vastauksen perusteella ovat epäämättömästi saavuttaneet pelastuksen – mistä syistä tai mistä aiheilta nämä seuraukset tapahtuvat tai mitä jumalallinen viisaus näkee heissä tai mitkä heidän tahtonsa liikkeet saavat Jumalan järjestämään kaikki nämä asiat, sen tietää yksin hän ja hänen ainosyntyinen Poikansa, jonka kautta kaikki luotiin ja ennallistettiin, ja Pyhä Henki, jonka kautta kaikki pyhitetään ja joka lähtee Isästä, jolle olkoon kunnia iankaikkisesti. Aamen.