Ylosnousemus ja taivaaseenastuminen

YLÖSNOUSEMUS
Jeesuksen antama ensimmäinen todiste siitä, että hänen kärsimyksensä ja kuolemansa toivat pelastuksen ihmiskunnalle, oli hänen ylösnousemuksensa, joka on perusta myös meidän omalle ylösnousemuksellemme. Sitä tilaa, jossa Jeesus oli kuolemansa ja ylösnousemuksensa välisenä aikana, kuvaa seuraava ortodoksisen kirkon hymni: ”Sinä, Kristus, olit ruumiillisesti haudassa, mutta sielullasi Jumalana tuonelassa, paratiisissa sinä olit ryövärin ja valtaistuimella Isän ja Hengen kanssa kaikki täyttäen, oi, tutkimaton”.

Sanaa ”tuonela” vastaa kreikan kielessä ”Haades”. Se tarkoittaa valotonta paikkaa. Teologiassa tällä ymmärretään hengellistä vankilaa, toisin sanoen niiden henkien tilaa, jotka ovat synnin erottamina Jumalan kasvoista ja valosta sekä autuudesta. Jeesus laskeutui alas helvettiin päämääränään saarnata siellä kuoleman kukistamisesta, ja vapauttaa sielut, jotka uskoen odottivat hänen tuloaan.

Sanat ”nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu”, liitettiin uskontunnustukseen seuraavasta korinttilaiskirjeen kohdasta: ”Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu” (1. Kor.15:3 – 4).
Sanat ”kirjoitusten mukaan” osoittavat, että Jeesus Kristus kuoli ja nousi ylös kuolleista aivan kuten profeetat olivat hänestä ennustaneet Vanhan Testamentin kirjoissa.

Monista Vanhan Testamentin kohdista ilmenee, että jo tuolloin uskottiin ylösnousemukseen. Vanhan Testamentin kirjoituksissa ei suoraan sanota, että Jeesus nousisi ylös kuolleista kolmantena päivänä, mutta profeetallinen esikuva tästä on annettu profeetta Joonan kautta: ”Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä” (Joona 1:16).

Kristus itse lupasi vaeltaessaan opetuslastensa kanssa: ”Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä hänet herätän” (Joh.6:40). Apostoli Paavali mainitsee myös joidenkin epäilleen kuolleiden ylösnousemuksen todellisuutta: “Jos kerran julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä voivat sanoa, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole?” (1. Kor.15: 12)
Sotilaat, jotka vartioivat hänen hautaansa saivat peloissaan tietää Jeesuksen nousseen ylös. Enkeli vieritti haudan suulla olleen hautakiven pois, ja samalla tapahtui suuri maanjäristys. Enkeli myös ilmoitti Maria Magdalenalle ja muutamille muille Kristuksen ylös nousseen. Jeesus Kristus itse ilmestyi monille ylösnousemuksensa jälkeen, kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä ja lopuksi kaikille opetuslapsille talossa ovien ollessa suljettuina. Myöhemmin hän neljänkymmenen päivän aikana ilmestyi usein, ja eräänä päivänä hänet näki kerralla yli viisisataa uskovaa (1. Kor.15:6).
Koko kristillinen usko ja toivo perustuvat Kristuksen ylösnousemuksen varaan, niin kuin apostoli Paavali sanoo: ”Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne” (1. Kor.15:14). Se on Kirkon saarnan, jumalanpalveluksen ja hengellisen elämän ydin. Ylösnousemus on todiste siitä, että Kristus oli todella luvattu Messias – Jumalihminen (Joh.2:18 -19; Matt. 12:39).
Ortodoksinen kirkko uskoo Kristuksen todelliseen kuolemaan ja hänen todelliseen ylösnousemukseensa. Ylösnousemus ei kuitenkaan tarkoita yksinomaan henkiinheräämistä. Ei evankeliumi eikä Kirkko opeta, että Jeesus makasi kuolleena ja sitten biologisesti heräsi henkiin ja kulki samalla tavalla kuin ennen surmatuksi tulemistaan. Ja tarkasti ottaen evankeliumi ei sano, että enkeli liikutti kiven haudan suulta päästääkseen Jeesuksen ulos. Enkeli siirsi kiven osoittaakseen, että Jeesus ei ollut siellä. (Mk. 16; Mt.28).

Ylösnousemuksessaan Jeesus on uudessa, kirkastetussa muodossa. Hän ilmestyy heti eri paikoissa. Häntä on vaikea tunnistaa (Lk. 24: 16; Joh.20:14). Hän syö ja juo osoittaakseen ettei ole aave. (Lk. 24: 30,39). Hän sallii itseään kosketeltavan. (Joh.20: 27; 21:9) ja ilmestyy opetuslastensa keskelle “ovien ollessa suljettuina” (Joh.20:19,26) ja “häviää heidän näkyvistään”(Lk.24:31). Kristus nousi todellisesti kuolleista, mutta hänen ylös noussut ihmisyytensä on täynnä elämää ja jumaluutta. Se on ihmisyyttä Jumalan valtakunnan iankaikkisen elämän uudessa muodossa.Ylösnousemus on myös todiste Kristuksen suorittaman lunastustyön todellisuudesta (1. Kor.15:17). Kristus ei voi enää kuolla. Se on alku myös koko ihmiskunnan voitolle kuolemasta. Ylösnousemuksen laki tuli voimaan.

KUOLLEIDEN YLÖSNOUSEMUS
Kristuksen tulemuksessa viimeisenä päivänä tapahtuu kaikkien kuolleiden ylösnousemusta. Samalla myös vielä elossa olevat muuttuvat. Tuolloin Jumalan vaikutuksesta kuolleiden ruumiit jälleen yhdistyvät sielujensa kanssa ja tulevat eläviksi, hengellisiksi ja kuolemattomiksi. Kuolleiden persoonallisuus säilyy, eikä kysymyksessä ole pelkästään hengellinen ylösnousemus. Kuolleiden ruumiit ovat samat, jotka hautaan laskettiin. Heille ei luoda uusia ruumiita. Jumalan kaitselmuksesta yleinen ylösnousemus on siirretty maailman loppuun.

Aikojen lopussa tapahtuva kuolleiden ylösnousemus on samanaikainen ja kaikkia koskeva. Silloin kaikki, sekä hyvät että pahat, Kristukseen uskovat sekä uskottomat, vanhurskaat ja syntiset, nousevat kaikki samanaikaisesti Kristuksen tulemuksen päivänä ylös kuolleista.

Raamatun opetus on, että ylösnousemus on yleinen ilman poikkeusta tai rajoitusta, sillä Kristus on koko ihmiskunnan lunastaja ja hän on kukistanut viimeisen vihollisen, kuoleman. Juutalaiset uskoivat vain vanhurskaiden nousevan ylös ja pakanoiden sielujen jäävän helvetin ikuiseen vaivaan. Kristinuskon alkuaikoina ilmeni myös käsitys, että autuaiden elämään kutsumattomat ja kelvottomat kokonaan häviävät.

Ilmestyskirjassa mainitaan “ensimmäinen ylösnousemus” (Ilm. 20:5). Ortodoksisen opetuksen mukaan tällä tarkoitetaan ihmiskunnan kääntymistä synnistä ja sopimista Jumalan kanssa sekä ihmisen vapauttamista ja uudestisyntymistä, mikä toteutuu kasteen sakramentissa.
Kristuksen ylösnousemus on Vanhan testamentin täyttymys. Kristuksessa kaikki odotukset ja toiveet täyttyivät. “Kuolema on nielty ja voitto saatu. Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?” (1. Kor.15: 55).

TAIVAASEENASTUMINEN
Uskontunnustuksessa vakuutamme: ”Ja meni ylös taivaisiin ja istuu Isän oikealla puolella”.
Noustuaan kuolleista Jeesus ilmestyi ihmisille neljänkymmenen päivän aikana, ja sen jälkeen “kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle” (Mk. 16:19, katso myös Lk. 24:50 ja Apt. 1:9 -11). Jeesus Kristus nousi ylös taivaaseen ihmisyydessään. Jumaluudessaan hän on aina ollut ja on taivaassa Taivaaseen astumisessaan Jeesus Kristus saattaa päätökseen pelastustehtävänsä maan päällä. Jumalan Poika astuu alas taivaasta täyttääkseen Isän antaman tehtävän. Saatuaan kaiken päätökseen hän palaa Isän luokse ikuisesti säilyttäen omaksumansa haavoitetun ja kirkastetun ihmisyyden (kts. Joh. 17).Taivaaseen astuminen tapahtui näkyvästi, kirkastetussa ruumiissa (Lk. 24: 50–51)

Taivaaseen astumisen opillinen merkitys on ihmisluonnon kirkastaminen, ihmisen paluu Jumalan yhteyteen. Sitä voidaan sanoa ihmisen pääsemiseksi itse jumaluuden ehtymättömille alkulähteille. Olemme jo havainneet, että sanalla “taivaat” kuvataan symbolisesti Jumalan luomatonta, aineetonta “taivaallista valtakuntaa”. Se, että Jeesus on “Jumalan oikean käden voimalla korotettu”(Ap.t.2:33), kuten Pietari lausui ensimmäisessä kristillisessä saarnassa, merkitsee täsmälleen seuraavaa: Ihminen on saatettu takaisin Jumalan yhteyteen ja liittoon, joka on ortodoksisen kirkon mukaan paljon merkittävämpi ja täydellisempi kuin se, joka solmittiin luomisessa (Ef 1-2).

Ihminen on luotu siten, että hänellä on mahdollisuus tulla osalliseksi jumalallisesta luonnosta (2 Piet 1:4). Tämän osallisuuden jumaluuteen eli ortodoksisessa teologiassa theosiksen (jumalallistamisen, Jumalan kaltaisuuteen tulemisen) on Kristuksen taivaaseen astuminen toteuttanut ihmiskunnan puolesta. Symbolinen ilmaus “istua Jumalan oikealla puolella” tarkoittaa juuri samaa. Se ei tarkoita, että Jeesus istuu näkyvällä valtaistuimella ruumiillisessa muodossa jossakin luodun maailmankaikkeuden osassa.

Täten Kristuksen taivaaseen astuminen nähdään ihmisen ensimmäisenä tulemisena siihen jumalalliseen kirkkauteen, johon hänet alun perin luotiin. Tämän tekee mahdolliseksi Jumalan Pojan ylentäminen. Hän tyhjensi itsensä ihmisen muodossa antaen itsensä täydelliseksi uhriksi Jumalalle.
Taivaaseen astuminen avasi Kristukseen uskoville vapaan tien taivaaseen, samoin kuin hänen ylösnousemuksensa merkitsi kuoleman voittamista ihmiskunnalle. Kristus astui taivaaseen meidän esikoisenamme ja edellä juoksijanamme (Hepr. 6:20) ja teki mahdolliseksi Pyhän Hengen kauden. Kirkon aika alkoi Pyhän Hengen lähettämisen jälkeen.