Viimeinen tuomio

Uskontunnustuksesta saamme tiedon, että ”Hän on taas kunniassa tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”.
Herran tuleminen aikojen lopussa on tuomion päivä, se Herran päivä, josta Vanha testamentti ja Jeesus itse ovat ennustaneet (esim.Dan.7; Mt.24). Lopun tarkkaa ajankohtaa ei ole ennalta ilmoitettu: Jeesuskaan ei sitä ilmoittanut, jotta jatkuva valppaus ja hyvät työt pitäisivät ihmiset valmiuden tilassa.

Jumala on säätänyt tuon ajankohdan. Tuona päivänä Ihmisen Poika tule enkeliensä kanssa toteuttamaan tuomion. Tuomion toimeenpanijana on Herra, Jeesus Kristus, Ihmisen Poika. Tuomitessaan hän istuu kirkkauden valtaistuimella enkelien ympäröimänä. Enkelit panevat täytäntöön tuomion jumalattomista. Myös pyhät ihmiset ja apostolit ovat tuomitsemassa: ” Ettekö tiedä, että pyhät tulevat kerran olemaan maailmantuomareina?” (1. Kor. 6:2).

Tuomiolle kootaan joka ainoa kaikista kansoista kaikkina aikoina, myös langenneet enkelit. Tuomion perustana ovat hyvät tai pahat teot, ajatukset ja sanat sekä siveellinen tila, usko tai epäusko.Jokainen tuomitaan ottaen huomioon kunkin voimat ja kyvyt. ”Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan”(Lk.12: 48). Tuomion kriteerinä on rakkaus ja sen toteuttaminen Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Tuomiolla otetaan huomioon myös ulkoiset olosuhteet siveellisen kehityksen kannalta. Merkitsevää on, tunsivatko ihmiset Jumalan ilmoituksen vai eivät.

Luonnollisen lain ohjaamina eläneet tuomitaan kunkin sydämeen kirjoitetun lain mukaan. Kirjoitetun lain mukaan eläneet tuomitaan lain mukaan.
Kristuksen pelkkä läsnäolo totuutena ja valkeutena on jo itsessään tuomio maailmalle. Tässä mielessä jokainen ihminen, koko maailma on jo tuomittu tai paremminkin he elävät jo siinä todellisuudessa -Kristuksessa, ja hänen teoissaan – jonka perusteella heidät lopulta tuomitaan. Koska Kristus on nyt ilmestynyt, en ole enää puolustusta välinpitämättömyydelle eikä synnille (Joh. 9:39).

Viimeisellä tuomiolla osa erotetaan ”vasemmalle puolelle”. He menevät “siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen” (Mt. 25:41, Ilm. 20). Tämä ei ole Jumalan, vaan ihmisen syytä, sillä Herra sanoo: “Niin kuin kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea” (Joh. 5:3). Hän tekee kaikkensa, jotta pelastus ja iankaikkinen elämä olisivat jokaisen ulottuvilla ja jokaiselle mahdollisia. Enempää ei Jumala voi tehdä. Ratkaisu jää ihmiselle. Jos jotkut eivät halua vastaanottaa lahjana yhteyttä Jumalaan, Herra voi vain kunnioittaa heidän päätöstään ja vapauttaan, jonka hän on itse luoduilleen suonut ja jota hän ei ota heiltä pois.

Armon valtakunta eli Kirkko toimii, kunnes ” kaikki pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden” (Ef.4:13). Kristuksen tulemukseen mennessä evankeliumi tulee saarnatuksi kaikkialla maailmassa. Kaikki, jotka ovat edeltä määrätyt Jumalan valtakuntaan, pääsevät sinne, mutta valtakunnan viholliset ja kuolema voitetaan.
Ohdakkeet, jotka estävät vehnän kasvun, erotetaan (Mt.13:7,22). Vanhan maailman olemassaolo päättyy, samoin Kirkon olemassaolo maan päällä. Kristus alkaa hallita ”Jumalan valtakuntaa, Isän kotia, jossa on monta asuinsijaa”. Herran kanssa tulevat hallitsemaan myös häneen uskovat. Tällä valtakunnalla ”ei ole loppua oleva”.