Usko ja ilmoitus
USKO
Useimman ihmisen elämän perustana on usko. Apostoli Paavalin mukaan ”usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä” (Hepr. 11:1). Ortodoksikristitty uskoo Jumalan olemassaoloon, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemukseen, Kirkkoon, kuolemanjälkeiseen elämään jne., ja kaikkeen siihen, mitä uskontunnustuksessa on mainittu. Usko Jumalaan antaa turvallisuutta, iloa ja onnea elämään.
Itse asiassa uskon olemusta ei voi selvittää järjellä, eikä uskoa voi saada pelkästään ajattelemalla, vaan apostoli Paavali vakuuttaa, että ” usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room. 10:17). Pohjimmiltaan usko on Jumalan armolahja, jota voi ja tulee anoa ja rukoilla. Uskoa vahvistaa Kirkon yhteydessä eläminen, rukous ja Jumalan sanan kuuleminen ja tutkiminen.
Ortodoksisen näkemyksen mukaan uskon tulee ilmetä elämässä. Usko näkyy teoissa, siinä kuinka ihminen suhtautuu kanssaihmisiin ja kuinka hän kohtelee lähimmäisiään. Myös vastoinkäymisissä ja kärsimyksissä tarvitaan uskoa. Uskova tuntee myös elämässään iloa ja rauhaa, vaikka elääkin maailman hyörinän keskellä.
Ortodoksiseen ihmiskuvaan kuuluu kiinteästi jumaloitumisen ajatus, mikä tarkoittaa kehitystä, jonka myötä ihminen tulee yhä suuremmassa määrin osalliseksi jumalallisesta armosta. Tämän saa aikaan ihmiseksi tullut Jumalan Sana eli Kristus. Kristukseen liittyminen täydellistyy Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jumala lahjoittaa armonsa ihmiselle, eikä ihminen voi ansaita jumaloitumistaan, mutta hänen on tehtävä oma osuutensa, ponnisteltava ja kilvoiteltava sen hyväksi.
Kristillinen elämä saa voimansa Kristus-uskosta ja osallisuudesta Kirkon elämään: kasteesta, Eukaristiasta, yleensä sakramentaalisesta elämästä, rukouksesta ja kristillisestä rakkaudesta. Kristinusko on aina ollut luonteeltaan ja opetukseltaan eettistä. Eettisyydellä tarkoitetaan oikeiden ja hyvien arvojen mukaista asennetta tai tapaa elää ja toimia. Nykyään tarvitaan järjestelmällistä ortodoksisen etiikan tutkimusta.
Kirkon opetusta Jumalasta ja ihmisestä, maailman synnystä, Kristuksen teoista ja merkityksestä, pelastuksesta, elämän tarkoituksesta, kuoleman jälkeisestä elämästä ja viimeisistä tapahtumista jne. nimitetään uskonopiksi eli dogmatiikaksi.
Etiikka pyrkii selostamaan järjestelmällisesti ihmisen siveellisen elämän perusteita. Ortodoksinen etiikka ilmoittaa meille ortodoksisen kirkon käsityksen kristillisestä, siveellisestä elämästä. Jumala on luonut ihmisen pyrkimään siveellistä täydellisyyttä kohti. Tähän päämääräänsä ihminen pyrkii silloin, kun hän elää oikein eli kun hän tietoisesti ja vapaasti kulkee Jumalan viitoittamaa tietä ja noudattaa Jumalan käskyjä.
Etiikasta käytetään myös nimitystä “siveysoppi” ja siveellisyydestä nimitystä “moraali”. On sanottu: “Millainen on ihminen, sellainen on myös hänen Jumalansa”. Mitä korkeammalle siveelliselle tasolle ihminen pääsee, sitä paremmin hän oppii myös tuntemaan Jumalaa. Jos taas ihminen hylkää uskon, niin hänen eettiseltä elämältään katoaa perusta.
Uskonopilla ja etiikalla on paljon yhteyttä keskenään. Ne sisältävät opetuksen Jumalan valtakunnasta. Uskonoppi selostaa Jumalaa ja Hänen suhdettaan ihmisiin
Ihmisen ja Jumalan yhteys toteutuu täydellisimmin sakramenttien ja jumalanpalvelusten kautta. Niiden kautta Kirkko pyrkii elämään todeksi uskonsa Jumalaan, opettamaan ja osoittamaan, mikä yhteys seurakunnalla ja sen jäsenillä on Jumalaan ja toisiinsa. Jumalanpalveluksia, niiden historiaa, merkitystä ja toimittamistapoja käsittelevää opetusta nimitetään liturgiikaksi.
Nämä kaikki ovat kristillisen elämän perusasioita, joita tämä kurssikirja käsittelee rinnakkain ja samanaikaisesti tosiinsa liittyen. Nämä asiat esitetään uskon ohjeina, mutta niiden toteuttaminen elämässä on jokaisen omaksi tehtäväksi.
ORTODOKSISEN USKON PERUSTA JA ALKUPERÄ
Ortodoksisen kirkon usko ja opetus perustuvat Jumalan ilmoitukseen ja apostoliseen oppiin, jonka he saivat Kristukselta. He antoivat saamansa uskon ja opetuksen edelleen Kirkolle, ja ne välittyivät puhutun sanan ja kirjoitusten välityksellä. Apostolisen opetuksen ytimen muodostavat Raamattu ja pyhä traditio. Ortodoksinen kirkko on aina pitäytynyt näin perittyyn uskoon ehdottomasti ja mitään muuttamatta. Siksi se voi sanoa olevansa uskossaan sama kuin alkukirkko. Siksi myös sanotaan, että ortodoksinen kirkko on apostolinen kirkko.
JUMALAN ILMOITUS
Ihmisen on mahdoton käsittää Jumalaa, mutta hän ei ole täysin tietämätön Jumalasta. Jumala ei ole myöskään ihmiselle kokonaan saavuttamaton, sillä Jumala itse lähestyy ihmistä. Raamattu on todistus siitä, että Jumala ilmoittaa itsensä ihmisille.
Ortodoksinen usko perustuu jumalalliseen ilmoitukseen. Sillä tarkoitetaan kaikkea sitä, mitä Jumala itse on ilmoittanut ihmisille, jotta he voisivat oikein ja pelastavaisesti uskoa Häneen ja kunnioittaa Häntä arvokkaasti. Jumala on antanut tämän ilmoituksen kaikille, koska se on kaikille yhtä lailla tarpeellinen. Se kykenee antamaan pelastuksen kaikille
LUONNOLLINEN ILMOITUS
Jumala ilmoittaa itsensä ja tahtonsa sekä luonnollisesti että yliluonnollisesti. Jumalan jatkuva toiminta historiassa, luomakunnassa ja ihmisen sisimmässä ovat luonnollista ilmoitusta. Esimerkiksi maailman luomisessa Jumala ilmaisee itseään. Samoin maailmassa ja kaikkialla luonnossa ilmenevä järjestys todistaa Luojan viisaudesta ja voimasta. Kirkon hengelliset isät kehottavat tutkimaan ”luonnon kirjaa”, joka on sitä oikein lukevalle kuin avoin Raamattu.
Jumala ilmoittaa itsestään myös ihmisen sisimmässä. Omantunnon ääni esiintyy syyttäjänä tai puolustajana, kun joutuu tekemään eettisiä ratkaisuja. Myös Jumalaan kohdistuva kaipaus on armon sisäistä toimintaa ihmisen sisimmässä. Joskus Jumala puhuttelee myös sallimalla ihmistä kohtaavia kärsimyksiä tai myötäkäymisiä.
Ihmiskunnan historian vaiheissa voimme myös havaita Hänen tiensä ja kuulla Hänen äänensä.
Luonnollista ilmoitusta on kaikki se, mitä Jumala on ilmoittanut itsestään, ominaisuuksistaan ja toiminnastaan. Luonnollinen ilmoitus ilmenee ulkonaisessa, näkyvässä luonnossa, ihmissielun ominaisuuksissa ja ihmisluonnossa, sekä ihmiskunnan historiallisissa vaiheissa. Apostoli Paavali sanoo kirjeessään roomalaisille: ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan” (Room. 1:20).
Pakanallisilla viisaillakin, esimerkiksi Sokrateella oli luonnollisin keinoin saatua, totuudellista tietoa Jumalasta. Kuitenkin on myönnettävä, että ajatuksen kautta saavutettu tieto on luonteeltaan abstraktia ja puutteellista. Ihmisjärjelle on ominaista tehdä virheitä ja erehdyksiä. Lisäksi järjen kautta saatu tieto on hämärää ja epämääräisempää verrattuna välittömään tietoon.
YLILUONNOLLINEN ILMOITUS
Silloin kun Jumala paljastaa valittujen ihmisten kautta välittömästi jumalallisia ja ikuisia totuuksia, joita ihminen ei voi omin voimin saavuttaa, on kysymys yliluonnollisesta ilmoituksesta. Tällaisia valittuja henkilöitä Raamatussa ovat esimerkiksi Aabraham, Mooses, kaikki patriarkat ja profeetat. Heidät Jumala kutsui henkilökohtaisesti julistamaan tahtoaan ihmisille. Jumalan lopullinen ilmoitus on Jeesus Kristus. Jumala itse tuli ihmiseksi. Jeesus Kristus on Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Jeesuksen Kristuksen ilmoitus on evankeliumi, jonka keskeisin sisältö on itse Jeesus Kristus. Yliluonnollisen ilmoituksen tarkoitus on ihmiskunnan ja maailman pelastaminen
Yliluonnollinen ilmoitus sisältää ne totuudet, jotka ylittävät ihmisen ymmärryksen. Tällaisia ovat esimerkiksi Pyhän Kolminaisuuden salaisuus, maailman luominen, ihmiskunnan lunastaminen ja pyhittäminen sekä maailman ja ihmiskunnan lopullinen kohtalo.
Apostoli Paavali sanoo heprealaiskirjeensä alussa: ”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailman” (Hepr. 1: 1-2).
Sama apostoli kirjoitti seuraavasti korinttilaisille: ”Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme. Meille Jumala on sen ilmoittanut Hengellään, sillä Henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet.” (1. Kor.2: 7, 10)
Ilman erityistä ilmoitustakin ihminen voi saada jotakin tietoa Jumalasta mietiskelemällä niitä asioita, jotka Hän on luonut. Mutta tämä tieto on vajavaista ja epätäydellistä, joka voi auttaa vain uskoon valmistajana, tai olla apuna johtamassa kohti tietoa, jonka Jumala on antanut ilmoituksessaan.
JUMALALLISEN ILMOITUKSEN PIIRTEITÄ
Jumalallisen ilmoituksen tuntomerkit ovat sisäisiä, ulkoisia tai erityisiä. Sisäisiä piirteitä ovat ilmoituksen sisältö sekä puhtaus ja pyhyys.
Mitä tulee sisältöön, ihmisjärki ei ole voinut sitä keksiä. Siitä täytyy löytyä vastaukset kaikkiin ajattelun ja ihmiselämän kysymyksiin. Sisällön on oltava uskonnollis-siveelliseltä kannalta mahdollisimman täydellinen. Lisäksi ilmoituksen sisältämien totuuksien on oltava ikuisia, eikä vain johonkin määrättyyn aikaan rajoittuvia. Ja vielä: totuudet eivät saa olla ristiriidassa keskenään.
Ilmoituksen puhtauden ja pyhyyden kannalta sen on täytettävä inhimillisen järjen korkeimmatkin vaatimukset sekä tyydytettävä hengen siveelliset vaatimukset. Ilmoituksen on julistettava korkeimpia ja täydellisimpiä siveellisiä määräyksiä. Totuuksien kesken tulee vallita sopusointuinen yhteys ja harmonia, ja niiden on muodostettava kokonaisuus.
Ulkonaisilla eli luonnollisilla ilmoituksen piirteillä tarkoitetaan olosuhteita, jotka liittyvät ilmoitukseen. Tämä koskee erityisesti ilmoituksen julistajien persoonallista ja siveellistä luonnetta, heidän elämänsä laatua sekä keinoja, joita he käyttivät sanomansa levittämiseen. Julistajan tule antaa koko elämänsä tehtävälleen ilman sivutarkoituksia. Heidän tulee levittää ilmoitettua totuutta julkisesti ja pelkäämättä.
Jumalallinen ilmoitus sisältää kaikki ne totuudet, jotka Jumala on ilmoittanut ihmisille, jotta he voisivat uskoa oikein ja pelastua.
Jumalan ilmoituksen yliluonnollisia piirteitä ovat esimerkiksi ihmeteot, tunnusteot ja -merkit sekä ennustukset. (Matt.12:38; Joh.6:30)
ILMOITTAMISTAPA
Jumala ilmoitti tahtonsa monella tapaa ja monin keinoin. Toisinaan Jumala ilmestyi ihmisen hahmossa ja keskusteli ihmisten kanssa (1. Moos. 18:1; 1. Moos. 32: 24 -30). Joskus hän ilmoitti tahtonsa enkelin välityksellä (1. Moos. 22:10 -11) tai ilmestyi unessa (1. Moos. 28: 12 -15). Hän saattoi ilmestyä myös luonnon ilmiöissä (2. Moos. 3: 2-4) tai vertauskuvallisissa näyissä (Jes. 6.luku; Hes. 1. luku; Dan.10.luku)
Ilmoitusta on kahdenlaista, luonnollinen ja yliluonnollinen ilmoitus.