Ortodoksinen usko

Sovitus ja iankaikkinen elämä

SOVITUS JA LUNASTUS
Jeesuksen Kristuksen opetus sisälsi Jumalan valtakunnan evankeliumin, toisin sanoen opin pelastuksesta ja autuudesta. Saman, joka on nyt ortodoksisen kirkon oppi: “Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark.1:15). Kristuksen oppi pelastuksesta toteutuu meissä, kun otamme sen sydämeemme ja vaellamme sen mukaan. Sillä aivan kuten ensimmäisten ihmisten vastaanottamat paholaisen valheelliset sanat tulivat heissä synnin ja kuoleman siemeneksi, niin myös päinvastoin ihmisten sydämiinsä ottamat todelliset Kristuksen sanat tulevat heissä pyhän ja kuolemattoman elämän siemeneksi.Jeesuksen ristinkuolema on erityisesti sovintouhri. Siksi häntä nimitetään Vapahtajaksi ja Lunastajaksi.

Vanhassa Testamentissa uhrin esikuvana on karitsa (Jes. 53:7). Uudessa Testamentissa Jeesusta nimitetään Karitsaksi 29 kertaa. VT:ssa synnit siirrettiin uhrattaessa viattomiin eläimiin. Niiden veri korvasi syntisen kuolemaa, toisin sanoen se oli lunastusrangaistus, joka vapautti ihmisen syyllisyydestä. Jeesuksen uhrikuolemasta ennustaa profeetta Daniel (Dan.9:24). Johannes Kastaja näki Jeesuksen lunastajana: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”(Joh.1:29)

Jeesus itsekin viittaa tähän: ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta … Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden 113puolesta… Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Isäni käskenyt minun tehdä” (Joh.10:11, 15, 18). ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne”(Lk.22:20).
Kirkko opettaa, että Kristuksen kuolema on ihmisen lunastus- ja sovitusuhri. Liturgian veretön uhri perustuu tähän uhriin..

Elämällään Jeesus toteutti sen, mihin ihmiskunta oli kutsuttu, kuuliaisuuteen Jumalan edessä. Ihmisen synti on tottelemattomuus Jumalaa kohtaan. Jumalan vanhurskas tuomio tuomitsi synnin. Pelastustoiminnan tuli olla päinvastainen kuin ihmisen lankeemukseen johtanut. Aadam oli tottelematon, Kristus oli kuuliainen Jumalan käskylle. Jeesus otti palvelijan muodon ja osoitti täydellistä kuuliaisuutta Jumalalle kärsimällä kaikki Jumalan hänelle määräämät surut, kärsimykset ja kuoleman. Jeesuksen risti oli itsensäkieltämisen ja kuuliaisuuden risti, kärsimysten ja murheiden risti, aina kuolemaan asti. Vapahtaja kielsi kokonaan oman tahtonsa, sovitti ihmisten tottelemattomuuden ja syyllisyyden. Näin hän ansaitsi elämän koko ihmiskunnalle. Hän tuli kiroukseksi meidän edestämme (Gal.3:13) ottamalla päällensä koko maailman synnit ja syyllisyyden vapaehtoisesti. Hän kärsi myös syntien rangaistuksen, kuoleman. Vapahtajamme koki myös täydellisen hylkäämisen ihmisten ja Jumalan taholta.114
Kristuksen uhri on täydellinen hyvitys Jumalan edessä, sillä uhrin kantoi ihmiseksi tullut Jumalan poika. Kristus kärsi ja kuoli täyttääkseen Isänsä tahdon vapaehtoisesti, kenenkään pakottamatta. Kristuksen antama rakkauden uhri kohdistui koko maailmaan, kaikkeen Jumalan luomaan.
Hänen uhrinsa sisältää myös syntisenä olemisen päättymisen, kuten apostoli Paavali sanoo (1. Kor.1:30). Kristuksen veri puhdistaa omatuntomme kuolleista teoista. Uhri on iankaikkisesti voimassa ja koskee kaikkia syntejä syntiinlankeemuksesta maailmanloppuun asti. Uhri sovitti ihmiset Jumalan, ja Jumalan ihmisten kanssa.

Sovitus tarkoittaa, että Jumala poisti ihmiseen kohdistuneen vihan ja tuomion, jolloin ihmisen suhde Jumalaan muuttui. Kaikilla on nyt Kristuksen kautta anteeksianto synneistä. Kristuksen uhrilla on merkitys kaikkeen siihen, mitä synti saa aikaan. Kerran synti hävitetään kokonaan. Jo nyt uhri uudistaa ihmistä ja luomakuntaa. Viimeisenä myös kuolema hävitetään lopullisesti. Uhri on kaiken hyvän lähde. Sen kautta olemme Jumalan perillisiä.

IANKAIKKINEN ELÄMÄ
Uskontunnustuksemme mukaan ”odotamme kuolleitten ylösnousemista ja tulevaisen maailman elämää”. Ortodoksinen kirkko ei usko ainoastaan sielun kuolemattomuuteen ja vain hengellisen todellisuuden hyvyyteen ja pelastukseen aikojen lopussa. Raamattua noudattaen ortodoksikristityt uskovat ihmisruumiin sekä koko aineellisen ja ruumiillisen luomakunnan hyvyyteen. Siksi ortodoksinen kirkko uskoessaan ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään ei etsi pelastusta jostakin toisesta maailmasta, vaan nimenomaan tästä maailmasta, jota Jumala rakastaa ja jonka hän on herättänyt ja kirkastanut ja täyttänyt omalla jumalallisella läsnäolollaan.

Aikojen lopussa Jumala ilmoittaa läsnäolonsa ja täyttää itsellään koko luomakunnan. Häntä rakastaville tämä merkitsee paratiisia, häntä vihaaville kadotusta. Koko aineellinen luomakunta iloitsee vanhurskaiden kanssa hänen tulemisestaan.

Profeettansa kautta Jumala lupaa: ”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan (Jes. 65: 17- 18).
Kun Jumalan valtakunta täyttää koko luomakunnan, kaikki tehdään uudeksi. Tästä maailmasta tulee jälleen paratiisi, joksi se alun perin luotiin. Tämä on ortodoksisen kirkon opetus ihmisen ja hänen maailmankaikkeutensa lopullisesta kohtalosta.