Kirkko ja Pyhä Henki

PYHÄ HENKI
Pyhä Henki on Kolminaisuuden kolmas persoona. Häntä nimitetään Herraksi ja kunnioitetaan Pyhän Kolminaisuuden yhteydessä. Uskontunnustuksessa Pyhää Henkeä nimitetään elämänantajaksi. Hän siis elävöittää luomakuntaa ja uudesti synnyttää ihmisen. Hän vaikuttaa ihmisiin Jumalan sanan avulla, kutsuu ihmistä pelastukseen ja pyhittää hänet.

Vanhan testamentin mukaan Pyhä Henki oli mukana luomistyössä. Raamatun alussa kuvataan, kuin ”Jumalan Henki liikkui vetten päällä” (1 Moos 1:2) ja sai aikaan kaaokseen järjestyksen, josta kaikki sitten alkoi kehittyä. Ihmiselle Jumala antoi elämän hengen. Pyhä Henki puhui profeettojen kautta ja voiteli VT:n kuninkaat ja papit tehtäviinsä. Pyhä Henki vaikutti myös Jeesuksen syntymiseen ja laskeutui kasteessa Jeesuksen päälle kyyhkysen muodossa (Joh 1:32). Jeesus oli maanpäällisen elämänsä ajan täynnä Pyhää Henkeä. Hengen voimalla Hän saarnasi, opetti, karkotti pahoja henkiä, paransi sairaita ja suoritti ihmeitä ja tunnustekoja.

Pyhä Henki synnytti Jeesuksen seuraajissa uskon, että Jeesus on Kristus ja Vapahtaja. Ennen taivaaseen menemistään Jeesus lupasi opetuslapsilleen, että ”te saatte varustukseksenne voiman korkeudesta” (Lk 24: 49). Tämä lupaus toteutui helluntaina. Apostolien tekojen kirjassa kerrotaan: ” Tuli raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle.” (Apt 2: 2 – 4)

KIRKKO
Pyhä Henki sai aikaan sen, että ihmiset liittyivät yhteen toistensa kanssa. Tämä yhteys oli alkuna maailmanlaajuiselle kirkolle. Pyhä Henki antoi myös apostoleille voiman viedä sanomaa Kristuksesta kaikkialle. Helluntai on siis kirkon syntymäpäivä. Pyhä Henki ohjaa kirkkoa ja jakaa siinä erilaisia armolahjoja käyttäen armolahjojen vastaanottajia kirkkonsa ja seurakuntansa hyväksi. Pyhä Henki on myös innoittanut pyhien tekstien kirjoittajia. Pyhä Henki toimii myös kirkon sakramenteissa.

Kirkko on Kristuksen perustama ja Hänen pelastustyönsä jatkaja maan päällä. Siksi kirkko on ”Jumalan kirkko” ja ”Kristuksen kirkko”. Kirkon perustana ovat Kristuksen opetukset, Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa. Sellaisena se on pelastuksen lähde, armon välittäjä ja jumalallisien totuuksien opettaja. Ihmisen on mahdollista pelastua vain kirkon yhteydessä.
Kirkkoa kutsutaan myös Kristuksen ruumiiksi, jonka päänä toimii itse Kristus, ja jonka jäseniä kaikki kristityt ovat. Pyhä Henki jakaa kirkon jäsenille erilaisia armolahjoja kirkon palvelutehtäviä varten.
Kirkko on uskontunnustuksen mukaan ”yksi, pyhä ja katolinen ja apostolinen”.

Yksi
Kirkko on yksi, koska sillä on vain yksi Pää, Jeesus Kristus, ja yksi Henki, yksi Kristuksen Ruumis, yksi usko ja yksi kaste. Tämä ykseys ilmenee ulkonaisesti uskossa, jumalanpalveluksissa, sakramenteissa ja kirkon hallinnossa. Kirkko on toisaalta näkyvä ja toisaalta näkymätön. Näkyvä eli taisteleva kirkko on täällä maan päällä. Edesmenneet kuuluvat näkymättömään eli riemuitsevaan kirkkoon. Näitä kahta yhdistävät uskon ja rakkauden rukous. Maanpäällinen kirkko pyytää Jumalanäidin ja kaikkien pyhien sekä enkelien esirukouksia, mutta kantaa myös kantaa myös rukouksia edesmenneiden puolesta.

Pyhä
Kirkko on Pyhän Hengen pyhittämä Kristuksen Ruumis. Siksi kirkko on pyhä ja se kutsuu kaikkia pelastukseen ja synnin katumukseen ohjaamalla heitä Jumalan armon yhteyteen.

Katolinen
Kirkon katolisuus tarkoittaa sitä, että kirkko on yleismaailmallinen ja käsittää koko maailmankaikkeuden. Kirkko ei rajoitu aikaan eikä paikkaan, vaan sen pelastuksen piiriin kuuluvat kaikki kansat ja rodut kaikkialla ja kaikkina aikoina.

Apostolinen
Kirkon apostolisuus johtuu siitä, että kirkko perustuu apostolien työlle ja varjelee apostolista oppia. Kirkko on velvollinen noudattamaan Kristuksen lähetyskäskyä aikojen loppuun. Kirkon apostolisuutta vahvistaa erityisesti ns. apostolinen seuraanto, jolla tarkoitetaan katkeamatonta pappeuden sakramenttia apostoleista alkaen tähän aina päivään saakka.

Kirkko on samalla sekä inhimillinen että jumalallinen. Siksi kirkon ja seurakuntien toiminnassa näkyy myös inhimillisiä heikkouksia. Pyhä Henki kuitenkin toimii koko ajan näkymättömästi kirkossa.

Kirkko ei ole inhimillinen organisaatio, vaan jumalallis -inhimillinen organismi. Se ei ole inhimillinen yhteenliittymä, vaan jumalallis -inhimillinen Kristuksen Ruumis. Kirkon alkujuuri on itse tämä Jumala. Se ei ole ihmisen keksintö, eikä se ole ihmisten sosiaalisen tarpeen hedelmä tai tulos, vaan se on ainoa ihmisen pelastuksen paikka. Kirkko ei koskaan lakkaa olemasta, huolimatta sellaisista vaikeuksista ja epäsuotuisista olosuhteista.
Kirkossa kaikki ongelmat on ratkaistu. Emme puhu käsitteellisestä kristinuskosta, joka on kytköksissä ideologiaan, vaan kirkosta joka on Jumalan ja ihmisen, enkelien ja ihmisten, maallisen ja taivaallisen ihmisen ja maailman, yhteyttä. Kirkko on ”taivaan ja maan kohtaaminen”. Rauha, oikeudenmukaisuus jne. eivät ole pelkästään jotakin sosiaalisia sopimuksia, vaan lahja, joka annetaan Kirkossa. Rauha samoin kuin oikeudenmukaisuus ja kaikki muut hyveet, kuten rakkaus jne. ovat Kirkon kokemuksia. Kirkossa koemme todellista rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja rakkautta.

Kirkko on Kristuksen Ruumis, jonka Päänä on Kristus, ja Kirkon jäseniä ovat Kristuksen Ruumiin jäsenet. Kirkon jäseniä on olemassa kaikilta aikakausilta ja tulee olemaan aikojen loppuun. Jas kun Kirkon jäsenet lakkaavat olemasta, tulee maailman loppu.