Jeesus Kristus – Jumalan Poika ja Sana
Usko ”Yhteen Herraan Jeesukseen Kristukseen” on varhaisin uskontunnustus, jonka puolesta ensimmäiset kristityt olivat valmiit kuolemaan. Se on tunnustus, joka sanoo, että Jeesus ja Korkein Jumala ovat yhtä.
Kristittyjen uskontunnustuksen pääajatus Vapahtajasta on tämä: Jeesus Kristus on Herra. Tämä saa alkunsa evankeliumista, kun Jeesus itse kysyy opetuslapsiltaan: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?” Simon Pietari vastasi ja sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika” (Mt. 16:15 -16).
Kristuksen syntyessä annetaan Marian lapselle nimi Jeesus, joka kirjaimellisesti merkitsee Vapahtajaa, hepreaksi Joosua, joka on myös sen Mooseksen seuraajan nimi, joka ylitti Jordan-virran ja johdatti valitun kansan luvattuun maahan. Enkeli sanoi Joosefille unessa: ”Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä”(Mt.1:21,Lk.1:31). Juuri tämä Jeesus on Kristus, mikä merkitsee Voideltu, Israelin Messias. Jeesus on Messias, joka luvattiin maailmalle Aabrahamin ja hänen jälkeläistensä kautta.
JUMALAN POIKA
Uskontunnustuksessa vakuutamme: ”Uskon … yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, joka on ennen kaikkia aikoja Isästä syntynyt, valkeus valkeudesta, totinen Jumala totisesta Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on Isän kanssa yhtä olemusta ja jonka kautta kaikki tehdyt ovat”. Tässä puhutaan Jumalan Pojasta – jota myös kutsutaan Jumalan Sanaksi eli Logokseksi. On vain yksi Jumalan iankaikkinen Poika. Häntä nimitetään Ainosyntyiseksi, mikä merkitsee ainoata, joka on syntynyt Jumalasta Isästä. Jumalan Poika on syntynyt Isästä ”ennen kaikkia aikoja”, ennen luomakuntaa, ennen ajan alkua. Ajalla on alkunsa luomistyössä. Jumala on olemassa ennen aikaa, iankaikkisessa ajattomassa olemassaolossa ilman alkua tai loppua.
Sana ”iankaikkisuus” ei merkitse loputonta aikaa. Se merkitsee tilaa, jossa ei ole aikaa lainkaan, ei ole menneisyyttä tai tulevaisuutta, vain pysyvä nykyisyys. Jumalan kannalta ei ole menneisyyttä tai tulevaisuutta. Jumalalle kaikki on nyt.
Jumalan iankaikkisessa nykyisyydessä, ennen maailman luomista, Jumala Isä synnytti ainosyntyisen Poikansa tavalla, jota voi nimittää iankaikkiseksi, ajattomaksi, aina tässä hetkessä olevaksi synnyttämiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikkakin Poika on ”Isästä syntynyt” ja lähtee Isästä, hänen lähtemisensä on iankaikkista. Täten ei ole ollut koskaan aikaa, jolloin ei ole ollut Jumalan Poikaa.
Isästä syntyneenä ja hänestä alkunsa saaneena ainosyntyinen Poika oli aina olemassa tai täsmällisemmin sanottuna on aina olemassa luomattomana, iankaikkisena ja jumalallisena. Näin sanotaan pyhän Johanneksen evankeliumissa: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala” (Joh 1:1).
Poika on ”Valkeus Valkeudesta, totinen Jumala, totisesta Jumalasta”. Jumala on valkeus ja mikä hänestä on syntynyt, sen täytyy olla valkeutta. Jumala on totinen Jumala, ja mikä on hänestä syntynyt, sen täytyy olla totinen Jumala. Poika on ”syntynyt, ei tehty, yhtä olemusta Isän kanssa”. ”Syntynyt, ei tehty” voidaan ilmaista myös sanoilla ”syntynyt, ei luotu”. Kaiken, mikä on olemassa Jumalan lisäksi, hän on luonut: kaikki näkyväiset ja näkymättömät. Mutta Jumalan Poika ei ole luotu olento. Jumala ei ole luonut tai tehnyt häntä. Hän on syntynyt Isän olemuksesta ja saanut alkunsa hänen luonnostaan.
Ortodoksit ymmärtävät jumalallisen ilmoituksen mukaan Jumalan todelliseen luontoon kuuluvana, että Jumala on iankaikkinen Isä luontonsa puolesta ja että hänen luonaan aina täytyy olla hänen iankaikkinen, luomaton Poikansa. Jumalan perusluonnon mukaista on, että hän on juuri tällainen olento, jos hän on totisesti ja täydellisesti jumalallinen. Juuri Jumalan jumalalliseen luontoon kuuluu, että hän ei ole iankaikkisesti yksin jumaluudessaan, vaan että hänen todellinen olemuksensa rakkautena ja hyvyytenä on ”ylitsevuotava” ja saa aikaan jumalallisen Pojan syntymän. Apostoli Paavali kutsuu Poikaa sanatarkasti ”Hänen rakkautensa Pojaksi” (Kol 1:13).
Ennen kaikkia aikoja Isästä syntynyt Jumalan Poika ei ole luotu. Häntä ei ole tehty tyhjästä. Hän syntyy iankaikkisuudessa Isän jumalallisesta olemuksesta ja kuuluu Jumalan rinnalle. Koska Jumalan Poika on syntynyt eikä häntä ole tehty, hän on mitä Jumala on. Ilmaisu ”yhtä olemusta” tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että mitä Jumala Isä on, sitä on Jumala Poika. Koska Poika on aina Isän kanssa, niin heillä on myös yksi elämä, yksi tahto, yksi voima ja yksi toiminta. Mitä tahansa Isä on, sitä on Poika. Ja mitä tahansa Isä tekee, Poika tekee samaa. Jumalan alkuperäinen toiminta hänen jumalallisen olemassaolonsa ulkopuolella on luomistyö. Isä on taivaan ja maan, kaiken näkyväisen ja näkymättömän Luoja. Uskontunnustuksessa me tunnustamme, että luomistapahtumassa Poika oli se, ”jonka kautta kaikki tehdyt ovat”.
Apostoli Paavali vakuuttaa: ”Sillä hänessä (Poika) luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa (Kol. 1:16 -17). Uskontunnustus jatkuu: ”Joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden tuli alas taivaista ja tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitseestä Mariasta ja tuli ihmiseksi…” Jumalan Poika tuli ihmiseksi pelastaakseen maailman. Tämä on ortodoksisen kristillisen uskon keskeinen opinkappale. Kristittyjen koko elämä rakentuu tälle tosiasialle.
Uskontunnustus korostaa, että Jumalan Poika on tullut ”meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden”. Tämä kaikkein ratkaisevin raamatullinen oppi ilmaistaan Johanneksen evankeliumin 3. luvun 16. jakeessa, jota myös toistetaan jokaisessa pyhän Johannes Krysostomoksen liturgian eukaristisessa rukouksessa: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16). Jumala tiesi jo luomistapahtumassa, että maailman luominen joka tapauksessa vaatisi hänen Poikansa lihaksitulemista. Lihaksituleminen merkitsee koko ihmisluonnon, ruumiin ja sielun omaksumista.
”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle” (Joh 1:14, 16:15).
Uskontunnustuksen vakuutus, että Jumalan Poika ”astui alas taivaista ja tuli lihaksi” ei tarkoita sitä, että hän oli jossain ”siellä ylhäällä” maailmankaikkeudessa ja sen jälkeen laskeutui maaplaneetalle. Se, että hän tuli ”alas taivaista”, on raamatullinen tapa ilmaista, että Jumalan Poika tuli aivan kokonaan toisen kaltaisesta jumalallisesta Jumalan olemisesta, joka on kaikkia paikkaa ja aikaa luodussa aineellisessa luomakunnassa koskevien rajojen ja rajoitusten ulkopuolella.
Pojan tulemista ”alas taivaista” ei myöskään pidä tulkita siten, että ennen Jumalan Pojan lihaksitulemista hän oli kokonaan poissa maailmasta. Poika oli aina ”maailmassa”, sillä ”maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä” (Joh. 1:10). Hän oli aina läsnä maailmassa, sillä hän itse on ihmisen elämä ja valo» (1. Joh. 4). Jokainen ihminen ”Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi” luotuna on juuri ihmisenä jumalallisen Pojan heijastus, joka itse on Jumalan luomaton kuva (Kol. 1:15, Hebr 1:3). Täten Poika, Jumalan Sana, Kuva tai Valkeus, kuten häntä nimitetään pyhissä kirjoituksissa, oli aina maailmassa olemalla läsnä jokaisessa kuvakseen luodussa, ei vain niiden luojana, vaan hänenä, jonka olemuksen- osallisuuteen ja heijastajiksi kaikki luodut ovat tehdyt. Lihaksitulemisessaan Poika tulee persoonana maailmaan ja tulee ihmiseksi.
Ortodoksinen kirkko opettaa, että Jumalan Sana, joka tuli Vanhan testamentin profeetoille ja pyhille, ja niin myös Vanhan testamentin Mooseksen lain sanat ovat Jumalan ilmoitusta Pojan, jumalallisen Sanan, välityksellä.
JUMALIHMINEN
Ortodoksisen kirkon uskon mukaan Kristuksessa on yhdistynyt kaksi luontoa, jumalallinen ja inhimillinen, yhteen sulautumatta ja muuttumatta, jakautumatta ja eroamatta. Yhteen sulautumaton tarkoittaa sekoittumatonta ja muuttumaton sitä, että jumalallinen luonto ei ole muuttunut inhimilliseksi eikä päinvastoin. Jakaantumaton tarkoittaa, että jumaluus ja ihmisyys eivät muodosta kahta erillään olevaa persoonaa. Tämä yhdistyminen on keskeytymätöntä.
Vaikka ihmiset pitivätkin Jeesusta Joosefin ja Marian poikana, monet tunnistivat hänet Jumalan Pojaksi eri tavoin. Idän viisaat miehet tunnistivat hänet tähdestä, joka ilmestyi Idässä ennen hänen syntymäänsä. Betlehemin paimenet tunsivat hänet, kun enkelit selvästi kertoivat heille, että Vapahtaja oli syntynyt Daavidin kaupungissa. Pyhän Hengen erityisestä ilmoituksesta Simeon ja Hanna tunsivat hänet, kun hänet neljänkymmenen päivän ikäisenä tuotiin temppeliin. Jordanilla, Johannes Kastajalle Herran kasteen yhteydessä, paljastui asia Pyhän Hengen laskeutuessa hänen ylleen kyyhkysen muodossa, ja Isän äänen todistaessa taivaasta: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt” (Matt.3:17). Saman äänen kuulivat apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes Kristuksen kirkastumisen yhteydessä Taaborin vuorella: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” (Mark. 9:7). Näiden lisäksi monet tunnistivat hänet hänen opetuksensa ylivertaisuudesta, ja erityisesti hänen tekemistään ihmeistä.
Pietari tunnisti Filippuksen Kesareassa hänen jumaluutensa:” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika” (Matt.16:16).
Kirkon todistus Kristuksesta Jumalan Poikana käy ilmi lyhyistä uskontunnustuksista kasteen yhteydessä Kirkon alkuaikoina, ja erityisesti nikealais-konstantinopolilaisesta uskontunnustuksesta. Samoin paikalliskirkkojen uskontunnustukset ilmaisevat sen. Asia käy ilmi myös juhlapäivien pyhien toimitusten lyhyistä ylistysveisuista, samoin harhaoppisten, Jeesuksen jumaluuden kieltäneiden, erottaminen Kirkosta. Marttyyrit todistivat verellään uskostaan Kristukseen Jumalan Poikana.
Uskontunnustuksen mukaan Jeesus Kristus ”astui alas taivaista”. Jumalana hän on kaikkialla, aina taivaassa ja aina maan päällä. Mutta maan päällä hän oli ennen näkymättömänä, vasta myöhemmin hän ilmestyi maan päälle lihassa. Tässä mielessä sanotaan, että hän astui alasta taivaasta. Jeesus sanoo tästä itse: ” Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika” (Joh.2:13). Hän tuli maan päälle ” meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden”. ”Meidän ihmisten tähden” tarkoittaa sitä, ettei hän tullut vain jonkin kansan tai joidenkin tiettyjen ihmisten tähden, vaan meidän kaikkien ihmisten tähden universaalisti. ”Meidän pelastuksemme tähden” taas tarkoittaa, että hän tuli maan päälle pelastamaan meidät synnistä, kirouksesta ja kuolemasta.