Ortodoksinen usko

Inkarnaatio – Jumalan ihmiseksi tuleminen

JUMALAN SYNTYMINEN IHMISEKSI
Uskontunnustuksessa tunnustamme, että Jumalan Poika ”tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitseestä Mariasta ja tuli ihmiseksi”.
Inkarnaatio tarkoittaa Jumalan ihmiseksi tulemista. Jumalan Poika omaksui ihmismuodon, syntyi ihmiseksi ilman syntiä ja lakkaamatta olemasta Jumala.

Jumalan jumalallinen Poika syntyi ihmiseksi Neitseestä Mariasta Pyhän Hengen voiman kautta (Mt. 1; Lk. 1). Kirkko opettaa, että neitseellinen syntyminen on Vanhan testamentin profetioiden täyttymys (Jes. 7:14), ja se on myös kaikkien ihmisten pelastuksen kaipuun täyttymys.
Tätä kaipausta on havaittavissa kaikissa uskonnoissa ja filosofioissa ihmiskunnan historiassa. Ainoastaan Jumala voi pelastaa maailman. Ihminen yksinään ei voi sitä tehdä, koska hänen itsensä täytyy tulla pelastetuksi.

Ortodoksisen opetuksen mukaan neitseellinen syntymä ei ole tarpeellinen pelkästään neitsyyden ihannoimisen vuoksi, eikä torjumaan vastenmielisyyttä normaalia inhimillistä sukupuolisuutta kohtaan. Eikä se ole välttämätön Jeesuksen siveellisten opetusten arvon korostamiseksi, kuten joskus on väitetty. Neitseellinen syntyminen on välttämätön siksi, että hän, joka syntyy, ei voi olla pelkästään pelastusta tarvitsevien luotujen kaltainen ihminen. Maailman pelastaja ei voi olla pelkästään Aadamin sukua, lihasta syntynyt, kuten kaikki toiset. Pelastaakseen maailman hän ei voi olla tästä maailmasta.

Ortodoksisen kirkon opetus on, että Jeesus ei ole pelkkä ihminen, niin kuin kaikki toiset ihmiset. Hän on todellinen ihminen joka suhteessa, ehjä ja täydellinen ihminen, jolla on inhimillinen ymmärrys, sielu ja ruumis. Mutta tällöinkin hän on ihmiseksi tullut Jumalan Poika ja Sana. Sen vuoksi kirkko tunnustaa, että on oikein kutsua Mariaa Jumalansynnyttäjäksi.

Jeesus nasaretilainen on Jumala, tai täsmällisemmin sanottuna hän on Jumalan jumalallinen Poika ihmisen muodossa. Hän on totinen ihminen joka suhteessa. Hän syntyi. Hän kasvoi vanhemmilleen kuuliaisena. Hän varttui iässä ja viisaudessa (Lk. 2: 51- 52). Hän eli perheen elämää “veljien” kanssa (Mk. 3: 31- 32). Ortodoksisen opetuksen mukaan nämä ”veljet” eivät olleet Mariasta syntyneitä lapsia, vaan joko serkkuja tai Joosefin lapsia. Maria tunnustetaan ainaiseksi neitseeksi, ”neitseeksi ennen syntymää, syntymän aikana ja syntymän jälkeen”.

Kristus tuli maailmaan tullen kaikissa asioissa kaikkien ihmisten keltaiseksi, paitsi että hän oli synnitön. Hän oli täydellinen kaikessa ja ehdottomasti kuuliainen Jumalalle Isälle, puhuen hänen sanojaan, tehden hänen tekojaan ja täyttäen hänen tahtonsa. Ihmisenä Jeesus toteutti tehtävänsä täydellisesti kuten täydellinen ihminen, uusi ja lopullinen Aadam.

Inkarnaation, ihmiseksi tulon merkitys on siinä, että ilman sitä Jumalaihminen ei olisi voinut elää maan päällä eikä kuolla ristinpuulla. Lihaksitulemisessa yhtyivät Jumaluus ja ihmisyys samassa persoonassa ikuisiksi ajoiksi. Näin välitystehtävä tuli mahdolliseksi. Jumalan ihmiseksi syntyminen on ihmisen ja Jumalan välisen liiton palauttamisen perusta ja alku.

Pyhä Atanasios ilmaisee saman ajatuksen sanomalla: ”Sana tuli ihmiseksi, että me jumaloituisimme.”
Kirkkoisä Irenaeus sanoo Jumalan ihmiseksi tulemisesta: ”Jumala tuli sanomattomasta hyvyydestään siksi, mitä mekin olemme, että hän myös meidät tekisi siksi, mitä hän on.”

Jeesus oli synnitön, eikä voinut kuolla lopullisesti, niin kuin ihminen, sillä ”kuolema on synnin palkka” (Room. 6:23). Jeesuksen maallinen elämä on sovintouhri ihmisten puolesta. Jeesuksen ristinkuolema on erityisesti sovintouhri. Siksi häntä nimitetään Vapahtajaksi ja Lunastajaksi.