Isien opetuksia

Origenes kasvattajana

Jumalanpalveluksen aikana opetettavien liturgiassa annettiin eräänlaista opetusta Se koostui raamatun lukemisesta, ja lukijoiden, pappien  tai piispojen  suullisista  esitelmistä. Toisenlaisen  opetus oli kokonaan erillään jumalanpalveluksista. Siihen saattoi sisältyä kaikkea tätä tai ei mitään siitä: alkeisopetusta yksilöllisesti tai ryhmissä ennen kuin heidät hyväksyttiin kuulijoiksi; kirjoitetun materiaalin käyttämistä; katekumeenien  yhteenkokoontumisia erityisohjeita varten  sitten kun heidät oli hyväksytty  kelvollisiksi. Viimeksi mainittu tapahtui valmistautumiseksi välittömästi ennen kastetta. Kun suuri paasto alkoi noin v. 300 saada merkitystä, erityistä viimeistelevää opetusta annettiin tämän jakson aikana.

Tietyt  aineistot tarjoavat esimerkkejä katekumeeniopetuksen sisällöstä. Muutamat tätä tarkoitusta varten tehdyt teokset edeltävää  jaksoa  varten olivat edelleen käytössä. Tertullianuksen  tutkielmat  ”Katumuksesta” ja ”Kasteesta” kirjoitettiin kuulijoita varten, samoin ilmeisesti hänen  tutkielmansa ”Rukouksesta”.  Kommodianuksen  ”Ohjeita” on  akrostinen (=runo, jonka sanojen alku- tai loppukirjaimista muodostuu sana) runo, joka sisältää viimeistelemättömiä  mutta alkuperäisiä ohjeita ja jonka on kirjoitettanut pakanallista alkuperää oleva mies pakanallisen taustan omaaville  ihmisille. Kyprianoksen ”Kolme kirjaa todisteista juutalaisia vastaan” valmistui  kristillisen opetuksen ”lyhennelmäkäsikirjaksi” ja tarjosi esimerkin pyhien kirjoitusten tiivistämisestä aikuisten käännynnäisten opetustarkoituksiin.

Origeneen ”Perusperiaatteet” (First Principles) esittää lyhyen  esityksen kirkon perinteestä. Siinä on kiinnostava piirre  esittää muutamia kohtia, joissa  selvästi osoitetaan jäljelle jäänyt traditio. Sitten myöskin  mainitaan kohtia, jotka koskevat raamattua ja traditiota kohdissa, joissa ne eivät anna selvää vastausta, ja jotka siksi tarvitsevat lisä- tutkimuksia.

Kyprianoksen  teos valaisee esimerkein raamatullista painotusta ja Origeneen teologista painotusta katekumeenien opetuksessa. Ja lisäksi ne valaisevat poikkeuksellisen selvästi vastakohtaa lopullisuuden ja  avoimmuuden,  muuttumattomuuden ja kasvun välillä, niin kuin nämä kaksi painotusta ilmenevät  heidän opetuksissaan erilaisina mielipiteinä. Teoksessaa ”Kelsosta vastaan” Origenes osoittaa itse olevansa täysin tietoinen opetuksensa vapauttavasta tehosta. Se on yksilön omaksuttavissa ja sopii erilaisille ihmisryhmille. (Contra Celsum III,53; VI 10),  ANF IV) Esimerkiksi orjien opetuksessa  tarkoitus on ”osoittaa orjille, kuinka he he voivat  löytää ajatuksen vapauden ja  tulla Sanan jalostamiksi, samoin kuin ”parantaa jokaisen luodun järjen lääkkeellä, ja saattaa heidät Jumalan toveruuteen” (Contra Celsum, III, 54, ANF IV). Omana aikanaan  Origeneella oli  suuri vaikutusvalta. Mutta jotakin enemmän Kyprianoksen suljetun ajattelujärjestelmän kaltaista asteettain alkoi ilmetä. Kyprianos kanonisoitiin. Vuoden 543 Konstantinopolin kirkolliskokous omistautui pääasiassa Origeneen tuomitsemiseen.

Klemensin oppilas Origenes oli  hänen seuraajansa, ja vasta kahdeksantoistavuotias, ottaessaan johtoonsa katekeettisen koulun (Eusebius:Hist. Eccl VI:3) ja palveli tuossa ominaisuudessa  n. vuodesta 202 vuoteen 231. Hän oli jo kuuluisa opettajana ja hänen maineensa kasvoi nopeasti. Hän opetti dialektiikkaa, geometriaa, aritmetiikkaa, musiikkia, kielioppia, puhetaitoa ja filosofiaa. Hän piti päivittäin luentoja maallisesta kirjallisuudesta, ja ”joukot, jotka laumoittain tulivat kuulemaan häntä olivat hämmästyksissään”, hänen itsensä omalta osaltaan toivoi opetuksellaan näistä aiheista saavansa aikaan uskoa Kristukseen”. (Jerome: Illustrious Men, 54, NPNF II). Mutta lopulta hän luopui maallisesta opetuksesta ja  rajoittui uskonnolliseen opetukseen.

Klemens määräsi tahdin. Hän oli ensimmäinen, muttei suinkaan viimeinen, joka toimi sovittaakseen tai päästäkseen sovitteluratkaisuun klassisen ja maallisen oppimisen sekä kristinuskon välillä. Tässä työssä hänen seuraajanaan oli Origenes. Ei ole helppo ymmärtää, kuinka  Origenes vei voiton opettajastaan Klemensistä, vaikka sellaisia väitteitä on esitetty  yksitoikkoisen säännöllisesti. Itse asiassa Origeneella ja Klemensillä oli jossain määrin erilaiset mielenkiinnon kohteet, ja  näiden kahden miehen vertaaminen ei kaiken kaikkiaan ole reilua. Klemens oli opettaja ja kasvatusopillinen ajattelija, Origenes oli tutkija.

Origenes tutki alueita, joita ainoastaan Klemens ja jotkut muut olivat tutkineet. Hän oli kiinnostunut opetuksesta ja kirjoittamisesta.. Häntä viehätti maalliset ja taivaalliset asiat ja hänellä oli tutkijan vaistoa. On olemassa kertomus, todennäköisesti aito, jonka mukaan Origeneella olisi ollut poikkeuksellisen hieno kirjasto, jonka hänen isänsä, joka oli puhetaidon opettaja,  lienee jättänyt hänelle, ja että hän myi kirjaston  elinkorosta, joka  oli määrältään noin kymmenen senttiä päivässä koko loppuelämäkseen. Jos tämä tuntuu oudolta tutkijan toimenpiteeltä, tulee muistaa, että Origenes  etsi vapaa-aikaa ja vapautusta taloudellisista huolista, jotka kumpikin ovat  välttämättömiä miehelle, joka haluaa viettää tutkijan elämää ja satsata koko  energiansa  oppimiseen. Kuitenkin luopuminen kirjastosta olisi ollut tutkijan kaikkein tärkemmän työkalun uhraamista. Mutta Origenes ilmeisesti järjesti niin, että hän myi kirjojaan, mutta myös omisti niitä, sillä sopimus, joka antoi hänlle vuotuisen elinkoron myöskin  salli hänen käyttää kirjojen ja käsikirjoitusten kokelmaa, joka aikaisemmin  oli ollut hänen omaisuuttaan. Jos todistamme Origeneen oppineeksi mieheksi, jolla oli tervettä järkeä, teemme hänelle vain oikeutta. Meidän on kuitenkin osoitettava hänet kasvatuksellisen ajattelun historiassa  merkittäväksi hahmoksi.

Hän oli eräs kaikkein kuuluisimmista varhaiskristillisyyden historian opettajista. Aleksandrian katekeettinen koulu ei ollut koskaan paremmin tunnettu tai vaikutusvaltaisin kuin Origeneen ollessa sen rehtorina. Kun hänen oli pakkoa lähteä Aleksandriasta, koulun asema heikkeni heti. Hänen oman aikansa todistus, ts. hänen opettajatovereittensa ja oppilaittensa, sekä hänen  yleisesti tunnustettu vaikutuksensa myöhempiin  sukupolviin riittäisi oikeuttamaan hänen maineensa. Mutta monet hänen kirjoituksensa ovat  vielä olemassa ja saattavat hänen ajatuksensa suoraan meidän eteemme.

Lyhyesti sanoen: mikä oli Origeneen kasvatuksellinen asema?  Klemensiä seuraten, vaikkakaan tietämättä mitään kiitollisuudenvelasta, Origenes jatkoi keinoja saattaakseen pyhät ja maalliset tutkimuskohteet läheisempään yhteyteen. Näyttää epätodennäköiseltä, että Origenes olisi arvostanut maallisia aiheita sellaisinaan tai että hän olisi nähnyt maallisen tiedon päämääränä itsessään. Hän luultavasti piti maallisia tutkimusaiheita pelkkinä keinoina kristillisen uskon ymmärtämiseen ja vahvistamiseen. Pyhä Jerome  esitti tämän mielipiteen Origeneen asemasta kirjoittaessaan hänen nerokkuudestaan ja ylistäessään hänen mielenlaatuaan ja kyvykkyyttään. Hän sanoi opiskelijoiden tulleen Origeneen luo suurin joukoin saamaan neuvoja kaikista aiheista mukaan luettuna maallinen kirjallisuus. ”Hän otti nämä vastaan toiveenaan, että hän välineenään maallinen kirjallisuus voisi vahvistaa  heitä uskossa kristukseen” (Jerome: Lives of Illustrious Men, NPNF Vol III,s. 349). Toisin  sanoen  maallisilla aiheilla oli arvoa vain  siinä määrin kuin ne edistivät tai valaisivat kristillisiä tarkoitusperiä.

Origenes itse näyttää vahvistaneen Jeromen näkemyksen kirjeessään Gregorius ”Ihmeidentekijälle”, joka yhdessä veljiensä kanssa oli eräs Origeneen ylistetyimmistä oppilaista Kesarean koulussa. Tässä kirjeessään Origenes  kehoitti nuorta Gregoriusta uhraamaan kaikki voimansa kristillisten tarkoitusperien puolesta. Tämä omistautuminen saattaa osin ilmetä poimimalla ”kreikkalaisten filosofiasta sen, mikä palvelee opintokurssina tai valmistautumisena kristinuskoon, ja  tähtitieteestä ja geometriasta sen, mikä auttaa selittämään raamattua, jotta kaikki, mitä filosofien pojat ovat halunneet sanoa geometriasta, musiikista, kieliopista, puhetaidosta ja tähtitieteestä filosofian aputieteinä, voisimme sanoa samaa itsestään filosofiasta suhteessa kristinuskoon” (ANC Vol. X. s. 388). Origeneen neuvo on  maallisen oppimisen ja maallisten aiheiden tuntemisen arvostamisen tunnustamista, mutta ainoastaan välineenä  korkeampiin päämääriin. Tästä todisteesta huolimatta muutamat tutkijat ovat sitä mieltä, että Origenes vapautti kristillisen kasvatuksen kapea-alaisuudestaan ja avasi sille kaikki vapaan sivistyksen valtatiet. Mutta jos Origenes ei ollutkaan  vapaan oppimisen horjumaton ystävä, hän ei varmastikaan ollut  jyrkkä vihollinenkaan. Niihin aikoihin kun Origenes päätti työnsä kristillinen kasvatus oli kehittynyt melkoisesti, ja se oli jättänyt taakseen kestämttömän kannan, että maallisia aiheita kaiken kaikkiaan tulisi välttää.

Origeneesta voinemme sanoa, että hänellä näyttää olleen syvällisempi ymmärrys  kasvatuksen luonteesta kuin monilla hänen edeltäjistään tai aikalaisistaan. Hän yritti teroittaa oppilaisiinsa vaikuttimia oppimiseen, joka ei perustuisi pelkoon. Hänen koulunsa oli työpaja, jossa muokattiin luonnetta ja älyä. Ja yleisenä arviona voi lisätä, että hän oli erinomainen esimerkki  kumoamaan kulunutta sanontaa, että tutkijat saavat aikaan aina kehnoja opettajia.

Opettajana Origenes kuuluu siihen pieneen  mestarien ryhmään, joka suuri siksi, että heidän opetuksensa saa aikaan suuruutta heidän oppilaissaan. Onneksi meillä on kertomus eräältä  Gregorios Thaumaturgokselta , joka  Origeneen taitavassa  opetuksessa  pelastui jäämästä unohduksiin  ja vapautui elämäntapaan, joka varhaiskristityt  pitivät ihmeellisenä. Greorios Thaumaturgos – ”Ihmeidentekijä” – ”Origeneelle omistetussa ylistyspuheessaan” (Oration and Panegyric   Addressed to Origen, ANF VI) paljastaa jotakin Origeneen menetelmästä.  Ja kun Gregorios tunsi opettajansa työn vain Kesareasta, ei tarvinne epäillä, että tämä asiakirja kuvaa myös Origenesta Aleksandriassa. Aivan ilmeistä on ,että Origenes pakotti oppilaitaan  syvemmälle, sillä Gregorios kertoo, että Origenes ”oli lujasti päättänyt, ettemme jäisi tietämättömiksi mistään kreikkalaisesta opista”.( Oration and Panegyric   Addressed to Origen, 14,  ANF VI). Origeneen oma pelottomuus osoittautuu todeksi ei yksin hänen julkisen uransa perusteella, vaan myös Gregorioksen  paljonpuhuvasta huomautuksesta, että Origeneen oppilaille ei mikään puheen aihe ollut kielletty eikä mitään tiedon asiaa salattu heiltä tai pidetty heille sopimattomana.

Gregorios kirjoittaa: Meidän piti omin voimin hankkia tietoa kaikenlaisiin tutkielmiin sekä vierasmaalaisiin  että kreikkalaisiin, sekä hengellisin että poliittisiin, sekä jumalallisiin että inhimillisiin. Ja meille oli sallittua täysin vapaasti käsitellä koko tiedon aluetta ja tutkia sitä ja tyydyttää itseämme kaikenlaisilla opeilla ja nauttia älyn ihanuuksia. Ja olipa kysymyksessä joku muinainen totuuden järjestelmä tai joku muu meitä ennen ollut, meille hän oli  liikkeellepaneva  koneisto ja voima heti viemään meidät  mitä erinomaisimpiin ja mitä kauneimpiin näköaloihin. ( Oration and Panegyric   Addressed to Origen, 15,  ANF VI

Origeneen  tuotanto oli suunnaton. Yhteen aikaan eräs rikas ystävä hankki hänelle seitsemän pikakirjoittajaa ja yhtä monta puhtaaksikirjoittajaa ja ”lisäksi tyttöjä, jotka olivat taitavia  kaunokirjoituksessa” (Eusebios: Hist.Eccl. VI, 23) Eräs ”kuulopuhe” oli, että Origenes olisi kirjoittanut kuusituhatta kirjaa. Olipa miten tahansa, paljon siitä, mitä hän kirjoitti, on kadonnut, mutta jäljelle jääneiden teosten määrä on suuri.

Kirjallisuus:

Sherrill, Lewis Joseph 1954 The Rise of Christian Education. The Macmillan Company. New York.

Hamell,Patric, J. 1968 Handbook of Patrology. Alba House. Division of the Society of St. Paul. Staten Island, N.Y.

Hatch, Edwin 1957 The Influence of Greek Ideas on Christianity. Harper Torchbooks/The Cloister Library. Harper & Brothers, New York.

Hodgson, Geraidine 1906 Primitive Christian Education. Edinburgh. T. & T. Clark.

Laistner, M. L.W. 1951 Christianity and Pagan Culture in the Later Roman Empire. Cornell University Press. Ithaka,New York.

Quasten , Johannes 1990 Patrology, Vol. I. The Beginnings of Patristic Literature. Christian Classics, INC. Westminster, Maryland.

Quasten, Johannes 1990 Patrology, Vol. II. The Ante-Nicene Literature after Irenaeus. Christian Classics, INC. Westminster, Maryland.

Reallexikon für Antike und Christentum. 1950 Reallexikon für Antike und Christentum. Herausgegeben von T. Klauser. Stuttgart.