30. helluntainjälkeinen sunnuntai Sunnuntai teofanian edellä

30. helluntainjälkeinen sunnuntai Sunnuntai teofanian edellä

Mk.1: 1-8

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Vanha vuosi on jäämässä taakse, historiaan ja uusi on alkamassa. Olemme ajan taitekohdassa. Silloin teemme tiliä menneestä ja kristittyinä rukoilemme, että tuleva, edessä oleva aika, olisi Jumalan siunaama. Jumala on luonut ajan ja olemassaolon ja myös me olemme ajassa. Ihminen on sidoksissa aikaan: hän syntyy ajassa, elää ja toimii ajassa ja jättää kerran ajassa olevan olemassaolon. Kristillinen aikakäsitys on eteenpäin kulkeva ja etenevä ajan saatto. Jumala on ajan Luoja ja Herra.

Näin vuoden viimeisenä päivänä taaksepäin katsoessamme muistamme kiitollisina Jumalan meille antamia sekä näkyväisiä että näkymättömiä lahjoja. Kiitämme menneestä vuodesta ja eletystä ajasta. Kiitollisuutta tuntien myös rukoilemme, että kaikkihyvä Jumala opettaisi meitä” laskemaan päivämme oikein” eli ymmärtämään ajan merkityksen ja tarkoituksen Ihminen on luotu aikaan kirkastamaan ajan Luojaa ja hengellistämään olemassaoloa. Jumala on rakkaudessaan asettanut ihmisen kerran aikaan, että sekä ihminen itse että hänen maailmansa ajassa kypsyisi ikuisuutta eli ajattomuutta varten, elämään Jumalan kaltaisuuden elämää iankaikkisuudessa. Vuoden vaihtuessa toiseen tätä totuutta pohdiskellaan ehkä tavallista syvemmin. Tajuamme, että ajassa me vanhenemme vuosi vuodelta ja kypsymme hengessä ajattomuutta varten. Jumalan kuvana ihminen tajuaa, että jokainen elettävänämme oleva hetki, aikapiste tai nykyhetki, on aikaa tai myös kestoa, jossa jokainen tuleva aikapiste muuttuu nykyhetkeksi ja siirtyy sitten
menneisyyteen. Jumalan kuvana ihminen tajuaa, että on olemassa nykyhetki, mutta myös sen lisäksi menneisyys ja tulevaisuus. Muistamme eletyn ja koetun, mutta emme tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta uskossa Jumalaan tunnemme itsemme turvallisiksi tulevaisuutta ajatellenkin, sillä Jumala pitää huolta meistä kaikista.

Jumala on ajan Herra ja aika saa ‘‘mielekkään tarkoituksensa vain silloin ‘kun ymmärretään Jumalan luomaksi ja Jumalan suunnitelmia palvelevaksi.

Tänään teofanian juhlaa edeltävänä sunnuntaina kuulimme evankeliumissa kerrottavan Johannes Kastajasta jota kutsutaan Herran Edelläkävijäksi. Tänään päättyy joulun juhla ja aloitamme valmistautumisen Herran kasteen juhlaan, teofaniaan. Evankeliumista saamme lukea, miten Johannes Kastaja, joka kastoi Jeesuksen jo sikiämisestään lähtien oli Jumalan valittu ja tehtäväänsä kutsuttu. Kuulemamme evankeliumijakso esittää hänet meille askeettisena erämaan profeettana, tyypillisenä juutalaisena nasiirina, jonka korkeimpana ihanteena oli Jumalan tahdon mukainen elämä. Vain Jumalan valtakunnan asialla oli Johannekselle merkitystä, eikä mikään ulkonainen tai toisarvoinen saanut nousta tämän pyrkimyksen tielle.

Omassa elämässään ja julistuksessaan Edelläkävijä osoitti ehdotonta tinkimättömyyttä. Aivan samoin kuin profeetta Elia omana aikanaan oli taistellut luopumusta vastaan ja kiivaillut todellisen Jumalan puolesta, samoin myös Johannes Edelläkävijä ruoski aikalaistensa uskonelämän pinnallisuutta ja muotohurskautta. Sanoma oli selvä, Jumalan edessä ei kukaan voi vedota Aabrahamin lapseuteen sen enempää kuin seurakunnan jäsenyyteenkään. Ainoastaan Jumala-suhteella ja uskon mukaisella elämällä on merkitystä. Valmistaessaan tietä Kristukselle Johannes julisti parannuksenteon välttämättömyyttä. Pelkäämättä yleistä mielipidettä ja ihmisten suhtautumista hän esitti asiat sellaisina kuin ne olivat, kaunistelematta niitä. Hän ei suostunut kompromisseihin, vaan kutsui asioita niiden oikeilla nimillä. Synti pysyi syntinä ja vanhurskaus pysyi vanhurskautena. Mustaa ei selitetty valkoiseksi.

Ilman ihmisen sisäistä uudistumista, pahan hylkäämistä ja hyvän valitsemista ei Kristusta voida ottaa vastaan. Tämä oli kaikkien tajuttava. Johanneksen toimittama kaste, juutalainen rituaalipesu, saattoi puhtauden ulkonaisena merkkinä kuulua vain niille, jotka ymmärsivät sisäisen puhtauden merkityksen

Kaikesta ankaruudestaan ja lujuudestaan huolimatta Johannes osoittautuu myös oikealla tavalla nöyräksi. Hän oli mies, joka ei missään etsinyt omaa hyväänsä ja omaa kunniaansa, vaan sitä, mikä on Jumalan. Tämä asenne ilmenee selvimmin Edelläkävijän todistaessa Kristuksesta sanoen: “Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä”.

Kristus Itse todistaa Johanneksesta “Ei ole vaimoista syntyneiden joukossa yhtäkään suurempaa kuin Johannes”.

Tämä sunnuntai kirkkovuoden alussa valmistaa meitä vastaanottamaan joulun sanoman jälkeen Herran kasteen juhlaa. Herran kasteen juhla on yksi vanhimmista kristillisistä juhlista, jonka nimenä oli epifania kirkon historian alkuvuosisatoina. Epifania merkitsee ilmestymistä, valoa ja epifanlajuhlassa oli sekä Kristuksen syntymän että kasteen muisto. Kun sitten Kristuksen syntymänjuhla eli joulu tuli erilliseksi omaksi juhlaksi, niin Herran kasteen juhlan nimeksi tuli idän kirkossa teofania eli Jumalan ilmestys.

Emme kykene näkemään tulevaisuuteen. Piispa Feofan Erakko opettaa, että hengellisessä elämässä voi alkaa uusi vuosi sille, joka on ennen elänyt huolettomana ja välinpitämättömänä, mutta nyt alkaa tuntea huolta pelastuksestaan.

Kohta alkavan uuden vuoden jokaisen päivän tulisi olla sisäisen uudistumisemme päivä. Emme voi kovinkaan suuressa määrin muuttaa toisten ihmisten elämää, mutta itse me voimme muuttua, jos me tahdomme, Jumala on uudistava ja muuttuva meidät kokonaan. Meidän on hengellisesti valvottava ja tarkkailtava itseämme, jotta Jumalan pyhä tahto voisi toteutua ja vaikuttaa meissä.

Antakoon Jumala meille kestävyyttä ja voimia, jotta kohta alkavana vuonna voisimme tulla paremmiksi ja uskollisemmiksi Kristuksen käskyjen noudattajiksi. Varjelkoon Herra meitä ylpeydeltä ja epätoivolta. Muistakaamme myös tänä päivänä, että olemme kulkeneet jälleen vuoden matkan lähemmäksi sitä hetkeä jolloin sielumme muuttaa tästä ajallisesta maailmasta uuteen elämään vieden mukanaan ne ominaisuudet, jotka se täällä eläessään on hankkinut. Aamen.