Opetuspuheita

Herran taivaaseenastumisen juhla

                                                   Tsasounan suunnalta
                                                     WWW. TSASOUNA. NET

Herran taivaaseenastumisen juhla

Jeesus ei elänyt yhdessä opetuslastensa kanssa ylösnousemuksensa jälkeen kuten ennen kuolemaansa. Jumalallisen kunniansa täyttämänä Hän ilmestyi eri paikoissa ja eri aikoina seuraajilleen varmistaen, että Hän se oli, täysin elävänä ylösnousseessa ja kirkastetussa ruumiissaan.

Hän ilmestyi heille elävänä kärsimyksiensä jälkeen neljänkymmenen päivän aikana monin todistein ja puhuen Jumalan valtakunnasta. (Apt. 1:3). Huomattakoon, että neljänkymmenen päivän aikaväliä käytetään Raamatussa monta kertaa ja se tarkoittaa ajallista eheyden ja riittävyyden jaksoa (1. Moos 7:17; 2. Moos.16:35; 24:18; Tuom. 3:11; 1. Sam. 17:16; 1 Kun. 19:8; Joona 3:4; Mt.4:2). Neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisen jälkeen Jeesus nousi ylös taivaaseen kunniaan Jumalan oikealle puolelle (Apt. 1: 9-11; Mk.16:19; Lk.24:51) Kristuksen taivaaseen astuminen on Hänen lopullinen fyysinen eroamisensa tästä maailmasta ylösnousemuksensa jälkeen. Se on muodollisesti Hänen tehtävänsä päättyminen tässä maailmassa Messias – Vapahtajana ja kunniakas paluu Isän luo, joka oli lähettänyt Hänet maailmaan suorittamaan Hänelle annetun työn (Joh. 17:4-5).

”…Hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen… ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin.”

Kun Kirkko viettää taivaaseen astumisen juhlaa, niin kuin muitakin juhlia, ei ole kysymys pelkästään erään Kristuksen elämän tapahtuman muistelemisesta. Taivaaseenastumista ei tule käsittää pelkästään yliluonnollisena tapahtumana, jossa ihminen nousee ilmaan ja katoaa taivaisiin. Pyhä Raamattu painottaa Kristuksen ruumiillista lähtöä ja Hänen asettamistaan kunniaan Jumalan Isän kanssa sekä suurta iloa, joka täytti opetuslapset heidän saatuaan lupauksen Pyhästä Hengestä, joka tulisi varmistamaan Herran läsnäolon heidän kanssaan ja olemaan todistajina maan ääriin saakka (Lk.24:48 – 53; Apt.1:8 – 11; Mt.28:20; Mk.16: 16 – 19)

Kirkossa Kristukseen uskovat juhlivat näitä samoja tosiasioita vakuuttuneina siitä, että Kristuksen taivaaseen astuminen tapahtui heidän tähtensä ja kaikkien ihmisten tähden. Kristus lähti maan päältä, jotta Hänet asetettaisiin kunniaan Isän Jumalan kanssa ja jotta meidät kohotettaisiin kunniaan Hänen kanssaan. Hän menee ”valmistamaan meille sijaa” ottaakseen meidät Jumalan siunauksen läsnäolon piiriin. Hän menee avaamaan tien kaikelle lihalle ”taivaalliseen pyhäkköön… Pyhään paikkaan, jota ei ole käsin tehty (Hepr.8 – 10)”. Hän menee lähettääkseen Pyhän Hengen, joka lähtee Isästä todistamaan Kristuksesta ja hänen evankeliumistaan maailmassa, tehden Hänet voimallisesti läsnä olevaksi opetuslasten elämässä.

Taivaaseenastumisen juhlan liturgiset veisut ja hymnit kertovat näistä asioista. Liturgian antifonit ovat psalmeista 47, 48 ja 49. Juhlan troparia, joka lauletaan pienessä saatossa, käytetään myös veisuna Ehtoollisen jälkeen:

”Oi, Kristus, meidän Jumalamme, Sinä menit kunniassa taivaaseen annettuasi Pyhän Hengen lupauksessa ilon opetuslapsillesi, joiden uskon oli vahvistanut se suloinen sanoma, että Sinä olet Jumalan Poika, maailman Vapahtaja” (Tropari)

”Täytettyäsi Jumalan kaitselmuksen meissä ja yhdistettyäsi maan päällä olevan taivaallisten kanssa Sinä, oi Kristus, meidän Jumalamme, menit kunniassa taivaaseen. Mutta Sinä et suinkaan eronnut meistä, vaan olet aina kanssamme ja lupaat niille, jotka Sinua rakastavat: Minä olen teidän kanssanne eikä kukaan voi olla teitä vastaan.” (Kontakki). Aamen.