HELLUNTAINA
| Tsasounan suunnalta | |
| WWW. TSASOUNA. NET |
HELLUNTAINA
Vietämme Helluntaijuhlaa ja muistelemme P. Hengen vuodatusta opetuslasten päälle tulisten kielten muodossa. Aikaisemmin Jeesus oli antanut heille suuren tehtävän: tehdä kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen ja kehottanut odottamaan, kunnes Hän lähettäisi Voiman korkeudesta. Kuinka tuo tehtävä olisi mahdollista noille yksinkertaisille ihmisille, jotka pelokkaina olivat hyljänneet Mestarinsa ja pysyttelivät lukittujen ovien takana? Täytyisi tapahtua jotakin, joka muuttaisi, voimistaisi ja rohkaisisi nämä miehet. Niin tapahtuikin. Muutoksen sai aikaan Jumalan Henki. Se muutti nuo miehet ja heidän kauttaan koko maailman. Tuo sama Henki ohjaa Kirkkoa ja toimii siinä tänäkin päivänä.
Kristittyinä kutsumuksemme on elää Pyhässä Hengessä Kirkon elämää. Ensisijaisesti se tarkoittaa sitä, että uskomme Jumalaan ja Jumalan Pojan lunastustyöhön. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että pyrimme P. Hengen avulla elämään totuudessa ja taistelemaan syntiä vastaan. Apostoli Paavali julistaa: “Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme
Pyhä Henki tekee jokaisen sielun eläväksi. Kuitenkin monet ihmiset ajattelevat: “Missä mahtaa olla vika? Käyn kirkossa, rukoilen, yritän antaa elämäni Jumalalle, mutta Hän tuntuu olevan minusta kaukana, eikä minulle tapahdu mitään”. Tällainen sielu kaipaa P. Hengen uudistavaa kokemusta elämässä.
Apostolit kokivat elämässään Jumalan voiman. Kun Henki tuli alas helluntaina, se sai aikaan uuden ja voimallisen kokemuksen Jumalan läsnäolosta ja voimasta heidän elämässään. Paavali ilmaisee tuota kokemusta kirjeissään: “Minä tunnen Hänet, johon minä uskon. Tiedän kokemuksesta. Olen vakuuttunut, ettei mikään voi erottaa minua Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa. Tiedän, että kaikki yhdessä vaikuttaa kaikkien parhaaksi.”
Paavalin sanoista ilmenee usko, joka ei syntynyt väittelyiden tai keskustelujen perusteella, vaan sisäisestä kokemuksesta, jonka Pyhä Henki vaikutti uskon, rukouksen, kuuliaisuuden ja rakkauden kautta.
Kirkon alkuaikojen pyhä kilvoittelija sanoo: “Ei riitä, että kristitty uskoo Jeesuksen Kristuksen tai Pyhän Kolminaisuuden elävän hänessä. Tämän elämän täytyy muuttua tietoiseksi kokemukseksi siitä, että jumalallinen elämä liikkuu ja toimii meissä, aivan niin kuin raskaana oleva nainen tuntee uuden elämän versovan sisällään. “
Sisimmässään ei ihminen niinkään kaipaa esitettävän viisaita todisteita Jumalan olemassaolosta, vaan kokemusta, että Jumala elää ja toimii hänessä. Tästä johtuu, että alkukirkon kristityt olivat todistajia ja marttyyreita. He tunsivat Jumalan. He tunsivat tuon ihmeen, joka oli uudistanut heidät. He olivat läpikäyneet ylösnousemuksen. He tiesivät, mitä taivas on, sillä he elivät siinä ja he tunsivat todellisen ilon ja omistivat sen.
Pääsiäisenä kirkot ovat täynnä kansaa. Jos ihmiset todella uskoisivat Kristuksen ylösnousseen, olisivat kirkot aina täynnä. Ylösnousemus on todellisuutta, mutta ihminen kaipaa kokemusta siitä omassa elämässään, kokemusta Kristuksen ylösnousemuksen voimasta, joka nostaisi hänet kuolleista toiveista, unelmista ja elämästä uuteen elämään, joka on rauhaa, toivoa ja iloa Herrassa.
Jumalaa ei voi koskaan täydellisesti ilmaista eikä määritellä. Itse asiassa, jos Jumalan voisi tarkasti kuvata, Hän ei olisikaan Jumala. Jumalan voi kokea. Hän ilmaisi itsensä Jeesuksen persoonassa. Tarkoitus oli, että Hänen opetuslapsensa ja me kaikki kristityt kokisimme Hänet Jumal-ihmisenä, Immanuelina, mikä merkitsee: Jumala meidän kanssamme.
Pyhä Makarios korostaa, että kristitty kokee ja että hänen täytyy kokea tietoisesti Hengen läsnäolo sydämessä. Älyllinen Jumalan tunteminen ei riitä. Sekin on tärkeää, mutta myös sydän kaipaa, ja sitä kaipausta ei äly pysty täyttämään. Ei kukaan voi koskaan todistaa meille, että Kristus on Jumalan Poika. Meidän on saatava siitä todiste omassa sisimmässämme. Samoin on rakkauden laita. Emme voi rakastaa lukemalla kirjasta rakkaudesta, vaan kokemalla rakkauden.
Pyhä Henki tuli alas Helluntaina ja seurakunta eli Kirkko sai alkunsa. Ymmärrämme, että P. Henki toimii kirkossa ja ohjaa sitä totuuteen. Emme saa kuitenkaan ajatella kirkkoa laitoksena. On väärin kuvitella, että P. Henki olisi sidoksissa vain kirkkorakennuksiin tai kätten päällepanemisiin tai muuhun sellaiseen. “Tuuli puhaltaa missä tahtoo”. Näin Jeesus kuvasi Nikodeemukselle Hengen toimintaa. Helposti alamme teorisoida pyhästä Hengestä ja helposti joudumme riitoihin. Suurin kirkkoa hajottanut riita syntyi juuri P. Henkeä koskevista opinkappaleista. Väärin on myös kuvitella, että Kirkon jäseneksi tulemisen jälkeen P. Henki toimisi ihmisessä ilman hänen suostumustaan. Henki ei tee ihmiselle väkivaltaa, vaan vaikuttaa siellä, missä sydän avautuu Jumalalle. Jeesus lupasi, että Hänen luokseen tulevien ja Hänelle sydämensä avaavien sisimmässä on virtaava elävän veden virrat.
Alkukirkossa Hengen vaikutus näkyi armolahjoina: kielilläpuhumisena, sairaiden parantamisena, profetoimisena jne. On aiheellista kysyä, miten omana aikanamme ilmenevät Pyhän Hengen armolahjat: ovatko ne vain teoreettisia asioita? Mikä on meidän oma suhteemme P. Henkeen? Näkyykö elämässämme ja Kirkon elämässä ja koko maailmassa elävöittävää Hengen vaikutusta, joka apostoli Paavalin mukaan ilmenee Hengen hedelminä, joita ovat: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen?
Nämä hedelmät alkavat näkyä siellä, missä Hengen johdattamana käännytään todelliseen katumukseen Jumalan edessä. Juuri niin Pyhä Henki vaikuttaa arkipäivän keskellä ohjaten meitä katumukseen heräämisen kautta pyhyyteen ja puhtauteen. Tuo uudistava ja pyhittävä toiminta näkyy Kirkossa ja kaikissa, jotka täyttävät kasteessa antamaansa lupausta seurata Kristusta ja uhrautuvana toimintana, hiljaisena velvollisuuksien täyttämisenä, vihamiehille anteeksiantamisena, sisäisenä voimana, kun vastoinkäymiset kohtaavat, vilpittömänä rakkautena Jumalaan, rukouselämän vaalimisena, sisäisenä ilona ja omantunnon rauhana.
Näitä Pyhän Hengen lahjoja tarvitsemme päivittäin. Toivomme niitä ja anomme niitä itsellemme, lähimmäisillemme ja kaikille Kirkon jäsenille.
“Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman”, apostoli vakuuttaa. Pyhä Henki on keskuudessamme ja meissä. Meidän on vain annettava Hänen toimia, jotta pyhittyisimme ja puhdistuisimme. Meidän on tultava siksi, mitä olemme. Apostoli rohkenee nimittää Kristuksen seuraajia “pyhiksi” ja “pyhien kansalaisiksi”. Emme vielä ole sitä, miksi meidän on määrä tulla. Siksi rukouksemme olkoon, että Pyhä Henki tulisi ja asuisi meissä ja puhdistaisi meidät kaikesta synnin pahuudesta sekä pelastaisi meidän sielumme. Aamen.