Helluntaina
Tsasounan suunnalta | |
WWW. TSASOUNA. NET |
Helluntaina
Joh 7: 38—39
Kirkko viettää helluntaita Pyhän Hengen vuodattamisen juhlana. Juhlan vastine Vanhassa Testamentissa on juutalaisten viettämä Siinain vuorella annetun lain muistojuhla. Silloin Israel sai Jumalan käskyt, jotka kansa lupasi täyttää. Se oli liitto Jumalan ja Israelin kansan välillä. Heistä tuli Jumalan kansa. Pyhän Hengen vuodattaminen synnytti uudenlaisen Jumalan kansan, Kirkon.
Vanhan Testamentin kansa vaelsi lain orjuuttamana ja syyllisyyden painamana. Me, Uuden Testamentin kansa, Evankeliumin kansa, olemme kuulleet uuden käskyn, joka on täynnä rakkautta ja armoa. Jumalan suunnitelmaan ihmisen pelastamiseksi kuuluu kunkin jumaluuden persoonan osuus pelastustyössä: Jumala—Isä loi ihmisen ja antoi hänelle päämäärän kehittyä Jumalan kaltaisuuteen. Jumala—Poika, Kristus, tuli lihaksi, kärsi, kuoli ja nousi ylös kuolleista avatakseen jälleen tien paratiisin tilaan ihmiselle, joka oli langennut pois kutsumuksestaan.
Ennen kuolemaansa Vapahtajamme lupasi lähettää Puolustajan, joka olisi kanssamme maailman loppuun asti: ”Katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut”. Tämä lupaus toteutui helluntaina. Pyhä Henki laskeutui opetuslasten päälle tulisten kielten muodossa, pyhitti heidät ja heidän kauttansa koko maailman. Helluntaina syntynyt Kirkko jatkaa Pyhän Kolminaisuuden pelastussuunnitelman toteuttamista. Kirkko on Kristuksen työn jatkaja. Elämme Pyhän Hengen aikakautta. Pyhä Henki on Kirkon elämänantaja. Hän on “Lohduttaja, Totuuden Henki, joka paikassa oleva ja kaikki täyttävä, Hyvyyden lähde ja Elämänantaja”.
Pyhä Henki pyhittää kaiken ja saattaa lunastustyön loppuun. Pyhä Henki ohjaa Kirkkoa tehtävässään varjellen sitä erehdyksiltä ja pysyttäen sitä totuudessa. Pyhän Hengen työ ilmenee yksimielisyytenä ja ykseytenä ihmisten keskellä. Yksityisinä ihmisinäkin olemme Pyhän Hengen ohjauksessa. Voitelun sakramentin kautta olemme tulleet osallisuuteen näistä elämän veden virroista.
Jumalan ja Hänen kirkkonsa välille syntyi helluntaina uudenlainen suhde. Ensimmäisten kristittyjen keskuudessa vallitsi “yksi mieli, yksi sydän, yksi sielu”. Kirkko on monien ihmisten kokonaisuus, joka elää ykseytenä. Siinä se kuvastaa Pyhän Kolminaisuuden persoonien yhteyttä. Juuri ykseyden ja yksimielisyyden kautta meidät on kutsuttu jäljittelemään Pyhän Kolminaisuuden elämää, Pyhä Henki tekee työtään keskuudessamme “puhaltaen siellä, missä tahtoo”, sytyttäen “tulen liekkeinä” ihmisten sydämiin rakkauden Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan. Hän herättelee, lohduttaa, vuodattaa sydämiimme anteeksiantamusta, innostaa luopumaan synnistä ja pyrkimään kohti täydellisempää, ”tekemään parannusta” ja uudistumaan Jumalan uutta maailmaa varten. Pyhä Henki vaikuttaa ja puhuu Kirkossa, joka on “pelastuksen paikka, sanan ja sakramenttien kautta. Osallistuessamme Kirkon sakramentaaliseen elämään Pyhä Henki näkymättömästi uudistaa meitä. Kehitymme ja pyhitymme kohti Jumalan kaltaisuutta. Kirkon tie ja ihmisen tie on jumaloitumisen tie. Sille tielle olemme lähteneet kasteessa. Helluntaina voimme tarkistaa suuntaamme: olemmeko edenneet tuolla tiellä pysähtyneet vai kenties mennyt peräti väärään suuntaan.
Tiemme suunta käy ilmi siitä, näkyykö elämässämme Pyhän Hengen hedelmiä: rakkautta Jumalaan ja lähimmäisiin, anteeksiantamusta, iloa, rauhaa, sopusointua ja turvallisuutta. Ilman Pyhän Hengen voimaa emme edisty matkallamme kohti Jumalaa. Siksi rukoilemme: ”Tule ja asu meissä. Puhdista meidät kaikesta synnin pahuudesta, sekä pelasta, oi Hyvä, meidän sielumme.