Isien opetuksia

Kiusauksista

Munkki Evagrios

Käytännön kilvoittelua vastustavista demoneista nousevat ensimmäisinä taisteluun ne joiden tehtäväksi on uskottu vatsanpalvelun halujen herättäminen, ja ne jotka istuttavat mieleemme rahanhimon, sekä ne jotka kutsuvat meitä tavoittelemaan ihmiskunniaa. Niiden jäljessä ryntäävät kaikki muut demonit ja ottavat orjikseen ne joita nuo ensimmäiset ovat onnistuneet haavoittamaan. Sillä ei voi langeta haureuden hengen valtaan sellainen, joka ei sitä ennen ole langennut vatsanpalveluun. Eikä vihan vimmoihin voi joutua se, joka ei tavoittele kiihkeästi ruokaa, tavaraa tai kunniaa. Samoin on mahdotonta paeta murehtimisen demonia, ellei ole päässyt eroon noista kolmesta ensin mainitusta. Ylpeyttä, pahan hengen viheliäisintä aikaansaannosta, ei voi välttää, ellei kitke mielestään rahanhimoa, kaiken pahan juurta. Sanoohan Salomokin: »Köyhyys nöyryyttää miehen.» (Sananl.10: 4 LXX) Ja lyhyesti: ihminen ei voi joutua minkään demonin valtaan, elleivät nuo joukon johtajat ole häntä ensin vakavasti haavoittaneet. Nämä kolme ajatustahan paholainen esitti Vapahtajallekin: ensiksi se pyysi Häntä muuttamaan kivet leiviksi; toiseksi se lupasi Hänelle koko maailman jos Hän maahan langeten kumartaisi sitä; kolmanneksi se sanoi, että jos Vapahtaja tottelisi sitä, kaikki ylistäisivät Häntä, koska Hän ei olisi vahingoittunut, vaikka olisi hypännyt temppelin harjalta. Herra voitti nämä kiusaukset ja ajoi paholaisen pois. (Mt. 4: 1-10) Näin hän opetti meille, että paholaisen voi torjua vain hylkäämällä halveksivasti nuo kolme ajatusta. (Munkki Evagrios: Himojen ja ajatusten erittelemisestä, Filokalia I, 70. 1)

 

Markus Askeetti

Pysyttele sisimmässäsi niin et joudu kiusauksiin etkä vaivoihin. Jos astut sieltä ulos, valmistaudu kestämään kaikki, mikä sinua kohtaa. Rukoile, ettet joutuisi kiusaukseen. (Mt. 6:13) Mutta kun se tulee, ota se vastaan kuin se olisi jotain sinulle kuuluvaa eikä mitään vierasta. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Hengellisestä laista, Filokalia I, s. 17. 163 – 164)

Joka haluaa voittaa kiusaukset ilman rukousta ja kärsivällisyyttä, ei pysty torjumaan niitä, vaan ennemminkin kietoutuu niihin yhä pahemmin. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Hengellisestä laista, Filokalia I, s. 179.189)

Pakene kiusausta kärsivällisyyden ja rukouksen avulla. Jos yrität ryhtyä vastustamaan sitä ilman niitä, se vain hyökkää kimppuusi kahta kauheammin. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat… , Filokalia I, s. 193. 106

 

Hesykhios

Pysyttele sisimmässäsi niin et joudu kiusauksiin etkä vaivoihin. Jos astut sieltä ulos, valmistaudu kestämään kaikki, mitä sinua kohtaa. (Pyhä Hesykhios:Henkisestä raittiudesta ja hyveistä, Filokalia I, s. 242. 54)

 

Diadokhos Fotikealainen

Se että ajattelemme sekä hyvää että pahaa, ei johdu siitä että Pyhä Henki ja paholainen asuvat molemmat mielessämme, vaan siitä, ettemme vielä ole »maistaneet ja katsoneet kuinka Herra on hyvä». (Ps.34:9) Kuten jo olen sanonut, armo ei alussa ilmaise itseään kastetuille vaan odottaa sielun vapaata ratkaisua. Kun sitten ihminen kääntyy kokonaan Herran puoleen, silloin armo astuu esiin ja sydän havaitsee sen sanoin selittämättömänä tunteena. Sitten armo jää jälleen odottamaan sielun ratkaisua. Samalla se kuitenkin sallii saatanan nuolien päästä haavoittamaan sielun herkimpiäkin osia, jotta sielu entistä nöyremmin ja palavammin etsisi Jumalaa. Jos ihminen sitten alkaa edistyä käskyjen noudattamisessa ja kutsuu lakkaamatta avukseen Herraa Jeesusta, silloin Jumalan armon tuli leviää myös sielun kuorikerroksiin ja polttaa rikkaruohot sydämen pellosta. Siitä seuraa, että pahan hengen hyökkäykset kilpistyvät jo sielun kuorikerrokseen: ne vain hipaisevat himoille herkkää sielun sivua, mutta eivät aiheuta sisäistä hämminkiä. Kun kilvoittelija sitten on vyöttäytynyt kaikkiin hyveisiin, erityisesti täydelliseen köyhyyteen, silloin armo valaisee syvemmällä tietoisuudella koko hänen olemuksensa ja sytyttää hänessä suuren rakkauden Jumalaa kohtaan. Silloin paholaisen tulinuolet sammuvat, ennen kuin ehtivät edes koskea ruumiiseen, sillä Pyhän Hengen henkäys, joka herättää sydämessä rauhan tuulet, sammuttaa kaikki tulta syöksevän paholaisen nuolet kesken niiden lennon. Kuitenkin Jumala joskus antaa näinkin pitkälle päässeen kilvoittelijan pahojen henkien kiusattavaksi ja jättää hänen mielensä valosta osattomaksi, jotta vapaa tahtomme ei olisi kokonaan armon sitoma. Jumalan tarkoituksena ei ole ainoastaan se, että kilvoituksillamme kukistaisimme synnin, vaan Hän haluaa tällä tavoin auttaa meitä kartuttamaan (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluelämästä, Filokalia I, s. 319. 85)

 

Johannes Karpathoslainen

Aina kun olemme suunnanneet leppymättömän vihamme himoihin, ahdistavat pahat henget entistä ankarammin meitä häpeällisillä ajatuksilla. Tällöin meidän tulee seisoa yhä lujempina uskoen Herraan ja toivoen tulevia hyvyyksiä, jotka Hän on meille luvannut. Sillä kateuksissaan vihollisemme yrittävät riistää meiltä nuo tulevat hyvyydet ja vieroittaa meidät niistä. Jolleivät nämä hyvyydet olisi niin erinomaisia, eivät pahat hengetkään olisi niin kiihkeän kateellisia meille eivätkä yhtenään ampuisi meitä saastaisten ajatusten nuolilla. Näin ne purkavat raivoaan ja koettavat suistaa meidät epätoivoon herkeämättömillä ja ankarilla hyökkäyksillään. (Pyhittäjä Johannes Karpathoslainen: Rohkaisun sanoja Intiasta, Filokalia I, s. 339. 15)

Päättäväisen asenteemme viholliset pyrkivät murtamaan käymällä sielun kimppuun mitä moninaisimmin kiusauksin, joita kaikkia ei voi edes kuvailla. Mutta näistä monista ahdistuksista solmitaan sinulle voitonseppele – Kristuksen voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. (2 Kor.12:9) Ja mitä ankarampi on ahdinko, sitä kirkkaampana loistaa Hengen armo. »Oikeamielisille koittaa pimeydessä valkeus», (Ps.112:4) jos vain »loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen».(Hebr.3:6) (Pyhittäjä Johannes Karpathoslainen: Rohkaisun sanoja Intiasta, Filokalia I, s. 340.19)

Pietarille ojennettiin ensin avaimet ja sen jälkeen hänen sallittiin langeta kieltämiseen, jotta lankeemus olisi raitistanut hänen mielensä. Älä siis ihmettele, jos sinäkin tiedon avaimet saatuasi lankeat monenlaisiin pahoihin ajatuksiin. Ylistä meidän Herraamme, joka on ainoa viisas: lankeemuksilla Hän panee suitset pöyhkeydelle, joka viekkaasti väijyy jumalallisen tiedon kintereillä. Kiusaukset ovat suitsia, jotka Jumala on kaitselmuksessaan pannut hillitsemään inhimillistä omahyväisyyttämme .(Pyhittäjä Johannes Karpathoslainen: Rohkaisun sanoja Intiasta, Filokalia I, s. 353. 62)

 

Maksimos Tunnustaja

Kiusaajahenget koettavat Jumalan sallimuksesta sytyttää sielumme haluihin, saada sen kiihdyksiin tai pimentää siltä järjen valon. Ne saattavat myös aiheuttaa ruumiillisia kipuja tai riistää jokapäiväisen leivän.

Pahat henget kiusaavat meitä joko itse tai yllyttävät meitä vastaan jumalattomia. Itse ne kiusaavat meitä silloin kun elämme erillään ihmisistä; niin ne kiusasivat Herraakin erämaassa. Toisten kautta ne käyvät kimppuumme silloin kun elämme ihmisten parissa; tällä tavoin ne kiusasivat Herraakin fariseusten välityksellä. Mutta meidän tulee pitää silmämme lujasti kiinnitettyinä suureen Esikuvaamme ja siten torjua kiusaukset, tulivatpa ne mitä kautta tahansa.

Kun Jumalan rakkaus alkaa enentyä mielessä, silloin myös jumalanpilkan henki ryhtyy kiusaamaan sitä ja latelee sille sellaisia ehdotuksia, joita yksikään ihminen ei osaa keksiä – moiseen pystyy vain pahojen henkien päämies, joka on mestari kaikessa tällaisessa. Näin tuo kiusanhenki tekee kateudesta Jumalaa rakastavaa ihmistä kohtaan, jotta tällaiset pilkka-ajatukset saisivat ihmisen häpeissään epätoivoon eikä hän enää tapansa mukaan uskaltaisi lähestyä Jumalaa rukouksessa. Vihollinen vetää kuitenkin vesiperän, sillä sen hyökkäykset vain vahvistavat meitä. Taistelun tuoksinassa ja omissa vastaiskuissamme rakkautemme Jumalaan tulee vain entistä koetellummaksi ja vilpittömämmäksi. »Käyköön sen miekka sen omaan sydämeen ja sen jouset särkykööt!»(Ps.37:15 LXX) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II, s. 79.12 – 14)

Pahat henget ahdistavat rukouselämään antautuneita ja koettavat estää heitä tarkastelemasta aistimaailman asioita himottomasti. Viisautta etsivien kimppuun ne käyvät saadakseen heidät kuluttamaan aikansa himollisissa ajatuksissa. Käytännön hyveissä kilvoittelevia pahat henget taas koettavat vietellä suoranaiseen synnintekoon. Kaikin keinoin nuo viheliäiset vainoavat joka ainoaa ihmistä ja niin koettavat saada ihmisen eroon Jumalasta. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II, s. 97. 90)

Mielen, joka on oppinut viisaasti välttämään yhteenottoja näkymättömien vihollisten kanssa, ei pidä niiden hyökätessä antautua luomakunnan olemuksen tutkiskeluun eikä tehdä mitään muutakaan; sen tulee ainoastaan rukoilla, rasittaa ruumistaan kilvoitusvaivoin ja pyrkiä kaikin voimin vapautumaan maallisesta ajattelutavasta sekä varjella kaupunkinsa muureja. Muureja ovat sielua suojelevat hyveet tai hyveiden vaalinnan välineet kuten itsehillintä ja kärsivällisyys. Mielen on siis pidettävä varansa, ettei kavala vihollinen, joka »juottaa sielun samealla viettelyksellä» (Hab.2:15), näennäisen hyvän varjolla pääsisi vaivihkaa erottamaan sielua Jumalasta ja eksyttämään ymmärrystä tavoittelemaan hyvän asemesta pahaa. (IV:78)

Joka kiusausten aikana luopuu luomakunnan olemuksesta koskevista tutkisteluista ja sen sijaan paneutuu rukoukseen sekä kaiken muun unohtaen keskittää mielensä yksinomaan itseensä ja Jumalaan, surmaa siten synnillisen taipumuksen, joka on synnin lähde. Samalla hän ajaa saatanan häväistynä pakoon, sillä se on istuttanut tuon taipumuksen ja siihen luottaen se julkeasti käy sielun kimppuun ja nousee ylpein ajatuksin totuutta vastaan. Suuri Daavid, hengellisen taistelun todellinen asiantuntija, oli kaiken tämän omakohtaisesti kokenut ja kärsinyt. Siksi hän sanookin: »Niin kauan kuin jumalaton oli minun edessäni, minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvää on.» (Ps.39:2 – 3) Samaa tarkoittaa myöhemmin profeetta Jeremia, kun hän varoittaa kansaa lähtemästä kaupungin ulkopuolelle, sillä vihollisen miekka on kaikkialla sen ympäristössä.” (1V: 82) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista… Filokalia II, s. 190. 157, 159)

Samoin kuin on kahdenlaisia kärsimyksiä, totuuden sana tuntee myös kahdenlaisia kiusauksia: toivottuja ja pelättyjä. Edelliset tuovat toivottua aistinautintoa, jälkimmäisten seuralaisina ovat vaivat, joita pelkäämme. Mieluisa kiusaus johtaa selvästikin tahtomme mielimiin nautintoihin, mutta karvas koettelemus tuottaa kärsimystä, jonka haluaisimme välttää. Edellinen aiheuttaa sieluntuskaa, jälkimmäinen ruumiillista kärsimystä. (V: 90)

Kiusaus johon oma tahtommekin on ollut osallisena, tuottaa kärsimystä sielulle mutta nautintoa aisteille. Sellainen kiusaus taas, jota emme tahtoisi, tuottaa oikein asennoituvalle sielulle lohdutusta, mutta ruumiille kärsimystä. (V: 91)

Neuvoessaan opetuslapsiaan rukoilemaan meidän Herramme ja Jumalamme opetti anomaan: »- äläkä saata meitä kiusaukseen.» (Mt.6:13) Näillä sanoilla Hän nähdäkseni kehotti anomaan vapautusta niistä kiusauksista, joihin oma tahtomme on osallisena – toisin sanoen: on rukoiltava, ettei Jumala hylkäisi meitä kokemaan sellaisia kiusauksia, joihin tahtomme mieluusti yhtyy ja jotka johtavat himollisiin nautintoihin. Suuri Jaakob, jota kutsutaan Herran veljeksi, taas opettaa, ettei totuuden soturien pidä lannistua niissä kiusauksissa joihin he joutuvat vastoin tahtoaan: »Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin.» (Jaak.1:3) Näin apostoli puhuu kiusauksista, joihin ei tahtomme viettele ja jotka tuottavat kärsimystä ja vaivaa. Tässä esittämääni tulkintaa tukee kummassakin opetuksessa sen jatko: Herra opetti anomaan »vaan päästä meidät pahasta»; suuri Jaakob taas jatkaa: »tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.» (Jaak.1: 3 – 4)(V: 92)

»Täydellinen» on se, joka hillitsee halunsa ja taistelee tahtonsa mukaisia kiusauksia vastaan sekä kestää kärsivällisesti koettelemukset, joihin tahtomattaan joutuu. »Eheä» taas on se, jonka käytännön kilvoitusta ohjaa hengellinen tieto ja jonka hengellisiin tutkiskeluihin liittyy hyveiden harjoitus. (V: 94) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista… Filokalia II, s. 205 – 206. 206 – 209)

 

Thalassios Afrikkalainen

Lähimmäisen vihaaminen on sielun kuolemaksi. Tällainen viha hallitsee panettelijan sielua ja säätelee hänen tekojaan. (Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinnästä… Filokalia II, s. 235. 50)

 

Abba Filemon

Veli, joka asui abba Filemonin kanssa, kertoi myös seuraavan tapauksen.

– Kerran istuessani abba Filemonin vieressä kysyin häneltä, olivatko pahojen henkien hyökkäykset kiusanneet häntä hänen oleskellessaan erämaassa. Hän vastasi: »Suo anteeksi, veljeni, mutta jos Jumala sallisi niiden kiusausten, joilla saatana on minua ahdistanut kohdistua sinuun, luulen ettet kestäisi niiden ankaruutta. Olen seitsemänkymmenen – ylikin – ja olen elämäni aikana joutunut kestämään monenlaisia koettelemuksia ja asunut eri paikoissa erämaassa täydellisessä hiljaisuudessa. Ja ankarasti pahat henget ovat minua kiusanneet ja niin paljon olen kärsinyt niiden tähden, ettei siitä kannata kertoakaan sellaiselle, jolla ei ole kokemusta vaikenemisen kilvoituksesta. Kiusausten aikana panin aina kaiken toivoni Jumalaan, sillä Hänellehän olin antanut lupauksen luopua maailmasta. Hän myös pelasti minut heti kaikesta hädästä. Sen tähden, veljeni, en enää kanna huolta itsestäni. Tiedän Jumalan huolehtivan minusta, ja se auttaa minua paremmin kestämään tulevat koettelemukset. Omasta puolestani kannan Jumalalle ainoastaan lakkaamattoman rukouksen. Tiedän myös, että mitä suurempi on kärsimys, sitä arvokkaampi on myös voitonseppele sen kestäneelle. Sillä vanhurskas Tuomari punnitsee kärsimyksemme oikeudenmukaisuuden vaa´assa.” (Abba Filemon: Hyödyllinen kertomus … , Filokalia II, s. 260. 14)

 

Teognostos

Kun vihollinen havaitsee sielumme kohoavan hyveen korkeuksiin, se hyökkää meitä vastaan entistä ankarammilla ja kauhistuttavammilla kiusauksilla. Sielun edistymisen se huomaa rukoussanoista ja sielun kohoamisesta aineellisen parivaljakon, lihan ja aistien, yläpuolelle. Niin katkeran säälimättömästi ihmisvihaaja kiusaa meitä, että olemme »epätoivossa hengestämmekin» (kts. 2 Kor.1:8).

Mutta se tyhjänpäiväinen ei tiedä, kuinka suuria hyvyyksiä se meille kuitenkin tuottaa. Sillä kun osoitamme kärsivällisyyttä kiusauksissa, me opimme kestämään kaikki koetukset ja näin vihollisemme tahtomattaan solmii meille yhä loistavampia voitonseppeleitä. (Pyhittäjä Teognostos: Hyveiden harrastamisesta, Filokalia II, s. 291. 66)

 

Filoteos Siinailainen

Kallisarvoista elinaikaansa ei heitä hukkaan se, joka mietiskelee jatkuvasti kuolemaa ja tällä tavoin irrottaa viisaasti mielensä himoista. Hän näkee yleensä myös pahojen henkien taukoamattomat hyökkäykset terävämmin kuin se, joka tahtoo elää ajattelematta kuolemaa. Tämä jälkimmäinen tahtoo puhdistaa sydämensä pelkän hengellisen tiedon avulla eikä katumuksen murheeseen johtavalla kuoleman ajatuksella. Hän kuvittelee, että voi omalla älykkyydellään pitää kurissa kaikki turmiolliset himonsa. Huomaamattaan hän on jo kaikkein katalimman himon kahleissa: ilman Jumalaa hän on langennut ylpeämielisyyteen. Hänen tulee kaikin voimin raitistaa mielensä, ettei omahyväisyydessään menettäisi järkeään. Sillä apostoli Paavalin mukaan ’ sielut jotka haalivat tietoa sieltä täältä, ovat taipuvaisia mahtailuun niiden edessä, joilla heidän mielestään näyttää olevan vähemmän tietoa. Tällaisissa sieluissa ei käsittääkseni ole kipinääkään rakentavasta rakkaudesta. Mutta joka mietiskelee joka ilta kuolemaa näkee pahojen henkien hyökkäykset herkemmin kuin ne, jotka toimivat muulla tavoin, ja hän karkottaa ja kukistaa pahan. (Pyhittäjä Filoteos Siinailainen: Henkisestä raittiudesta, Filokalia III, s. 21 – 22. 21)

 

Elia Presbyteeri

Ensin sielu alkaa kuvitella pahaa, sitten haluta sitä; halua taas seuraa joko nautinto tai murhe. Sielu siis aistii pahan ja tunnistettuaan sen ryhtyy joko näkyväiseen tai näkymättömään kosketukseen sen kanssa. Kaikkia näitä sielun liikkeitä – ensimmäistä, pahan kuvittelemista, lukuun ottamatta, myötäilevät pahat ajatukset. Jos siis pahat kuvitelmat torjutaan, jää kaikki niitä seuraava paha toteutumatta. (Elia Presbyteeri: Käytännön kilvoittelusta ja… Filokalia III, s. 71. 123)

 

Simeon Uusteologi

Tutkikaamme, kuinka voimme tuottaa kunniaa Jumalalle: ei ole muuta tapaa kuin se jolla Poika Hänet kirkasti. Mutta samalla tavoin kuin Poika kirkasti Isän, niin myös Isä kirkasti Pojan. Pyrkikäämme mekin Pojan lailla innokkaasti kirkastamaan Hänet, joka antaa meidän kutsua itseään Taivaalliseksi Isäksemme, että Isä puolestaan kirkastaisi meidät Pojan kirkkaudella, joka Hänellä oli Isän tykönä »ennen kuin maailma olikaan» (Joh.17:5). Kun kannamme kärsivällisesti ristin – eli kuolemme koko maailmalle – ja kestämme ahdistukset, kiusaukset ja muut kärsimykset, jotka kohtasivat Kristusta, meistä tulee Hänen kärsimystensä seuraajia. Kärsimyksillä kirkastamme Isämme ja Jumalamme, sillä armosta olemme tulleet Hänen lapsikseen ja Kristuksen kanssaperillisiksi. (Room. 8:17) (Pyhittäjäisämme Simeon Uusteologi: Käytännön kilvoittelusta ja… Filokalia III, s. 123. 101)

 

Niketas Stithatolainen

Jumala haluaa testata todellisten kilvoittelijoiden edistymistä: siksi Hän panee heidät koetukselle ja sallii kiusausten lieskan kohdata heitä. Hän ottaa joksikin aikaa pois armon, joka kilvoittelijoille on annettu ylhäältä, ja päästää aika ajoin pahat henget järkyttämään heidän ajatustensa tyyneyttä. Tällä tavoin Hän tahtoo nähdä, mihin päin sielu kallistuu: tahtooko se miellyttää enemmän Luojaansa ja Hyväntekijäänsä vai maailmallisia aistinautintoja ja hivelevää hekumaa? Näin Jumala sitten joko antaa kilvoittelijoille kaksin verroin armoaan nähdessään heidän edistyvän rakkaudessa Häneen tai, jos he ovat kiintyneitä maallisiin, ruoskii heitä koettelemuksilla ja murheilla, kunnes he alkavat vihata näkyväisen epävakaisuutta ja pesevät kyynelillään pois maailmallisten nautintojen katkeruuden. (Niketas Stithatoslainen: Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, s. 175. 14)

Innokkaiden kilvoittelijoiden hengellistä kasvua voidaan verrata meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumiilliseen varttumiseen. Imeväisikäisten tarvitsemaa maitoa (Vrt. Hebr.5:12) he saavat ruumiillisten harjoituksien hyveistä. Ruumiillisten harjoitusten hyöty (1 Tim.4:8) ehtyy sitä mukaa kuin kilvoittelijat kasvavat hyveissä ja jättävät vähitellen taakseen lapsuuden. Nuorukaisiksi vartuttuaan he alkavat nauttia olevaisten tutkiskelun tukevaa ravintoa kuin ainakin ne, joiden sielun aistit ovat harjaantuneet. (Hebr.5:14) Heistä voidaan sanoa, että he Kristuksen tavoin edistyvät »iässä ja armossa» (Lk.2: 52), istuvat vanhimpien keskellä (Lk.2:46) ja paljastavat »syvyydet pimeyden peitosta» (Job.12:22). Kun he sitten ovat paässeet täyteen miehuuteen, »Kristuksen täyteyden täyden iän määrään» (Ef.4:13), he saarnaavat kaikille katumusta. He opettavat kansoille taivasten valtakunnan salaisuuksia (Vrt. Mt.4:17) ja kulkevat kohti kärsimystä. Kiusausten ja koettelemusten kärsimykset odottavat näet Kristuksen ristinkuoleman tavoin lopussa jokaista, joka Kristuksen kaikki ikäkaudet elettyään on tullut hyveissä täydelliseksi. (Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen… Filokalia III, s. 235. 50)

Joka omistaa rakkauden, ei osaa kadehtia. Hän ei liioin kerskaile ylväänä ja röyhkeänä, ei pöyhkeile kenenkään edessä eikä käyttäydy sopimattomasti lähimmäistään kohtaan, ei etsi ainoastaan omaa etuaan, vaan myös lähimmäisen. Hän ei katkeroidu helposti loukkaajilleen eikä liioin murehdi, jos joutuu joskus kärsimään pahaa. Hän ei iloitse vääryyksistä, joita hänen ystävänsä tekevät, vaan heidän todellisesta vanhurskaudestaan. Joka rakastaa, kestää myös kaikki itseään kohtaavat murheet, uskoo kaiken yksinkertaisesti ja vilpittömästi ja toivoo, että saa nauttia kaikesta, minkä Jumala on meille luvannut. Hän kestää kärsivällisesti kaikki koettelemukset ja kiusaukset (Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen…, Filokalia III, s. 255. 87)

 

Gregorios Siinailainen

… Usein kuitenkin Herra säälii meitä, kun näkee meidän kapuavan uhkarohkeasti kohti korkeuksia. Hän ei salli meitä kiusattavan, että jokainen havaitsisi itse oman ylpeytensä ja kääntyisi oma-aloitteisesti takaisin, ennen kuin hänestä tulee demonien pilkan ja ihmisten naurun tai valituksen kohde. Tämä Jumalan varjelus tulee etenkin niiden osaksi, jotka tavoittelevat suurenmoista sisäistä työskentelyä kärsivällisesti ja nöyrästi ja, ennen kaikkea, kysyvät kuuliaisesti neuvoa kokeneilta: näin heidän ei tarvitse viljan asemesta korjata vahingossa ohdakkeita tai maistaa suloisuuden sijaan katkeruutta eikä päätyä tuhoon sen sijaan että pelastuisivat… (Pyhä Gregorios Siinailainen: Eksytyksestä ja monista muista… 351. rivi 10 alh.)

 

Gregorios Tessalonikalainen

Herra on sijoittanut pelastuksemme evankeliumin alkuun aivan kuin varta vasten joitakin keskeisiä runsassisältöisiä lausumia. Niinpä Hän on tämänkin yhden autuudenlauseen piiriin koonnut kokonaisen joukon hyveitä ja samalla karkottanut pois parven paheita. Hän on siunannut ne, jotka ovat sen vaikutuksesta ympärileikanneet sielunsa himollisen puolen katumuksella. Eikä tässä kyllin: tähän autuuden lauseeseen sisältyy vielä hyvin paljon muutakin, jonka kuvailuun ei käy ympärileikkaus. vaan pakkanen ja jää, lumi, kuura ja myrskytuulet – lyhyesti: kaikki ne koettelemukset, joille kasvit joutuvat alttiiksi talven kylmyydessä ja kesän helteessä, mutta joita ilman ei mikään maassa kasvava voi koskaan kantaa täyttä hedelmää.

Mitä esimerkkimme ankarat sääolot sitten kuvaavat? Niitä monenlaisia kiusauksia ja koettelemuksia, jotka sen joka aikoo kantaa hedelmää sielujen puutarhan Tarhurille, tulee mielihyvin kestäa. Jos näet joku säälistä sään armoilla olevia kasveja kohtaan aitaisi ne ja rakentaisi niille suojakatoksen niin ettei niiden tarvitsisi kestää ankaria sääolosuhteita, ei hän saisi niistä mitään hedelmää, vaikka kuinka niitä oksisi ja karsisi ja kaikin tavoin hoitaisi. Kasvien on annettava kestää kaikki säät, ja niin ne talven koettelemusten jälkeen puhkeavat keväällä kukoistukseen, kukkivat, versovat lehtiä ja kasvattavat raakileita kukkaversoihinsa. Auringon hehkuvien säteiden hyväilyssä raakileet vähitellen kehittyvät täysikokoisiksi ja kypsyvät, kunnes ovat valmiita korjattaviksi ja ravintona käytettäviksi.

Yhtä lailla ei kilvoittelijakaan, joka ei urhoollisesti kestä kiusausten ja koettelemusten raskasta taakkaa, koskaan kanna hedelmää, joka olisi kyllin arvokas jumalalliseen viinikuurnaan tai taivaalliseen aittaan, vaikkei häneltä muuten puuttuisi ainoatakaan hyvettä. Jokainen todellinen kilvoittelija kehittyy ja kypsyy täydellisyyteen kestämällä kärsivällisesti monenlaisia vaivoja, joista toiset tulevat ulkopuolelta vastoin kilvoittelijan tahtoa ja toisiin hän itse tieten tahtoen antautuu.

Luonto, vuodenaikojen vaihtelut ja erilaiset viljelytoimet koettelevat kasveja, kun taas me, Kristus-viinipuun järjelliset oksat, alistumme sielujen Tarhurin hoitotoimiin ja otamme vastaan koettelemukset omasta halustamme, sillä elämäämme säätelee vapaa tahto. Mutta ellemme me ole kärsivällisiä koettelemuksissa jotka kohtaavat meitä tahtomattamme, ei sekään mitä teemme omasta halustamme, saa Jumalan siunausta. Rakkautemme Jumalaan joutuu näet koetukselle ennen muuta juuri murheiden ahdingossa. Sielun on ensin opittava omaehtoisissa kilvoitteluharjoituksissa halveksimaan niin nautintoa kuin kunniaakin, vasta sen jälkeen kestämme helposti myös meitä kohtaavat ulkonaiset vastoinkäymiset.

Joka hengellisessä köyhyydessään halveksii nautintoa ja kunniaa ja katsoo ansainneensa kaikkein kovimmat katumuslääkkeet, on valmistautunut mitä moninaisimpiin murheisiin ja suhtautuu kaikkiin koettelemuksiin kuin johonkin luonnostaan lankeavaan. Hän iloitsee niiden kohdatessa koska tuntee niiden puhdistavan sielua. Koettelemuksista hän saa aiheen sydämen tuskan läpitunkemiin, tuloksia tuottaviin rukouksiin ja pitää niitä sielun tervehdyttäjinä ja varjelijoina. Hän ei kanna kaunaa kiusaajilleen vaan tunnustaa olevansa heille kiitollisuuden velassa ja rukoilee heidän puolestaan aivan kuin he olisivat hänen hyväntekijöitään. Näin hän ei ainoastaan saa syntejään anteeksi lupauksen mukaan (Mt.6:14), vaan myös perii taivasten valtakunnan ja saa Jumalan siunauksen. Herra ylistää häntä autuaaksi, koska hän osoittaa nöyryyden hengessä kärsivällisyyttä loppuun saakka. (Pyhä isämme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle, Filokalia IV, s. 72 – 73. 30)

 

Kallistos ja Ignatios

Tulee kestää urhoollisesti koettelemukset ja kiusaukset.

J. Luettelomme päättävä kymmenes kohta käsittelee koettelemusten urhoollista kestämistä ja sitä, kuinka on taisteltava kärsivällisesti ja pitkämielisesti kaikkia osaksemme tulevia erilaisia ja monenkirjavia kiusauksia vastaan. Kuule siis pyhän Raamatun sanoja tästä asiasta.

Kristuksenkantaja Paavali julistaa: »Meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.» (Ef.6:12) Hän myös toteaa: »Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.» (Hebr.12:8) Kurituksesta hän sanoo myös näin: »Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.» (Hebr.12:6) Herran veli puolestaan opettaa: »Ihminen, jota ei ole kiusattu, ei kestä koetusta.» (vrt. Jaak1:12;vapaa johtopäätös)

Pyhä Elia Presbyteeri selittää: »Kukaan oikeauskoinen kristitty ei saa heittäytyä huolettomaksi, vaan hänen on aina varauduttava ja valmistauduttava koettelemuksiin. Kun koettelemukset sitten tulevat, ei hän ihmettele eikä hämmenny, vaan kestää kärsivällisesti ja kiitollisin mielin ahdistuksen vaivan. Hän ymmärtää, mitä veisaa profeetan sanoin: ’Tutki minua Herra, ja pane minut koetukselle.’ (Ps.26:2) Silloin hän myös käsittää, miksi profeetta ei sanonut ’Sinun kurituksesi on tuhonnut minut’ vaan ’Sinun kurituksesi kohottaa minut ylös jälleen’. (Ps.18:36 LXX)» (Elia Presbyteeri:Antologia, kohta 1. Filokalia III s.32)

Älä pyri ottamaan selvää, mikä on syynä koettelemuksiisi ja mistä ne tulevat, vaan tyydy ainoastaan rukoilemaan Jumalaa, että voisit kestää ne kiitollisin mielin. Pyhä Markus sanoo: »Kun koettelemus tulee, älä kysy, miksi tai kenen kautta se on tullut, vaan miten sen tyytyväisenä, murehtimatta ja kaunaa kantamatta kestäisit.» Ja hän jatkaa: »Jos kerran on vaikea löytää ihmistä, joka ilman koettelemuksia olisi ollut Jumalalle mieleen, tulee kaikesta, mikä meitä kohtaa, kiittää Jumalaa.» Vielä hän sanoo: »Jokainen murhe osoittaa, taipuuko tahtomme oikeaan vai väärään. Siksipä tällaista murhetta kutsutaankin koettelemukseksi, koska se antaa meille mahdollisuuden koetella tahtomme piileviä taipumuksia.» Pyhä Iisak taas sanoo muun muassa näin: »Koettelemuksesta on hyötyä jokaiselle ihmiselle. Jos kerran koettelemus oli hyödyksi Paavalille, ’tukittakoon jokainen suu ja koko maailma tulkoon syylliseksi Jumalan edessä’. (Vrt. Room.3: 19)»

Koettelemukset kohtaavat kilvoittelevia, että he saisivat siten tilaisuuden kasvattaa rikkauttaan. Velttoja ne taas kohtaavat siksi, että he varjeltuisivat vahingoittavilta asioilta. Torkkuvia koetellaan, että he heräisivät, ja niitä jotka ovat kaukana, että he tulisivat lähemmäksi Jumalaa. Jumalan läheisiä koetellaan, että he voisivat rohkein mielin asettua Hänen luokseen asumaan. Poika, joka ei ole saanut taloudenhoidon harjoitusta, ei pysty lisäämään talon varallisuutta, kun perii isänsä rikkauden. Siksi Jumalakin ensin koettelee ja kurittaa ja vasta sitten osoittaa armonsa. Kunnia olkoon Valtiaallemme, joka katkerilla lääkkeillä parantaa meidät ja antaa meidän nauttia suloisesta terveydestä!

Ei ole ketään, joka ei harjoituksen aikana tuntisi ahdinkoa, ei ketään, jonka mielestä se aika, jolloin hän joutuu juomaan koettelemusten karvasvettä, ei vaikuttaisi katkeralta. Mutta ilman koettelemuksia ei ole mahdollista saavuttaa mielenlujuutta. Niiden kestäminen ei kuitenkaan jää kokonaan meidän varaamme. Kuinka voisi savesta tehty tiili kestää hajoamatta vesivirrat, jollei jumalallinen tuli sitä lujittaisi? Jos vain alistumme Jumalan tahtoon ja anomme jatkuvan kaipauksen vallassa nöyrästi Hänen apuaan, saamme mekin kaiken Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme armosta, kun vain kärsivällisesti odotamme.» Sanotaanhan Siirakin Viisauden kirjassa: »Poikani, jos antaudut palvelemaan Herraa Jumalaa, niin valmista sielusi koettelemuksiin» (Siir.2:1) ja: »Pidä sydämesi vilpittömänä, ole kestäväinen, äläkä ole hätäinen kovan onnen päivänä.» (Siir.2:2)

Vaikenijan tulee panna toivonsa Jumalaan ja ottaa Häneltä kaikki vastaan omaksi hyödykseen.

Heitä toivosi ankkuri Jumalaan, joka pystyy pelastamaan, ja odota että Hän päästää sinut kiusauksista, silloin kun se on sinulle hyödyksi. Apostoli Paavali sanoo: »Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä» (1Kor.10:13) ja: »Ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä ja koettelemuksen kestäminen toivoa, mutta toivo ei saata häpeään.» (Room.5:3 – 5) Vielä on sanottu: »Joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu» Mt.10:22) ja »Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän.» (Lk. 21:19)

Herran veli rohkaisee: »Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset. Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat.» Jaak.1:2 – 4,12)

Apostoli Paavali toteaa vielä: »Tämän nykyisen ajan kärsimyksiä ei voi verrata siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.» (Room.8:18) Psalminkirjoittaja veisaa: »Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme.» (Ps.40:2 – 4)

Autuas Simeon Kääntäjät kirjoittaa: »Sielu, joka on rakkauden sitein kiinnittynyt Jumalaan, ei pidä kärsimistä minään, vaan nauttii ahdistuksista ja kukoistaa vaivojen keskellä. Sille on ennemminkin kärsimys, ellei se saa kärsiä mitään Rakastetun tähden, ja se pakenee helppoa elämää kuin helvettiä.» (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat… Filokalia IV, s. 155 – 158: 16J)

Pyhä Iisak selittää:

Ilman kasvattavia koettelemuksia, joiden ajaksi Jumala jättäytyy sivuun, ei ihminen voi saavuttaa viisautta hengellisissä taisteluissa. Niiden kautta hän oppii ymmärtämään, kuka pitää hänestä huolta, ja niiden aikana hän kokee Jumalan avun ja vahvistuu salaisesti uskossaan Häneen. Kaikki tämä perustuu siihen kokemukseen, minkä kilvoittelija saa kiusausten aikana Jumalan voimasta. Kun armo näkee, että omahyväisyys alkaa hiljalleen hiipiä kilvoittelijan mieleen ja tämä rupeaa luulottelemaan suuria itsestään, se sallii oitis kiusausten yltyä ja voimistua, kunnes kilvoittelija oppii tuntemaan oman heikkoutensa, pakenee Jumalan turviin ja tarrautuu nöyrästi Häneen. Näissä kilvoituksissa ihminen kasvaa täyteen miehuuteen uskossaan ja toivossaan Jumalan Poikaan (vrt. Ef.3:14) sekä kohoaa rakkauden ilmapiiriin. Ihmeellisellä tavalla tulee Jumalan rakkaus todeksi ihmiselle, jos hän joutuu tilanteeseen, missä hänellä ei enää ole toivoa. Silloin Jumala osoittaa hänelle voimansa pelastamalla hänet. Koskaan ei näet ihminen opi tuntemaan Jumalan voimaa silloin, kun kaikki on kohdallaan ja ongelmatonta. Ei liioin Jumala ole koskaan toiminut selvästi havaittavalla tavalla muualla kuin hiljaisuudessa ja erämaassa: siellä ei ole tilaisuutta tavata muita ihmisiä ja sieltä puuttuvat ihmisten yhteiselosta aiheutuvat levottomuudet. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat… Filokalia IV, s. 257. 85)

 

Patriarkka Kallistos

Paha henki hyökkää vielä siveellisen lain parissa askartelevia aloittelevia käytännön kilvoittelijoita vastaan loihtimalla meteliä tai ääniä. Mietiskelyyn kohonneille se taas näyttää mielikuvituksellisia näköharhoja muuttaen ilman valon kaltaiseksi. Toisinaan se saattaa harhakuvansa tulen hahmoon harhauttaakseen näillä demonisilla ilmiöillä Kristuksen kilvoittelijaa. (Patriarkka Kallistos: Rukouksesta, Filokalia IV, s. 286. 13)