Isien opetuksia

Pappeudesta

Teognostos

Jos sinut on havaittu arvolliseksi saamaan jumalallinen ja kunniakas pappeus, sinun on ensin uhrattava itsesi ja kuoltava himoille ja nautinnoille. Vasta sitten rohkene lähestyä elävää ja peljättävää uhria, ellet tahdo että jumalallinen tuli kuluttaa sinut kuin kuivan ruohon. Serafikaan ei uskaltanut ilman pihtejä koskettaa jumalallista hiiltä (Jes.6:6); kuinka siis sinä tekisit sen ilman himottomuutta? Kun olet saavuttanut himottomuuden, puheesi pyhittyy, huulesi puhdistuvat, sielusi ja ruumiisi tulevat siveiksi ja uhria toimittavat kätesi tulevat jumalallisessa tulessa kultaakin kirkkaammiksi.

Ymmärtääksesi täysin sanojeni merkityksen muista, että sinä saat joka päivä nähdä sen Jumalan pelastusteon, jonka vanhus Simeon näki vain kerran: näkemästään kauhistuneena ja ihmeissään hän rukoili poispääsyä tästä elämästä. (Lk.2:29) Jollei Pyhä Henki ole vakuuttanut sinulle, että olet enkelin tavoin otollinen toimimaan välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä, älä uhkarohkeasti ryhdy toimittamaan peljättäviä ja puhtaimpia salaisuuksia, joita enkelitkin peläten kunnioittavat ja joiden toimittamisesta myös monet pyhät ovat suuressa hartaudessaan pidättyneet, koska ovat pelänneet niiden puhtautta. Muutoin tuhoudut Ussan tavoin, vaikka näennäisesti pyritkin hyvään. (1 Aikak. 13:9 – 10)

”Valvo itseäsi”, kuten apostoli kehottaa. Toimita aina ensin proskomidi* omien syntiesi tähden, että jumalallinen tuli kuluttaisi pois kaiken saastan, mitä sinussa on ollut tai heikkoutesi tähden vieläkin on. Tällä tavoin sinusta tulee kelvollinen ja puhdas valittu astia, joka on jumalallisen uhrin arvoinen. Vaikka on ollut puu- ja saviastioita, sinusta voi tulla hopea- tai jopa kultamalja, jos sinulla vain on uskallusta taivuttaa Jumala puoleesi. Sillä kun Jumala on valmis kuulemaan ja vastaamaan, ei ole mitään estettä tällaiselle muutokselle.

Mieti millaiseen enkelten kunniaan sinut on katsottu arvolliseksi. Varjele sen tähden puhtauden ja kaikkien hyveiden avulla itsesi nuhteettomana tässä arvossa, johon sinut on valittu. Muista kuinka korkealta Lucifer syöstiin alas ylpeytensä tähden. Älä sen tähden kuvittele suuria itsestäsi, ettei sinulle kävisi samoin. Pidä aina itseäsi tomuna ja tuhkana, tunkiona tai rakkikoirana. Murehdi ja valita lakkaamatta kelvottomuuttasi muistaessasi, kuinka Jumala on ihmisrakkaudessaan ja hyvyydessään kutsunut sinut yhteyteensä ja sukulaisuuteensa ja sallinut sinun koskettaa pyhiä lahjoja toimittaessasi peljättäviä salaisuuksia.

Papin tulee olla vapaa kaikista himoista, varsinkin haureudesta ja pitkävihaisuudesta, jottei hän saisi osakseen tuomiota ja inhoa niin kuin pitaalinen tai kasvonsa noennut koskettaessaan kuninkaallista ruumista.

Pese ensin itsesi kyynelvirroilla lunta valkeammaksi ja kirkasta omatuntosi puhtaalla elämällä. Vasta sitten kun enkelten kaltaiset hohtavan valkoiset vaatteesi todistavat sielusi sisäisestä kauneudesta, kosketa pyhitettynä pyhiä salaisuuksia. Katso myös, ettet toimita pyhiä salaisuuksia kaavamaisesti, vaan Jumalan armo olkoon näkymättömästi kanssasi ja salaisesti antakoon sinulle ymmärrystä jumalallisten asioiden käsittämiseen.

Sinä joka rakastat turmeltumattomuutta ja kuolemattomuutta lähesty uskoen hartaasti ja kunnioittavasti eläväksi tekeviä ja kuolemattomia salaisuuksia ja ikävöi pois tästä elämästä niin kuin uskossa täydelliseksi tulleelle sopii. Mutta jos pelkäät kuolemaa, et ole vielä rakkaudessa yhdistynyt Kristukseen, vaikka sinut onkin havaittu arvolliseksi omin käsin uhraamaan Hänet ja vaikka ravintonasi on Hänen puhdas ruumiinsa. Jos näet olisit yhdistynyt Häneen rakkaudessa, kiiruhtaisit rakastettusi luo etkä enää kiinnittäisi huomiota maalliseen elämään ja ruumiisi pyyteisiin.

Sinun, joka uhraat Herran ruumiin ja osallistut Häneen pyhässä Ehtoollisessa, tulee myös »yhteenkasvaa Hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa» (kts.Room.6:5) eikä enää »elää itselle, vaan Hänelle, joka sinun edestäsi on kuollut ja ylösnoussut» (kts.2Kor.5:15) kuten apostolit opettavat. Mutta jos himojen vallassa elät lihalle ja maailmalle, valmistaudu ikuiseen rangaistukseen, joka kohtaa sinua ellet ennen kuolemaasi omasta tahdostasi pidäty toimittamasta veretöntä uhria. Äkkikuolema on temmannut pois monta kelvottomasti pappina palvellutta ja toimittanut heidät suoraan rangaistuksen paikkaan.

Eräällä pappismunkilla oli hurskaan miehen maine ja monet kunnioittivat häntä hänen ulkonaisen esiintymisensä vuoksi, mutta sisimmässään hän oli irstas ja paheellinen. Kerran kun hän tapansa mukaan toimitti jumalallista liturgiaa, hän kerubiveisua aloitettaessa kumarsi päänsä tavalliseen tapaan ja aloitti rukouksen: »Ei kukaan niistä, jotka ovat lihallisten himojen ja nautintojen kahleissa, ole otollinen tulemaan luoksesi -.» Silloin hänen sielunsa yhtäkkiä erkani hänestä ja hänet todettiin kuolleeksi. (Pyhittäjä Teognostos: Pappeudesta II / 273 – 275. 13 – 21)

* Proskomidi, ehtoollislahjojen valmistaminen alttarihuoneen uhripöydällä ennen varsinaisen liturgian alkua. Proskomidia toimittaessaan pappi muistelee sekä eläviä että kuolleita.

Palatkaamme jälleen käsittelemään kunnioitettavaa pappeutta. Se edellyttää enkelimäistä elämäntapaa ja puhtautta sekä entistä suurempaa tarkkaavaisuutta ja siveyttä. Likaisen voi näet jotenkin puhdistaa, mutta mitä voi tehdä, jos puhdistettu jälleen tahraantuu. Jos päästämme pimeyttä valoon ja sekoitamme yhteen tuoksuja ja löyhkää, perii meidät tuska ja tuho, koska olemme Ananiaan ja Safiiran (Apt.5: 1-10) kaltaisia pyhäinhäpäisijöitä.

Olet ehkä näennäisen arvollisesti vähäisen puhdistumisen jälkeen astunut enkelimäiseen, taivaalliseen pappeuteen ja sinusta, eksyneestä, kelvottomasta astiasta on Paavalin tavoin tullut valittu ja Herralle hyödyllinen ase (Apt.9:15)*. Säilytä siis tahrattomana kunnia, johon olet tullut arvolliseksi. Varjele taivaallista lahjaa kuin silmäterääsi, ettet huolimattomuuttasi saastuisi ja ettei sinua syöstäisi korkeuksista alas kuiluun, josta on vaikea nousta.

Järkevän ihmisen tavoin sinun tulee ymmärtää, että sitä, jonka Jumala vanhurskauttaa, ei kukaan voi tuomita kadotukseen. (kts. Room.8: 33 – 34) Jos siis sinut on kutsuttu taivaallisen pappeuden armoon, älä enää kiinnitä huomiota menneisyyteesi, vaikkei se ehkä olisikaan tahraton, sillä olethan nyt Jumalan avulla puhdistunut ja parantunut. Sen sijaan valvo ahkerasti ja raittiisti uutta elämääsi, ettet tahraisi saamaasi armoa. Jos joku mielettömyydessään muistelee entisiä lankeemuksiasi ja epäilee toimittamasi pappispalveluksen arvoa, hänelle kuuluvat Herran sanat: »Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi.» (Apt.10:15)

Pappeuden ies on sovelias ja sen kuorma on keveä kantaa (vrt. Mt.11:30) silloin kun se otetaan vastaan ja myönnetään laillisesti eikä Pyhän Hengen armoa ole kaupiteltu. Mutta jos tämä armo, joka ei ole hinnoiteltavissa, koetetaan saada inhimillisin toimin ja katoavaisilla lahjoilla ilman ylhäältä tulevaa kutsumusta, pappeuden kuorma käy todella erittäin raskaaksi, koska se lepää arvottomilla ja liian heikoilla hartioilla. Ies on silloin sangen kova, se hiertää pahoin kantajansa niskaa ja jäytää hänen voimiaan, ja jollei hän luovu siitä, se kuluttaa ja tuhoaa hänet kokonaan.

Kun olet rohkeasti ottanut pappeuden ikeen kantaaksesi, ojenna, jaa oikein totuuden sanaa ja ahkeroi pelolla ja vavistuksella että pelastuisit (Fil.2:12), sillä meidän Jumalamme on kuluttava tuli. (5Moos.9:3) Jos olet kultaa tai vaikkapa vain hopeaakin, ei sinun tuota tulta koskettaessasi tarvitse pelätä palavasi, eiväthän nuorukaisetkaan Babylonissa pelänneet tulenliekkiä. Mutta jos olet herkästi syttyvien heinien tai oksien kaltainen, eli jos ajattelet maallisia, pelkää ja vapise, ettet palaisi tuhkaksi taivaallisessa tulessa. Pakene silloin Lootin tavoin tulevaista vihaa pidättymällä peljättävien salaisuuksien toimittamisesta, sillä se on ainoa pelastuksesi. Luulen kuitenkin, että on joitakin sellaisia vähäisiä heikkoudesta johtuvia hairahduksia, jotka jumalallinen tuli polttaa pois pyhän liturgian aikana, mutta sinä itse säilyt vahingoittumattomana, niin kuin muinoin heiveröinen orjantappurapensaskin säilyi palamatta. (2 Moos. 3:2)

Jos sinulla ei ole voimaa irrottautua ja puhdistua pitkäaikaisesta likaisesta himollisesta tavasta, niin kuinka, sinä kurja, uskallat lähestyä sitä mitä enkelitkään eivät saa koskettaa? Pidäty kauhistuen toimittamasta jumalallista pappispalvelusta ja sillä tavoin lepytä Jumala; muuten olet paatuneena ja parantumattomana lankeava elävän Jumalan käsiin. Silloin Hän ei enää ihmisrakkautensakaan tähden säästä sinua, vaan rankaisee säälimättömästi, koska olet häpeämättömästi rohjennut tulla kuninkaallisiin häihin sekä sielu että vaatteet saastaisina, vaikka olet arvoton edes astumaan sisään, puhumattakaan että saisit istuutua hääpöytään. (vrt. Mt.22:12)

unsin kerran erään papin, joka rohkeni arvottomasti toimittaa jumalallisia salaisuuksia langettuaan haureuden syntiin. Hän sairastui vaikeaan parantumattomaan tautiin ja lähestyi jo kuolemaa. Hän teki kaikkensa parantuakseen, mutta tauti vain eteni ja paheni. Silloin hän tuli synnin tuntoon ja käsitti, että hän on ansainnut kuoleman, koska on toimittanut arvottomasti pappispalvelusta. Niinpä hän valalla vannoen lupasi luopua pyhän liturgian toimittamisesta ja heti kohta hän parani, niin ettei taudista jäänyt jälkeäkään.

Pappeuden armo on loistava niin kuin papin pukukin, mutta vain silloin kun puhdistunut sielu loistaa yhdessä sen kanssa. Jos sielu kuitenkin tahraantuu viettämällä välinpitämätöntä elämää, eikä kiinnitä huomiota omaantuntoon, joka todistaa häpeästä, valo muuttuu pimeydeksi. Me saamme osaksemme iankaikkisen pimeyden ja tulen, jollemme jätä tätä vaaralliseksi käynyttä pappeuden tietä ja käänny hyvyyden ja nöyryyden tielle, joka johtaa turvallisesti sisälle Jumalan valtakuntaan.

Pelastuksen saavutat vaatimattomuuden ja hyveiden avulla. Siihen ei tarvita pappeuden kunniaa, joka edellyttää enkelimäistä elämää. Jos kuitenkin tulet enkelten tavoin todella himottomaksi ja kohotat mielesi kokonaan maailman ja lihan yläpuolelle, silloin voit nousta pappeuden taivaallisia tikapuita. Muussa tapauksessa tunne oma heikkoutesi ja pelkää tuota korkeutta, joka merkitsee myös suurta lankeemusta niille, jotka eivät kykene täyttämään pappeuden vaatimuksia. Valitse elämä johon useimmat tyytyvät ja joka voi lähentää ihmisen Jumalaan yhtä hyvin kuin pappeuskin. Jos maallikkona satutkin lankeamaan, voit Jumalan laupeudesta ja armosta helposti nousta uudelleen.

»Liha ja veri ei voi periä Jumalan valtakuntaa.» (1 Kor.15:30) Miksi siis sinä, joka osallistut Jumalan ruumiiseen ja vereen, et tulekaan yhdeksi ruumiiksi Hänen kanssaan etkä yhdisty Hänen vereensä? Piirittävätkö sinua yhä lihalliset himot, vaikka taivasten valtakunta on jo nyt sisimmässäsi? Pelkään, ettei Jumalan Henki pysy sinussa, koska olet lihallinen, ja sinut hakataan kappaleiksi tuomion päivänä** ja sinulta otetaan pois kunniakas pappeus, jonka armoon olet ollut kelvoton, ja sinut lähetetään iankaikkiseen rangaistukseen.

Kun sinussa ei ole Jumalan pelkoa, pidät itserakkautesi tähden pappispalveluksen kelvotonta toimittamista mitättömänä asiana, ja arvelet, ettei Jumala siitä välitä. Näin ajattelivat muinoin myös Daatan ja Abiram, kunnes maa nielaisi heidät. (4Moos. 16: 31 – 33) Kauhistu tätä varoittavaa esimerkkiä ja pelkää sitä, mitä todella tulee pelätä. Ymmärrä, miten suuresta asiasta on kysymys, ja hoida ansiokkaasti ja puhtaasti – etten sanoisi enkelimäisesti – pappeuden jumalallista armolahjaa tai sitten viisaasti kieltäydy tästä kauhistuttavasta palveluksesta. Jos näet suhtaudut siihen ylimielisesti ja verukkeilla petät omaatuntoasi, joka syyttää sinua, joudut tuskissasi sanomaan yleisen tuomion ja tilinteon päivänä: »Mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.» (Job.3:25)

Raittiin mielin ja väsymättä, särkynein mielin ja monin kyynelin kanna pyhää ja maailman pelastavaa uhria sovitukseksi ensin itsesi puolesta, sillä kuka muu huolehtisi sinusta yhtä paljon ja kuolemasi jälkeen kantaisi uhria puolestasi? Kiiruhda siis viisaasti edelle: hautaa itsesi jo nyt ja muistele itseäsi etukäteen. Kanna pyhällä pöydällä pyhät lahjat Jumalalle oman pelastuksesi välikappaleina ja samalla muistele Hänen vapaaehtoista uhrikuolemaansa rakkaudesta ihmisiä kohtaan. (Pyhittäjä Teognostos: Pappeudesta II / 285 – 289. 49 – 60)

**vrt. Luuk.12:46

* Tarkoitetaan, että papiksi vihitty on täyttänyt kanonien edellyttämät siveellisen puhtauden vaatimukset, mikä onkin vihkimyksen perusedellytyksiä. Se ei kuitenkaan kirjoittajan mukaan suinkaan riitä, vaan siitä huolimatta hän on saattanut olla »kadonnut ja kelvoton» astia. (Munkki Teoklitoksen huomautus)

Hartaasti kunnioittaen mietiskele Herran kärsimyksiä ja meidän tähtemme tapahtunutta Jumalan Sanan alentumista. Ajattele myös jumalallisen ja eläväksi tekevän ruumiin ja veren uhria ja sen yhdistymistä meihin sekä sitä kuinka olemme tulleet arvollisiksi, ei vain osallistumaan siihen, vaan myös toimittamaan tätä uhria. Ole nöyränä kuin lammas teurastajansa edessä. Pidä vilpittömästi kaikkia muita itseäsi parempina ja varo haavoittamasta kenenkään omaatuntoa, varsinkaan jos siihen ei ole mitään syytä. Älä rohkene kajota pyhiin salaisuuksiin puhdistumattomana, ettei jumalallinen tuli polttaisi sinua kuin ruohoa tai sulattaisi kuin vahaa ja ettei sinua sillä tavoin temmattaisi pois tästä elämästä. Jos siis todellakin toimitat nuhteettomasti tämän jumalallisen ja kunnioitettavan uhrin eikä omatuntosi syytä sinua mistään, voit elää varmaankin varmemmassa pelastuksen toivossa. Nuhteettomasta uhrin toimittamisesta koituu sinulle suurempi hyöty kuin mistään hengellisestä kilvoituksesta tai tutkiskelusta. Mutta jos et toimita tätä uhria nuhteettomasti, katso itse eteesi, sillä parempi on sinun oma heikkoutesi tuntien pidättyä pappeuden korkeasta arvosta kuin hoitaa papillisia tehtäviä kelvottomasti ja epäpuhtaasti. Monien silmissä saatat seisoa korkealla, vaikka todellisuudessa makaat maassa ansiottomuutesi tähden kuin itkijöitä odottava vainaja.

Niin kuin aurinko voittaa kirkkaudessaan tähdet, niin kohoaa pyhä uhripalvelus* ja sen suoma puolustus ja sovitus psalmilaulun ja rukouksen yläpuolelle. Uhraamme ja tuomme puolustajaksemme Jumalan ainosyntyisen Pojan, joka rakkaudesta ihmisiin on antanut itsensä sovitusuhriksi syntisten puolesta. Hän antaa meille synnit anteeksi ja suo myös kaiken sen, mitä hyödyksemme anomme, jos vain omatuntomme on puhdas. Jumalallinen ruumis polttaa kuin hiili kaikki laittomuuden siemenet ja valaisee niiden sydämet, jotka uskossa sitä lähestyvät. Samoin jumalallinen ja kallis veri pesee ja puhdistaa paremmin kuin iisoppi lian ja kaikki tahrat niistä, jotka puhtaasti ja viattomasti, sikäli kuin se yleensä on mahdollista, rohkenevat nauttia pyhiä lahjoja.

Ei Jumalan Sanan taivaaseen otettua ruumista uhrata niin että se laskeutuu jälleen alas, kuten joku pyhistä on selittänyt, vaan itse leipä ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, kun jumalalliseen pappeuteen vihityt uskossa ja pelossa, rakkaudella ja hartaudella toimittavat pyhän palveluksen. Leipä ja viini muuttuvat kaikkein pyhimmän Hengen vaikutuksen ja laskeutumisen kautta itsensä Herran ruumiiksi ja vereksi, jotka katoamattomina tuottavat katoamattomuuden niitä nauttiville. Miten puhdas ja pyhä papin tuleekaan olla koskettaessaan jumalallista ruumista? Ja millaista uskallusta hän tarvitseekaan tultuaan Jumalan ja ihmisten välittäjäksi, sillä hänen kanssaan rukoilevat kaikki taivaalliset voimat ja aikojen alusta eläneet pyhät yhdessä kaikkein puhtaimman Jumalansynnyttäjän kanssa! Koska pappi on samanarvoinen enkelien ja ylienkelien kanssa, sen tähden hänen tulee myös olla kaikessa heidän kaltaisensa.

Veljeni, Pisenios, sinun tulee huomata, että pyhät lahjat ovat uskontunnustuksen jälkeen ennen pyhittämistä sen tähden peittämättöminä pyhällä pöydällä, että ne ikään kuin anovat esiintuojiensa puolesta ja huutavat sanattomin sanoin taivaissa asuvan Jumalan puoleen. Kun Hän näkee pyhät lahjat, Hän ei jätä kuulematta rukouksiamme eikä ylenkatso anomuksiamme, sillä Hän muistaa vapaaehtoisen tyhjentymisensä syntisten tähden, sanoin kuvaamattoman alentumisensa ja ihmisrakkaudesta tapahtuneen itsensä uhraamisen. Hän, joka on hyvä ja pitkämielinen, soi kärsimyksillään meille lunastuksen ja pelastuksen jo silloin kun emme vielä olleet vanhurskautettuja. Hän armahti meitä ja kutsui meidät takaisin yhteyteensä, kun me vielä rikkomuksillamme Häntä loukkasimme.

Olet ehkä vaalinut puhdasta rukousta, joka aineettomasti yhdistää aineettoman mielen Jumalaan, ja olet saanut kuin kuvastimesta nähdä sen osan, joka odottaa sinua tämän elämän päätyttyä, sillä olet saanut Hengen pantin ja hankkinut sisimpääsi taivasten valtakunnan selvästi ja varmasti tunnettavalla tavalla. Tästä kaikesta huolimatta älä kuitenkaan tyydy eroamaan ruumiista tietämättä ennalta kuolinhetkeäsi vaan ano hartaasti, että saisit senkin tietää. Toivo, että se suodaan sinulle kuolinhetkesi lähestyessä, mikäli se on sinulle hyödyksi. Ole aina valmis lähtemään ja hylkää täysin kaikki arkuus, niin että kuljettuasi ilman halki ja ohitettuasi pahuuden henget astuisit rohkeasti ja pelottomasti sisään taivaallisiin asuinsijoihin. Siellä sinä liityt enkelten ja kaikkina aikoina eläneiden valittujen ja vanhurskasten joukkoon sekä saat nähdä Jumalan sikäli kuin se on mahdollista. Näet Hänen valmistamansa hyvyydet ja itsensä Jumalan Sanan, joka valaisee kirkkaudellaan taivasten taivaita. Häntä kaikki taivaalliset sotajoukot ja pyhät palvovat Hänen puhtaassa ruumiissaan yhdessä Isän ja Hengen kanssa. Amen. (Pyhittäjä Teognostos: Pappeudesta II / 293 – 295. 70 – 75)

* Tarkoittaa pyhää liturgiaa, jossa toimitetaan Herran Ehtoollinen.

 

Simeon Harras

Veljeni, kaikki nämä kilvoitukset saavat mielesi hartaaksi ja liikutuksen valtaan, kun vain kilvoittelet murtunein sydämin, kärsivällisesti ja kiitollisena. Näin kyyneleet alkavat vuotaa, puhdistumme himoista ja saamme omaksemme taivasten valtakunnan. Sillä taivasten valtakunta kuuluu hyökkääjille ja ”hyökkääjät tempaavat sen itselleen” (Mt.11:12, kts. selitystä 13. s.82) maan niin kuin edellä on kuvattu, olet päässyt kokonaan eroon entisistä tavoistasi ja kenties jopa ajatusten hyökkäyksistä, sillä pimeys väistyy valon ja varjo auringon tieltä. Jos joku kilvoitustaan aloitteleva lyö laimin edellä kerrotut asiat, jos hän antaa ajatustensa laukata, tunkee nenänsä joka paikkaan, häärää ja touhottaa, hän jää vaille armoa, lankeaa pahoihin himoihin ja huomaa oman heikkoutensa. Tämä täyttää hänet pelolla. Mutta ei senkään, joka on päässyt hyvään alkuun kilvoituksessaan, pidä lukea edistymistään oman uurastuksensa ansioksi, vaan kaikesta tulee kiittää Jumalan armoa. Kilvoittelijan on aloitettava itsensä puhdistamisesta, sillä on sanottu: »Puhdistaudu ensin ja puhu vasta sitten Puhtaalle». Kyynelvirrat puhdistavat mielen ottamaan vastaan säteilevän jumalallisen valon. Tämä valo ei himmene, vaikka se annettaisiin koko maailmalle. Tämä valo saa mielen viihtymään tulevaisten mietiskelyssä.

Kerran pyhältä ja autuaalta Simeonilta kysyttiin, millainen papin tulee olla. Hän vastasi: – Minä en ansaitse papin arvoa. Tiedän kuitenkin tarkalleen, millainen tulisi olla sen, joka aikoo palvella Jumalaa pappina. Ensiksi hänen on oltava puhdas sekä ruumiltaan että sielultaan ja lisäksi vapaa kaikista synneistä. Toiseksi hänen tulee olla nöyrä, niin ulkoiselta kuin sisäiseltä olemukseltaan. Seisoessaan pyhän pöydän edessä ja nähdessään silmiensä edessä pyhät lahjat hänen tulee hengessään, hetkeäkään epäilemättä, nähdä Jumala. Eikä tässä kyllin, vaan Hänen joka on pyhissä lahjoissa näkymättömästi läsnä, tulee tunnistettavasti asua papin sydämessä. Näin pappi voi rohkeasti esittää anomuksensa ja lausua kuin ystävä ystävälle: »Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.» (Mt.6:9) Tämä rukous jo osoittaa, että papissa asuu Kristus, luontonsa puolesta Jumalan Poika, yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa. Antakaa minulle anteeksi, isät ja veljet, olen nähnyt tällaisia pappeja.

Toisen kerran pyhä Simeon puhui ikään kuin jostakusta muusta, koska hän tahtoi kätkeytyä ja paeta ihmisiltä tulevaa kunniaa. Lopulta hän kuitenkin rakkautensa pakottamana paljasti itsensä.

– Eräs pappismunkki puhui kanssani avoimesti, koska piti minua ystävänään. Häneltä kuulin, ettei hän koskaan toimittanut liturgiaa niin ettei olisi nähnyt Pyhää Henkeä. Hän näki liturgian aikana Pyhän Hengen laskeutuvan hänen päälleen samalla tavoin kuin silloin, kun hänet oli vihitty papiksi ja piispa oli lukenut vihkimisrukousta käsikirja hänen viheliäisen päänsä päällä. Kun kysyin, miten ja missä muodossa hän oli silloin nähnyt Pyhän Hengen, hän selitti: »Yksinkertaisena ja vailla muotoa – kuin valona. Alussa ihmettelin ja pohdiskelin: mitä tämä oli – näinhän jotakin, mitä en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt? Silloin Pyhä Henki sanoi minulle salaisesti, ikään kuin ihmisäänellä: ’Näin olen laskeutunut kaikkiin profeettoihin ja apostoleihin ja laskeudun myös nykyisin Jumalan valittuihin ja pyhiin. Olen Jumalan Pyhä Henki.’»

Hänelle olkoon kunnia ja valta iankaikkisesti. Aamen. (Simeon Harras: Kilvoitusohjeita III / 91. 33)