Kirkosta

Kassianus Roomalainen

… Jos siis haluamme seurata evankeliumin käskyä ja alusta pitäen apostolien opetukseen perustuvaa Kirkkoa, älkäämme tulkitko hyvin lausuttuja asioita huonosti omien arvelujemme perusteella… (Pyhä Kassianus Roomalainen: Vihasta, Filokalia I /124. rivi 16)

 

Markus Askeetti

Tulee kuitenkin Hän, joka on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset (1 Kor. 4: 5) – lahjomaton Tuomari, joka ei nöyristele rikkaan edessä eikä armahda köyhää. Hän sysää syrjään ulkokuoren ja paljastaa pinnan alla piilevän totuuden. Omantuntonsa edessä vaeltaneille todellisille kilvoittelijoille Hän antaa enkelien edessä oman Isänsä suomat voitonseppeleet. Niille taas, jotka tekopyhyyteen pukeutuneina ovat vaeltavinaan hyveellisesti ihmisten edessä ja suotta pettävät sillä itseäänkin, – niille Hän pyhien Kirkon ja koko taivaallisen sotaväen nähden juottaa tappion kalkin ja toimittaa heidät hirmuisesti häväistyinä ulkoiseen pimeyteen. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Kirje munkki Nikolaokselle, Filokalia I / 214- 215. 7)

 

Simeon Uusteologi

Ennen häitä morsian saa sulhaselta vain kihlauksen merkin; sovitut myötäjäiset ja muut luvatut lahjat jäävät odottamaan itse avioliiton solmimista. Samoin hengellinen morsian – Kirkko ja meidän itse kunkin sielu – saa ensin Yljältä, Kristukselta, vain Hengen kihlat.

Iankaikkiset hyvyydet ja taivaan valtakunta jäävät odottamaan siirtymistämme iankaikkisiin majoihin. Vakuutena niistä ovat Hengen kihlat, jotka kuvastimen tavoin heijastavat tulevaisia hyvyyksiä. Ne ovat Valtiaan ja Jumalan kanssa solmitun sopimuksen sinettinä. (Pyhittäjäisämme Simeon Uusteologi: Käytännön kilvoittelusta ja… Filokalia III / 116. 79)

 

Niketas Stithatoslainen

Se sielun osa, jossa asuvat tunteet – myös viha -, sijaitsee tahdon ja järjen välissä. Viha toimii ikään kuin aseena, jolla lyödään luonnonvastaista ja toisaalta suojellaan sitä mikä on luonnonmukaista. Kun tahto ja järki suuntautuvat luonnonmukaisesti jumalallisiin asioihin, on viha niiden kummankin vanhurskas ase: sen turvin ne hyökkäävät käärmettä vastaan, joka sihisee niille lihan hekumaa ja ihmiskunnian suomaa nautintoa. Mutta jos tahto ja järki hylkäävät luonnollisen toimintansa ja suuntaavat voimansa luonnonvastaisesti, ts. jos ne jumalallisten sijaan alkavat askarrella inhimillisten asiain parissa, tulee vihasta synnin ja vääryyden ase: vihan voimin tahto ja järki käyvät niiden kimppuun jotka tahtovat hillitä niiden laittomia purkauksia ja pyrkimyksiä. Kun viha on luonnonmukaista, se saa ihmisen antautumaan käytännön kilvoitukseen sekä Jumalan tutkiskeluun ja tuntemiseen ja näin toimimaan uskovien Kirkon hyväksi. Toisaalta taas tämä sama voima luonnonvastaisesti toimiessaan voi tehdä ihmisestä eläimellisen, petomaisen ja saatanallisen. (Niketas Stithatoslainen: Käytännön kilvoituselämästä, Filokalia III / 136 – 137. 16)

Jumalalle otollisia ovat ne, jotka vaeltavat Hengessä (vrt. Gal.5:25) ja ovat kokonaan antautuneet hengelliseen elämään: nasiirien (vrt. 4 Moos.6:2 – 8) tavoin he ovat vihkiytyneet Jumalalle. Vaivoja karttamatta he puhdistavat jatkuvasti sieluaan ja pitävät Herran käskyt ja vuodattavat verensäkin Hänen rakkautensa tähden. He puhdistavat lihansa paastolla ja valvomisella, herkistävät sydämensä kyynelillä ja kuolettavat maiset jäsenensä kieltäymysten kyllästämällä elämällä. Rukouksen avulla ja syventymällä hengelliseen kirjallisuuteen he kirkastavat mielensä ja täyttävät sen valolla. Kieltämällä oman tahtonsa ja omat halunsa he irrottavat sielunsa kiintymyksestä ruumiiseen ja näin kohoavat kokonaan hengellisiksi. Niinpä heitä ei ainoastaan tunneta hengellisinä ihmisinä, vaan kaikki heitä myös aivan oikein kutsuvat hengellisiksi. Edetessään himottomuutta ja rakkautta kohti he kohoavat kuin siivin tutkiskelemaan luomakunnan perusteita. Näin he Jumalan salaisen viisauden (Vrt. 1 Kor. 2: 7) kautta saavat tiedon olevaisista. Tämä tieto annetaan ainoastaan niille, jotka ovat nousseet ruumiin alhaisuuden yläpuolelle. Näin he jättävät taakseen aistimaailman ja kohoavat sen yläpuolelle. Heidän järkensä kirkastuu ja heidän puhtaasta sydämestään tulvii ihania sanojat (vrt. Ps.45:2) Jumalan kirkossa ja uskovaisten suuressa seurakunnassa (vrt.40:11). Heistä tulee ihmisille suola ja valo, Herran sanoin: »Te olette maailman valkeus ja maan suola.» (Mt.5:13 – 14) (Niketas Stithatoslainen: Mielen puhdistamisesta, Filokalia III / 173. 7)

Jumala on nähnyt hyväksi valmistaa itselleen jatkuvasti, suvusta sukuun, Hengen kautta profeettoja ja ystäviä tehdäkseen Kirkkonsa täydelliseksi. Paholainen, tuo vanha lohikäärme, ei lakkaa syöksemästä synnin myrkkyä ihmisten korviin sielujen turmioksi. Kuinka sitten Hän, joka on luonut kaikkien meidän sydämet (Ps.33:15), ei nostaisi kurjaa hänen alennustilastaan?

Kuinka Hän ei korottaisi köyhää himojen loasta (Ps.113:7) ja antaisi perintöosalleen avuksi Hengen miekkaa! Jumalan sanaa (Ef.6:17)? Niinpä ne jotka alkavat nöyryydestä ja kieltävät itsensä, kohoavat tiedon korkeuteen, ja Jumalan voima suo heille ylhäältä viisauden sanan, että he julistaisivat pelastuksen ilosanomaa (kts. Ps.68:12) Hänen Kirkolleen. (Niketas Stithatoslainen: Mielen puhdistamisesta, Filokalia III / 182. 34)

Ne jotka ovat jättäneet taakseen kilvoittelun kaksi ensimmäistä tasoa, ovat päässeet Kristuksen iän täyteen määrään (Ef.4:13) ja saavuttaneet salaisen, täydelliseksi tekevän asteen. He kulkevat läpi avaruuden ja kohoavat kaiken yläpuolelle. He nousevat taivaallisten enkeljärjestöjen tasolle, lähestyvät itse Alkuvaloa ja tutkivat hengessä Jumalan syvyyksiä. Heidän on täytettävä jumalallisia katseleva mielensä Jumalan kaitselmustekojen, Hänen vanhurskautensa ja totuutensa tuntemisella sekä opetettava se ymmärtämään pyhän Raamatun arvoitusten, vertausten ja hämärien kohtien merkitys. (Sananl.1: 6) Lopulta, kun he ovat jo saavuttaneet täydellisyyden, heille paljastetaan kätkössä olevat Jumalan salaisuudet ja Hengen yhteys täyttää heidät sanomattomalla viisaudella. Näin heistä tulee Jumalan suuren Kirkon viisaita teologeja, jotka valistavat ihmisiä Jumalan tuntemisen sanalla.

Joka on syvän nöyryytensä ja hartautensa avulla saavuttanut kaiken tämän – on kohonnut – kuten aikoinaan Paavali – Jumalan tuntemisen kolmanteen taivaaseen. (2 Kor.12: 4) Hän on kuullut sanomattomia sanoja, joita aistien rajoittaman ihmisen ei ole lupa kuulla, sekä maistanut sanoin kuvaamattomia hyvyyksiä, joita »silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut.» (1 Kor. 2: 9) Hänestä on tullut Jumalan salaisuuksien palvelija. (1 Kor.4:2) Hän on Jumalan suu, joka kertoo noita salaisuuksia ihmisille. Hän nauttii autuasta lepoa täydellisessä Jumalassa – itsekin täydellisenä. Yhdessä muiden Jumalan salaisuuksiin perehtyneiden kanssa hän yhdistyy ylimpiin taivaallisiin voimiin, kerubeihin ja serafeihin, joilla on sekä viisaus että tieto. (Pyhittäjä Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen… Filokalia III / 231 – 232. 44)

Joka kylvää itseensä vanhurskauden siemeneksi hartaan liikutuksen kyyneleitä, korjaa elämän hedelmänä sanoin ilmaisemattoman ilon. Ja joka etsii ja odottaa Herraa, kunnes vanhurskauden hedelmät hänen sisimmässään kypsyvät, korjaa Jumalan tuntemisen moninkertaisen tähkän. Viisaus valaisee hänet ja hänestä tulee iankaikkisen valon lamppu, joka suo valoa kaikille ihmisille. Hän ei mustasukkaisesti kätke saamaansa viisauden valoa vakan alle (vrt. Mt.5:15), vaan lausuu uskovien Kirkossa ihania sanoja (vrt. Ps.45:2). Näin hän hyödyttää monia ja »tuo ilmi muinaisaikojen arvoituksia» (Ps.78:2). Osan niistä hän on kuullut ylhäältä toimiessaan Pyhän Hengen soittimena. Osan hän taas on oppinut syventyessään tutkisteluun ja osan ovat isät hänelle kertoneet. (Ps.78:3) (Pyhittäjä Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen… Filokalia III /237. 54)

Olet kenties saanut ylhäältä uuden tiedon lahjan. Korotat äänesi, jonka Jumala on täyttänyt viisaudella kehottamaan ja opettamaan veljiäsi. Näin heidän ymmärryksensä avautuu käsittämään pyhiä kirjoituksia (vrt. Lk.24:45) ja tajuaa Jumalan ihmeellisiä lahjoja. Sinä myös ohjaat veljiäsi täyttämään Jumalan käskyjä. Jos siis tämän maailman ja Kristuksen Kirkon »lakealla paikalla» (vrt. Lk.6:17) seisoessasi saat tällaisen lahjan, älä pelkää niitä, jotka kadehtivat sanojesi voimaa ja vääristävät kaikki pyhän Raamatun kirjoitukset. He ovat näet kuin tyhjä, lakaistu huone, joka on valmis pahan hengen asunnoksi. (Mt.12:44) Jumala kirjoittaa huultesi sanat elämän kirjaan (Ilm.3:5), eivätkä kadehtijasi pysty sinua vahingoittamaan, niin kuin ei Simon-noitakaan voinut vahingoittaa Pietaria (Apt.8:9 – 24). Kun näet heidän virittävän ansaa itsellesi, lausu profeetan sanoin: »Katso, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää sillä Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi (Jes.12:2) enkä lakkaa julistamasta Hänen suuria tekojaan kaikkialla maan päällä (vrt. Jes.12:4).» (Pyhittäjä Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen… Filokalia III / 239. 57)

»Autuas on se, joka on opetuksillaan kasvattanut itselleen jälkeläisiä Siioniin – Jumalan Kirkkoon – ja jolla on omia hengellisiä lapsia esikoisten ylhäisessä Jerusalemissa», sanoo Jesaja. (vrt. Jes.31:9 LXX) Tällainen ihminen Jesajan mukaan kätkee sanansa joksikin aikaa ja kätkeytyy itsekin kuin tulvaveden peittoon. Mutta sitten hän ilmestyy kunniakkaana Siionissa, uskovien Kirkossa: hän on kuin vuolas kymi, joka kastelee viisautensa virroilla janoavan maan. Enää ei ole niitä, joiden mielen kateelliset ovat hämmentäneet. Uskovat eivät enää luota kateellisiin, vaan kuuntelevat mielellään tuon kunniassaan ilmestyneen sanoja.

Kuulemaansa tarkkaa myös niiden sydän, joiden sielu on sairas eivätkä kateuden palvelijat enää kehota tuota viisasta opettajaa vaikenemaan. Sillä koska hän on hurskas, hän neuvoo järkevästi: hän ei puhu mielettömiä niin kuin tämän maailman houkkaviisaat, jotka tuntevat vain tämän maailman viisauden, eikä hänen sydämensä taivu turhuuteen. Hän ei hanki turmiota eikä puhu harhauttavasti Herrasta. Hän ei jätä nälkäisiä sieluja nääntymään eikä janoavia vaille vettä. (vrt. Jes.32:2 – 8 LXX) Siksi hänen sanansa säilyvät ja hyödyttävät monia, vaikkei se kateellisia miellytäkään. (Pyhittäjä Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen… Filokalia III / 240. 59)

Kuka panee himojen meren myrskyämään ja kuka sen aallot jälleen tainnuttaa? Herra Sebaot, Hän vapauttaa synnin vaaroista ne jotka Häntä rakastavat, ja tyynnyttää ajatusten myllerryksen. Hän joka on pystyttänyt taivaan ja perustanut maan, panee sanansa Häntä rakastavien suuhun (vrt. Jer.1:9) ja peittää heidät kättensä suojaan. Hän myös antaa opetukseen pystyvän kielen (Jes.50:4 LXX) niille, jotka Häntä pelkäävät. Hän tekee heidän korvansa ymmärtäväisiksi kuulemaan Hänen äänensä ja saa heidät julistamaan säädöksiään Jaakobin huoneelle, so. uskovien Kirkolle. Mutta ne, joiden silmät eivät näe vanhurskauden Auringon säteitä ja joiden korvat eivät kuule Jumalan kunniakkaita tekoja, jäävät tietämättömyyden pimeyteen ja heidän toivonsa on yhtä turha kuin heidän sanansa. Kukaan heistä ei puhu oikeudenmukaisesti, eikä heissä ole oikeaa tuomiota. He luottavat turhuuksiin ja puhuvat tyhjää. He kantavat kohdussaan karsautta ja synnyttävät kateuden (vrt. Jes. 59:4). Sillä heidän ympärileikkaamattomat korvansa eivät kykene kuulemaan: sen tähden he pilkkaavat sanaa Jumalan tuntemisesta eivätkä tahdo sitä kuulla. (Pyhittäjä Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen… Filokalia III / 242. 62)

Jokaiselle joka täyttää kärsivällisesti käskyt ja pyrkii mukauttamaan sekä ulkonaisen että sisäisen elämänsä niiden mukaan etsien ainoastaan Jumalan kunniaa, annetaan kunniakas taivaallinen tieto, sielun rauha ja katoamattomuus. Tällainen käskyjen täyttäjä ei näet ole vain armon lain kuulija vaan myös sen tekijä. (vrt. Jaak.1:25) Jumala ei saata häpeään hänen tietoaan, josta myös teot todistavat, vaan kohottaa sen kunniaan yhdessä niiden tiedon kanssa, jotka viisaina sananjulistajina loistavat uskovien kirkossa, »sillä Jumala ei katso henkilöön» (Room. 2:11).

Se taas joka on antautunut hengellisiin taistoihin riidanhaluisena eikä ota vaarin niiden opetuksista joita Jumalan henki kuljettaa (Room. 8: 14), saa palkaksi eksytyksestään tuskan ja ahdistuksen, kateuden, vihan ja kiivastuksen. (Vrt. Room. 2: 8-9) Hän luottaa omaan järkevyyteensä ja niiden pettäviin sanoihin, joilla on »jumalisuuden ulkokuori» (2 Tim. 3: 5), mutta jotka kulkevat kunnian- ja nautinnonhimon hengen talutusnuorassa. »Sinä päivänä jona Jumala tuomitsee ihmisten salaisuudet» (Room.2:16) ja »antaa kullekin hänen tekojensa mukaan» (Room.2:6), pääsevät hänen ajatuksistaan, jotka »keskenään syyttävät tai myös puolustavat» häntä (Room.2:15), voitolle syyttävät ajatukset. (Pyhittäjä Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen… Filokalia III / 245. 68)

Kun Sana aikoo paljastaa suurimpien salaisuuksiensa kätköt, Hän ei ota mukaansa kaikkia palvelijoitaan ja opetuslapsiaan. Hän ottaa mukaansa vain muutamia, joille on annettu korvat kuulla, joiden silmät ovat avautuneet näkemään hengellisesti ja joilla on uusi, selkeä kieli (Jes. 35:6 LXX). Vaikka nämä ovat yhtä lailla opetuslapsia kuin toisetkin, Hän erottaa heidät noista muista, ottaa mukaansa ja nousee Taaborille, sisäisen näkemisen vuorelle, ja muuttaa muotonsa heidän edessään (Mt.17:2). Hän ei enää johdata heitä tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuuksia, vaan näyttää heille jumaluuden kunnian ja kirkkauden. Näiden valittujen opetuslasten elämä ja opetus säteilee uskovaisten Kirkossa kuin aurinko heijastaen Jumalan kirkkautta. Herra muuttaa heidän ajatuksensa kirkkaiksi ja puhtaiksi kuin säteilevä valo. Hän panee heihin oman mielensä ja lähettää heidät julistamaan uutta ja vanhaa (Vrt. Mt.13: 52) Kirkkonsa rakennukseksi. (Pyhittäjä Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen… Filokalia III / 253. 83)

Kukaan Kristukseen kastettu ja Häneen uskova ei jää osattomaksi Pyhän Hengen armosta, ellei hän ole kokonaan antautunut vihollishengen valtaan, niin että on teoillaan saastuttanut uskonsa, tai ellei hän ole veltto ja välinpitämätön. Pyhän Hengen täyteyden saa varmasti se, joka ei päästä pyhässä kasteessa saamaansa Hengen esikoislahjaa sammumaan, tai – jos se on sammunut – sytyttää sen uudelleen tekemällä vanhurskauden tekoja. Sillä Hengen täyteys suo hyvän kilvoituksen hyvin kilvoitelleelle Jumalan viisauden sanat Kirkon opetukseksi tai antaa hänelle Jumalan salaisuuksia koskevan tiedon sanat: näin hän saa tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet. Tai sitten kilvoittelija saa Hengen kautta sisäistyneen uskon, niin että hän Aabrahamin tavoin uskoo Jumalan lupauksiin. Hän saattaa myös saada lahjan parantaa sairaita, tehdä voimallisia tekoja – karkottaa pahoja henkiä ja tehdä tunnustekoja – tai profetoimisen lahjan, niin että hän näkee ennalta ja ennustaa tulevaisia. Pyhän Hengen armo saattaa suoda kilvoittelijalle myös lahjan arvioida henkiä – erottaa kuka puhuu Jumalan Hengessä, kuka ei – tai lahjan tulkita kieliä (Vrt. 1 Kor.12: 8-11). Joku saattaa saada lahjan avustaa vaivaan joutuneita tai johtaa Jumalan seurakuntia ja kansaa (Vrt.1 Kor.12: 28), tai sitten kyvyn rakastaa kaikkia siihen liittyvine armolahjoineen, joita ovat pitkämielisyys, lempeys ja muut senkaltaiset. (1 Kor. 13: 4) Jos kuitenkin on joku, jolla ei ole mitään näistä lahjoista, en tiedä, kuinka voisin kutsua häntä uskovaksi, kuinka voisin liittää hänet niiden joukkoon, jotka ovat pyhässä kasteessa pukeutuneet Kristukseen. (Gal.3:27) (Pyhittäjä Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen… Filokalia III / 254- 255. 86)

Joka on tavoitellut rakkauden hengellistä armolahjaa ja on voittanut sen omakseen, ei voi enää rukoilla ja lukea itsekseen, vain oman itsensä rakennukseksi, sillä se joka puhuu rukouksen ja psalmilaulun kielellä Jumalalle, rakentaa apostoli Paavalin sanojen mukaan vain itseään (1 Kor.14: 4). Paavalin mielestä kilvoittelijan tulee kuitenkin profetoida myös Jumalan kirkon rakennukseksi (Vrt.1 Kor.14: 2-4): hänen pitää opettaa lähimmäisiään täyttämään Jumalan käskyt ja elämään Jumalan tahdon mukaan. Kuinka näet voi hyödyttää toisia esimies, joka puhuu aina rukouksin ja psalmein vain itselleen ja Jumalalle? Kuinka hän hyödyttää alaisiaan, ellei hän välitä myös heille Pyhän Hengen hänelle paljastamia asioita ja johda heitä tuntemaan Jumalan salaisuuksia, tai profetoi tulevaisia ja opeta (1 Kor.14: 6) Jumalan viisautta? Kuka alaisista varustautuu taisteluun (1 Kor.14: 8) himoja ja pahoja henkiä vastaan, ellei näe tai kuule selkeää opetuksen sanaa’?

Paimen ei vaali saamiaan Jumalan armolahjoja innokkaasti, ellei hän pyri saamaan runsain määrin opetuksen sanaa ja hengellistä tietoa laumansa rakennukseksi. Omaa itseään kyllä rakentaa se, joka rukoilee ja veisaa paljon vain hengessään, so. sielussaan. Hänen ymmärryksensä on kuitenkin hedelmätön (1 Kor.14:14), koska hän ei profetoi ja näin opeta ja rakenna Jumalan Kirkkoa. Apostoli Paavali, jonka rukous yhdisti Jumalaan lujemmin kuin kenenkään muun, tahtoi mieluummin puhua Kirkossa viisi sanaa hedelmää tuottavalla ymmärryksellään – opettaakseen toisiakin – kuin veisata kielellään kymmenentuhatta sanaa psalmeja (Vrt.1 Kor.14:19). Jos Paavali teki näin, eivätkö rakkauden käskystä ole loitonneet ne, jotka johtaessaan toisia katsovat, että paimenen asemassa on tärkeintä psalmilaulu ja lukeminen? (Pyhittäjä Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen… Filokalia III / 256- 257. 89)

 

Gregorios Tessalonikalainen

… Ussan tavoin olen ehkä yrittänyt sanallani tukea huojuvaa totuuden vaunua (2 Sam. 6:6-7). Minua ei ole kuitenkaan kohdannut Jumalan viha, vaan ainoastaan kohtuullinen kuritus, sillä Hän ei ole sallinut vastustajieni päästä voitolle minusta. Ehkä sekin johtuu arvottomuudestani. Näyttää siltä, etten ole otollinen enkä kykenevä kärsimään mitään totuuden puolesta ja siten iloiten osallistumaan pyhien kärsimyksiin. Eikö suurta Krysostomostakin, joka jo eläessään kuului taivaallisen Kirkon esikoisiin, kirjoittihan hän niin vakuuttavasti, selkeästi ja kauniisti pyhästä uskosta, erotettu Kirkon yhteydestä ja tuomittu maanpakoon siksi, että hän muka kirjoitti ja ajatteli samalla tavoin kuin Origenes? … (Pyhä isämme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle, Filokalia IV / 48. rivit 11 – 13)

 

Kallistos ja Ignatios

… Omahyväisyys on kantaisässämme ja kaikissa hänen kaltaisissaan kaikkien onnettomuuksien juuri ja äiti. Vastaavasti uudessa Aadamissa, jumalihmisessä Jeesuksessa Kristuksessa, ja niissä jotka haluavat elää Hänen tahtonsa mukaan, on nöyryys kaiken hyvän alku, lähde ja perusta. Voimme todeta, että tämä säännönmukaisuus pätee kaikkien meitä ylempien jumalallisten enkelien pyhissä ja ylevissä järjestöissä, samoin maanpäällisessä Kirkossa. Meille on opetettu ja uskomme, että ne jotka poikkeavat tästä järjestyksestä ja vaeltavat kierosti – tekisi mieli sanoa röyhkeästi – oman tahtonsa mukaan, joutuvat eroon Jumalasta, menettävät perintönsä, taivaallisen kirkkauden, heidät erotetaan yhteisestä Kirkosta ja karkotetaan pimeyteen ja helvetin tuleen. Tämä kohtalo on jo tullut, kuten Jumalan Hengen innoittamat kirjoittajat ovat kuvanneet, pimeyden ruhtinaan ympärille kertyneiden pahantekijöiden osaksi, samoin kuin vääräuskoisten harhaoppisten jaarittelijoidenkin, joita aika ajoin ilmestyy maailmaan… (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat… , Filokalia IV / 142. 15)