Jumalan tuntemisesta
Antonios Suuri
Jumalan tuntevan ihmisen mielen täyttävät kaikkinaiset hyvät ajatukset: hän halajaa taivaallisia ja ylenkatsoo kaikkea maallista. Mutta tällaiset ihmiset eivät useinkaan ole toisten mieleen: monet eivät tyydy vain vihaamaan heitä vaan jopa pilkkaavatkin. Nämä taas ovat valmiita kärsimään puutetta ja vaivaa tietäen, että se, mikä monista näyttää pahalta, on heille hyväksi. Se, joka ymmärtää taivaallisia asioita, uskoo Jumalaan ja tietää, että kaikki on lähtöisin Hänestä. Se taas, joka ei ymmärrä, ei voi milloinkaan uskoa, että maailma on Jumalan tekoa ja että se on luotu ihmisen pelastukseksi.
Ne, jotka ovat täynnä pahuutta, eivät tietämättömyytensä huumassa tunne Jumalaa, koska heiltä puuttuu sielun raittius. Kuitenkin Jumala on tajuttavissa, sillä vaikka Hän on näkymätön, Hänet voidaan selvästi havaita näkyväisessä kuten sielukin voidaan havaita ruumiissa. Kuten ei voi olla ruumista ilman sielua, ei tämä näkyväinen ja olevainen voi olla olemassa ilman Jumalaa. (Pyhä Antonios Suuri: Opetuksia ihmisen luonteesta… , Filokalia I / 26. 53- 54)
On osoitus sielun tunteettomuudesta ja mielettömyydestä, jos se ei ole kasvanut Jumalan tuntemisessa. Paha syntyy juuri tästä tietämättömyydestä kun taas hyvä, joka pelastaa sielun, koituu Jumalan tuntemisesta. Jos et pyri toteuttamaan omaa tahtoasi, koska olet raitis ja tunnet Jumalan, on mielesi kiintynyt hyveisiin. Jos taas pyrit tietämättömyytesi vallassa toteuttamaan omia nautinnonhimoisia halujasi, tuhoudut kuin järjettömät eläimet etkä muista niitä onnettomuuksia, jotka odottavat sinua kohta kuoleman jälkeen. (Pyhä Antonios Suuri: Opetuksia ihmisen luonteesta… Filokalia I/39. 119)
Hurskas sielu tuntee kaikkien Jumalan. Hurskaus ei ole mitään muuta kuin Jumalan tahdon tekemistä. Tämä taas on Jumalan tuntemista, mikä merkitsee sitä, että ihminen on hyvänsuopa, siveä, sävyisä, antelias voimiensa mukaan, ystävällinen, riitaa ja kilpailua karttava ja kaikessa muussakin ottaa huomioon Jumalan tahdon.
Jumalan tunteminen ja jumalan pelko ovat lääke aineellisuuden himoihin. Sillä jos sielussa vallitsee tietämättömyys Jumalasta, jäävät himot parantumattomiksi ja mädättävät sielun pohjiaan myöten. Oma pahuus syöpyy sieluun kuin märkivä haava. Pahuus ei ole lähtöisin Jumalasta, joka on lähettänyt meille tiedon. (Pyhä Antonios Suuri: Opetuksia ihmisen luonteesta… Filokalia I /45- 46. 151 – 152)
Maksimos Tunnustaja
Täyttämällä käskyt mieli riisuu yltään himot ja tarkastelemalla näkyväisiä asioita hengellisesti se vapautuu himollisista mielikuvista. Mutta kun se oppii tuntemaan näkymättömät, se hylkää näkyväiset. Ja saavutettuaan Pyhän Kolminaisuuden tuntemisen mieli luopuu vielä näkymättömiäkin koskevasta tiedosta. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II/ 75. 94)
Joka valmentaa mieltään pyhiin kilvoituksiin ja karkottaa siitä himokkaat ajatukset, on verrattavissa diakoniin. Ja se joka valaisee mielensä todellisella tiedolla luomakunnasta ja siten karkottaa tiedon nimellä kulkevan valhetiedon, toimii papin tavoin. Piispaan puolestaan voidaan verrata sitä, joka voitelee mielensä täydellisyyteen Pyhän Kolminaisuuden tuntemisen ja kumartamisen pyhällä mirhalla. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II / 81.21)
Joka tuntee Pyhän Kolminaisuuden ja Hänen luomistekonsa ja kaitselmuksensa ja on puhdistanut sielunsa himoista on Jumalan yhteydessä. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II /99. 98)
Joka ei ole kiintynyt maallisiin, rakastaa vaikenemista. Joka ei rakasta mitään inhimillistä, rakastaa kaikkia ihmisiä. Ja joka ei loukkaannu kehenkään hänen hairahdustensa tai omien epäluulojensa tähden, on saavuttanut todellisen tiedon Jumalasta ja jumalallisista asioista. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II/108. 37)
Joka on saanut Jumalan tuntemisen lahjan ja on maistanut sen suomaa todellista nautintoa, ylenkatsoo kaikkia halujen loihtimia nautintoja.
Joka on kiintynyt maallisiin, kaipaa maukkaita ruokia, lihan himon tyydyttämistä, ihmiskunniaa, varallisuutta tai muuta sellaista. Ellei mieli löydä mitään parempaa kohdetta haluilleen, se ei koskaan suostu lopullisesti hylkäämään näitä nautintoja. Jumalan ja hengellisten asioiden tunteminen on kuitenkin kaikkia näitä maallisia asioita verrattomasti suloisempaa. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II /113. 63 – 64)
Jumaluus ja Jumalaan liittyvät asiat ovat osaksi tunnettuja, osaksi tuntemattomia. Tunnettuja ovat Hänen ominaisuutensa. Tuntematonta on taas kaikki, mikä liittyy Hänen olemukseensa. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II/ 123. 7)
Niiden, jotka vielä pelkäävät taistelua himoja vastaan ja kauhistuvat näkymättömien vihollisten hyökkäyksiä, täytyy olla vaiti. Tämä tarkoittaa, ettei heidän, taistellessaan hyveen puolesta, pidä antautua väittelyyn vihollisten kanssa, vaan heidän on rukouksessa uskottava itsensä Jumalan haltuun. Heille sanotaan toisessa Mooseksen kirjassa: »Herra sotii teidän puolestanne ja te olkaa hiljaa.» ( 2 Moos. 14: 14)
Niiden taas, jotka ovat vapautuneet vainoojistaan ja pyrkivät vilpittömästi oppimaan, kuinka hyveet voidaan saavuttaa, tulee vain pitää ymmärryksensä korvat auki. Heille Herra sanoo kuten muinoin Israelille: »Kuule, Israel.» (5 Moos. 6: 4)
Mutta jos joku on puhdistanut sydämensä ja hänet on sen tähden vallannut kiihkeä jumalallisen tiedon kaipuu – hänelle sopii hurskas uskallus ja hänelle sanotaankin: »Miksi huudat minulle?» (2 Moos.14: 15)
Pelkäävän on siis käsketty vaieta ja hänen tulee paeta Jumalan turviin. Sen joka on saanut käskyn kuunnella, on oltava valmis käskyjen täyttämiseen. Ja tietoa tavoittelevan pitää lakkaamatta huutaa rukouksessa Jumalaa pyytäen päästämään pahasta ja kiittäen Hänen hyvistä lahjoistaan. (I: 30)
Sielu ei voi koskaan päästä Jumalan tuntemiseen, ellei Jumala itse laskeudu alas korkeuksistaan, tartu sieluun ja kohota sitä luokseen. Sillä ihmismieli ei pysty kohoamaan tarpeeksi korkealle päästäkseen osalliseksi jumalallisesta kirkkaudesta, ellei Jumala itse vedä sitä ylös – niin korkealle kuin ihmismieli voidaan kohottaa – ja valaise sitä jumalallisilla säteillään. (I: 31) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Jumalan tuntemisesta… Filokalia II/ 145 -146. 20 – 21)
Jotka elävät eläinten tavoin vain aistinautintoja varten, käyttävät Jumalan luomakuntaa väärin himojensa palvelukseen. He eivät ymmärrä kaikille ilmoitettua viisautta: Jumalan luomakunnan tulee johtaa meidät Jumalan itsensä tuntemiseen ja ylistämiseen ja näkyväisen maailman tehtävänä on opettaa meidät tajuamaan, mistä me tulemme, mitä me olemme, miksi meidät on luotu ja minne me menemme. He vaeltavat pimeydessä tämän ajan halki hapuillen molemmin käsin vain siksi, etteivät tunne Jumalaa. ( II: 41) (Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja: Jumalan tuntemisesta… Filokalia II /154 -155. 46)
Päästäkseen Jumalan tuntemiseen ja saavuttaakseen hyveen uskovien tulee kilvoitella ahkerasti: heidän on vapauduttava himoista ja oltava kestäviä kiusauksissa, on opittava ymmärtämään syvällisesti hyveitä ja toteutettava niitä elämässä, on karkotettava sielusta lihan mieli ja vieroitettava aistit mieltymyksestä ajallisiin asioihin, on irrotettava mieli täysin kaikesta luodusta – sanalla sanoen: loputon on niiden asiain määrä jotka ovat tarpeen synnin ja tietämättömyyden karkottamiseksi sekä tiedon ja hyveen saavuttamiseksi. Siksi on hyvä muistaa Herran sanat: »Kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte.» (Mt. 21: 22) Näin Herra kehottaa hartaita uskovia ymmärtäväisesti ja uskoen etsimään ja anomaan kaikkea sellaista – ja vain sellaista -, mikä johtaa Jumalan tuntemiseen ja hyveeseen. Kaikki sellainen on sielulle pelastukseksi, ja Herra täyttää aina tällaiset anomukset. (IV: 17) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista… Filokalia II /183. 133)
Kun mieli kasvaa hyveiden harrastamiseen, lisääntyy sen ymmärryskin. Ja kun se syventyy hengelliseen mietiskelyyn, se kasvaa myös tiedossa. Hyveiden harrastaminen suo kilvoittelijalle kyvyn erottaa hyvän pahasta, hengellinen mietiskely taas opettaa ymmärtämään ruumiittomien ja ruumiillisten olentojen sisäistä olemusta. Mutta Jumalan tuntemisen armolahjan mieli saa vasta sitten, kun se on rakkauden siivin kohonnut kaiken edellä kuvatun yläpuolelle ja siirtynyt Pyhän Hengen vaikutuksen piiriin, missä se voi nähdä itsensä Jumalan – siinä määrin kuin se ihmismielelle on mahdollista.
Jos tahdot teologiksi, ts. oppia tuntemaan Jumalan, älä yritäkään tutkia Jumalan olemusta, sillä ei ihmismieli eikä mikään muukaan Jumalaa alempi voi päästä selville Jumalan olemuksesta. Yritä sen sijaan mahdollisuuksiesi mukaan tutkia Jumalan ominaisuuksia: Hänen ikuisuuttaan, äärettömyyttään, rajattomuuttaan, hyvyyttään, viisauttaan ja luomisvoimaansa, sekä Hänen kaitselmustaan ja oikeamielistä ohjaustaan. Sillä se joka pystyy vaikka vähänkin selvittämään näitä Jumalan ominaisuuksia, on jo suuri Jumalan tuntija, teologi. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II/ 82 – 83. 26- 27)
»Jumalaa pelkääväisiksi» pyhä Raamattu kutsuu niitä, jotka vasta ottavat ensi askeliaan hengellisen elämän tiellä ja ovat päässeet vasta hyveiden taivaallisen esipihan kynnykselle. Niitä taas jotka ovat jo joltisestikin varttuneet ymmärryksessä ja harjaantuneet hyveissä, se kutsuu »edistyviksi». Ja niille, jotka ovat hengellisen viisauden turvin päässeet hyveiden todellisen tuntemisen huipulle, kuuluu nimitys »täydelliset». Niin ei siis sekään, joka on jättänyt entiset harhailunsa himoissa ja on pelossa ja vavistuksessa antautunut tutkimaan Jumalan tahtoa, jää vaille sitä hyvää mikä kuuluu aloittelijoille, vaikkei vielä olekaan harjaantunut hyveissä tai päässyt osalliseksi »viisaudesta, jota puhutaan täydellisten seurassa» (1 Kor. 2: 6). Ei myöskään edistyvä jää vaille sitä hyvää, mikä kuuluu hänen hengelliseen ikäkauteensa, vaikkei hän vielä olekaan saavuttanut täydellisille kuuluvia jumalallisen tiedon huippuja. Mutta täydelliset ovat jo salaisesti päässeet Jumalan näkemiseen ja sitä kautta Hänen todelliseen tuntemiseensa: puhdistettuaan mielensä kaikista aineellisista mielikuvista he kantavat itsessään Jumalan kauneuden täydellistä kuvaa ja heijastavat Jumalan rakkautta joka on juurtunut heidän sisimpäänsä. (III:68) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista… Filokalia II /178. 118)
Thalassios Afrikkalainen
Jumalan sanojen tutkiminen opettaa Hänen tuntemistaan sille, joka tutkii niitä rakkauden ja hartauden kera kaikessa totuudessa. (Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinnästä… , Filokalia II / 224. 28)
Mieli, joka aloittaa jumalallisen viisauden etsimisen yksinkertaisesta uskosta, päätyy kaiken ymmärryksen ylittävään Jumalan tuntemiseen, jolle on ominaista uskonvarmuus ja näkymättömien näkeminen. (Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinnästä… Filokalia II / 246. 80)
Teognostos
Älä mielessäsi tutkiskele, mitä tai missä Jumala on, sillä Hän on yliolennollinen eikä sijoitu mihinkään paikkaan vaan on kaikkialla ja kaiken yläpuolella. Syvenny ainoastaan Jumalan Sanaan, jota voidaan kuvailla ja tutkia ja joka voidaan sijoittaa paikkaan vaikka Hän sanoin kuvaamattomassa jumaluudessaan onkin kaikkialla. Muista kuitenkin: mitä enemmän puhdistut, sitä enemmän saat myös jumalallista tiedon valoa. (Pyhittäjä Teognostos: Pappeudesta, Filokalia II /272.9)
Tunnista armon valaisemalla ymmärrykselläsi vihollisen juonet, lankea itkien Jumalan eteen, tunnusta Hänelle heikkoutesi äläkä pidä itseäsi minkään arvoisena, vaikka tuo kavala vihollinen yrittääkin saada sinut kuvittelemaan itsestäsi suuria. Älä myöskään katso ansainneesi armolahjoja äläkä ano enempää kuin on tarpeen pelastuaksesi ja nöyränä pysyäksesi. Ano tietoa, joka ei paisuta, vaan johtaa Jumalan tuntemiseen ja rukoile etteivät himot saisi orjuuttaa sinua elämäsi loppuun asti, vaan että erkanisit ruumiistasi himottomana – tai mikä inhimillisempää – ainakin tuntien, että Jumala on antanut hairahduksesi anteeksi. (Pyhittäjä Teognostos: Hyveiden harrastamisesta… , Filokalia II /283. 43)
Simeon Uusteologi
Tämän ajan viisaiden opetuslapset pitävät Jumalan opettamia mielettöminä, vaikka todellisuudessa ovat itse mielettömiä: he tuntevat vain ulkonaisen, vääristyneen viisauden, jonka Jumala apostolin sanojen mukaan on tehnyt hullutukseksi (1 Kor. 1: 20). Jumalan syvällisesti tunteva toinen apostoli kutsuu sitä maalliseksi, sielulliseksi, riivaajien viisaudeksi, (Jaak. 3: 15) joka on täynnä riitaa ja kateutta. Tämän maailman viisaat ovat itse jumalallisen valon ulkopuolella eivätkä voi nähdä sen ihmeitä. Niinpä he pitävät eksyneinä niitä, jotka vaeltavat jumalallisessa valossa ja näkevät ja opettavat siinä olevia asioita, vaikka tosiasiassa ovatkin itse eksyksissä eivätkä ole päässeet maistamaan Jumalansanomattomia hyvyyksiä. (Pyhittäjäisämme Simeon Uusteologi: Käytännön kilvoittelusta ja… Filokalia III / 124. 105)
Niketas Stithatoslainen
Kuka voi tulla täydelliseksi Jumalan edessä ainoastaan ulkonaisten kilvoitusten ja vaivojen avulla, jos kerran – apostolin mukaan – mikään liha »ei tule vanhurskaaksi lain teoista» (Gal. 2:16)? Vaikka käytännön kilvoitukset auttavatkin meitä harjaantumaan hyveisiin ja tukahduttavat himojen toiminnan, emme suinkaan pelkästään niiden turvin tule täydellisiksi Kristuksen täyteydessä. Mikä sitten kohottaa meidät täydellisyyteen? Sisäistynyt usko Jumalaan. Tämä usko on »luja luottamus siihen mitä toivotaan ” (Hebr. 11:1), ja sen kautta »Aabel uhrasi Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja sai todistuksen, että hän oli vanhurskas» (Hebr.11:4). Sen kautta myös Aabraham oli kuuliainen, kun hän sai kutsun lähteä kotoaan ja muuttaa luvattuun maahan. (Hbr.11:8) Usko saa todelliset kilvoittelijat toivomaan, että heilläkin on mahdollisuus saada Jumalan yleviä lahjoja. Tämän toivon kautta se johtaa heidät olevaisten tuntemiseen ja täyttää heidän sydämensä alati uusiutuvilla hengellisillä aarteilla, niin että he voivat tuoda sydämestään esiin Jumalan uusia ja vanhoja salaisuuksiaan ja jakaa niitä tarvitseville. Se jolla on onni omistaa tällainen usko, on rakkauden kautta kohonnut täydelliseen Jumalan tuntemiseen ja päässyt Hänen lepoonsa (Hebr.4:3). Hänkin on saanut Jumalan tavoin levon kaikista teoistaan. (Hebr.4:10) (Pyhittäjä Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen… Filokalia III /246. 70)
Jumalan tunteminen on sitä, että Jumala tuntee ihmisen, joka on kasvanut rukouksessa ja nöyryydessä Hänen tuntemiseensa, ja että ihminen on saanut Jumalalta todellisen tiedon Hänen yliluonnollisista salaisuuksistaan. Mutta jos ihminen on vähänkin pöyhkeä, ei hän ole saanut tietoa rukouksen ja nöyryyden kautta vaan häntä kuljettaa tämän aineellisen maailman henki. Tällainen ihminen »luulee jotakin tietävänsä» vaikkei todellisuudessa jumalallisesta mitään tiedä »niin kuin tietää tulee» (1 Kor. 8: 2). Mutta joka rakastaa Jumalaa ja jolle mikään ei ole kallisarvoisempaa kuin Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen, tuntee Jumalan syvyydet sekä Hänen valtakuntansa salaisuudet, niin kuin Hengen kuljettaman ihmisen (vrt. Gal. 5: 18) tuleekin tuntea. Ja Jumala puolestaan tuntee hänet, paratiisin, oman Kirkkonsa, tosi työmiehen, joka rakkauden voimalla toteuttaa Hänen tahtoaan: hän käännyttää sieluja katumukseen ja muuttaa Pyhän Hengen suomilla sanoilla arvottomat jaloiksi (vrt. Jer. 15: 19). Nöyryyden ja hartaan liikutuksen avulla hän turvaa työnsä tulokset ryöstöltä.
Meidät on kaikki kastettu Kristukseen vedessä ja Pyhässä Hengessä. Kaikki myös syömme samaa hengellistä ruokaa ja juomme samaa hengellistä juomaa, joka on Kristus. Useimpiin meistä ei Jumala kuitenkaan ole mielistynyt. (Vrt.1 Kor.10:4-5) Monet uskolliset ja innokkaat kilvoittelijat ovat lannistaneet ja kuihduttaneet ruumistaan paljoissa kilvoitusvaivoissa ja ruumiillisissa harjoituksissa. He ovat kuitenkin jääneet vaille Pyhän Hengen täyteyttä ja ovat kaukana Jumalan tuntemisesta, koska heillä ei ole harrasta liikutusta, joka kumpuaa murtuneesta ja hyvästä sydämestä, eivätkä he tunne rakkauden synnyttämää myötätuntoa lähimmäisiään ja omaa itseään kohtaan. Heidän ymmärryksensä kohtu on sekin jäänyt hedelmättömäksi ja heidän puheestaan puuttuu suola ja valovoima.
Jumalan sana ei vaadi nasiireilta pelkästään sitä, että he nousisivat käytännön kilvoituksiin Siinain vuorelle ja ennen sitä puhdistautuisivat, pesisivät vaatteensa ja olisivat naiseen ryhtymättä (2Moos.19:14 -15). Heidän on nähtävä Itse Jumala – eikä vain Hänen selkäpuoltaan (Vrt. 2 Moos. 33: 23). Kun Jumala on mielistynyt heihin, Hän antaa heille tiedon laintaulut ja lähettää heidät kansansa kohottajaksi.
Monet ovat viljelleet peltojaan huolellisesti: he ovat ensin kitkeneet pois ohdakkeet ja polttaneet orjantappurat katumuksen tulessa ja vasta sitten kylväneet puhtaan siemenen Mutta he eivät ole päässeet korjaamaan satoa, koska Jumala ei ole suonut Pyhän Hengen sadetta, joka laskeutuu hartaan liikutuksen pilvestä. Helle on kuivattanut pellot eivätkä ne ole tuottaneet Jumalan tuntemisen moninkertaista tähkää. Niinpä tällaiset viljelijät erkanevat ruumiista, elleivät peräti Jumalan sanan nälässä, ainakin köyhinä ja Jumalan tuntemisesta osattomiksi jääneinä. He lähtevät tyhjin käsin, ainoina eväinään vähäiset, toisilta haalitut muruset. (Pyhittäjä Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen… Filokalia III /252- 254. 80 – 82 ,84)
Osa niistä. joille on suotu ylhäältä Pyhän Hengen armo erilaisina armolahjoina, on vielä hengellisesti lapsia: he eivät voi saada Jumalan armolahjoja täydellisinä. Toiset taas ovat jo täysikasvuisia ja heille on suotu armolahjojen täyteys.
Kun lapsen kaltainen kilvoittelija edistyy Jumalan käskyjen tiellä, hänen armolahjansa suurenevat ja hän täyttyy paremmilla Hengen lahjoilla ja jättää taakseen hengelliseen lapsuuteen kuuluvat armolahjat. Täysi-ikäiset kilvoittelijat taas, jotka ovat saavuttaneet Jumalan tuntemisen ja rakastamisen täyteyden luopuvat yksipuolisista armolahjoista, olipa tämä lahja sitten kyky profetoida, erotella henkiä, antaa almuja, hallita tai tehdä jotakin muuta senkaltaista. (Vrt.1 Kor.12:28) Jumalaa, Rakkautta, ei näet enää tunne vain joltakin puolelta (Vrt.1 Kor.13:13) se joka on astunut sisään rakkauden palatseihin. Hän keskustelee Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin ja tuntee Jumalan – niin kuin Jumalakin tuntee hänet – täydellisesti. (1 Kor. 13: 12) (Pyhittäjä Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen… Filokalia III /256.88)
Mielestäni on neljä syytä, jotka saavat hyveiden täydellisen kolmion innoituksesta hengellisessä elämässä edistyneen ja Jumalan tuntemisen tutkimattomaan kolmiyhteiseen korkeuteen kohonneen kirjoittamaan hengellisesti hyödyllisistä asioista toisille.
Ensimmäinen syy on vapaus. Vapaus tarkoittaa himottomuutta, jonka sielu on saavuttanut kilvoitusten kautta; kilvoituksissa ponnistellen sielu on kohonnut luomakunnan luonnolliseen tarkasteluun ja siitä astunut sisään Jumalan tuntemisen pimeyteen.
Toinen syy miksi hengellisesti harjaantunut kirjoittaa toisille, on mielen puhtaus, jonka ovat saaneet aikaan kyynelet ja rukous. Puhdas mieli synnyttää armon sanan ja vuodattaa pelastavaisten ajatusten virtoja.
Kolmas syy on se, että Pyhä Kolminaisuus asuu meissä. Hänestä lähtevät Hengen valovirrat, jotka vaikuttavat jokaisen puhdistuneen ihmisen sisimmässä hänen itsensä ja muiden hyödyksi. Nämä valovirrat kirkastavat taivasten valtakunnan salaisuuksia ja paljastavat Jumalan aarteet, jotka ovat syvällä sielun kätköissä.
Neljänneksi jokaista tiedon leiviskän saanutta velvoittaa Jumalan uhkaus: »Sinä paha ja laiska palvelija, sinun olisi pitänyt jättää rahani rahanvaihtajille, että minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen» (Mt. 25: 26- 27). Tätä uhkausta peläten Daavidkin sanoo: »Katso minä en sulje huuliani, sinä, Herra, sen tiedät. Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi; minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.» (Ps. 40: 10 – 11) (Niketas Stithatoslainen: Käytännön kilvoituselämästä, Filokalia III /131. 1)
Nöyryyteen turvautuen suuntaa aseensa kunnianhimon henkeä vastaan se, joka on jumalallisten näkemisen ja himottomuuden kautta jo ohittanut kilvoitustien puolivälin. Hän on kohonnut pettävän koko maailmaa vallassaan pitävän aistillisuuden yläpuolelle ja astunut tiedon sanan ja jumalallisen viisauden avulla Jumalan tuntemisen pilveen (Vrt. 2 Moos. 24: 15). Hän antaa sielunsa liikuttua pyhistä ilmestyksistä ja puhkeaa vuodattamaan kyyneleitä ilman tuskaa. Hän painaa sielunsa alas muistelemalla inhimillistä heikkouttaan ja toisaalta kohottaa sen korkeuksiin jumalallisen tiedon ylevillä ajatuksilla.
Kun Jumalan Henki on johdattanut meidät sisälle Jumalan salaisuuksien yleviin syvyyksiin ja kun himottomuuden ja nöyryyden siivin liitelemme Jumalan syvällisen tuntemisen ihmeellisissä avaruuksissa, silloin poltamme jumalallisten totuuksien ja ajatusten salamoilla poroksi kunnianhimon hengen.
Pitämällä alati silmiemme edessä kaiken inhimillisen loppua hukutamme liikutuksen kyynelvirtoihin tuon demonikolmikon, joka käy kimppuumme omahyväisyyden, turhamaisuuden ja ylpeyden välityksellä. (Niketas Stithatoslainen: Käytännön kilvoituselämästä, Filokalia III /146- 147. 42, 45)
Älä sano sydämessäsi: »Minun on mahdotonta enää saavuttaa neitseellistä puhtautta, olenhan monin eri tavoin langennut ruumiin turmelukseen ja kiihkoon.» Siellä missä käydään palavasieluisesti vaivoin ja kieltäymyksin, katumuksentekoon ja missä hartaan liikutuksen kyynelvirrat vuotavat, siellä kaikki pahan varustukset luhistuvat, himojen palo sammuu ja Lohduttaja-Henki saa aikaan uudestisyntymisen. Sielusta tulee jälleen puhtauden ja neitseellisyyden palatsi, johon yliluonnollinen Jumala laskeutuu valossa ja sanoin kuvaamattomassa ilossa.
Kun Jumala istuutuu mielen valtaistuimelle kuin kunniasijalle, Hän antaa sielun voimille rauhan lausuen: »Rauha teille teitä vastaan sotivista himoista. Minun rauhani, sen minä annan teille (Joh. 14: 27), että toimisitte luonnon mukaan. Minun rauhani minä jätän teille, että tulisitte yliluonnollisesti täydellisiksi.» Näin Jumala parantaa sielun kolme puolta kolminkertaisen rauhan lahjalla ja johtaa sen kolminaiseen täydellisyyteen. Hän yhdistää sen itseensä, kaunistaa jälleen puhtauden tuoksuvilla voiteilla ja tekee siitä kokonaan neitseen, hyvän ja kauniin. Jumala sanoo sielulle: »Nouse armaani, kaunis kyyhkyseni, käytännön kilvoituselämän avulla. Katso, himojen talvi on väistynyt ja hekumallisten ajatusten sade mennyt menojaan. Sydämen maahan ovat puhjenneet hyveiden kukkaset, jotka levittävät hyvien ajatusten tuoksua. Nouse armaani, sen tiedon avulla, jonka luotujen luonnollinen tutkiskelu antaa. Tule, kyyhkyseni, tule yksin salaisen Jumalan tuntemisen suojassa ja pimeydessä. Kätkeydy sen horjumattoman kallion suojaan, joka on usko minuun, Jumalaan.» (vrt. Kork.V. 2: 10 -14)
Autuas ihminen on mielestäni se, joka on käytännön kilvoituksen avulla ylittänyt himollisten tottumusten muurin ja kohonnut tiedon hopealla silatuin (vrt. Ps. 68:14) himottomuuden siivin olevaisten tutkiskelun henkiseen ilmapiiriin: hän on kohonnut korkealle ja saanut kokea muutoksen kohti hyvää. Olevaisten tutkiskelusta hän on edennyt Jumalan tuntemisen pimeyteen ja on lopulta saanut kaikista näistä töistään levon Jumalassa, autuaallisessa elämässä. Hänestä on tullut maanpäällinen enkeli ja taivaallinen ihminen. Hän on kirkastanut Jumalan itsessään ja Jumala on kirkastava hänet. (vrt. Joh.13: 31 – 32) (Niketas Stithatoslainen: Mielen puhdistamisesta, Filokalia III /189 – 190. 50 – 51)
Ne, jotka ovat jättäneet taakseen kilvoittelun kaksi ensimmäistä tasoa, ovat päässeet Kristuksen täyden iän määrään (Ef.4:13) ja saavuttaneet salaisen, täydelliseksi tekevän asteen. He kulkevat läpi avaruuden ja kohoavat kaiken yläpuolelle. He nousevat taivaallisten enkeljärjestöjen tasolle, lähestyvät itse Alkuvaloa ja tutkivat hengessä Jumalan syvyyksiä. Heidän on täytettävä jumalallisia katseleva mielensä Jumalan kaitselmustekojen, Hänen vanhurskautensa ja totuutensa tuntemisella sekä opetettava se ymmärtämään pyhän Raamatun arvoitusten, vertausten ja hämärien kohtien merkitys. (Sananl. 1:6) Lopulta, kun he ovat jo saavuttaneet täydellisyyden, heille paljastetaan kätkössä olevat Jumalan salaisuudet ja Hengen yhteys täyttää heidät sanomattomalla viisaudella. Näin heistä tulee Jumalan suuren Kirkon viisaita teologeja, jotka valistavat ihmisiä Jumalan tuntemisen sanalla.
Joka on syvän nöyryytensä ja hartautensa avulla saavuttanut kaiken tämän, on kohonnut – kuten aikoinaan Paavali – Jumalan tuntemisen kolmanteen taivaaseen. (2 Kor.12: 4) Hän on kuullut sanomattomia sanoja, joita aistien rajoittaman ihmisen ei ole lupa kuulla, sekä maistanut sanoin kuvaamattomia hyvyyksiä, joita »silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut.» (1 Kor. 2: 9) Hänestä on tullut Jumalan salaisuuksien palvelija. (1 Kor. 4: 2) Hän on Jumalan suu, joka kertoo noita salaisuuksia ihmisille. Hän nauttii autuasta lepoa täydellisessä Jumalassa – itsekin täydellisenä. Yhdessä muiden Jumalan salaisuuksiin perehtyneiden kanssa hän yhdistyy ylimpiin taivaallisiin voimiin, kerubeihin ja serafeihin, joilla on sekä viisaus että tieto. (Pyhittäjä Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen… Filokalia III / 231 – 232. 44)
Herra nousee Jumalan tuntemisen korkealle vuorelle ja kirkastuu niiden edessä, jotka Pietarin tavoin ovat edistyneet uskossa. Jaakobin tavoin saavuttaneet toivon ja Johanneksen lailla tulleet täydellisiksi rakkaudessa. Näille Herra ilmestyy puhtaassa sanassaan loistavana aurinkona ja sanomattoman viisauden mietteisiin verhoutuneena muuttuu valkoiseksi kuin valo. Heidän sisimmässään Sana on lain ja profeettojen välissä: Hän on sekä lainsäätäjä että opettaja, mutta Hän myös paljastaa viisauden aarteiden syvät salat, on ennalta näkijä ja ennustaja. Nämä uskon. toivon ja rakkauden täyttämät Henki verhoaa valoisaan pilveensä. Tästä pilvestä kuuluu mystisen teologian ääni, joka opettaa heidät tuntemaan Kolmiyhteisen Jumalan: »Tämä on minun rakas täydellisyyden määritelmäni, johon olen mielistynyt: tulkaa minun täydellisiksi lapsikseni täydellisessä Hengessä.» (Vrt. koko jaksoa Mt. 17:1-5)
Sielu joka halveksii kaikkea alhaista ja joka on Jumalan rakkauden kokonaan haavoittama, kokee ihmeellisen jumalallisen haltioitumisen. Tällainen sielu on nähnyt selvästi olevaisten luonnon ja sisäisen olemuksen. Se on tajunnut, mikä on kaiken inhimillisen loppu eikä enää kestä maailman ja ruumiin rajoituksia. Kun sielu on rikkonut rajansa ja katkonut aistien kahleet, se siirtyy kaiken luodun tuolle puolen. Sanomattomassa hiljaisuudessa se astuu Jumalan tuntemisen pimeyteen ja tajuaa sanoin ilmaisemattoman viisauden valossa Tosiolevaisen kauneuden – siinä määrin kuin sille tämä armo ylhäältä annetaan. Ajatuksissaan se astelee jumalallisen juhlallisesti yhä syvemmälle ihastelemaan tätä kauneutta ja nauttii rakkauden ruokkiman pelon vallassa kuolemattomien kasvien hedelmistä so. jumalallisten käsitteiden herättämistä ajatuksista. Niiden suurenmoisuutta ja loistavuutta se ei jälkeenpäin – itseensä palattuaan – pysty koskaan täydellisesti ilmaisemaan. Sielu näet kokee kaiken tämän sanomattomassa ilossa ja hiljaisuudessa. Henki saa selittämättömällä tavalla sielun liikkeelle mutta sielu ei liioin pysty kuvaamaan liikkeitään eikä sanomaan, mikä sitä liikuttaa. Se ei myöskään pysty selvittämään, kuinka Henki näyttäytyy sille ja puhuu salaisesti sanomattomia salaisuuksia. (Pyhittäjä Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen… Filokalia III / 236 – 237. 52 -53)
Teoleptos Filadelfialainen
Rukous puolestaan on mielen keskustelua Jumalan kanssa, rukoussanoja, joihin liittyy mielen täydellinen keskittyminen Jumalan katselemiseen. Kun ymmärrys toistaa jatkuvasti Herran nimeä ja mieli tarkkaavaisena keskittyy Jumalan nimen avuksi huutamiseen, silloin Jumalan tuntemisen valo verhoaa valoisan pilven (vrt. 2 Moos. 40:34) tavoin koko sielun. (Teoleptos, Filadelfian metropoliitta: Mitä on näkymätön taistelu… Filokalia IV /16. 13)
Kun mieli kääntää selkänsä ulkomaailmalle ja keskittyy sisäiseen maailmaan, se palaa omaan itseensä. Mieli yhtyy ymmärryksen puheeseen ja tämä mielen luontainen puhe liittää sen rukoukseen. Rukouksen kautta mieli sitten kohoaa Jumalan tuntemiseen rakkauden koko voimalla ja innolla. Silloin väistyvät lihan halut, kaikki nautinnolliset aistimukset katoavat ja tämän maailman kauneuskin tympäisee sielua. Sielu hylkää kaikki ruumiilliset ja ruumiiseen liittyvät asiat ja pyrkii kohti Kristuksen kauneutta. Se seuraa Häntä elämällä nuhteettomasti ja pitämällä mielensä puhtaana ja veisaa: »Neitsyet saatetaan kuninkaan tykö.» (vrt. Ps. 45: 15 LXX) Sielu saa nähdä Kristuksen ja pitää Hänet jatkuvasti silmiensä edessä sanoen: »Minä pidän Herraa aina edessäni, sillä hän on minun oikealla puolellani.» (Ps. 16: 8) Silmät koko ajan Kristukseen suunnattuina se huutaa: »Minun silmäni katsovat alati Herraan.» (Ps. 25: 15) Puhtaassa rukouksessa sielu keskustelee Kristuksen kanssa ja riemuitsee ihastuksissaan: »Olkoon minun puheeni hänelle suloinen; minä iloitsen Herrassa.» (Ps.104: 34 LXX) Ja niin rakastettu, nimeltä kutsuttu ja avuksi huudettu Jumala kuulee rukousäänen ja suo rukoilevalle sielulle sanomattoman ilon. Kun sielu muistaa rukouskeskustelussa Jumalaa, Herra ilahduttaa sen ja se voi lausua: ”Minä muistin Jumalaa ja riemastuin.” (Ps. 77: 4 LXX) (Teoleptos, Filadelfian metropoliitta: Yhdeksän kohtaa salaisesta… , Filokalia IV/ 24. 1)
Gregorios Siinailainen
Ortodoksisuuden voi määritellä niin, että se on kahden uskon totuuden – kolminaisuuden ja kaksinaisuuden – näkemistä ja tuntemista. Tämä on mahdollista vain puhtaalle sielulle. Kolminaisuus on nähtävä ja tunnettava sekoittumattomana ja jakaantumattomana ykseydessä, samoin Kristuksen kaksi luontoa on nähtävä ja tunnettava yhdessä persoonassa. On tunnettava ja tunnustettava yksi Poika – sekä ennen lihaksituloa että lihaksitulon jälkeen – kahdessa luonnossa. On myös ylistettävä Häntä ja Hänen kahta – jumalallista ja inhimillistä, toinen toiseensa sekoittumatonta – tahtoaan. (Pyhä Gregorios Siinailainen: Hyödyllisiä opetuksia, Filokalia III / 271. 26)