Isien opetuksia

Jumalan ihmiseksi tulemisesta

Maksimos Tunnustaja

Tarkastelkaamme uskon silmin Jumalan ihmiseksi tulemisen salaisuutta ja turhia tutkailematta ylistäkäämme Häntä, joka on hyvyydessään sallinut kaiken tämän tapahtua meidän tähtemme. Sillä kukapa järjen todistuksen turvin pystyisi selittämään Jumalan Sanan sikiämisen? Kuinka voi syntyä liha ilman siementä? Kuinka voi turmeltumaton neitsyt synnyttää? Kuinka voi olla äiti se, joka synnyttämisen jälkeenkin jää neitseeksi? Kuinka on mahdollista, että kaikkea täydellistäkin täydellisempi »varttui iässä» (Lk.2:52)? Kuinka Puhdas otti vastaan kasteen puhdistuksen? Kuinka Hän, jonka itsensä oli nälkä, teki toiset kylläisiksi? Kuinka Hän, joka itse oli uuvuksissa, jakoi voimaa muille? Kuinka Hän, joka itse kärsi, poisti muilta kivut? Kuinka Hän, joka oli itse menossa kuolemaan, antoi muille elämän? Ja lopettakaamme siihen mistä aloitimme: kuinka Jumala tuli ihmiseksi? Ja mikä vielä ihmeellisempää: kuinka Sana, joka on kokonaan Isässä, on myös kokonaan lihassa? Kuinka yksi ja sama on luonnoltaan sekä täydellinen Jumala että täydellinen ihminen, luopumatta vähääkään kummastakaan luonnostaan – sillä Hän ei luopunut jumalallisesta luonnostaan jonka mukaan Hän on Jumala, eikä meidän luonnostamme, jonka mukaan Hän on ihminen? Nämä salaisuudet voi omaksua vain usko, joka on luja luottamus ymmärryksen ja järjen ylittäviin asioihin. (vrt. Hebr. 11:1) (III:13)

Aadamin lankeemuksen jälkeen ihmisluontomme saa alkunsa aistinautinnosta. Herra on kuitenkin häätänyt tämän hekuman luonnostamme, sillä Hän ei pitänyt siemenestä sikiämistä itselleen sopivana. Siitä lähtien kun nainen rikkoi käskyn, ihmisluonnon synnytykseen on kuulunut tuska. Senkin Herra poisti luonnostamme, sillä Hän ei sallinut synnyttäjänsä kokea turmelusta. Näin Hän karkotti luonnostamme samalla sekä tahallisesti tavoitellun hekuman että siitä johtuvan tahattoman tuskan ja Hänestä tuli niiden hävittäjä joiden Luoja Hän ei ollut. Näin Hän myös salaisesti opettaa, että meidän tulee tietoisesti panna alkuun uusi hengen elämä, joka ehkä alkaa tuskasta ja vaivasta, mutta päättyy jumalalliseen nautintoon ja loppumattomaan riemuun. Juuri siksi Hän – joka on luonut ihmisen – tuli ihmiseksi ja syntyi ihmisten lailla, että Hän pelastaisi ihmisen, parantaisi kärsimyksillään meidän kärsimyksemme ja tuhoaisi yliluonnollisesti meitä jäytävät himot sekä lihassa kokemillaan vaivoilla virvoittaisi meidän hengelliset pyrkimyksemme. (III: 14) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista ja Hänen kaitselmustaan sekä hyvettä ja pahetta käsittelevistä kirjoituksista, Filokalia II, ss.166 – 167, kohdat 80 – 81)

 

Munkit Kallistos ja Ignatios Ksanthopouloslaiset

Ehtoollisessa jaettava Ruumis on todella jumaluuteen yhdistynyt, pyhästä Neitseestä syntynyt ruumis: ei niin että taivaaseen noussut ruumis laskeutuisi alas vaan niin että itse leipä ja viini muuttuvat Jumalan Ruumiiksi ja Vereksi. Jos kysyt, kuinka tämä tapahtuu, saat tyytyä vastaukseen: Pyhän Hengen kautta. Se tapahtuu samalla tavoin kuin Herra teki Pyhän Hengen kautta itselleen ruumiin pyhästä Jumalansynnyttäjästä. Tästä muuttumisesta emme tiedä yhtään enempää kuin että Jumalan sana on tosi, toimiva ja kaikkivoipa, mutta tapa jolla siitä tulee totta, on tutkimaton… (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksinäisen elämänmuodon, Filokalia IV, s. 270 kohta 92)

 

”Herra armahda” – rukouksen selitys

Lopulta kuitenkin armelias Jumala sääli ihmistä, taivutti taivaat ja laskeutui maan päälle, tuli ihmisen tähden ihmiseksi ja puhtaimmalla verellään lunasti ihmisen synnin orjuudesta Pyhän evankeliuminsa avulla Hän ohjasi meidät Jumalalle mieluisaan elämään ja antoi meille »vallan tulla Jumalan lapsiksi» (Joh.1: 12) kuten Johannes Teologi sanoo. Pyhässä kasteessa Hän synnytti ja loi meidät uudestaan ja puhtaimmilla salaisuuksillaan ruokkii ja elävöittää joka päivä sieluamme. Lyhyesti sanottuna Hän on äärettömässä viisaudessaan löytänyt tavan pysyä lakkaamatta kanssamme ja pitää meidät yhteydessään, niin ettei paholaisella olisi enää mitään sijaa meissä.(”Herra armahda”-rukouksen selitys, Filokalia IV, s. 309, 3. kpl)

 

Pyhä Simeon Uusteologi

… Sen tähden ansaitsemmekin sitä ankaramman rangaistuksen, mitä enemmän olemme Jumalalta saaneet osaksemme hyvää ja oppineet tuntemaan Hänet, joka meidän tähtemme on tullut kaltaiseksemme – kuitenkin ilman syntiä (Hebr.4:15) – päästääkseen meidät eksytyksestä ja vapauttaakseen synnistä. (Pyhä Simeon Uusteologi: Uskosta, Filokalia IV, s. 321)