Jeesuksen ihmiseksi tulemisesta

Markus Askeetti

Kun me siis olimme tässä tuskallisessa vankeudessa ja näkymättömän, katkeran kuoleman vallassa, ei kaiken näkyväisen ja näkymättömän luomakunnan Herra meitä hävennyt, vaan nöyryytti itsensä ja otti ihmisluonnon, jonka Jumala oli tuominnut häpeällisiin intohimoihin ja kunniattomuuden rangaistukseen, ja tuli kaikessa meidän kaltaiseksemme kuitenkin ilman syntiä, so. ilman kunniattomia himoja. Sillä Hän otti päällensä rangaistukset, jotka Jumala antoi ihmiselle syntiinlankeemuksen tähden: kuoleman, kivun, nälän, janon sekä muun pahan. Hän tuli meidän kaltaiseksemme, että meistä tulisi Hänen kaltaisiaan; Sana tuli lihaksi, (Joh.1:14) jotta liha tulisi Sanaksi. Vaikka Hän oli rikas, tuli Hän meidän tähtemme köyhäksi, jotta me Hänen köyhyydestään rikastuisimme. (2Kor.8:9) Hän tuli suuresta rakkaudestaan meidän kaltaiseksemme, että me tulisimme kaikessa hyvässä Hänen kaltaisikseen. Sillä siitä lähtien kun Kristus saapui maailmaan, Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi luotu ihminen todella on alkanut uudistua Hengen armosta ja voimasta kunnes saavuttaa täydellisen rakkauden, joka karkottaa pelon (1Joh.4:18) eikä enää koskaan johda lankeemukseen, sillä rakkaus ei koskaan lankea. ( 1Kor.13:18); kreikk. alkuteksti: rakkaus ei koskaan lankea) Sillä Johanneksen mukaan näet Jumala on rakkaus ja se joka pysyy rakkaudessa, hän pysyy Jumalassa. (1Joh.4:16) Tämän rakkauden täyteyden saavuttivat apostolit ja muut, jotka heidän tavallaan elivät hyveellisesti, ja astuivat täydellisinä Herran eteen seurattuaan täydellisellä rakkaudella koko elämänsä Kristusta.

Pidä siis aina mielessäsi, kuinka syvästi Herra nöyrtyi sanomattomassa hyvyydessään ja rakkaudessaan meitä kohtaan. Jumalan sana sijoittui kohtuun, otti päälleen ihmisluonnon, syntyi naisesta, varttui ruumiillisesti, kesti nöyryytyksiä, häväistyksiä, herjauksia, pilkkaa, soimauksia, lyöntejä, syljeskelyä, pilkkaa, ivaa. Hänet puettiin purppuravaippaan ja orjantappurakruunuun, kansanjohtajat tuomitsivat Hänet, laittomat juutalaiset, Hänen heimolaisensa, huusivat Häntä vastaan: ”Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!” (Joh.19: 15) Hänet naulittiin ristiin, lävistettiin keihäällä, ja Hänelle juotettiin etikkaa ja sappea. Pakanat ylvästelivät hänen edessään ja ohikulkijat nauroivat ja pilkkasivat: ”Jos olet Jumalan Poika, astu alas ristiltä niin me uskomme sinuun.” (Mt. 27: 39 – 42) Meidän tähtemme Hänet ristiinnaulittiin, Hän kuoli, kesti kolmipäiväisen haudan, laskeutui alas tuonelaan. Kärsimystensä hedelmänä Hän soi meille ylösnousemuksen kuolleista, tyhjensi tuonelan ja teki tyhjäksi kuoleman vapauttaen Herraan liittyneiden sielut, meni ylös taivaisiin ja istuu Isän oikealla puolella. Hänen osakseen tuli kunnia ja kirkkaus, joka voittaa kaikki hallitukset ja vallat, ja Hänen nimensä on kaikkia nimiä korkeampi. (Ef.1:21) Kaikki enkelit lankeavat Hänen eteensä, joka on esikoinen kuolleiden joukossa. (kts. Hebr.1:6) Ja kaikki tämä kunnia on Häntä kohdannut Hänen kärsimystensä tähden, kuten apostoli sanoo: ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat.” (Fil. 2:5 -10) Tällaiseen kunniaan ja korkeuteen ovat kaikki nuo kärsimykset Jumalan oikeudenmukaisen päätöksen perusteella kohottaneet meidänkin luontomme Herrassa. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Kirje munkki Nikolaokselle, Filokalia I, s. 221, kohdat 17 – 18)

Hesykhios Siinailainen

Lihaksitulemisellaan Jumalamme ja Valtiaamme antoi meille hurskauden esikuvan ja nosti meidät muinaisesta lankeemuksestamme. Kaikkien muiden meille antamiensa hyvien esimerkkien lisäksi Hän teki senkin, että kasteen saatuaan meni erämaahan ja siellä paastoten aloitti sisäisen taistelun saatanaa vastaan, joka lähestyi Häntä ikään kuin Hän olisi ollut ainoastaan ihminen. Tällä tavoin Hän voitti saatanan ja esimerkillään opettaa meillekin kelvottomille, kuinka pahuuden henkiä vastaan tulee taistella nöyryyden, paaston, rukouksen ja henkisen raittiuden asein. Hän itse käytti näitä aseita, vaikka Jumalana ei olisi niitä tarvinnutkaan. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä, Filokalia I, s. 232, kohta 12)

Todellakin ihmisen tulee omasta viisaasta päätöksestään ikään kuin jakautua kahtia, kuten olen sanonut. Hänen tulee todella olla itsensä leppymätön vihollinen. Hänen on suhtauduttava itseensä kuin ihmiseen, joka on usein loukannut häntä raskaasti ja tehnyt hänelle vääryyttä, tai vielä paljon ankarammin. Näin on meneteltävä, jos tahdomme täyttää tuon suuren ja ensimmäisen käskyn – tarkoitan Kristuksen elämän kaltaista elämää, autuaallista nöyryyttä, lihaksi tulleen Jumalan elämää. Sen tähden apostolikin sanoo: ”Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? (Room. 7: 24) Sillä se ei alistu Jumalan lain alle.” (Room. 8: 7) Osoittaakseen että ruumiimme alistaminen Jumalan tahdolle on meidän vallassamme hän sanoo: ”Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta.” (1 Kor. 11: 31 -32) (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä, Filokalia I, s. 267,kohta 164)

Teodoros Edessalainen

Tosiaan – omat havaintomme ja kokemuksemmekin ovat vakuuttavasti osoittaneet, että ihmisen on mahdotonta langeta mihinkään syntiin tai himoon, ellei jokin noista kolmesta ole ensin häntä haavoittanut. Samat kolme kiusaustahan paholainen esitti Vapahtajallekin, mutta Herra voitti ne ja ajoi paholaisen pois (Mt.4:1 -10), hyvyydessään ja ihmisrakkaudessaan Hän lahjoitti meille tuon voittonsa hedelmät. Hän oli ottanut omakseen kaikessa meidän ruumiimme kaltaisen ruumiin – kuitenkin ilman syntiä (Hebr.4:15), ja Hän osoitti meille tien, joka johtaa varmasti puhtauteen; kun me sitä vaellamme me pukeudumme uuteen, Luojansa kuvan mukaan uudistuvaan ihmisyyteen. (kts.Kol.3:10) (Pyhä Teodoros, Edessan piispa: Sielulle hyödyllisiä opetuksia, Filokalia II, ss. 28 -29, kohta 62)

Maksimos Tunnustaja

Jos kerran Jumalan Isän Poika, jumalallinen Sana, tuli ihmisen pojaksi ja ihmiseksi sen tähden, että tekisi ihmiset jumaliksi ja Jumalan pojiksi, tulee meidän uskoa, että mekin pääsemme sinne missä Kristus jo nyt on — Hän, joka on »ruumiin pää» (Kol.1:18) ja on edelläkävijänämme mennyt ihmisluonnossa Isän luo. »Jumalien – so. pelastettujen – kokouksessa» (vrt. Ps.82:1) Hän seisoo Jumalana kaikkien keskellä ja jakaa taivaallista autuutta kullekin hänen ansionsa mukaan, antamatta minkään erottaa pelastettuja yhteydestään. (II:25) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Jumalan tuntemisesta ja Jumalan Pojan lihaksitulosta, Filokalia II, s. 152, kohta 40)

Kristus Jumala syntyy, ottaa päälleen lihan ja sen myötä järjellisen sielun ja tulee ihmiseksi. Hänet, joka on saattanut luodut olemattomuudesta olemiseen, synnyttää Neitsyt yliluonnollisesti neitseenä pysyen. Sillä niin kuin Hän itse tuli ihmiseksi muuttamatta luontoaan tai voimaansa, niin Hän myös tekee synnyttäjänsä äidiksi ja samalla säilyttää hänet neitseenä. Näin Hän sekä selittää ihmeen ihmeellä että verhoaa kummankin toinen toisensa salaisuuteen. Jumala on näet itsessään olemukseltaan aina salaisuus. Ja jos Hän joskus raottaakin salaisuutensa verhoa, Hän tekee sen niin, että tuo salaisuus tulee vieläkin salatummaksi. Omassa syntymässään Hän teki Neitseen äidiksi mutta samalla itse synnytys vahvisti neitsyyden salvat rikkumattomiksi. (III: 9)

Tarkastelkaamme uskon silmin Jumalan ihmiseksi tulemisen salaisuutta ja turhia tutkailematta ylistäkäämme Häntä, joka on hyvyydessään sallinut kaiken tämän tapahtua meidän tähtemme. Sillä kukapa järjen todistuksen turvin pystyisi selittämään Jumalan Sanan sikiämisen? Kuinka voi syntyä liha ilman siementä? Kuinka voi turmeltumaton neitsyt synnyttää? Kuinka voi olla äiti se, joka synnyttämisen jälkeenkin jää neitseeksi? Kuinka on mahdollista, että kaikkea täydellistäkin täydellisempi »varttui iässä» (Lk. 2: 52)? Kuinka Puhdas otti vastaan kasteen puhdistuksen? Kuinka Hän, jonka itsensä oli nälkä, teki toiset kylläisiksi? Kuinka Hän, joka itse oli uuvuksissa, jakoi voimaa muille? Kuinka Hän, joka itse kärsi, poisti muilta kivut? Kuinka Hän, joka oli itse menossa kuolemaan, antoi muille elämän? Ja lopettakaamme siihen mistä aloitimme: kuinka Jumala tuli ihmiseksi? Ja mikä vielä ihmeellisempää: kuinka Sana, joka on kokonaan Isässä, on myös kokonaan lihassa? Kuinka yksi ja sama on luonnoltaan sekä täydellinen Jumala että täydellinen ihminen, luopumatta vähääkään kummastakaan luonnostaan – sillä Hän ei luopunut jumalallisesta luonnostaan jonka mukaan Hän on Jumala, eikä meidän luonnostamme, jonka mukaan Hän on ihminen? Nämä salaisuudet voi omaksua vain usko, joka on luja luottamus ymmärryksen ja järjen ylittäviin asioihini (III: 13)

Aadamin lankeemuksen jälkeen ihmisluontomme saa alkunsa aistinautinnosta. Herra on kuitenkin häätänyt tämän hekuman luonnostamme, sillä Hän ei pitänyt siemenestä sikiämistä itselleen sopivana. Siitä lähtien kun nainen rikkoi käskyn, ihmisluonnon synnytykseen on kuulunut tuska. Senkin Herra poisti luonnostamme, sillä Hän ei sallinut synnyttäjänsä kokea turmelusta. Näin Hän karkotti luonnostamme samalla sekä tahallisesti tavoitellun hekuman että siitä johtuvan tahattoman tuskan ja Hänestä tuli niiden hävittäjä joiden Luoja Hän ei ollut.

Näin Hän myös salaisesti opettaa, että meidän tulee tietoisesti panna alkuun uusi hengen elämä, joka ehkä alkaa tuskasta ja vaivasta, mutta päättyy jumalalliseen nautintoon ja loppumattomaan riemuun. Juuri siksi Hän – joka on luonut ihmisen – tuli ihmiseksi ja syntyi ihmisten lailla, että Hän pelastaisi ihmisen, parantaisi kärsimyksillään meidän kärsimyksemme ja tuhoaisi yliluonnollisesti meitä jäytävät himot sekä lihassa kokemillaan vaivoilla virvoittaisi meidän hengelliset pyrkimyksemme (III: 14). (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista ja Jumalan Pojan lihaksitulosta, Filokalia II, ss. 166 – 167, kohdat 79 – 81)

Ihmisiä rakastava Jumala tuli ihmiseksi yhdistääkseen ihmisluonnon itseensä ja tehdäkseen lopun siitä turmiollisesta toiminnasta, jolla se vahingoittaa omaa itseään. Ihmisluonto on näet jatkuvasti kapinassa itseään vastaan, pirstoutunut ja levoton, mihin kaikkeen on syynä tahdon epävakaisuus. (III: 47) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista ja Jumalan Pojan lihaksitulosta, Filokalia II, s. 173, kohta 102)

Varma ja luotettava jumaloitumisemme toivon perusta on Jumalan ihmiseksi tulo. Siinä ihminen tuli yhtä paljon jumalaksi kuin Jumala tuli ihmiseksi. Sillä selvää on, että Hän, joka on tullut ihmiseksi ilman syntiä, voi jumalallistaa ihmisluonnon muuttamatta sitä kuitenkaan jumaluudeksi, ja voi kohottaa sen itsensä tähden samassa määrin kuin Hän itse on ihmisen tähden alentanut itsensä. Suuri apostoli viittaa tähän salaisuuteen sanoessaan, että Jumala osoittaa »tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta hyvyydessään meitä kohtaan”. (Ef.2:7) (III:62) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista ja Jumalan Pojan lihaksitulosta, Filokalia II, s. 176, kohta 113)

Jumalan viisaus ilmenee siinä, että Hän syntyi luonnoltaan todelliseksi ihmiseksi. Hänen oikeudenmukaisuutensa taas ilmenee siinä, että Hän syntyessään otti päällensä meidän kärsimyksille alttiin luontomme. Hänen kaikkivoimallisuutensa ilmenee siinä, että Hän kärsimyksillään ja kuolemallaan soi ihmisluonnollemme ikuisen elämän ja pysyvän himottomuuden tilan. (VI: 41) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista ja Jumalan Pojan lihaksitulosta, FilokaliaII, s. 207, kohta 216)

Thalassios Afrikkalainen

Jumala on Herra ja kuitenkin Hän tuli orjaksi. Näin Hän ilmaisi luoduilleen huolenpitonsa äärettömän suuruuden. Jumala Sana tuli muuttumatta lihaksi ja yhdistyi sen kautta koko luomakuntaan. Mikä outo ihme taivaassa ja maan päällä: Jumala maan päällä ja ihminen taivaassa! Näin Hän liittäessään ihmiset enkeleihin jumalallistaa koko luomakunnan. (Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinnästä ja sisäisestä elämästä, Filokalia II, s. 221, kohdat 96 – 98)

Mutta Sinä, Herra, joka olet katsonut puoleemme tähän asti, kaitse vastakin luotujasi. Sinä, joka olet tullut ihmiseksi, pelasta meidät kaikki. (Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinnästä ja sisäisestä elämästä, Filokalia II, s. 238, kohta 95)

Itsessään Hän yhdisti sielun ja ruumiin jumaluuteen ja ilmestyi meille vapauttaakseen Jumalana sekä sielumme että ruumiimme kuolemasta. (Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinnästä ja sisäisestä elämästä, Filokalia II, s. 244, kohta 59)

Simeon Uusteologi

Mikä on Jumalan Sanan ihmiseksi tulemisen tarkoitus? Tätä Jumalan armotalouden ihmettä kaikki pyhät kirjoitukset julistavat ja siitä luemme ymmärtämättä kuitenkaan sen tarkoitusta. Tuo tarkoitus on, että Jumala osallistumalla siihen mikä on meille ominaista, tekisi puolestaan meidät osallisiksi siitä mikä on Hänelle ominaista. Jumalan Poika tuli ihmisen pojaksi tehdäkseen meidät ihmiset Jumalan pojiksi ja kohottaakseen ihmissukumme armon kautta siihen tilaan, missä Hän itse on luonnostaan. Hän synnyttää meidät ylhäältä (vrt. Joh 3:3) Pyhässä Hengessä ja johdattaa meidät heti taivasten valtakuntaan. Tai paremminkin Hän lahjoittaa taivasten valtakunnan sisimpäämme, (vrt. Lk.17:21), ettei pääsymme taivasten valtakuntaan olisi pelkästään toivon varassa, vaan että sen todella omistavina voisimme huutaa: »Meidän elämämme on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.» (Kol.3:3) (Pyhittäjäisämme Simeon Uusteologi: Käytännön kilvoittelusta ja Jumalan tuntemisesta, Filokalia III, s. 126, kohta 108)

Niketas Stithatoslainen

Jumalan »Sana tuli lihaksi» (Joh.1:14) ja otti itseensä meidän luontomme. Näin Hänestä tuli täydellinen ihminen kuitenkin ilman syntiä. (Hbr. 4:15) Koska Hän oli myös täydellinen Jumala, Hän loi luontomme uudelleen ja jumalallisti sen. Hän, Alkujärjen ja Jumalan Sana, yhdistyi inhimilliseen järkeemme ja siivitti sen, niin että se kykenee kohoamaa korkeuksiin, ajattelemaan ja mietiskelemään jumalallisia asioita. Mutta Jumala on myös tuli, ja niin Hän on Varustanut ihmisenkin tällä omaan luontoonsa kuuluvalla jumalallisella tulella: tunteillaan ihminen pystyy kiivaasti taistelemaan vihollisiaan, himoja ja pahoja henkiä vastaan. Jumala on myös kaiken järjellisen luonnon ylin kaipaus ja sen halajamisen täyttymys. Hän on avartanut myös inhimillisen tahdon istuttamalla siihen rakkauden, joka saa ihmisen kaipaamaan osallisuutta iankaikkisen elämän hyvyyksiin. Kun Hän on näin uudistanut koko ihmisen, Hän on tehnyt vanhasta uuden, eikä tämä uudistunut ihminen anna minkäänlaista aihetta moittia Sanaa, Luojaansa. (Niketas Stithatoslainen: Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, s. 208, kohta 93)

Jos kilvoitusvaivojemme koettelemina ja kyynelten puhdistamina syömme tätä leipää ja juomme tästä maljasta, sekoittuu luonnoltaan kahtalainen Sana hiljaisen lempeästi meidän luontomme molempiin puoliin. Hän muuttaa meidät kokonaan kaltaisekseen – onhan Hän itse tullut lihaksi ja on näin yhtä olentoa meidän kanssamme. Toisaalta Hän jumalallistaa meidät tiedon sanalla. ja Isän kanssa yhtä olentoa olevana Jumalana yhdistää meidät itseensä kaltaisinaan ja veljinään. Mutta jos syömme Hänen ruumiinsa ja juomme Hänen verensä himojen saastuttamina ja synnin tahraamina, Hän sytyttää meidät palamaan luontonsa tulella, joka tuhoaa pahuuden, ja polttaa läpeensä meidät ja katkaisee elämämme ennen aikojaan – ei siksi että Hän hyvyydessään niin tahtoisi, vaan koska meidän tunteeton ylenkatseemme pakottaa Hänet siihen. (Niketas Stithatoslainen: Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, ss. 209 – 210, kohta 95)

Gregorios Tessalonikalainen

Jumalan Poika, joka rakkaudesta ihmisiin tuli ihmiseksi, kuoli ruumiillisesti, kun Hänen sielunsa erosi ruumiista, vaikkei se eronnutkaan jumaluudesta. Siksi Hän myös herätti oman ruumiinsa kuolleista ja otti sen kunniassa ylös taivaaseen. Vastaavasti ne jotka ovat täällä eläneet Jumalan tahdon mukaan, eivät ruumiista erotessaan kuitenkaan eroa Jumalasta ja ylösnousemuksessa hekin ottavat ruumiinsa Jumalan luo ja menevät ruumiissaan sinne, minne Jeesus on meidän edelläkävijänämme mennyt (vrt. Hebr 6:20), ja pääsevät nauttimaan siitä kirkkaudesta. joka on ilmestyvä (1 Piet 5:1) Kristuksessa. Eikä heidän osallisuutensa pääty ylösnousemukseen, vaan he pääsevät osallisiksi myös Kristuksen taivaaseen astumisesta ja koko jumalallisesta elämästä. Mutta näin ei käy niille jotka ovat täällä eläneet lihallisesti ja joilla ei lähtönsä hetkellä ollut mitään yhteyttä Jumalaan. Kaikki tosin nousevat kuolleista, mutta jokainen omassa joukossaan kuten apostoli sanoo (1Kor15:23). Joka on täällä »kuolettanut Hengellä lihan teot» (Room.8:13), elää siellä Kristuksen kanssa jumalallista, todella ikuista elämää. Sen sijaan sellainen, joka on täällä lihan haluilla ja himoilla kuolettanut hengen, tulee siellä – voi onnetonta – tuomituksi yhdessä pahan alkusyyn ja aiheuttajan kanssa ja joutuu sietämättömiin, ihmisjärjelle käsittämättömiin rangaistuksiin, so. uuteen, loppumattomaan kuolemaan. (Ilm 20:14) (Pyhä isämme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle, Filokalia IV, s. 53, kohta 6)

Gregorios Palamas

»Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi» (5 Moos. 6:4), ja Hänet tunnetaan Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Isä on syntymätön Poika, Sana, on aluttomasti, ajattomasti ja muuttumattomasti syntynyt. Kristukseksi, Voidelluksi, Häntä kutsutaan siksi. että Hän on voidellut itsellään ihmisluonnon, johon Hän pukeutui. Pyhä Henki puolestaan lähtee Isästä – ei synny. Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Jumala, todellinen Jumala, yksi Herra kolmessa persoonassa – luontonsa, tahtonsa, kunniansa, voimansa, vaikutuksensa ja kaikkien jumaluutensa tuntomerkkien puolesta jakaantumaton. (Pyhä isämme Gregorios Palamas: Kristuksen lain eli uuden liiton 10 käskyä, Filokalia IV, s.88, kohta 1)

»Älä tee itsellesi – – mitään kuvaa, älä niistä jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä jotka ovat alhaalla maan päällä äläkä niistä jotka ovat vesissä» (2Moos.20:4) palvoaksesi tai kunnioittaaksesi niitä jumalina, sillä ne kaikki ovat luotuja. Ne on luonut ainoa Jumala – Hän, joka viimeisinä aikoina tuli lihaksi neitseen kohdusta, ilmestyi maan päälle ja eli ihmisten keskuudessa. (Baaruk 3:38) Pelastaakseen ihmissuvun Hän kuoli ja nousi ylös kuolleista, meni ruumiissa ylös taivaisiin, »istuu Majesteetin oikealla puolella korkeuksissa» (Hebr 1:3), ja tulee taas kunniansa loistossa samassa ruumiissa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. (2 Tim 4: 1) Tee siis kuva Hänestä, joka on meidän tähtemme tullut ihmiseksi. Tee se rakkaudesta Häneen, muistuttamaan Hänestä, että sen kautta kunnioittaen kumartaisit Häntä. Kuvasta kohota mielesi itse Vapahtajaamme, joka kumartaen kunnioitettavassa ihmisruumiissaan istuu taivaassa Isän oikealla puolella. Tee kuvia myös pyhistä ihmisistä ja kumarra niitä – ei jumalina, sillä se on kiellettyä, vaan osoittaaksesi yhteyden, kiintymyksen ja ylenpalttisen kunnioituksen tunteita, sillä kuvien kautta mieli kohoaa ajattelemaan pyhiä. Tekihän Mooseskin kerubien kuvat kaikkein pyhimpääni Kaikkein pyhin oli taivaallisten vertauskuva, kun taas etumainen huone, pyhä, kuvasi koko maailmaa. Mooses ei kutsunut etumaista huonetta pyhäksi kunnioittaakseen luotua, vaan ylistääkseen sen välityksellä maailman Luojaa, Jumalaa. Älä siis sinäkään palvo jumalina Valtiaan Kristuksen ja Hänen pyhiensä ikoneja, vaan kumarra niiden välityksellä Häntä, joka ensin loi meidät omaksi kuvakseen ja sitten sanomattomasta ihmisrakkaudestaan katsoi hyväksi ottaa itsekin päälleen oman meidän kaltaisen kuvansa – ja siten tulla kuvattavaksi. (Pyhä isämme Gregorios Palamas: Kristuksen lain eli uuden liiton 10 käskyä, Filokalia IV, s. 90, kohta 5)

»HERRA ARMAHDA»- RUKOUKSEN SELITYS

Rukous Herra Jeesus Kristus armahda minua lyhyemmin Herra armahda on peräisin jo apostolien ajoilta. Kristittyjä kehotetaan lausumaan sitä lakkaamatta, niin kuin he tekevätkin. Mutta mitä tämä Herra armahda tarkoittaa, sen tietävät nykyisin vain erittäin harvat, ja niin useimmat kristityt huutavat joka päivä hyödyttömästi ja turhaan Herra armahda eivätkä saa Herralta armoa, koska eivät tiedä mitä pyytävät.

Tietäkäämme siis, että Jumalan Pojasta ja Sanasta on tullut ihmisluonnon Herra ja Valtias sen kautta, että Hän tuli ihmiseksi, kesti monet kärsimykset ja ristiinnaulitsemisen sekä vuodattamalla kaikkein pyhimmän verensä lunasti ihmisen paholaisen käsistä. Jo ennen lihaksi tuloaan Hän oli kaikkien luotujen, niin näkyväisten kuin näkymättömienkin Herra, koska Hän on niiden luoja ja tekijä. Mutta vaikka Hän olikin koko maailman Valtias, Hän ei kuitenkaan ollut niiden ihmisten ja Herranaan ja Valtiaanaan. Sillä hyvyydessään täydellinen Jumala, joka on suonut sekä enkeleille että ihmisille itsemääräämisoikeuden ja järjen, niin että he pystyvät hankkimaan tietoa ja arvioimaan asioita, ei oikeamielisenä ja vanhurskaana tahtonut ottaa heiltä pois tätä itsemääräämisoikeutta ja alistaa heitä pakolla valtaansa heidän itsensä sitä tahtomatta.

Jumala siis hallitsee ja vallitsee niitä, jotka tahtovat olla Hänen valtansa ja hallintonsa alaisia, mutta niiden, jotka eivät tahdo alistua Hänen valtaansa, Hän antaa itsenäisinä menetellä oman tahtonsa mukaan. Sen tähden Jumala jätti Aadaminkin – luopiopaholainen oli näet eksyttänyt ja houkutellut hänet kaltaisekseen luopioksi niin ettei hän tahtonut enää totella Jumalan käskyä – tämän oman vapaan tahdon varaan eikä tahtonut väkisin hallita häntä. Niinpä kademielinen paholainen, joka alkuaankin oli eksyttänyt Aadamin, sai jatkaa eksytystään ja lopulta teki hänestä järjettömien eläinten kaltaisen, niin että hänkin alkoi elää kuin järjetön ja mieletön eläin.

Lopulta kuitenkin armelias Jumala sääli ihmistä, taivutti taivaat ja laskeutui maan päälle, tuli ihmisen tähden ihmiseksi ja puhtaimmalla verellään lunasti ihmisen synnin orjuudesta. Pyhän evankeliuminsa avulla Hän ohjasi meidät Jumalalle mieluisaan elämään ja antoi meille »vallan tulla Jumalan lapsiksi» (Joh 1:12), kuten Johannes Teologi sanoo. Pyhässä kasteessa Hän synnytti ja loi meidät uudestaan ja puhtaimmilla salaisuuksillaan ruokkii ja elävöittää joka päivä sieluamme. Lyhyesti sanottuna Hän on äärettömässä viisaudessaan löytänyt tavan pysyä lakkaamatta kanssamme ja pitää meidät yhteydessään, niin ettei paholaisella olisi enää mitään sijaa meissä.

Näin monien Valtiaalta Kristukselta saamiemme armonosoitusten ja hyvien tekojen jälkeen jotkut kristityt ovat kuitenkin antaneet paholaisen vieläkin eksyttää itsensä. Maailman ja lihan houkutukset ovat loitontaneet heidät Jumalasta ja heitä hallitsevat synti ja paholainen, jonka tahtoa he toteuttavat… (Filokalia IV, s. 309)