Jeesuksen avuksikutsumisesta ja avusta

5.2.2012 admin

Hesykhios

Tarkkaavaisuus on sydämen jatkuvaa vaikenemista ja pidättymistä kaikista ajatuksista. Tässä tilassa sydän toistaa lakkaamatta ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika ja Jumala” ja Herra on sen henki ja elämä. Se kutsuu avukseen Jeesusta ja nousee Hänen avullaan urhoollisesti vihollisia vastaan ja tunnustaa rikkomuksensa Hänelle, jolla yksin on valta antaa synnit anteeksi. Sielu, joka huutaa avukseen Kristusta, on jatkuvasti pukeutuneena Häneen, joka yksin tuntee sydämen salat. Se pyrkii kokonaan salaamaan suloisen ilonsa ja sisäisen taistelunsa ihmisiltä, ettei paha vihollinen huomaamatta saisi houkutelluksi sielua pahuuteen ja tuhoaisi sen arvokasta työtä. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I / 230. 5)

Sisäisen kilvoituksen harjoittajalla tulee olla pysyvästi neljä hyvettä: nöyryys, äärimmäinen valppaus, taisteluvalmius ja rukous. Nöyryys on tarpeen taistelussa ylpeitä demoneja vastaan, jotta hänellä olisi apunaan Kristus, sillä Jumala on ylpeitä vastaan. (kts. Sananl.3:34 LXX) Valppautta hän tarvitsee pitääkseen sydämensä aina vapaana kaikista ajatuksista – sellaisistakin, jotka näyttävät hyviltä. Taisteluvalmiutta hänellä tulee olla, jotta hän pystyisi tarkasti tunnistamaan lähestyvän vihollisen ja asettumaan heti sitä vastaan, sillä onhan kirjoitettu: ”Vastaan herjaajilleni: Jumalalle minun sieluni alistuu.” (Ps.119:42;61:1LXX) Rukousta taas kilvoittelija tarvitsee huutaakseen sanomattomin huokauksin Kristuksen puoleen heti vastustajan ilmaantuessa. Ja silloin kilvoitteleva saa nähdä, miten Jeesuksen ylistettävä nimi kukistaa ja karkottaa vihollisen ja se haihtuu harhoineen kuin savu.

Joka ei ole vielä oppinut rukoilemaan vapaana ajatuksista, ei ole saanut asetta taisteluunsa. Tarkoitan tuota rukousta, joka toimii sielun salaisissa syvyyksissä, jotta salakavalasti hyökkäävä vihollinen kukistuisi ja kärventyisi sen voiman avulla, jonka Kristuksen avuksihuutaminen antaa.

Sinun tulee pitää sielusi silmät terävinä ja valppaina, niin että havaitset mieleesi pyrkivät demonit. Niin pian kuin olet havainnut sellaisen pyrkijän, sinun tulee käyttää taisteluvalmiuttasi ja polkea murskaksi käärmeen pää. Samalla huuda nöyrästi avuksesi Kristusta ja saat kokea Jumalan näkymätöntä apua. Silloin näet selkeästi sydämen suoruuden. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I / 233. 20 – 22)

Mutta mieli ei pysty pelkästään omin avuin tuhoamaan paholaisen lähettämää harhakuvaa, eikä sen pidä koskaan sellaista kuvitellakaan. Demonit ovat nimittäin ilkimyksiä ja teeskentelevät joutuneensa häviölle. Sitten ne hyökkäävät kimppuumme täyttämällä mielen turhamaisuudella ja saattavat sen siten sekasortoon. Mutta kun kutsut avuksesi Jeesusta Kristusta, ne eivät voi kestää Hänen edessään eivätkä pysty väijymään sinua enää hetkeäkään. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I / 234. 24)

Vaella tarkkaavaisesti joka päivä tuota ahdasta mutta riemullista ja suloista mielesi tietä valppaana ja kuolemaa muistaen sekä itseäsi moittien ja kohdista huomiosi aina nöyrästi sydämeen. Silloin pääset kaikkein pyhimpään ja Kristus valaisee sinua syvillä salaisuuksillaan. Sillä Hänessä ”kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä” (Kol.2:3) ja Hänessä ”asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,”(Kol.2:9) Jeesuksen yhteydessä tunnet, että Pyhä on laskeutunut sieluusi. Hän valaisee loisteellaan ihmismielen, niin että se voi katsella Häntä ”peittämättömin kasvoin”. (2Kor.3:18) Apostoli sanoo: ”Kukaan ei voi sanoa ’Jeesus olkoon Herra’ paitsi Pyhässä Hengessä.” (1Kor.12:3)Pyhä Henki saa näin ihmisen salaisesti vakuuttuneeksi Kristuksen läsnäolosta. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I / 235. 29)

Röyhkeää puhetta tulee paeta kuin ruttoa ja karttaa liiallista kanssakäymistä ihmisten kanssa kuin ”kyykäärmeen sikiötä”.(kts. Mt.3:7) Nämä molemmat voivat näet hyvin pian saada ihmisen täysin unohtamaan sisäisen taistelun ja voivat syöstä sielun alas niiltä ilon kukkuloilta, joille sydämen puhtaus on sen kohottanut. Sillä tuo kirottu muistamattomuus on kiivaasti valppauden vastakohta, aivan kuin vesi on tulen vastakohta, ja taistelee sitä vastaan joka hetki. Muistamattomuudesta ajaudumme välinpitämättömyyteen, välinpitämättömyydestä taas ylenkatseeseen, velttouteen ja sopimattomiin himoihin. Ja niin palaamme kuin koira oksennukselleen. (Piet2:22) Karttakaamme siis röyhkeää puhetta kuin kuolettavaa myrkkyä. Muistamattomuuden aiheuttama paha ja kaikki mikä siitä syntyy, on parannettavissa siten, että varjelemme tarkoin mieltämme ja lakkaamatta huudamme avuksi Herraamme Jeesusta Kristusta, sillä ilman Häntä emme voi mitään tehdä. (Joh.15:5) (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I /236. 32)

Pankoon siis sielu uskalluksensa Kristukseen, pyytäköön Hänen apuaan älköönkä arkailko, sillä se ei taistele yksin, vaan yhdessä mahtavan kuninkaan Jeesuksen Kristuksen kanssa. Hän on kaikkien olevaisten, niin ruumiittomien kuin ruumiillistenkin, so. näkyväisten ja näkymättömien, Luoja.

Mitä enemmän maa saa sadetta, sitä pehmeämmäksi se tulee. Niin myös Kristuksen pyhä nimi saa sydämemme maan iloitsemaan ja riemuitsemaan, kun sitä huudamme ja lakkaamatta avuksemme kutsumme.

Kokemattomien on hyvä tietää sekin, että meillä jotka olemme aineen kahleissa ja joiden sekä ruumis että mieli taipuvat maata kohti, on ruumiittomia ja näkymättömiä vihollisia. Ne ovat pahansuopia ja älykkäitä pahan tekemisessä nopeita ja keveitä, ja niillä on taistelukokemusta Aadamista alkaen nykyaikaan asti. Niitä ei voi voittaa millään muulla tavalla kuin mielen herpaantumattomalla raittiudella ja kutsumalla avuksi Jeesusta Kristusta, meidän Jumalaamme ja Luojaamme. Kokemattomat ottakoot aseekseen Jeesuksen Kristuksen rukouksen ja pyrkikööt koettelemaan ja tunnistamaan, mikä on hyvää. Kokeneille taas on paras menetelmä ja opettaja: oikea toiminta, kyky arvostella oikein ja Jumalan rauha. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I / 239. 40 – 42)

Ensin on houkutus, sitten keskustelu, so. meidän ajatustemme ja pahojen demonien aiheuttamien ajatusten sekoittuminen, kolmanneksi taipuminen, jolloin molemmilta tahoilta tulevat ajatukset keskenään neuvottelevat, kuinka pitäisi toimia. Ja neljänneksi seuraa sitten varsinainen teko, synti. Jos siis mieli on raitis ja valpas ja karkottaa taisteluvalmiudellaan ja Herran Jeesuksen avuksikutsumisella houkutuksen ja niin estää sitä leviämästä, silloin myös kaikki se mikä muutoin seuraisi jää toteutumatta. Koska näet paholainen on henkiolento, se pystyy eksyttämään sieluja vain mielikuvituksen ja ajatusten kautta. Houkutuksesta sanoo Daavid: ”Joka aamu minä hukutan kaikki jumalattomat maasta jne. ” (Ps.101:8) Keskustelusta demonien kanssa taas sanoo suuri Mooses: ”Älä tee liittoa heidän kanssaan.” (2Moos. 23:32)

Mieli käy käsiksi mieleen taistelun tuoksinassa- paholaisen mieli meidän mieleemme. Sen tähden meidän tulee sydämen syvyyksistä huutaa Kristusta joka hetki avuksemme, että Hän tuhoaisi paholaisen mielen ja rakkaudessaan soisi meille voiton. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I /240. 46 – 47)

Kokemuksesta olemme oppineet tietämään, että sen joka haluaa puhdistaa sydämensä, on hyvin tärkeätä kutsua lakkaamatta avuksi Herraa Jeesusta henkisiä vihollisia vastaan. Tämä kokemuksesta lausumani sana pitää yhtä Raamatun todistuksen kanssa. Profeetta sanoo ”Valmistaudu, Israel, kutsumaan avuksesi Herran, sinun Jumalasi nimeä” (Aam.4:12) ja apostoli ”Rukoilkaa lakkaamatta”. (1Tess.5:17) Ja meidän Herramme sanoo: ”llman minua te ette voi mitään tehdä. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää”; ja edelleen: ”Jos joku ei pysy minussa, hänet heitetään pois niin kuin oksa.” (Joh.15:5-6) Rukous on suuri Jumalan lahja, ja siihen sisältyy kaikki muu hyvä, sillä se puhdistaa sydämen ja puhtaassa sydämessä Jumala näyttäytyy uskoville. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I /243.) 62

Mitä tarkkaavaisemmin varjelet mieltäsi, sitä hartaammin rukoilet Jeesusta. Ja päinvastoin: mitä huolimattomampi olet mielesi tarkkaamisessa, sitä kauemmas etäännyt Jeesuksesta. Kuten tarkkaavaisuus valaisee kirkkaasti mieltä ympäröivän ilman, niin myös henkisen raittiuden ja Jeesuksen suloisen avuksihuutamisen kaihtaminen pimentää sen tavallisesti kokonaan. Kuten jo totesin, näin on luonnonjärjestyksen mukaan, eikä muutoin voi ollakaan. Sen tulee käytännön kokemus sinullekin osoittamaan. Sillä ei yleensäkään hyvettä eikä varsinkaan tätä valoa synnyttävää suloista harjoitusta voi olla olemassa, jollei sitä opita kokemuksesta.

Kun ihminen lakkaamatta kutsuu avukseen Jeesusta suloisella, ilontäyteisellä kaipauksella, on hänen sydämensä ilma tuon äärimmäisen valppauden vaikutuksesta täynnä iloa ja rauhaa. Mutta sydämen täydellisen puhdistumisen saa aikaan Jeesus Kristus, Jumalan Poika ja Jumala, kaiken hyvän Antaja ja Luoja. Hän sanoo: ”Minä olen Jumala, joka teen rauhan.” (Jes.45:7 LXX)

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen jatkuvasta muistamisesta ja avuksihuutamisesta syntyy mieleemme eräänlainen jumalallinen tila, jos vain emme laiminlyö jatkuvaa sisäistä rukousta Hänen puoleensa, lakkaamatonta henkistä raittiutta ja mielen valvontaa. Todellakin, olkoon ainaisena työnämme Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, avuksihuutaminen. Huutakaamme lakkaamatta yhtä palavin sydämin, että tulisimme Jeesuksen pyhän nimen voimasta osallisiksi. Sillä hyveessä kuten paheessakin tapa on tottumuksen äiti ja tottumus on kuin toinen luonto. Päästyään tällaiseen tilaan mieli etsii vihollisiaan kuin ajokoira jänistä vesakosta – koira syödäkseen mutta mieli tuhotakseen. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I /249. 90 – 92, 97)

Meidän tulee yhä uudelleen ja uudelleen toistella sydämemme ”avaruudessa” Jeesuksen Kristuksen nimeä – niinhän salamatkin välähtelevät taivaan avaruudessa myrskyn edellä. Tästä ovat tarkkaan perillä ne, joilla on kokemusta mielen sisäisestä taistelusta. Sisäisen taistelun järjestys on tämä: ensin on valppaus; heti kun olemme huomanneet vihollisen lähettämän ajatuksen, tulee meidän vihaisesti kiroten karkottaa se sydämestämme; kolmas vaihe on käydä heti rukouksella sitä vastustamaan keskittäen sydämemme Jeesuksen Kristuksen avuksihuutamiseen. Silloin saatanallinen ilmestys heti haihtuu, eikä mieli seuraa sen aiheuttamaa harhakuvaa kuin pikkulapsi, jota taikuri petkuttaa.

Daavidin tavoin huutakaamme väsymykseen asti: Herra Jeesus Kristus! Kuivettukoon kurkkumme ja käykööt sielumme silmät raukeiksi odottaessamme Herraamme ja Jumalaamme . (vrt.Ps.69:4) (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I / 253. 105 – 106)

Mahdotonta on valtameren ylittäminen ilman suurta laivaa. Yhtä lailla mahdotonta on torjua pahan ajatuksen hyökkäys kutsumatta avuksi Jeesusta Kristusta. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I / 261.142)

Lakkaamattoman henkisen raittiuden tehtävänä on auttaa meitä heti huomaamaan mieleemme hiipivät houkutukset, ja tämä koituu meille suureksi hyödyksi ja voitoksi. Vastustamisen tehtävänä taas on kumota ja paljastaa ajatus, joka tunkeutuu mieleemme jonkin aistihavainnon synnyttämän mielikuvan kautta. Mutta vastustajien jokaisen mielteen, ajatuksen ja harhakuvan, jokaisen epäjumalankuvan ja pahuuden pylvään tukahduttaa ja tuhoaa vasta Herran avuksihuutaminen. Me itse mielessämme näemme sen tappion, jonka Jeesus, meidän suuri Jumalamme, tuottaa vastustajien sota-voimille; näemme myös oikeuden jonka Hän toimittaa meille, nöyrille, alhaisille ja kelvottomille. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I / 265. 153)

Vastustajamme perkele käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura etsien kenen hän saisi niellä. (1Piet.5:8) Älköön siis sydämemme valppaus ja hengellinen raittius herpaantuko, vaan olkaamme jatkuvasti taisteluvalmiina ja rukoilkaamme Kristusta Jeesusta, meidän Jumalaamme. Parempaa apua kuin Jeesus et löydä koko elinaikanasi. Sillä ainoastaan Herra, joka on Jumala, tuntee demonien ilkeät juonet ja petokset.

Pyrkikäämme siis, veljeni, innokkaasti pääsemään osallisiksi henkisestä raittiudesta! Kun sitten puhtain mielin koho-amme sen avaamien näkyjen korkeuksiin, palauttakaamme mieleemme kuva synneistämme ja entisestä elämästämme, jotta meillä syntiemme muiston murtamina ja nöyryyttäminä olisi herkeämättä Jeesuksen Kristuksen, meidän Jumalamme, apu näkymättömässä taistelussamme. Sillä kun ylpeyden, turhamaisuuden tai itserakkauden tähden jäämme ilman Jeesuksen apua, jäämme myös ilman sydämen puhtautta, joka on tie Jumalan tuntemiseen. Sillä kuten Vapahtaja vakuuttaa, sydämen puhtaus on Jumalan näkemisen edellytys. (Mt.5:8) (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I /241.52)

Pahan houkutusta seuraavat monet ajatukset, ajatuksista taas tulee paha teko. Se, joka Jeesuksen avulla heti kukistaa houkutuksen, välttää seuraukset ja pääsee osalliseksi suloisesta jumalallisesta tiedosta, jonka avulla hän löytää kaikkialla olevan Jumalan. Kun hän pitää mielensä peiliä Jumalaan päin, hän kirkastuu jatkuvasti kuin lasi johon aurinko heijastuu. Silloin mieli pääsee toiveittensa perille ja löytää levon kaikesta muusta mietiskelystä. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I / 249. 88)

Siinä hyödyssä, joka mielelle koituu syvästä hiljaisuudesta, on ihmeellistä se, että mielen raittiuden hyve katkaisee alkuunsa kaikki ne synnit, jotka aluksi pyrkivät mieleemme vain ajatuksissa, mutta muuttuvat – jos mieli ottaa ne vastaan – silminnähtäviksi karkeiksi synninteoiksi. Meidän Herramme Jeesuksen avulla mielen raittius ei päästä niitä sisimpäämme, ja niin ne eivät voi kehittyä pahoiksi teoiksi. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I /254. 111)

Kuten laaksoissa kasvaa runsaasti viljaa, niin myös sisäinen viisaus kasvattaa sydämessä kaikkea hyvää tai oikeammin tämän kasvun suo meidän Herramme Jeesus Kristus, sillä ilman Häntä emme voi mitään tehdä. (Joh.15:5) Sisäinen viisaus on aluksi kuin portaat, sitten kuin kirja jota voit lukea. Pitemmälle päästyäsi havaitset sen olevan taivaallinen Jerusalem ja saat nähdä sielusi silmillä Israelin sotajoukkojen Kuninkaan Kristuksen yhdessä Hänen yksiolennollisen Isänsä ja kumarrettavan Pyhän Hengen kanssa. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I /256. 117)

Päivällä meidän tulee joka hetki punnita ja tarkata tekojamme ja illalla välttämättä pyrkiä voimiemme mukaan keventämään lankeemustemme taakkaa—jos nimittäin haluamme Kristuksen avulla kohota pahan yläpuolelle. Meidän on tarkattava, teemmekö kaikki ulkonaiset tekomme Jumalan edessä ja vain Jumalan tähden, etteivät aistimme meitä järjettömästi pettäisi. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I / 257. 124)

Kun sielu kuoleman jälkeen on kohonnut korkeuksiin ja Kristus puolustaa sitä taivaan porteilla, ei sen sielläkään tarvitse pelätä vihollisiaan, vaan se voi rohkeasti, kuten nyt niin silloinkin, puhutella niitä. Sielun tulee vain aina lähtöönsä saakka väsymättä päivin ja öin huutaa avukseen Herran Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimeä ja Hän toimittaa sille pian oikeuden sen pettämättömän jumalallisen lupauksen mukaan, jonka Hän lausui vertauksessaan väärästä tuomarista. (Lk.18:1-8) Vakuutan teille: Hän toimittaa sen sekä tässä nykyisessä elämässä että sielun ruumiista lähdön jälkeen.

Henkistä merta purjehtiessasi turvaa Jeesukseen. Sillä Hän huutaa salaisesti sydämesi sisällä: ”Älä pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki: minä autan sinua.” (Jes.41:13 – 14) Jos Jumala on meidän puolellamme, mikä paha voi olla meitä vastaan? (kts. Room.8:31) Sillä Hän on ylistänyt autuaiksi puhdassydämisiä (Mt.5:8) ja säätänyt, että suloisin Jeesus, ainoa puhdas, tahtoo jumaluudessaan astua puhtaisiin sydämiin ja saa niissä. Sen tähden älkäämme lakatko pyhän Paavalin tavoin harjoittamasta mieltämme jumalisuuteen (1Tim.4:7). Oikein on näet sanottu hurskaudesta, että se kitkee pahan siemenet juurineen. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I /263 – 264. 149 – 150)

Jos alamme elää mieltämme tarkkaillen, nöyryydessä ja raittiudessa ja kytkemme rukouksen pahojen ajatusten vastustamiseen, voimme otollisesti vaeltaa mielemme polkua. Jeesuksen Kristuksen kumarrettava nimi kirkastaa soihtuna sydämemme asumuksen ja lakaisee siitä pois pahuuden sekä kaunistaa ja puhdistaa sen. Mutta jos luotamme vain omaan raittiuteemme tai valppauteemme, kompastumme ja kaadumme heti, kun viholliset käyvät kimppuumme. Nuo viekkaat ja ovelat henget saavat meidät heti valtaansa ja sotkeudumme yhä pahemmin niiden virittämiin pahojen ajatusten verkkoihin ja joudumme helposti niiden saaliiksi, koska meillä ei ole vahvana kilpenä ja miekkana Jeesuksen Kristuksen nimeä. Sillä kun vain tiuhaan heiluttelemme tuota kunnioitettavaa miekkaa ajatuksista hiljenneessä sydämessämme, se kykenee käännyttämään nuo vihollishenget pakoon, hakkaamaan ne kappaleiksi ja polttamaan ja hävittämään ne kuin tuli ruo’on.

Lakkaamattoman henkisen raittiuden tehtävänä on auttaa meitä heti huomaamaan mieleemme hiipivät houkutukset, ja tämä koituu meille suureksi hyödyksi ja voitoksi. Vastustamisen tehtävänä taas on kumota ja paljastaa ajatus, joka tunkeutuu mieleemme jonkin aistihavainnon synnyttämän mielikuvan kautta. Mutta vastustajien jokaisen mielteen, ajatuksen ja harhakuvan, jokaisen epäjumalankuvan ja pahuuden pylvään tukahduttaa ja tuhoaa vasta Herran avuksihuutaminen. Me itse mielessämme näemme sen tappion, jonka Jeesus, meidän suuri Jumalamme, tuottaa vastustajien sotavoimille; näemme myös oikeuden jonka Hän toimittaa meille, nöyrille, alhaisille ja kelvottomille. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I / 264 – 265. 152 – 153)

Nähdessään pahojen ajatustensa syöverit ja Babylonin pikkulasten paljouden munkki joutuu jälleen epäilysten valtaan. Mutta tähänkin epävarmuuteen tuo ratkaisun Kristus, kun teemme Hänestä mielemme perustan. Kaikki Babylonin pienet lapset lyömme maahan ja murskaamme ne tähän Kallioon. (Ps.137:9) Näin saamme toteen sen mitä haluammekin niille tehdä. Sillä on sanottu: ”Joka käskyn pitää, ei tiedä pahasta asiasta. ” (Saarn.8:5) Ja itse Herra on sanonut: ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh.15:5) (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I/ 266. 158)

Oikein ja totuudenmukaisesti sanotaan mielen varjelemisesta, että se on ”valoa synnyttävä”, ”kirkkaasti leimahtava”, ”valoa säteilevä” ja ”tulta hehkuva”. Se näet todellakin ylittää lukemattomat ruumiilliset ja muut hyveet. Siksi ja myös sen synnyttämän kirkkaan valon tähden sopii sitä kunnioittaa näillä nimityksillä. Jotka tätä hyvettä rakastavat, muuttuvat Jeesuksen Kristuksen avulla syntisistä, kelvottomista, epäpuhtaista, tietämättömistä, mielettömistä ja epäoikeudenmukaisista vanhurskaiksi, hyödyllisiksi, puhtaiksi, pyhiksi ja ymmärtäväisiksi. Eikä siinä kyllin, he tulevat myös kelvollisiksi näkemään sisäisesti ja julistamaan Jumalan salaisuuksia. Ja kun heistä on tullut jumalallisten salaisuuksien näkijöitä, he kylpevät tässä puhtaassa ja äärettömässä valomeressä, selittämättömästi koskettavat sitä sekä elävät ja asuvat siinä. He ovat maistaneet ”kuinka Herra on hyvä”. (Ps.34:9) Näin näissä ensi airuissa käy toteen jumalallisen Daavidin sana: ”Totisesti vanhurskaat saavat kiittää sinun nimeäsi, ja oikeamieliset saavat asua sinun kasvojesi edessä.” (Ps.140:14) Sillä vain tällaiset ihmiset kutsuvat todella avukseen ja kiittävät Jumalaa sekä aina rakkautta uhkuen keskustelevat Hänen kanssaan. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I / 269. 171)

Jatkuva rukous kirkastaa ymmärryksen synkistä pilvistä ja tyynnyttää sen pahojen henkien tuulista. Mutta kun sydän seestyy, alkaa siinä luonnostaan loistaa Jeesuksen jumalallinen valo. Meidän on vain varottava, ettemme paisu turhamaisuudesta, pöyhkeydestä ja mahtailunhalusta tai kevytmielisesti tavoittele saavuttamattomia. Silloin näet jäämme vaille Jeesuksen apua, silla Kristus, nöyryyden esikuva, vihaa kaikkea pöyhkeilyä. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I / 270. 175)

Ilmaan ei voi kirjoittaa pysyvästi. Jos halutaan kirjoituksen säilyvän, se täytyy kaivertaa johonkin aineeseen. Niin mekin kiinnittäkäämme vaivoin hankkimamme henkinen raittius lujasti Jeesuksen Kristuksen rukoukseen, jotta raittiuden kaunis hyve säilyisi pysyvästi Jeesuksen yhteydessä ja jäisi Hänen kauttaan pysyväksi omaisuudeksemme iankaikkisesti. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I / 272. 183)

Diadokhos Fotikealainen

Se että ajattelemme sekä hyvää että pahaa, ei johdu siitä että Pyhä Henki ja paholainen asuvat molemmat mielessämme, vaan siitä, ettemme vielä ole ”maistaneet ja katsoneet kuinka Herra on hyvä”. (Ps.34:9)Kuten jo olen sanonut, armo ei alussa ilmaise itseään kastetuille vaan odottaa sielun vapaata ratkaisua. Kun sitten ihminen kääntyy kokonaan Herran puoleen, silloin armo astuu esiin ja sydän havaitsee sen sanoin selittämättömänä tunteena. Sitten armo jää jälleen odottamaan sielun ratkaisua. Samalla se kuitenkin sallii saatanan nuolien päästä haavoittamaan sielun herkimpiäkin osia, jotta sielu entistä nöyremmin ja palavammin etsisi Jumalaa. Jos ihminen sitten alkaa edistyä käskyjen noudattamisessa ja kutsuu lakkaamatta avukseen Herraa Jeesusta, silloin Jumalan armon tuli leviää myös sielun kuorikerroksiin ja polttaa rikkaruohot sydämen pellosta. Siitä seuraa, että pahan hengen hyökkäykset kilpistyvät jo sielun kuorikerrokseen: ne vain hipaisevat himoille herkkää sielun sivua, mutta eivät aiheuta sisäistä hämminkiä. Kun kilvoittelija sitten on vyöttäytynyt kaikkiin hyveisiin, erityisesti täydelliseen köyhyyteen, silloin armo valaisee syvemmällä tietoisuudella koko hänen olemuksensa ja sytyttää hänessä suuren rakkauden Jumalaa kohtaan. Silloin paholaisen tulinuolet sammuvat, ennen kuin ehtivät edes koskea ruumiiseen, sillä Pyhän Hengen henkäys, joka herättää sydämessä rauhan tuulet, sammuttaa kaikki tulta syöksevän paholaisen nuolet kesken niiden lennon. Kuitenkin Jumala joskus antaa näinkin pitkälle päässeen kilvoittelijan pahojen henkien kiusattavaksi ja jättää hänen mielensä valosta osattomaksi, jotta vapaa tahtomme ei olisi kokonaan armon sitoma. Jumalan tarkoituksena ei ole ainoastaan se, että kilvoituksillamme kukistaisimme synnin, vaan Hän haluaa tällä tavoin auttaa meitä kartuttamaan hengellistä kokemustamme. Sillä se mikä kasvatettavalle on täydellistä, on vielä vajavaista kun sitä verrataan Jumalan yltäkylläisyyteen. Sillä Hän kasvattaa meitä rakkauteen, joka pyrkii yhä vain enenemään, vaikka olisimme kilvoituksissamme kohonneet jo Jaakobin tikapuiden ylimmälle askelmalle. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluelämästä I / 319. 85)

Kun mielemme alkaa tuntea Pyhän Hengen armoa, silloin myös saatana yön hiljaisuudessa kilvoittelijan vaivuttua kevyeen unenhorteeseen saa sielussa aikaan jonkinlaisen mielihyvän tunteen. Jos mieli silloin pysyttelee kiihkeästi kiinni Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja käyttää tuota pyhää ja kunniakasta nimeä aseenaan houkutusta vastaan, tuo ovela eksyttäjä vetäytyy pois. Siitä lähtien se käy taisteluun sielua vastaan ei enää ajatusten kautta vaan omassa persoonassaan. Näin mieli oppii tarkoin tuntemaan pahan hengen petolliset juonet ja oppii sitten kokemuksesta erittelemään hengellisiä ilmiöitä. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluelämästä I/ 290. 31)

Niketas Stithatoslainen

Ennen kuin pahat henget käyvät kilvoittelijan kimppuun ja joutuvat tappiolle tässä taistelussa, ne saavat usein sielun aistit hämmennyksiin ja karistavat unen silmistä. Mutta sielu, joka Pyhän Hengen vaikutuksesta on täynnä uskallusta ja urheutta, ei kiinnitä mitään huomiota niiden hyökkäyksiin ja katkeraan raivoon: Jeesuksen, Jumalan, eläväksi tekevällä merkillä** ja Häntä avukseen kutsuen sielu hajottaa pahojen henkien loihtimat harhakuvat ja ajaa pahat henget pakosalle. (Niketas Stithatoslainen: Käytännön kilvoituselämästä III / 168. 97)

** Tarkoitetaan ristinmerkkiä

Gregorios Siinaialainen

Kasteessa salaisesti saamamme Hengen armovoiman voimme löytää kahdella tavalla. Tämä lahja paljastuu – ja silloinkin vasta pitkän ajan kuluttua – kun noudatamme käskyjä ja näemme paljon vaivaa niiden tähden, niin kuin pyhä Markus* sanoo. Mitä innokkaammin noudatamme käskyjä, sitä kirkkaammin armovoima valaisee meitä. Tämä on tavallisin tapa. Mutta Hengen toiminta tulee ilmi myös toista tietä. Tämä tie on Herran Jeesuksen jatkuva määrätietoinen avuksi kutsuminen, johon liittyy kuuliaisuudessa eläminen. Ensiksi kuvattu tapa vaatii pitkän ajan. Jälkimmäinen taas johtaa tulokseen nopeammin, jos vain opimme vaivoja karttamatta ja periksi antamatta kaivamaan maata ja etsimään kätkettyä kultaa. Jos siis haluamme löytää totuuden ja oppia tuntemaan sen – ilman eksymisen vaaraa – meidän tulee tavoitella pelkkää sydämessä vaikuttavaa armon toimintaa, johon ei liity minkäänlaisia kuvia eikä hahmoja. Meidän tulee kavahtaa kaikkia mielikuvituksellisia pyhien ilmestyksiä ja valoilmiöiden näkemisiä. Etenkin kilvoittelun alkuvaiheessa eksytys pyrkii johtamaan kokemattomien mielen harhaan tällaisilla valheellisilla mielikuvitusilmiöillä. Meidän on koetettava säilyttää sydämessämme vain rukouksen toiminta, joka lämmittää ja ilahduttaa mieltä sekä hehkuttaa sielun sanoin kuvaamattomaan rakkauteen Jumalaa ja ihmisiä kohtaan. Niinpä voidaankin nähdä, että rukouksesta syntyy syvä nöyryys ja se saa sydämen murtumaan. Aloittelijoiden rukous on Pyhän Hengen pysähtymätöntä sisäistä toimintaa. Kilvoituksen alussa rukous kohoaa sydämestä riemun tulena. mutta viime vaiheessa se säteilee kuin tuoksuva valo. (Pyhä Gregorios Siinaialainen: Ohjeita armovoiman löytämiseksi III / 322. 3)

Sisäinen rukous toimii sydämessä Hengen vaikutuksesta. Se yhtyy sydämeen, tai paremminkin astuu sydämeen kahdella tavalla: ensimmäisessä tapauksessa mieli on Herraan yhtyneenä (vrt.1Kor.6:17), niin kuin Raamattu sanoo. ja odottaa sydämessä ottaakseen rukouksen vastaan. Toisessa tapauksessa rukous käy itse edellä: riemun tulessa se vetää mielenkin sydämeen sekä sitoo mielen huutamaan avuksi Herraa Jeesusta ja yhdistä sen Häneen. Apostolin sanojen mukaan Henki vaikuttaa jokaisessa niin kuin tahtoo (vrt.1 Kor.12:11). On kuitenkin niin, että jokin sen vaikutuksista voi käydä ennen toista, niin kuin edellä esitimme. Toisinaan Henki vaikuttaa sydämessä: himot vähenevät, kun huudamme jatkuvasti avuksemme Jeesusta Kristusta, ja sydämeemme on tullut jumalallinen lämpö. Meidän Jumalamme on näet tuli, joka polttaa pois himot, (vrt. 5 Moos.4:24) kuten Raamattu sanoo.

Toisinaan taas henki vetää mielen luokseen sydämen syvyyksiin, ahtaa ja sulkee sen sinne ja keskeyttää sen tavanomaisen vaeltelemisen. Silloin assyrialaiset eivät enää vie mieltä sotavankina Jerusalemista omaan maahansa, vaan se muuttaa Babylonista Siioniin ja yhtyy profeetan ylistykseen: ”Jumala, sinulle veisataan ylistystä Siionissa ja sinulle täytetään lupaus Jerusalemissa. (Ps.65:2)Kun Herra käänsi Siionin kohtalon (Ps.126:1), silloin Jaakob riemuitsee ja Israel iloitsee. (Ps..53:7)” Näin voi sanoa sekä käytännön kilvoitusta harjoittava että mietiskelyyn antautunut mieli. Käytännön kilvoituksin se Jumalan avulla voittaa himot. Mietiskelyssä se taas näkee Hänet – siinä määrin kuin se on mahdollista. Silloin mieli nauttii jumalallisesta ja veisaa iloiten aivan kuin se olisi kutsuttu runsauttaan notkuvan ruokapöydän ääreen: ”Sinä valmistit minulle pöydän minun vihollisteni,, -pahojen henkien ja himojen – ”silmien eteen.” (Ps.23:5) (Pyhä Gregorios Siinailainen: Ohjeita kuinka rukousta tulee III / 326.1)

Istu rukoillessasi jakkaralla. Rukoile enimmäkseen tässä asennossa, koska se on vaivalloisempaa. Joskus tosin voit vähän aikaa levähtää vuoteellasi. Ole kärsivällinen ja noudata apostolin ohjetta: ”Olkaa kestäväiset rukouksessa.” (Kol.4:2) Älä hevin kyllästy ja nouse rukoilemasta, vaikka ruumistasi särkeekin, mielesi väsyy huutamaan ja jatkuva keskittyminen käy voimillesi. Profeetta sanoo: ”Minut valtaavat tuskat, niin kuin synnyttäjän tuskat.” (Jes.21:3) Istu kumarassa ja kokoa mielesi sydämeesi, mikäli sydämesi on avautunut, ja kutsu avuksesi Herraa Jeesusta. Vaikka hartioitasi särkisi ja päätäsi kivistäisi, pysy lujana ja jatka rakkauden innoittamana kilvoitustasi ja etsi Herraa sydämessäsi.” Taivasten valtakuntaa vastaan hyökätään ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.” (Mt.11:12) Näillä sanoilla Herra innostaa meitä tähän kilvoitteluun, mutta osoittaa samalla, että siihen sisältyy paljon vaivaa. Kärsivällisyys ja kestävyys kaikessa saa meidät antautumaan sekä ruumiin että sielun vaivoihin.

Jotkut isistä opettavat lausumaan Jeesuksen rukouksen kokonaan: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua!” Toiset taas kehottavat puolittamaan sen: ”Jeesus, Jumalan Poika. armahda minua!”

Puolittaminen on heikolle mielelle helpompaa. Mieli ei nimittäin voi omin voimin ilman Henkeä kutsua salaisesti Jeesusta Herraksi, koska Hänen puhdas ja täydellinen avuksihuutamisensa on mahdollista vain Pyhän Hengen armon avulla. (1Kor.12:3)

Lapsen tavoin mieli vielä jokeltelee eikä pysty lausumaan rukousta kokonaan. Velttouttamme ei meidän kuitenkaan pidä vaihtaa vähän väliä rukouksen sanamuotoa, jotta jatkuvuus säilyisi.

Jotkut opettavat lausumaan rukousta suullisesti ja jotkut mielessä. Minä kannatan kumpaakin. Milloin näet mieli väsyy lausumaan rukousta, milloin taas huulet. Siksi tulee rukoilla kummallakin tavalla: sekä suullisesti että mielessä. Rukous on kuitenkin lausuttava hiljaa ja rauhallisesti, ettei ääni pääse hämmentämään mielen tunnetilaa eikä hajottamaan sen huomiota ja niin muodostu esteeksi rukoukselle. Näin on meneteltävä, kunnes mieli tottuu tähän työskentelyyn, edistyy siinä ja saa Hengeltä vahvistusta rukoilla voimakkaasti, täysin rukoukseen keskittyneenä. Silloin ei enää tarvita suullista rukousta, eikä se ole mahdollinenkaan. Tässä tilassa rukoilija tyytyy tekemään koko työn pelkästään mielen avulla. (Pyhä Gregorios Siinailainen: Neuvoja siitä kuinka mieli tulee III / 342-343)

Teoleptos Filadelfialainen

Älä laiminlyö maahankumarruksia. Maahan kumartuminen kuvaa syntiin lankeamista ja on samalla osoitus myös syntien tunnustamisesta. Seisaalleen nouseminen puolestaan kuvaa parannuksentekoa ja viittaa lupaukseen viettää vastedes hyveellistä elämää. Jokaisen kumarruksen yhteydessä kutsu mielessäsi apuun Kristusta: lankea Herran eteen sieluinesi ja ruumiinesi lepyttääksesi sielujemme ja ruumiidemme Jumalan. (Teoleptos,Filadelfian metripoliitta: Mitä on näkymätön työskentely IV / 21. 24)

Munkit Kallistos ja Ignatios

Kaikki Jumalalle mieluinen työskentely alkaa siten, että huudamme uskossa avuksi Herramme Jeesuksen Kristuksen pelastavaista nimeä. Hän itse on sanonut: ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh.15:5) Herran avuksihuutoon kuuluu erottamattomasti myös rauha ja rakkaus. Apostolikin opettaa rukoilemaan ”ilman vihaa ja epäilystä” (1Tim 2:8) sillä ”Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä” (1 Joh.4:16). Rauha ja rakkaus tekevät rukouksesta otollisen, mutta toisaalta ne itsekin ovat rukouksen hedelmiä, jotka lähtevät siitä kahtena erottamattomana jumalallisena säteenä, koko ajan kasvaen ja täydellistyen.

Rukouksesta, rauhasta ja rakkaudesta, tai paremminkin kustakin erikseen ja kaikista kolmesta yhdessä, tulvimalla tulvii meille kaikkea hyvää. Kutsumalla uskossa avuksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä toivomme vakaasti saavamme laupeuden ja elämän, joka on kätkettynä Hänessä (vrt. Kol.3:3). Laupeus ja elämä näet virtaavat runsaina Herran Jeesuksen nimestä aivan kuin jumalallisesta, ikuisesti pulppuavasta lähteestä, kun sydämemme sisimmässä sitä puhtaasti avuksemme huudamme. Kaiken ymmärryksen ylittävä rajaton rauha sovittaa meidät Jumalan ja toistemme kanssa. Loistossaan verraton rakkaus – lain ja profeettojen loppu ja täyttymys (vrt. Mt.22:40), kutsutaanhan Jumalaa itseäänkin rakkaudeksi (1Joh.4:8) -, liittää meidät kokonaan Jumalaan. Synti kuihtuu meissä, kun Jumalan vanhurskaus ja armon meille suoma Jumalan lapseus, tuo rakkauden ihmeellinen aikaansaannos, tuhoavat sen. ”Rakkaus peittää syntien paljouden” (1Piet.4:8), ”kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii; rakkaus ei koskaan häviä”. (1Kor.13:7-8) (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat… IV / 130. 8-9)

Jos halutaan tutkia tarkkaan ja tyhjentävästi, havaitaan että koko Jumalan kutoma hyveiden koskaan kulumaton purppuraviitta riippuu tästä kolmisäikeisestä katkeamattomasta silmukasta, johon se on kudottu kiinni. Jumalan tahdon mukainen elämä on kuin arvokas kultakoristeinen ketju: siinä hyveet liittyvät kauniisti toisiinsa ja kaikki muodostavat yhden sopusuhtaisen kokonaisuuden. Kaikilla niillä on yksi, yhteinen tehtävä: niiden yhteydessä vilpittömästi elävän ihmisen jumalallistaminen. Yhdyssiteenä ja ikään kuin eri hyveitä yhdistävänä renkaana on Herran Jeesuksen Kristuksen mitä rakkain nimi joka tuottaa pelastuksen, kun sitä uskossa ja – niin halutessasi – myös rakkaudessa ja nöyryydessä avuksi huudetaan. Pelastavana yhdysrenkaana ovat myös rauha ja rakkaus – eli tuo Jumalan itsensä istuttama kolmihaarainen elämänpuu. Joka koskee tähän puuhun oikeaan aikaan ja nauttii sen hedelmiä tunnollisesti, ei saa siitä kuolemaa niin kuin ensin luotu Aadam vaan häviämättömän iankaikkisen elämän. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat… IV / 133. 11)

Opinhaluiselle tulee myös selvittää, että harjoittaessamme mieltä laskeutumaan sydämeen yhdessä sisäänhengityksen kanssa käy ilmeiseksi, ettei mieli pääse lähtemään sinne ennen kuin se on hylännyt kaikki ajatukset, yhtenäistynyt ja tullut ikään kuin alastomaksi. Mikään muu ajatus kuin Herramme Jeesuksen Kristuksen avuksi kutsuminen ei saa pitää sitä vallassaan. Mutta erotessaan sydämestä ja astuessaan sieltä ulos, mieli tahtomattaankin hajaantuu ajattelemaan erilaisia asioita. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat… IV / 163. 20)

Kilvoittele siis kaikessa mistä olemme edellä puhuneet, mutta ennen kaikkea pyri hiljaisena ja sävyisänä puhtain omintunnoin kutsumaan sydämesi syvyydessä avuksi Herraa Jeesusta Kristusta, niin kuin olemme opettaneet. Kun tällä tavoin vaellat, Hänen jumalallinen armonsa lepää sielussasi. Myös Portaiden kirjoittaja sanoo: ”Älköön kukaan, jota vaivaa viha ja omahyväisyys, ulkokultaisuus tai pitkävihaisuus, koskaan uskaltautuko vilkaisemaankaan vaikenemiskilvoitukseen päin, ettei siitä olisi seurauksena mielenvikaisuus. Mutta jos joku on puhdistunut näistä himoista, hän saa tuntea vaikenemiskilvoituksesta koituvan hyödyn. Epäilen kyllä, ettei aina hänkään” Eikä vain armo lepää sielussasi, vaan myös sielusi lepää täysin vapaana sitä aikaisemmin vaivanneista pahoista hengistä ja himoista. Ja vaikka ne alkaisivatkin uudestaan kiusata sieluasi, eivät ne pääse toimimaan, koska sielu ei enää tunne vetoa niihin eikä kaipaa niiden tuottamaa nautintoa. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat… IV /253. 83)

Kallistos Angelikudes

Nyt sinun tulee kaiken muun lisäksi ja ennen muuta oppia tämä: joka tahtoo oppia ampumaan jousella, ei jännitä jousta tähtäämättä maaliin. Samalla tavoin tulee sillä, joka tahtoo oppia vaikenemiskilvoitusta olla selvä päämäärä: sydämen säilyttäminen aina sävyisänä. Hän ei saa milloinkaan eikä missään asiassa aiheuttaa kiihtymystä eikä itse kiihtyä, paitsi silloin kun oikea usko on vaarassa. Tämän hän voi helposti toteuttaa karttamalla kaikkia ja olemalla enimmäkseen hiljaa. Mutta jos epäonnistumisia joskus sattuukin, hänen tulee heti katua ja syyttää ankarasti itseään sekä pyrkiä olemaan entistä varovaisempi. että uudelleen alkuun päästyään voisi rauhassa ja puhtain omintunnoin kutsua neuvomme mukaan avukseen Jeesusta, ja siten kilvoitustiellä edetessään saisi Hänen jumalallisen armonsa lepäämään sieluunsa. Armo ei vain lepää sielussa, vaan suo sielullekin täydellisen levon sitä aikaisemmin ahdistaneista pahoista hengistä ja himoista ja ruokkii sitä sanoin kuvaamattomalla riemulla. Vaikka pahat henget ja himot vielä ahdistaisivatkin, eivät ne pääse toimimaan, koska sielu ei taivu niihin eikä kaipaa niiden tuottamaa nautintoa – tällaisen ihmisen ainoa kaipaus on näet armon antaja, Herra. Hän joutuu silti kestämään hyökkäyksiä, koska Jumala sen sallii – ei siksi että Jumala olisi hänet hylännyt. Miksi sitten Jumala niin sallii? Siksi ettei kilvoittelijan mieli ylpistyisi saavuttamastaan hyvästä, vaan tulisi pahojen henkien ja himojen hyökkäyksistä yhä nöyremmäksi. Ainoastaan nöyryyden avulla hän kukistaa ylpeät vastustajansa ja saa yhä suurempia lahjoja. Kunpa mekin tulisimme arvollisiksi saamaan niitä Kristukselta, joka nöyryytti itsensä meidän tähtemme (Fil.2:8) ja suo armonsa runsaana nöyrille (vrt. Jaak.4:6) nyt, aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. (Kallistos Angelikudes:Vaikenemiskilvoituksesta IV/ 293. 10)

Gregorios Palamas

Niinpä, veljeni Kristuksessa, minäkin pyydän teitä yhdessä jumalallisen Krysostomoksen kanssa: sielunne pelastuksen tähden älkää laiminlyökö rukouskilvoitusta. Seuratkaa edellä esittämiäni esikuvia ja niin pitkälle kuin mahdollista vaeltakaa samoja jälkiä. Ja jos tämä kilvoitus alussa vaikuttaakin teistä vaikealta, voitte olla varmoja ja vakuuttuneita, aivan kuin itse Jumala olisi sen sanonut, että Herramme Jeesuksen Kristuksen nimi, jota huudamme lakkaamatta joka päivä avuksemme, tekee kaikki vaikeudet helpoiksi. Kun ajan oloon totumme tähän kilvoitukseen ja saamme maistaa sen suloisuutta, opimme kokemuksesta tietämään, ettei se ole vaikea vaan päinvastoin helppo ja mahdollisuuksiemme rajoissa. (Gregorios Palamaan elämästä: Kaikkien kristittyjen tulee… IV. 346. r 8 alh)