Haluista
Antonios Suuri
Kuten olemme saaneet Jumalalta näkökyvyn tajutaksemme näkyvän maailman ja erottaaksemme mustan valkoisesta, samoin on Jumala antanut meille myös ymmärryksen, jotta pystyisimme arvioimaan, mikä on sielulle hyödyllistä. Halu, jota järki ei ole ohjaamassa, synnyttää mieltymyksen aistinautintoihin, vieroittaa pelastuksesta ja Jumalan yhteydestä. (Pyhä Antonios Suuri: Opetuksia ihmisen luonteesta I / 27. 59)
Evagrios
Jos sinun on vaikea vetäytyä elämään vaieten kotiseudullasi, harkitse vakavasti siirtymistä toiselle paikkakunnalle ja lähde matkaan. Ole kuin taitava liikemies: tee kaikkesi vaikenemisen vuoksi ja hanki kaikin keinoin kaikkea, mikä sitä edistää. Vielä sanon sinulle: ole mieluusti muukalainen. Se vapauttaa sinut oman maasi paikallisista tapahtumista ja suo tilaisuuden nauttia täysin siemauksin vaikenemisen siunauksista. Karta kaupunkeja ja pysy lujasti erämaassa. Psalminkirjoittaja sanoo: »Katso, minä pakenen kauas ja yövyn erämaassa.» (Ps.55:8) Jos mahdollista, älä edes käy kaupungissa. Sillä mitään käyttökelpoista, mitään tarpeellista tai hyödyllistä et siellä näe. »Minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa», jatkaa psalminkirjoittaja. (Ps.55:10) Etsi rauhallisia ja syrjäisiä paikkoja äläkä pelästy erämaan ääniä. Vaikka näkisit siellä pahojen henkien harhoja, älä säiky äläkä pakene taistelutantereelta, joka on meille edullinen. Kestä kaikki pelotta, niin saat nähdä Jumalan suuret teot, puollon, huolenpidon ja kaiken muun, mistä voi nähdä, että Hän tahtoo meidän pelastustamme. Sanoohan tuo autuas psalminkirjoittaja:»Minä odotan pelastajaa pelon ja myrskyn alta». (Ps.55:9 LXX) Älköön päätöstäsi horjuttako vaihtelunhalu, sillä »häilyvät halut käyttävät hyväkseen viatonta mieltä». (Sal.Viis.4:12) Monet ovat siitä koituvat kiusaukset. Pelkää lankeemusta ja pysy vakaasti keljassasi. (Munkki Euagrios: Munkkielämän pääpiirteet I / 64 – 65. 6)
Pidä varasi, ettet ala himoita hyviä ruokia ja muita hekuman harhoja. » Hekumoitseva on jo eläessään kuollut», kuten apostoli sanoo. (1Tim.5:6) Älä täytä vatsaasi vierailla ruoilla, ettet alkaisi mieliä vieraisiin pitopöytiin. Sillä sanotaanhan: »Älkää antako kylläisen vatsan pettää itseänne” (Sananl.24:15 LXX) Jos sinua aletaan tuon tuostakin kutsua keljastasi, kieltäydy. Jatkuva oleskelu keljasi ulkopuolella on nimittäin sinulle vahingollista. Se vie sinulta armon, pimentää ajatukset, sammuttaa kaipuun. Ruukussa, joka saa olla kauan liikuttamatta paikallaan, tulee viini kirkkaaksi ja hyvältä tuoksuvaksi sakan laskeuduttua pohjaan. Mutta jos ruukkua siirrellään sinne tänne, on viini sakansekaista, sameaa ja pahanmakuista. Sovella tämä itseesi ja pyri siihen mikä on hyödyllistä. Älä pidä yhteyttä moniin ihmisiin, ettei mielesi kävisi levottomaksi ja vaikeneva elämäntapasi järkkyisi.
Pidä huolta siitä, että kätesi tekevät työtä – jos mahdollista, öin ja päivin – ettet olisi taakaksi kenellekään, vaan pikemminkin sinulla olisi antaa muillekin, kuten apostoli Paavali kehottaa. (2Tess. 3:8; Ef.4:28) Näin tehdessäsi sinä myös kukistat masennuksen demonin ja tukahdutat kaikki muutkin vihollisen aiheuttamat halut, sillä masennuksen demoni on kätkeytynyt joutilaisuuteen. Sanotaanhan: »Jokainen joutilas on aina täynnä haluja.» (Sanal.13:4 LXX)
Antamisessa ja vastaanottamisessa on vaikea välttää syntiä. Sen tähden myytpä tai ostat, tee se aina niin, että kärsit vähän tappiota. Paremman hinnan toivossa älä kuuntele voitonhimon kuiskutuksia, niin että lankeat sielulle vahingollisiin tekoihin, riitelyyn, valheeseen ja väärään valaan, näillä häpäiset kunniakkaan kutsumuksemme. Tämänhän ymmärrät itsekin, joten varjele itseäsi antamiselta ja vastaanottamiselta. Jos kuitenkin haluat ja sinulle tarjoutuu tilaisuus valita jotakin parempaa, jätä se jonkun luotettavan miehen huoleksi, niin että voisit itse elää toiveikkaana rauhassa ja hyvillä mielin toteuttaa kutsumustasi. (Munkki Euagrios: Munkkielämän pääpiirteet I / 66. 8)
Diadokhos Fotikealainen
Jos me nureksimme kovasti sairauksiamme, se osoittaa, että sielumme on vielä ruumiillisten halujen orja. Se kaipaa aineellista mielihyvää eikä haluaisi erota tämän elämän hyvyyksistä; siksi se pitää suurena koettelemuksena sitä, ettei sairauden tähden pysty nauttimaan niistä. Mutta jos sielu ottaa kiitollisena vastaan sairauden vaivat, tämä on merkkinä siitä, että se kolkuttelee jo himottomuuden portteja. Kuolemaakin se odottaa iloiten ja pitää sitä ennemminkin todellisen elämän alkuna.(Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluelämästä I / 298 – 299. 54)
Jo Eeva opettaa meille, että näkö, maku ja muut aistit haihduttavat sydämestä Jumalan muistamisen, mikäli käytämme niitä mielin määrin. Niin kauan kuin hän ei halukkaasti katsonut kiellettyyn puuhun, hän piti mielessään Jumalan käskyn. Hän ei myöskään huomannut alastomuuttaan, koska jumalallinen rakkaus siivillään verhosi hänet. Mutta kun hän oli katsonut nautinnonhaluisesti puuhun ja sitten halunsa valtaamana ensin koskettanut sitä ja lopulta maistellut sen hedelmää halukkaasti, hän joutui heti lihan himon valtaan ja alastomana antoi periksi himolleen. Kaikki hänen halunsa suuntautuivat nyt ajallisten hyvyyksien nauttimiseen ja hedelmän kauneudella hän sekoitti myös Aadamin lankeemukseensa. Siitä lähtien ihmismieli pystyy vain vaivoin muistamaan Jumalaa ja Hänen käskyjään. Sen tähden vaeltakaamme tässä petollisessa elämässä kuin sokein silmin katse aina sydämemme syvyyteen suunnattuna ja lakkaamatta Jumalaa muistaen. Hengellisen viisauden merkki on, että aina varjelemme silmiämme ja leikkaamme siivet halultamme nähdä kauniita kasvoja. Tästä puhuu myös paljon kokenut Job sanoessaan: “Jos minun sydämeni seurasi silmiäni…”(Job31:7 LXX) Todellakin, katseen varjeleminen on mitä suurimman itsehillinnän osoitus. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluelämästä I / 299. 56)
Maksimos Tunnustaja
Joka hylkää kaikki maalliset halut, kohoaa kaiken aineellisen yläpuolelle. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta II / 62. 22)
Thalassios Afrikkalainen
Kun hillitset halusi, voitat myös vihan, sillä halu on vihan herättäjä. (Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinnästä II / 233. 25)
Elia Presbyteeri
Sielussa asustavat rinta rinnan halu ja murhe, ruumiissa taas nautinto ja kipu. Kipu ja nautinto kulkevat käsi kädessä: kun haluamme välttää tuskan kipeän aistimuksen, turvaudumme nautintoon. Murhe taas kulkee halun kintereillä. (Elia Presbyteeri: Antologia III / 33. 9)
Nautinnonhimo on halun, kiivaus vihan ja ilkeys kateuden äiti. Joka ei taistele äitejä vastaan, ei voi saada rauhaa lapsiltakaan. Ei liioin se, joka pitää käskyt pakosta, voi päästä himojen hillinnän satamaan. (Elia Presbyteeri: Käytännön kilvoittelusta ja… III / 72. 127)
Ruoka, muoto ja ääni paljastavat sielun halujen laadun ja osoittavat, kuinka se suhtautuu miellyttäviin tai vastenmielisiin aistivaikutelmiin. On kolme mahdollisuutta: se joko käyttää niitä oikein maku-, näkö- ja kuuloaistin välityksellä tai syyllistyy niiden väärinkäyttöön tai sitten keikkuu näiden kahden välimailla. (Elia Presbyteeri: Käytännön kilvoittelusta III / 74. 135)
Gregorios Siinailainen
Synninteot johtavat himoihin ja himot pahoihin ajatuksiin, joista sitten sikiää kuvitelmia. Arvelut taas ovat lähtöisin muististamme, jonka on turmellut unohdus*, tietämättömyyden tytär. Tietämättömyys taas versoo himokkaiden halujen synnyttämästä velttoudesta. Himokkaiden halujen äiti puolestaan on kieroutunut pyrkimys. Tämän harhautuman takana taas ovat pahat teot, joita tuottavat mieletön taipumus pahaan sekä mieltymys aisteihin ja kaikkeen aistilliseen. (Pyhä Gregorios Siinailainen: Hyödyllisiä opetuksia III / 279. 62)
*Unohduksesta kts. Markus Askeetti: Kirje munkki Nikolaokselle, kohdat 23 ja 24,Filokalia I s. 226.
*On syytä tutkia, miksi pyhät jumalankantajaisät kutsuvat vihaa ja halua toisinaan lihan ja toisinaan taas sielun voimiksi. Pyhien opetukset eivät ole lainkaan ristiriitaisia, kunhan vain tutustumme niihin tarkasti. Viha ja halu ovat todella sekä lihan että sielun voimia ja isät vaihtavatkin tarpeen mukaan viisaasti nimityksiä, sillä sekä sielu että ruumis ovat tulleet olemiseen sanoin selittämättömästi, ja ne on luotu elämään yhdessä. Sielu on jo täällä maan päällä täydellinen ja kokonainen, mutta ruumis on vielä epätäydellinen, koska se joutuu käyttämään ravintoa kasvaakseen. Sielussa asustaa voima haluta jotakin sekä eräänlainen kiihkeys, joka antaa sille urhoollisuutta ja herättää siinä rakkauden.
Nämä ominaisuudet ovat olleet sielussa jo alusta alkaen, kun se luotiin järjelliseksi ja henkiseksi. Mutta luomisessa ei sieluun – niin kuin ei lihaankaan – pantu järjetöntä vihaa tai mieletöntä intohimoa.
Liha luotiin alun perin turmeltumattomaksi: siinä ei ollut nesteitä, joista himollinen halu ja petomainen viha sittemmin saivat alkunsa. Aadamin tottelemattomuus alisti kuitenkin lihan turmeluksen valtaan ja järjettömien eläinten tavoin ihminen vajosi karkeaan aistillisuuteen. Näin lihassa alkoivat väkisinkin ilmetä myös viha ja himokas halu: niiden hallitessa se vastustaa sielun tahtoa. Mutta jos kuolevainen ruumis on järjen hallinnassa, se seuraa sielua ja palvelee sen hyviä pyrkimyksiä. Kun lihan myöhäsyntyiset ominaisuudet – viha ja intohimo -sekoittuivat sieluun, voitiin ihminen todellakin rinnastaa eläimiin. (Ps.49:21) Lihallinen luonto alisti ihmisen synnin lain alle: järjellisestä olennosta tuli eläin, ihminen muuttui pedoksi. (Pyhä Gregorios Siinailainen: Hyödyllisiä opetuksia III / 284 – 285. 81)
Kun Jumala elävöittävällä henkäyksellään loi sielun järjelliseksi ja henkiseksi, Hän ei pannut siihen vihaa eikä eläimellistä intohimoa. Sen sijaan Hän soi sielulle voiman haluta jotakin sekä urheuden pyrkiä sitä kohti mikä rakkauden voimalla vetää sitä puoleensa. Aivan samoin Jumala ei luodessaan pannut vihaa ja järjetöntä intohimoa ruumiiseenkaan. Vasta myöhemmin tottelemattomuus teki ihmisruumiista kuolevaisen, turmeltuvan ja eläimellisen. Teologit sanovat, että ruumis luotiin katoamattomaksi, ja sellaisena se myös nousee kuolleista, vaikka siinä onkin »turmeluksen siemen». Sielu puolestaan luotiin himottomaksi. Mutta molemmat, sekä sielu että ruumis turmeltuivat ja sekoittuivat toisiinsa sulautumisen ja vuorovaikutuksen luonnon lain mukaisesti. Sielun ominaisuudet olivat peräisin himoista – tai pikemminkin pahoilta hengiltä. Ruumiista taas oli tullut järjettömien eläinten kaltainen ja katoavainen. Kun sielun ja ruumiin voimat yhtyivät, syntyi vihan ja intohimon hallitsema eläimellinen, järjetön ja mieletön olento. Ihminen oli laskeutunut eläinten tasolle ja tullut joka suhteessa niiden kaltaiseksi, niin kuin Raamattukin sanoo. (Ps. 49:21) (Pyhä Gregorios Siinailainen: Hyödyllisiä opetuksia III / 285 – 286.82)
… Lohikäärme. syvyyden kuilun valtias, nousee taisteluun niitä vastaan, jotka tarkkaavat sydäntään. Sillä on valta lanteiden haluihin ja unohduksen hekumallisen jättiläisen avulla se sinkoaa tulisia nuoliaan. Hekumallinen halu on tuon syvyyden valtiaan meri tai syvä kuilu. Siihen se sukeltaa ja panee sen pärskyttelyllään kuohumaan ja vaahtoamaan (vrt. Job 41:22) ja näin sytyttää kilvoittelijassa halun sukupuoliyhteyteen. Se hukuttaa halumme nautintojen tulvaan eikä koskaan tyydytä sen kyltymättömyyttä.
Tämän maailman ruhtinas (Joh.12:31) puolestaan nousee niitä vastaan jotka harjoittavat käytännön hyveitä, ja suuntaa hyökkäyksensä tunteiden puolelle. Velttouden jättiläinen apunaan tämän maailman ruhtinas kietoo kilvoittelijan monenkirjavien himojen lumoukseen ja käy henkimaailmassa, tai ikään kuin henkisellä kilpakentällä, taistelua aina urhoollista kilvoittelijaa vastaan. Toisinaan se saa voiton, toisinaan taas joutuu häviölle Näin se joko saattaa kilvoittelijat häpeään enkelten edessä tai suo heille mahdollisuuden saada voitonseppeleen.
»llmavallan hallitsija» (vrt. Ef.2:2) taas nousee niitä vastaan jotka keskittyvät hengelliseen mietiskelyyn. Se täyttää heidän mielensä erilaisilla kuvitelmilla ja pyrkii ilmavallan pahojen henkiolentojen avustuksella vaikuttamaan heidän henkisiin voimiinsa. Yhdessä tietämättömyyden jättiläisen kanssa ilmavallan hallitsija sumentaa ja hämmentää mietiskelijöiden korkeuksiin kurottavan ymmärryksen henkisen taivaan. Ukkosmyrskyn, salamoiden ja jylinän sijaan se täyttää ymmärryksen taivaan mielikuvituksellisilla utuisilla henkiolennoilla, jotka muuttavat vähän väliä hämäävästi muotoaan. Siten se saa kilvoittelijan pelon valtaan. Tällä tavoin kukin näistä kolmesta ruhtinaasta kohdistaa toimintansa tiettyyn sielun osaan ja käy juuri sen sielunvoiman kimppuun, joka on sen vastustaja. (Pyhä Gregorios Siinailainen: Hyödyllisiä opetuksia III / 306. 122)
Maksimos Tunnustaja
Luonnolliset halut ja nautinnot eivät ole paheksuttavia, koska ne johtuvat suoraan luontomme rakenteesta. Luonnollista nautintoa tuottaa meille tahtomattammekin jopa tavallinen ruoka joka poistaa nälän, juoma joka sammuttaa ahdistavan janon, sekä uni joka uudistaa valvomisen heikentämät voimamme. Tämä pätee kaikkeen muuhunkin, mikä on luonnollista ja elämän ylläpitämiseksi välttämätöntä sekä oikein käytettynä auttaa innokkaita kilvoittelijoita hankkimaan hyveitä. Mutta mieli joka pakenee synnin sekasortoa, kohoaa näiden luonnollistenkin halujen yläpuolelle, ettei se sinänsä luonnollisista nautinnoista luisuisi omaehtoisten paheksuttavien himojen orjuuteen. Niillä ei näet ole meissä mitään muuta ponnahduslautaa kuin juuri tuo luonnonmukaisten tarpeiden ja halujen toiminta. Mutta vaikka nämä tarpeet ja halut ovatkin luonnollisia, ei niitä kuitenkaan ole tarkoitettu seuraamaan meitä kuolemattomaan ja iankaikkiseen elämään. (IV:90) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista… II / 191. 160)
Ymmärryksellämme meidän tulee karkottaa tietämättömyys ja pyrkiä kohti ainoata Jumalaa etsimällä Häntä Hänen tuntemisensa kautta. Tahtomme meidän on ensin puhdistettava itserakkaudesta ja sitten suunnattava kaikki halumme yksin Jumalaan. Tunteemme meidän on vapautettava vihasta ja suunnattava ne yksin Jumalaan. Tällä tavoin oikein käytettyinä nämä kolme sielunvoimaamme täyttävät tarkoituksensa: ne synnyttävät jumalallisen rakkauden joka yhdistää jokaisen Jumalaa rakastavan Jumalaan ja tekee hänet itsensäkin Jumalaksi. (III:32) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista… II / 170. 93)
Teodoros Edessalainen
Täydellisestä himojen kuolettamisesta apostoli sanoo: »Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.» (Gal.5:24) Sillä kun kuoletamme himot ja tuhoamme halut sekä alistamme Hengelle lihan mielen, silloin otamme ristin ja seuraamme Kristusta. (kts. Mt.16:24) Ei maailmasta vetäytyminenkään ole muuta kuin himojen kuolettamista ja Kristukseen kätketyn elämän (kts. Kol.3:3,4) ilmituloa. (Pyhä Teodoros, Edessan piispa: Sielulle hyödyllisiä opetuksia II / 16. 17)