ORTODOKSISEN KIRKON NÄKEMYS SAIRAUDEN,KÄRSIMYKSEN JA KUOLEMAN SALAISUUDESTA
Das Geheimnis von Krankheit, Leid und Tod im Glauben der orthodoxen Kirche
Thomas Zmija v. Gojan
Lähde: https://orthodoxes-leben.jimdo.com/christlicher-glaube-im-angesicht-von-krankheit-tod/
Thomas Zmija v. Gojan
Lähde: https://orthodoxes-leben.jimdo.com/christlicher-glaube-im-angesicht-von-krankheit-tod/
Käännös: RS
Jotta ymmärtäisi, kuinka ortodoksikristityt ymmärtävät ruumiillisen kuoleman, on kysyttävä, mitä maallinen ja ennen kaikkea iankaikkinen elämä merkitsee heille, mikä on maallisen olemassaolon merkitys ja miten se liittyy elämäämme kuoleman jälkeen, sen jälkeen kun tämä maallinen olemassaolomme kerran päättyy. Maallinen onnellisuus, työntäyteinen ammattiin liittyvä elämä, terveys ja aineellinen hyvinvointi eivät ole uskovien kristittyjen ehdottomia vertailuarvoja. Tässä ne ovat täysin vastakkaisia nykyajan maailmankatsomukselle ja elämäntavalle, joka perustuu kulutukseen ja tarpeiden tyydyttämiseen tähtäävään elämäntyyliin. Samaan aikaan kristityt eivät elä ympäröivästä yhteiskunnasta erillään. Mitä me kuulemme joka päivä, mitä arvoja tulee jatkuvasti tietoomme median kautta, vaikuttaa lopulta osittain huomattavasti, mutta joissakin tapauksissa myös paljon ongelmallisemmin, hitaasti ja hiipien ajatteluumme. Nämä ajattelumallit perustuvat elämään kuin Jumala ei olisi olemassa ja suuntautuvat hedonistisiin, sisäisiin ja materialistisiin arvoihin.
Mutta kristitty tietää, että hyvinvointi ja kärsimys, terveys ja sairaus, kuolema ja ylösnousemus tulevat lopulta yksinomaan Jumalan kädestä. Siksi ortodoksinen kirkko tarkastelee maanpäällistä fyysistä elämää, sairauksia, ruumiillista ja henkistä terveyttä ja aineellisten hyödykkeiden omistamista vain suhteessa yksilön hengelliseen elämään. Pyhien askeetti-isien kirjoitukset kertovat meille, että elämä ilman kokemusta menetyksistä, epäonnistumisista ja kärsimyksistä johtaa hämmentyneen ihmisen ylpeyteen ja kovasydämisyyteen. Maanpäällinen hyvinvointi ei siten ole täysin ensiarvoista, yhtä vähän kuin ihmisille koituva järjetön kärsimys on, mutta kärsimyksissä ja kärsimysten kautta ihminen voi päätyä panemaan toivonsa yksinomaan Jumalaan, odottamaan koko pelastustaan vain häneltä ja ohjaamaan rukous- ja uskonelämää. Kaikki, mitä meille tapahtuu näissä puitteissa, on osa yksilön Jumala-suunnitelmaa (1.Tess. 5:23).
Kuitenkin on täydellinen väärinkäsitys, että Jumala haluaisi tässä maailmassa kärsimystä, sairautta ja kuolemaa. Sota, kärsimys, sairaus ja kuolema ovat seurausta ihmisen synnistä. Kristus torjuu evankeliumissaan kärsimysselityksen olemuksen kärsijän synneillä (vrt. Joh. 9: 3) ja Jumalan palvelijan laulut profeetta Jesajan kirjassa puhuvat niiden sokeudesta, jotka uskovat, että kärsivä on Jumalan lyömä. Jumala on tosi jeikä vaalehtele, kun hän vakuuttaa meille: “Niin totta kuin elän, sanoo Herra, en tahdo,että jumalaton kuolee, vaan että hän kääntyy teiltään ja elää.” (Kts. Hes. 33:11, 2. Piet. 3: 16) “Jumalan tarkoitus luodessaan ihmisen oli, ettei hän hukkuisi, vaan eläisi ikuisesti … Jos Hänen hyvyytensä niin pienen hyvän tahdon kipinän näkee meissä välähtävän tai että hän sen itse tavallaan iskisi sydämemme kovasta piikivestä, hän vaalii sitä ja herättää sen ja vahvistaa sitä mielensä mukaan”(pyhä Johannes Kassianus). “Herra on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät. “(2. Piet. 3: 9). Kristityn maallisessa elämässä ei ole myöskään kysymys “hengellisestä masokismista” eikä varsinkaan arsenaalista kristillisä uhkauseleitä, vaan siitä, että kaiken, mitä Jumala lähettää meille koko elämämme aikana pyhyyteen pyrkimiseksi, vapauttamiseksi synteihimme kietoutumisesta, rukouksen ja hengellisen elämän tehostamiseksi.
Koko Jumalan antama kohtalo ortodoksisen näkemyksen mukaan palvelee lopullista päämäärää, ihmisen ikuista kohtaloa, joka on jumalallistuminen ja Pyhän Hengen armon avulla muuttua pojaksi tai tyttäreksi. Ortodoksikristitty Jumalan lapsena uskoo, että hänen olemassaolonsa tarkoitus ei rajoitu pelkästään maalliseen elämään, vaan että tämä maallinen olemus on valmistautumista ikuisuuteen. Tietenkin, aivan kuten sana rististä, on skandaali, pahennus, täydellinen tyhmyys maailmallisen ajan hengen silmissä (vrt. 1. Kor. 1:18). Jopa me kristityt inhmillisinä olentoina, joilla on rajallinen käsityskyky, voimme yhtä vähän kuin pyhä profeetta Job, ymmärtää sairauden, kärsimyksen ja kuoleman salaisuutta. Kuitenkin tuomiopäivänä, jolloin “Jumalan salattu suunnitelma on viety päätökseen” (Ilm. 10: 7), se tulee yhtä ilmeiseksi kuin Hänen suunnitelmansa ihmisistä ja koko luomakunnasta. “Ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm. 21: 4).
“Joten joka päivä on Kristuksen armo ja koska hän haluaa kaikkien ihmisten pelastuvan ja tulevan totuuden tuntemiseen, hän myös kutsuu kaiken poikkeuksetta ja sanoo:”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. (Matt. 11:28).” (pyhä Johannes Kassianus)