Neitsyt Marian temppeliin tuominen

Tsasounan suunnalta
WWW. TSASOUNA. NET

Neitsyt Marian temppeliin tuominen

Kirkkomme viettää tänään N. Marian temppeliin tuomisen juhlaa, joka kuuluu kirkkovuoden 12 suuren juhlan joukkoon. Juhla valmistaa meitä sopivasti lähestyvän joulun vastaanottamiseen. Olemme aloittaneet joulupaaston, jonka aikana koko uskovien joukko odottaa Messiasta, kuten Mariakin odotti lastansa. Tuo Marian nöyrä ja hiljainen odotus on meillekin esimerkkinä paastossa.             

Tänään juhlapäivänä eteemme tuodaan Marian pyhyys. Hänet tuotiin kasvatettavaksi Herran temppeliin, jotta hänestä itsestään voisi tulla Jumalan elävä temppeli. Mitä täydellisemmin seuraamme Jumalansynnyttäjän nöyryyden esimerkkiä, sitä suuremmaksi kasvaa meidänkin elämässämme Kristuksen osuus. Näin tapahtuu, jos me Häntä odotamme, kutsumme ja Hänet vastaanotamme. Apostoli Paavalin mukaan päämäärämme on, ettemme eläisi enää me, vaan Kristus eläisi meissä.              

Temppeliin tuomisen juhlan vietto ei suoranaisesti perustu Raamattuun vaan sen lähtökohta on ns. apokryfisissa evankeliumeissa. Jaakobin protoevankeliumissa kerrotaan, kuinka vanhurskaat Joakim ja Anna toivat lupauksensa mukaan tyttärensä kasvatettavaksi Jerusalemin temppeliin. Siellä Johannes Kastajan isä, ylipappi Sakarias, otti hänet vastaan ja vei kaikkein pyhimpään, johon hänellä oli itselläänkin lupa mennä vain kerran vuodessa, suurena sovintopäivänä. Tämä juutalaisten säännöistä poikkeava menettely oli profeetallinen osoitus siitä, että oli tultu pelastushistorian käännekohtaan. Vanhan Liiton aika oli päättymässä. Jerusalemin temppelin tilalle Jumalan asuinsijana oli tuleva Neitsyt Maria. Hiljaisuudessa rukoillen ja mietiskellen hän kasvoi kelvolliseksi synnyttämään maailman Vapahtajan.                

Juhlan taustalla oleva historiallinen tapahtuma ei ole tärkein kysymys. Meidän tulee ymmärtää tämän juhlan julistavan koko ihmiselämän pyhittämistä Jumalalle, tavallaan kaiken ihmiselämään liittyvän “tuomista temppeliin”. Vastatessaan, myöntävästi ylienkelin ilmoitukseen Maria tavallaan antoi “koko elämänsä Kristuksen, Jumalan, haltuun. Juhlan sanoma julistaa täydellistä ja esimerkillistä Jumalan haltuun antautumista. Sellaista Marian elämä oli jokaisena elämänsä päivänä. Jokaisena päivänä hän yhä uudelleen pani täytäntöön antamansa myönteisen vastauksen. Maria Kristuksen synnyttäjänä oli elävän Jumalan temppeli. Hänen suuruutensa on kuuliaisuudessa, nöyryydessä ja uskollisuudessa, ei niinkään siinä, että hän on Jumalan Äiti tai Jumalan valittu.               

Jokainen meistä on Jumalan temppeli, niin kuin apostoli Paavalikin sanoo: “Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä”. Ortodoksisen kirkon jäseninä, Kristukseen kastettuina ja Pyhällä Hengellä voideltuina olemme Jumalan temppeleitä. Meistä itsestämme riippuu, annammeko Marian tavoin koko elämämme Jumalan haltuun. Usein on niin, että annamme pienen osan elämästämme Jumalalle, mutta pidämme suurimman osan itsellämme. Vapahtajamme kehotti meitä “kadottamaan elämämme, jotta voisimme sen voittaa”. Meidän tulee antaa elämämme yhä uudelleen toisten edestä periäksemme iankaikkisen elämän. Juhlan sanoma kehottaa meitä kieltämään itsemme, oman ylpeytemme ja itsekkyytemme, jotta Kristus saisi meissä tilaa. Jos olemme rehellisiä Jumalalle ja itsellemme, meidän on myönnettävä, ettemme ole tuoneet omaa elämäämme Hänen temppeliinsä Marian tavoin.                

Mariasta tuli kuuliaisuutensa ja nöyryytensä kautta kaikkien uskovien äiti ja suojelija, koko Jumalan valitun kansan kuva, kirkon ikoni, kuten myöskin uskovien hartaan kunnioituksen ja ylistyksen kohde. Kunnioittaessamme ja ylistäessämme Mariaa näemme hänet aina Jumalansynnyttäjänä ja ylistämme häntä yhdessä Kristuksen kanssa. Näin korostuu se, että Maria oli välikappale suuren asian palveluksessa. Hän oli Jaakobin näkemät tikapuut, jotka yhdistivät taivaan ja maan. Hän oli temppelin portti, josta Herra itse kävi sisälle.                

Maria ei kuitenkaan ollut vain passiivinen välikappale, vaan sisäisesti valpas kilvoittelija. Omasta vapaasta tahdostaan hän antoi myönteisen vastauksen Jumalan kutsuun. Ratkaisevan tärkeät ihmiskunnan pelastustapahtumassa, olivat hänen sanansa:* ”Katso, minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle Sinun sanasi mukaan”.                

Vaikka Maria kerran antoikin tuon myönteisen vastauksen koko ihmiskunnan puolesta, meiltä jokaiselta odotetaan, että omasta puolestamme annamme Jumalalle myönteisen vastauksen silloin kun Jumala meitä kutsuu. Sillä tavoin jokaisesta uskovasta voi tulla Jumalan elävä temppeli. Aamen.