Palmusunnuntai

Tsasounan suunnalta
WWW. TSASOUNA. NET

Palmusunnuntai

Joh. 12:1–18

Viikkojen kuluessa ovat kevään merkit yhä selvemmin tulleet näkyviin. Aurinko valaisee ja lämmittää. Talven ja pimeyden valta on murtumassa. Kasvien silmut sykkivät elämää puhjetakseen kohta vihreydeksi ja kukkien kauneudeksi, julistamaan Luojan suuria ja ihmeellisiä töitä.

Auringon sulattaessa lunta paljastuu nietosten alta kaikenlaista törkyä ja likaa. Kulkiessamme paastomatkalla kohti Kristus-Auringon nousua Pääsiäisenä, olemme Hänen läheisyytensä valossa havainneet itsessämme peitossa olevaa likaa ja törkyä, syntiä ja heikkoutta. Matkallamme olemme puhdistautuneet paastoten, rukoillen sekä katumuksen ja Ehtoollisen sakramentin parantavan vaikutuksen kautta. Kohta olemme päässeet matkamme päämäärään. Vielä viikon ponnistus voidaksemme kokea, kuinka hautaan laskeutunut Aurinko nousee Pääsiäisenä ja ihmeellisellä valollaan saa riemuitsemaan meidät synteihimme kuolleet. Niin kuin luonto herää talven kohmeesta, niin Vanhurskauden Aurinko herättää meidät kuoleman kohmeesta uuteen elämään, iankaikkiseen ja täydelliseen.

Virpovitsat, joilla lapsukaiset tänä aamuna virpovat vanhempansa, ukin ja mummin, kummin ja läheiset, tuovat mieleemme kevään juhlan Jerusalemissa kaksi tuhatta vuotta sitten.

Silloin riemuittiin uuden elämän toivossa. Vapauttaisiko tuo Jeesus, joka ratsasti aasilla kohti temppeliä, kansansa asettumalla heidän kuninkaaksensa? Päättyisikö vieraan kansan ikeen kantaminen, toteutuisiko profeetta Jesajan lupaus ihanasta ajasta, joka koittaisi Israelin kansalle? Suuret joukot kulkivat tuona päivänä kohtaamaan Jeesusta. He heiluttivat palmunoksia. Tuhannet miehet, naiset ja lapset riemuitsivat: “Hoosianna, siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen”. He tervehtivät Jeesusta kuninkaana, heitellen palmunoksia Hänen tielleen, laulaen ja juosten. He kukittivat Hänen polkunsa Hänen edellään.

Tänäänkin saapuu Kristus meidän luoksemme ratsastaen aasilla, näin opettaen meille nöyryyttä, niin kuin tuolloin. Otammeko Hänet vastaan Kuninkaana, kun Hän tänään saapuu luoksemme? Satoja vuosia profeetat olivat julistaneet, mutta Israel ei ollut kuunnellut. Ymmärtäisivätkö he nyt, kun näkivät omin silmin? Tiedämme, että he eivät ymmärtäneet vieläkään.

Ei Kristus ratsastanut Jerusalemiin pystyttääkseen maallista valtakuntaa, vaan Hengen valtakunnan. Ei hän tullut voideltavaksi temppelissä, vaan puhdistamaan temppelin Hengen asuinsijaksi ja omaksi asunnokseen. Hän ajoi pois rahanvaihtajat ja kauppiaat. Olemmeko me karkottaneet paastolla ruumiimme temppelistä heikkoutemme ja himomme, puhdistaneet sen Pyhän Hengen temppeliksi?

Hän ei ratsastanut Jerusalemiin pystyttääkseen maallista valtaistuinta, vaan saattaakseen loppuun Isältä saamansa tehtävän. Hän tiesi, mitä seuraavat päivät toisivat mukanaan, ristinkuoleman, haudan ja ylösnousemuksen. Temppelin hajottaminen ja sen kolmessa päivässä uudelleen rakentaminen oli toteutumassa. Ei sitä vielä ymmärretty. Jumalan aivoitukset ovat ylempänä ihmisten teitä. Juudas Iskariot rahanhimossaan ja luullessaan rakentavansa Messiaan valtakuntaa, joutuukin innoissaan kiusaajan saaliiksi ja pettää Herransa ja Vapahtajansa. Emmekä mekin pohjimmiltamme ole Juudaksen kaltaisia, jotka, sen sijaan että riippuisimme Vapahtajassamme, hylkäämme ja myymme Hänet rahasta tai muusta syystä.

Tänä päivänä kaikuu sisimmässämme iankaikkisen Jumalan lupaus profeettojensa kautta meidän pelastumisestamme ja kaiken uudeksi muuttumisesta: “Niin kaukana kuin taivas on maasta, niin suuri on minun armoni niitä kohtaan, jotka minua pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauaksi minä siirrän teidän rikkomuksenne”.

Kaksi ääretöntä linjaa, joiden leikatessa toisensa maan päällä syntyy varjo—ristin varjo. Tällä ristillä Jerusalemiin aasilla ratsastava ja kansan juhlima Jumalan Poika on viiden päivän kuluttua rukoileva tuskassaan:” Isä anna heille anteeksi, silla he eivät tiedä, mitä tekevät”.

Kuitenkin Hän oli ja on Kuningas. Kun meidät kastettiin, Jumala sanoi meille jokaiselle: “Minä hyväksyn Sinut pojakseni ja tyttärekseni”. Nyt on tullut aika meidän sanoa Kristukselle:

“Jeesus, minä hyväksyn Sinut Pelastajakseni, Herrakseni ja Kuninkaakseni”.

Ottakaamme vastaan lasten virpovitsojen huiskeessa ratsastava Kuninkaamme. Siunatkaamme noita lapsia, jotka nyt niin kuin tuolloinkin ovat Jeesuksen meille antama esikuva aitoudessa, ilossa ja uskossa. Antakaamme Kuninkaamme tulla temppeliimme. Astukaamme lapset, nuoret, aikuiset ja vanhukset Kristukset valtaistuimen eteen, jolla Pyhä Uhri toimitetaan.

Tämänkin päivän Pyhässä Liturgiassa Hän ratsastaa Suuressa Saatossa uhrattavaksi meidän edestämme. Ottakaamme vastaan Kristuksen Ruumis, juokaamme kuolemattomasta lähteestä.

Lähtekäämme Kristuksen mukana Hänen kärsimystensä tielle, ristiinnaulittavaksi päivittäin ja kuolemalla päivittäin kuolettamalla oman tahtomme. Tulkaamme katumuksen sakramentin kautta uudelleen haudatuksi kasteen hautaan, jotta voisimme kirkastettuina nousta ylös Kristuksen ylösnousemuksessa Pääsiäisenä, matkamme päämäärässä