Tuomiosunnuntaina

Tsasounan suunnalta
WWW. TSASOUNA. NET

Tuomiosunnuntaina 

Mt.25:31–46

Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen!

Tämän päivän evankeliumijakson johtoajatuksena on rakkaus. Kristuksen tullessa tuomitsemaan meitä Hänen tuomionsa mittapuuna on rakkaus. On sanottu, että ihminen syntyessään on kuin puhdas taulu, johon elämänvaiheet piirtävät jokainen niistä oman merkkinsä. Näin siis ihmisen elämässä vallitsee ihmeellinen laki: mikään, mitä elämässä tapahtuu, ei häviä. Jos teemme hyvää, se jää olemaan, jos teemme pahaa, sekin jää, vaikka onnistuisimmekin hävittämään kaiken siitä muistuttavan. Näin ollen puhe elämän kirjasta ei ole vain vertauskuvallista. Elämämme kirja paljastaa kaiken sen, mitä olemme tehneet, juuri sellaisena kuin se on: kaiken sen, mitä olemme ajatelleet, rakastaneet, toivoneet, kärsineet ja tehneet. Kaikki se pysyy iankaikkisesti.

Evankeliumi kertoo, että kerran tämä kirja avataan katseltavaksemme ja Kristus itse tulee olemaan tuomarimme. Hänen tuomionsa tapahtuu kuitenkin erilaisten mittapuiden mukaan kuin mitä yleensä otaksutaan.

Tuolla hetkellä on ratkaisevaa elämämme kokonaisuus, sen peruslaatu ja -suunta.              

Ihminen on olento, joka on syntynyt rakkaudesta ja rakkautta varten. Hänen kutsumuksensa on rakkaus. Vapahtajamme antama opetus vertauksessa viimeisestä tuomiosta on se, että rakkauden teot lähimmäisillemme tehtyinä ilman palkan ja kunnian pyyntiä ovat palvelua itse Jeesukselle Kristukselle. Sen, mitä annamme rakkaudesta toisillemme, ei välttämättä tarvitse olla jotakin aineellista ja näkyvää. Se voi olla myös elämän tarkoituksen antamista. Rakkauden, jota Kristus odottaa meiltä ja jota Hän käyttää mittapuuna, ei tule olla vain pelkkää ihmisystävällistä kiinnostusta oikeudenmukaisuuteen ja nimettömiin köyhiin, vaan elämässä näkyvää ja henkilökohtaista rakkautta jokaista ihmistä kohtaan, jonka Jumala saattaa minut kohtaamaan elämässäni.

On sanottu, että kristillinen rakkaus on ”mahdoton mahdollisuus” nähdä Kristus kenessä tahansa toisessa ihmisessä, jonka jumala on salatun tietämyksensä mukaan päättänyt tuoda elämääni, vaikkapa vain muutamaksi hetkeksi. Tuo ihmisen kohtaaminen ei ole vain pelkkä tilaisuus osoittaa ihmisystävällisyyttä tai tehdä “hyvä teko”, vaan se voi olla alku ikuiseen toveruuteen Jumalan itsensä kanssa.

Ihmisen sielu on osa Jumalasta ja rakkaus on se voima, joka tavoittaa sielun. Kun Jumala rakastaa jokaista ihmistä, tapahtuu näin siksi, että Hän yksin tuntee sen kalliin ja ainutkertaisen aarteen, sen “sielun” tai “persoonan”, jonka Hän antoi jokaiselle ihmiselle. Kristillinen rakkaus on siis osallistumista jumalalliseen tietoon. Rakkaus on sen rakastettavan löytämistä jokaisessa ihmisessä, mikä hänessä on ”alkuisin Jumalasta*

Meitä kaikkia ei kutsuta työhön “ihmiskunnan” puolesta tai muihin suuriin tekoihin. Niiden kohdalla jotka saavat osakseen kerran Jumalan valtakunnan, ei vertauksessa luetella mitään suuria tekoja. Jeesus mainitsee sellaista, joka niiden tekijöistä on näyttänyt niin pieneltä, että he itsekin ovat sen unohtaneet: “Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä, minun oli jano, ja te annoitte minun juoda, minä olin outo ja te otitte minut huoneeseenne, minä olin alaston, ja te vaatetitte minut, minä sairastin ja te kävitte minua katsomassa, minä olin vankeudessa ja te tulitte minun tyköni”.

Kristuksen opetuksen mukaan todellinen kristittynä olemiseen eivät siis pelkät sanat riitä. Meiltä odotetaan rakkauden palvelusta. Pienistä teoistamme ilmenee, onko meillä sydämissämme rakkautta lähimmäisiämme kohtaan. Rakkaus on palvelemista. Jokainen meistä on saanut Kristuksen rakkauden lahjan ja armon. Tiedämme, että kaikki ihmiset kaipaavat ja tarvitsevat henkilökohtaista rakkautta, että havaitsisimme ja tunnustaisimme heidän ainutkertaisen sielunsa. Tiedämme myös, että ihmiset ovat vankeudessa, ovat sairaita ja janoisia ja nälkäisiä, koska he eivät saa osakseen meiltä tuota henkilökohtaista rakkautta.                

Kristuksen rakkauden lahja on saattanut jokaisen meistä vastuuseen pienestä osasta Jumalan valtakuntaa. Näin ollen meidät tuomitaan sen mukaan, olemmeko hyväksyneet tämän vastuun vai emme, olemmeko rakastaneet vai kieltäytyneet rakastamasta, sillä “mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle”.’

Evankeliumin mukaan ne, jotka jäävät osattomiksi iankaikkisesta elämästä, ovat niitä, jotka ovat unohtaneet kaiken tämän ja jättäneet myös toteuttamatta. He ovat olleet rakkaudettomia. He eivät voi päästä Jumalan valtakuntaan, koska se on rakkauden valtakunta Kristuksen rakkauden käsky velvoittaa meitä elämään niin, ettei keskuudessamme olisi ketään, jonka täytyy elää ilman rakkautta. Kristus on ihmiseksi tullut Jumalan Sana. Hänen tahtonsa on, että Hänen sanansa tulisi jatkuvasti lihaksi meissä siinä mielessä, että me toteuttaisimme tuota sanaa, että me sen mukaan ojentaisimme ajatuksemme, sanamme ja tekomme.           

Ihmisen kohtalon viimeisellä tuomiolla ratkaisevat hänen tekonsa. Näin ollen ihminen itse valitessaan vaelluksensa tuomitsee itsensä joko oikealle tai vasemmalle puolelle. Eräs kirkon isistä on sanonut tämän merkitsevän sitä, että vaikka vasemmalle puolelle joutuneiden sallittaisiinkin tulla oikealle niin he eivät kykene sitä omaksumaan omalle kohdallensa, koska heidän henkinen olemuksensa on kasvanut toista tilaa varten. Niin on myös oikeanpuoleisten laita. Tuomiosunnuntain vertaus pyrkii siihen, että kaikki ihmiset tulisivat tuntemaan totuuden. Jokaista meitä kutsutaan Jumalan meitä varten valmistamaan valtakuntaan. Elämme vielä armon aikaa. Elämämme kirjaa ei ole vielä avattu Tuomarimme eteen.

Meitä kehotetaan käymään uskalluksella armon istuimen eteen, että löytäisimme laupeuden ja saisimme armon avuksemme oikeaan aikaan”.                

Kristus sanoi: ”Ilman minua ette voi mitään tehdä”.  Hän sanoi myös: “Minä olen viinipuu ja te olet te oksat” ja: “joka pysyy minussa, se kantaa hedelmää”. Kristus on rakkaus. Joka pysyy Hänessä, pysyy rakkaudessa.                

Vapahtaja sanoi: “Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn.”                

Kiiruhtakaamme siis Hänen tykönsä, jotta saisimme kerran kuulla Hänen lausuvan meille: “Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti”. Aamen.