Halvaantuneen sunnuntai

                                                          Tsasounan suunnalta  
                                                           WWW. TSASOUNA. NET

Halvaantuneen sunnuntai

Joh. 5: 1 – 15

Kristus nousi kuolleista!

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Pyhä Kirkko on valinnut tämän evankeliumin kohdan luettavaksi tänä päivänä, meneillään olevana pääsiäiskautena, koska Betesdan lammikko (kirjaimellisesti tarkoittaen: laupeuden talo) alusta alkaen on ollut kasteen sakramentin vertauskuva. Emme saa unohtaa yhteyttä kasteen ja pääsiäisen välillä. Kirkossa suuren paaston aika oli kasteelle tulevien valmistautumisen aikaa, jolloin heille saarnattiin ja heitä opetettiin, ja Lasaruksen lauantai pääsiäisen edellä oli kastepäivä, tie kuolemasta elämään pääsiäisen tavoin. Kasteen ja pääsiäisen yhteys viittaa ajatukseen uudesta elämästä, uudesta luomisesta, joka sai alkunsa Kristuksen ylösnousemuksesta.

Tässä evankeliumin kohta osoittaa selvästä kaksi erityistä asiaa: Ensimmäinen on ihmisen kärsimys, joka taustana on ihmisen turmeltuneen luonto. Alussa ihminen luotiin luonnoltaan turmeltuvaiseksi, mutta katoamattomaksi armosta. Tänä päivänä tämä luotu ihminen on vieraan ja turmeltuneen maailman orja. Halvaantuneen huuto, ”Herra, minulla ei ole ketään”, edustaa luonnottomassa tilassa olevan ihmisen huokailua.

Toiseksi tässä evankeliumin kohdassa osoitetaan mahdollinen ratkaisu tähän tuskalliseen ongelmaan ja ihmiskunnan huokailun lopettamisen. Kohtaamme tässä haasteessa kolme puolta.

Ensimmäinen puoli on ”toiset ihmiset”. Halvaantunut sanoi, ettei hänellä ollut ketään, joka auttaisi häntä. Toinen puoli ovat uskonnolliset ihmiset, joiden odotetaan antavan uskonnollisia ja pelastavia neuvoja. Tämä evankeliumi osoittaa, että tässäkin suhteessa epäonnistutaan. Kolmas puoli on eräs, joka kykenee sanomaan halvaantuneelle: ”Nouse ja kävele” Ja se, mitä hän sanoo, tapahtuu. Hänen sanansa antavat elämän!

Ihmisen mahdollisuudet lisääntyvät tasaisesti. Ihmisaivot ovat kallisarvoinen jumalallinen lahja. Se on eräs puoli Jumalan kuvaa ihmisessä. Jotkut sanovat, että ihmispyrkimyksin onnistutaan yhä paremmin toimimaan tuskan ja turmeltuneisuuden kanssa. Toiset taas sanovat, ettei nykyinen tilanne ole alussa mainitusta syystä johtuva.

Vaikka keski-ikä näyttääkin pitenevän tieteen tulosten avulla, sivistyksessään ja kehityksessään ihminen on lyhentänyt alkuperäistä maan päällistä ihmiselämää. Tämä johtuu siitä, että ihminen saattoi maailmaan uusia kuolettavia sairauksia käyttäessään väärin varjeltavaksi ja viljeltäväksi annettua luontoa, joka siitäkin huolimatta, että oli lankeemuksessa turmeltunut, on syytön näihin uusiin sairauksiin. Ihminen sai aikaan nämä sairaudet. Miten asia lieneekään, onnistuuko ihminen pyrkimyksissään vai epäonnistuuko, nuo sairaudet vaikuttavat ihmisen keski-ikään. Jos ihmisponnisteluin onnistutaankin pysäyttämään ruumiin turmeltuminen, ne vain todellisuudessa siirtävät sitä tuonnemmaksi. Ihmiskunta on kehittänyt tapoja käsitellä tiettyjä sairauksia ja luonnollisia kipuja, ja luultavasti kehittyy edelleen tässä suhteessa, mutta se ei koskaan saa selville, kuinka menetellä tuon ”tosi vanhan sairauden” kanssa.

Kaiken tämän kehityksen lisäksi ihmisten puheet ja sanat ovat täynnä itseihailua ja itsekkäitä haluja, mainetta ja kunniaa. Nopea silmäys monimutkaiseen yhteiskuntaamme osoittaa, missä määrin tämän päivän ihminen osallistuu elämällään lähimmäisensä elämään. Suuri osa ihmisiä asuu kerrostaloissa, toisin kuin menneisyydessä. Nykyään ihmiset elävät fyysisesti lähimmäistensä lähellä, mutta toisiaan tuntematta.  Jokin suurkerrostalo on melkein kuin kaupunki. Myös työ vaatii yhteistoimintaa useimmissa tapauksissa, joskin yksilöllistä työtäkin vielä on. Kuitenkin yksinkertaisinkin työ vaatii yhä enemmän yhteistyötä. Erikoistuva maailma vaatii sitä. Siitä huolimatta voi huomata, että ihmisten väliset suhteet ovat tulevat monimutkaisemmiksi, yksinäisyys ja yksilöllisyys lisääntyvät.

Lopulta halvaantuneen maailmasta tulee todellisuutta: ”minulla ei ole ketään”. Inhimillinen sivistys ja keksinnöt eivät ole vain tarpeellisia, vaan Jumalakin haluaa niitä. Kuitenkaan tämä kaikki ei tarjoa pysyvää ratkaisua, vaan pikemminkin väliaikaisen. Ihmisten puheet pysyvät ihmispuheina ja niitä pidetään, mutta ne eivät ratkaise ihmisen ongelmaa.

Evankeliumissa mainitut uskonnolliset johtajatkin epäonnistuivat ratkaisemaan ongelmaa, koska he antoivat vain inhimillisiä ratkaisuja. Kun uskonto muuttuu kirjaimen uskonnoksi, eikä Hengen, se epäonnistuu. Halvaantuneen parantaminen oli selvä merkki siitä, että elämä on voittanut turmeluksen voimat. Kuitenkaan uskonnolliset johtajat eivät huomanneet, vaikka olivatkin kasvotusten parantumisihmeen kanssa, tätä pursuavaa elämää, vaan näkivät sen lakia ja lain kirjainta vahingoittavana. Heidän kaltaisensa ihmiset muuttavat uskontoa ja väärinkäyttävät sitä. Uskonto on tarkoitettu elämän kanavaksi. Uskonto, joka jää vain sanoiksi ja kirjaimiksi ei ole vain inhimillistä, vaan jopa pettävää ja tuhoavaa, koska se on vain turhia sanoja. Kuitenkin ihmissanat antavat edes jotakin lohdutusta kiusatuille, eivät ne kokonaan tarpeettomia ole.

Uskonto ei ole mietiskelevää filosofiaa elämästä. Todellisessa uskonnossa on elämä itsessään. Uskonto ei ole tiedon välittämistä ja velvollisuuksien täyttämistä. Todellisen uskonnon on annettava ratkaisuja ihmiskunnan kärsimyksiin.. Sen on pursuttava elämää. Jos se on päinvastaista, siitä tulee ”ooppiumia kansalle”, niin kuin joku on joskus sanonut.  Väärä uskonnollisuus ja uskonnollisten ihmisten epäinhimillinen toiminta osoittavat selvästi, kuinka uskonnollisesta puheesta tulee tuhoavaa ja kuolettavaa sen sijaan, että tuottaisi elämää. Parantamisen sijaan se turmelee. Uskonnollisen puheen turmeltuneisuus käy ilmi näistä uskonnollisista vaikutuksista.

Kolmas puoli asiaa on Jumala. Hän sanoi ja niin tapahtui. Hän sanoi ja elämä virtasi turmeluksen sijasta. Kun Jumalan sana tapaa ihmisen, se muuttaa ja uudistaa hänet. Tämä on merkki elämästä, joka siihen sisältyy. Jumalan sana on palanen turmeltumattomuutta, joka meille annetaan aivan kohta. Se on elämä ja ikuisen elämän pantti. Jumalan sana on itse Jumalan valtakunnan alku. Siksi Jumalan sana tuhoaa edellä mainitut asian kaksi puolta. Ne, jotka vastustavat Kristusta ja uskoa, ovat jumalankieltäjien joukkoa ja luopumuksen joukkoa. Juuri tämä on se historia, jonka Kristuksen ylösnousemus on joutunut kohtaamaan. Mikä tahansa koskee kulttuurin tai ihmiskunnan historiaa koskee myös yhtä lailla henkilökohtaista elämää, jossa Jumalan sanan antama elämä kuolettaa vanhan elämän ja vanhan maailman. Kun Jumalan sana ja ihminen kohtaavat, ja jos ihminen haluaa, heidän kohtaamisestaan on seurauksena voimallisuus, josta tulee elämän merkki. Lopulta Jumalan sana luo uuden ihmisen ja uuden luomakunnan. Tämä uuden luomakunnan tila on Kristuksen ylösnousemuksen tilan kaltainen. Voimallisuus, joka on tuloksena jumalallisesta sanasta johtaa ihmisen koskaan päättymättömälle tielle. Näin ollen ihminen elää jatkuvan itseuudistumisen ja muutoksen tilassa. Kutsumme sitä katumukseksi. Tämä koskaan päättymätön elämä kohti hengellistä täydellisyyttä tarkoittaa jatkuvaa katumuksen tilaa ja lakkaamatonta liikettä vanhasta uuteen, jatkuvaa pääsiäistä. 

Minulla ei ole ketään!

Meillä ei ole pelastusta ilman Jumalaamme. Esi-isämme esittivät vertauskuvallisesti ihmiskunnan historiaa käärmeellä, joka syö omaa häntäänsä. Se tarkoittaa, että kaikki palaa siihen, mitä oli aikaisemmin. Ylösnousemus paljasti epäjumalien valheellisuuden. Uskonnot ja ihminen ovat kumpikin luonteeltaan inhimillisiä. Niillä ei ole elämää itsessään. Elämä syntyy Jumalan elämästä.

Jumalan Sana voi avartaa elämää. Kristuksen ylösnousemus Valtakunnan vakuuden juhla. Se ei ole kipua, surua tai huokauksia, vaan iankaikkinen elämä.

Haluatko tulla terveeksi? Jeesus kysyi halvaantuneelta.  Vesi uudessa lammikossa, Kirkossa, liikkuu aina. Ja Herra seisoo ovella ja kolkuttaa sanoen: ”Katso, minä teen kaiken uudeksi!”

Aamen.