Esi – isien sunnuntai
| Tsasounan suunnalta |
| WWW. TSASOUNA. NET |
Esi – isien sunnuntai
Mt. 22: 1-14
Tänä päivänä evankeliumin keskeisin sisältö on kutsu Jumalan valtakuntaan: ” Tulkaa, kaikki on valmiina hääjuhlaa varten.” (Mt.22:8).
Tuo evankeliumin sana ilmaisee, että Jumala odottaa meitä kaikkia, meitä köyhiä, rampoja, sokeita ja halvaantuneita kuljimmepa sitten elämän valtateillä tai syrjäpoluilla.
Kaikissa Jeesuksen vertauksissa on keskeisenä tämä Jumalan rakkauden kutsu. Sitä kuvaa vertaus paimenesta, joka etsii kadonnutta lammasta, vaimo, joka polvistuu lattialle etsimään kadonnutta rahaa tai isä odottamassa tuhlaajapoikaa kotiin palaavaksi. Jumala aina etsii kadonnutta ja kutsuu yhteyteensä. Niin myös tämän päivän juhlien isäntä lähettää peräti kaksi kutsua jokaiselle, jotta varmasti jokainen saisi kutsun: ensimmäisessä hän ilmoittaa, että kaikki ovat tervetulleita ja toisessa kutsussa hän ilmoitta, että kaikki on jo valmiina.
“Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina”. Kutsu kuuluu kaikille, jotka etsivät elämälleen tarkoitusta, niille, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, niille jotka horjuvat synnin ja syyllisyyden taakan alla, jotka ovat ahdistuneita ja pelkäävät jotka murehtivat ja etsivät rauhaa ja täyttymystä elämälleen.
Tämän ajan ihmiset ovat nääntymäisillään velvoitteiden ja taakkojensa alle. Elämä tuntuu yhä raskaammalta ja väsyttää yhä enemmän. Stressi painaa yhä enemmän. On niin monia asioita, joista pitäisi suoriutua ja selviytyä. Lääkärit ja psykiatrit puhuvat siitä, kuinka tuo sana “Pitäisi” orjuuttaa ihmistä. Minun pitäisi tehdä sitä tai tätä. Jos noita tehtäviä, joita pitäisi tehdä, kertyy liikaa, hänen kestokykynsä saattaa murtua ja hän sairastuu.
Jotkut kristityistä ajattelevat, että kristillisyys on sarja käskyjä: niin ja niin pitää tehdä, mutta noita ei pidä tehdä.
Kristinusko ei kuitenkaan ole ensisijaisesti “sinun pitää tehdä näin”- uskontoa, vaan se on uskonto, joka sanoo: “Tulkaa”.
Kristuksen yhteyteen vetävä voima ei ole sanoissa “Sinun täytyy tai sinun ei pidä”, vaan Jeesuksen sanoissa: ”Tulkaa” Tulkaa täyttymään Pyhästä Hengestä ja Jumalan voiman läsnäolosta.
Jos me noudatamme tuota kehotusta, me muutumme. Sen jälkeen teemme kaiken sen mitä meidän tulee tehdä, rakkautemme ilmauksena Kristusta kohtaan, eikä niinkään siksi, että meidän täytyy tehdä sitä tai tätä.
Pyhä Johannes Krysostomos kirjoitti: “Hänen kutsunsa on ystävällisyyttä. Hänen hyvyyttään ei voi kuvata. Tulkaa kaikki minun luokseni, ei vain rikkaat vaan myös köyhät, ei vain vapaat, vaan myös orjat ei vain miehet, vaan myös naiset, ei vain terveet, vaan myös raajarikkoiset. Tulkaa, Hän sanoo, sillä heitä varten ovat Mestarin lahjat. Hän ei erottele orjia ja vapaita, eikä rikkaita eikä köyhiä. Tulkaa kaikki työtä tekeväiset ja orjuutetut, Hän sanoo. Kun Jeesus sanoo:” Tulkaa”, Hän ei seiso korkeiden, taivaaseen saakka ulottuvien tikapuiden ylimmällä askelmalla antamassa meille merkkiä kiipeämisen aloittamisesta, vaan Hän itse astui alas nuo tikapuut, tullakseen meidän luoksemme, niin kuin uskontunnustuksessa lausumme: “Joka meidän ihmisten tähden ja pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi P. Hengestä ja N. Mariasta ja tuli ihmiseksi”.
Hän tuli meidän luoksemme syntymällä luolaan jouluna. Hän tuli valmistamaan meille “pelastuksen juhlapidot”. Tänäänkin Hän lähettää palvelijoitaan viemään kutsuaan ihmisille. “Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina” Tuo kutsu on täynnä armoa ja laupeutta.
Kuulemassamme vertauksessa kutsua ei hyväksytty, vaan monia esteitä ilmeni: “Olen ostanut pellon, olen ostanut viisi paria härkiä, minä otin vaimon, en voi tulla, pidä minua estettynä”.
Monen kohdalla on vastaus kutsuun samanlainen tänäänkin. Elämämme suurin murhenäytelmä on siinä, että hyväksymme vääriä kutsuja. Niin jäämme niiden taivaallisten pitojen ulkopuolelle, ilman yltäkylläistä elämää Kristuksessa ja tyydymme vähempään, sellaiseen, joka on häviävää ja katoavaista. Tänä päivänäkin on samoin niin kuin silloin, kun Jeesus itki: “Jerusalem, Jerusalem, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä suojaan, mutta te ette ole tahtoneet.”
Keksimme verukkeita ja vastustelemme. Kenties tunnemme itsemme liian huonoiksi tullaksemme noille kutsuille. Kuitenkin kutsu koskee kaikkia.
Hyvä sanoma on siinä, että meidän ei tarvitse olla täydellisiä voidaksemme tulla. Voimme tulla sellaisina kuin olemme, kaikkien synteinemme ja suruinemme, heikkouksinemme ja laiminlyönteinemme, ongelminemme ja ahdistuksinemme Hänen, Ainoan, luo, joka voi antaa anteeksi ja parantaa meidät ja tehdä meidät arvollisiksi.
Kymmenen pitaalista tuli ja he parantuivat. Sokeat tulivat ja he saivat näkönsä. Halvaantuneet tulivat ja he paranivat. Syntiset tulivat ja he saivat anteeksiannon. Kuolleet herätettiin.
“Joka tulee minun luokseni sitä minä en heitä pois”, Jeesus sanoi.
Jeesuksen luo tuleminen on tapa elää. Se alkaa kasteessa. Tämä elämäntapa velvoittaa meitä elämään päivittäin yhteydessä Kristukseen, katumukseen, kuuliaisuuteen, Jumalan palvelemiseen ja rukoilemiseen, Raamatun lukemiseen ja säännölliseen Ehtoollisyhteyteen. Tuo elämäntapa edellyttää, että kuljemme joka päivä Jeesuksen kanssa. Se ei velvoita meitä vain tulemaan, vaan myös kulkemaan.
“Menkää kaikkeen maailmaan. Olkaa minun opetuslapsiani. Olkaa palvelijoitani. Olkaa valona maailmalle. Olkaa maan suola.”
Ellemme luovu estelyistämme ja rohkene hyväksyä kutsua noihin pitoihin, emme pääse osalliseksi tuosta ihmeellisestä juhlasta ja sen juhlaruuista. Nuo pidot ja juhlaruuat Vapahtajamme tarjoaa meille tänäkin päivänä Pyhässä Ehtoollisessa. Älkäämme estelkö, vaan käykäämme kiittäen ja uskalluksella armoistuimen eteen. Ottakaamme nöyryydellä ja iloiten vastaan Hänen kutsunsa, täysin varmoina siitä, että niin tehdessämme olemme viimeisenä päivänä kuuleva: “Tulkaa minun isäni siunatut perimään se valtakunta, joka on ollut valmistettuna teille maailman alusta asti. Aamen.