Esi-isien sunnuntai

Tsasounan suunnalta

WWW. TSASOUNA. NET

Esi-isien sunnuntai

Mt.22:1- 14

 Evankeliumin ydinsanoma on se, että Jumala rakastaa ihmisiä niin paljon, että Hän antoi ainoan Poikansa pelastamaan meidät synnin ja kuoleman vallasta. Siksi mekin olemme velvolliset rakastamaan Jumalaa ja lähimmäisiämme ja sillä tavoin heijastamaan Jumalan rakkautta maailmassa. Rakkautta voi ilmentää monella tavalla, antamalla lahjoja, ilahduttamalla toisen mielen tai ottamalla muulla tavalla huomioon lähimmäisen. Myös se on rakkauden osoitus Jumalalle, että osallistumme Hänen Pyhään Ateriaansa, Ehtoolliseen. Raamattu asettaa aterian ja aterioimisen rakkauden ja yhteyden ilmentäjäksi. Samalla tavoin kuin ihmiset osoittavat rakkautta tarjoamalla pöydän antimia ystäville, on Kirkossamme pyhä sakramentti, jossa meille tarjotaan Jumalan rakkauden ateria. VT kertoo, kuinka Aabraham osoitti rakkautta ja kunnioitusta P. Kolminaisuutta kohtaan Mamren tammistossa kolmen miehen aterioidessa hänen luonaan. Ateria on myös keskeinen aihe tänään kuulemassamme vertauksessa suurista illallisista. Kristus itse sanoi, että Hän on elämän leipä. Pyhässä Eukaristiassa me tulemme osallisiksi tästä leivästä. Samalla koemme hengellisen elämän täyteyden, kun Kristus yhdistää taivaallisen ja maallisen seurakunnan yhdeksi. Tätä suurta salaisuutta emme järjellisesti pysty täysin ymmärtämään.

Isät opettavat, että Eukaristia on ylösnousemuksen pantti ja hengellinen ravinto, jota emme voi koskaan ansaita. Ja siihen juuri kätkeytyy jumalallisen rakkauden täyteys. P. Ehtoollisessa Kirkko tulee todelliseksi Kirkoksi. Ehtoollisessa me olemme yksi Kristuksen ruumis, koska tulemme yhdestä Ruumiista osallisiksi. Kristus tulee meihin ja meistä tulee Kristuksen kantajia. Meitä kehotetaan tällaiseen eukaristiseen elämänasenteeseen. Se tarkoittaa elämistä Ehtoollisesta Ehtoolliseen, kulkemista voimasta voimaan. Näin Ehtoollinen liittyy erottamattomasti kristityn elämään Joka kerran se on kohtaaminen, jossa osoitamme halumme taistella pahuuden hajottavia voimia vastaan. Joskus on painotettu sitä, että ihminen on kelvoton ja arvoton vastaanottamaan Ehtoollista. Tällä tavoin Kirkon tärkeimmästä tapahtumasta on tehty pelottava tapahtuma.

Alkukirkon kristityille Eukaristia oli osallistumista Kristuksen kuolemaan ristillä ja ennen kaikkea osallisuutta Hänen ylösnousemuksensa tuomaan iloon. Kun meiltä odotetaan oikeaa valmistautumista Ehtoolliseen ja korostetaan tuon kohtaamisen vakavuutta meidän tulee myös muistaa, että alkukirkko piti juuri Herran Pyhää Ehtoollista Kirkon jäsenyyden osoituksena ja juuri se velvoitti osallistumaan joka kerta Ehtoolliseen.

Vertaus suurista illallisista osoittaa etteivät kaikki ihmiset tajua Jumalan suurta rakkautta, kun Hän kutsuu meitä yhteyteensä. Moniin meistä soveltuvat sanat: ”He rupesivat kaikki järjestään estelemään”. Jollakin oli esteenä pelto, toisella härkäpari, kolmannella naimisiinmeno. Itse kullakin meistä saattaa olla tämä kaltaisia esteitä, työhön ja toimeen liittyviä, harrastukset ja kenties perhe-esteitäkin. Jotkut sanovat tekosyyksi, että he pitävät Ehtoollista niin pyhänä, etteivät he katso itseään kelvolliseksi sitä nauttimaan, ennekuin heillä on siihen mahdollisuus joskus tulevaisuudessa valmistautua. Kenties tämänkaltaisia ajatellen Kristus vertauksessa sanoo palvelijalle “Mene kiireesti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikkoiset, sokeat ja rammat sisälle”. Kirkkomme hengellinen todellisuus on Ehtoollis -keskeinen. Kun asetamme Jumalan valtakunnan aterian kirkollisen elämämme keskukseksi, merkitsee se meidän köyhien ja raajarikkoisten, sokeiden ja rampojen tulemista Jumalan läsnäoloon, joka muuttaa elämämme Jumalan kunnioittamiseksi, lähimmäisenrakkaudeksi ja jatkuvaksi Jumalan läsnäolon muistamiseksi.

Tätä sunnuntaita kutsutaan kirkkovuodessa Kristuksen esi-isien sunnuntaiksi.

Esi-isillä tarkoitetaan VT:n patriarkkoja ja profeettoja Aadamista Johannes Kastajaan. Unohdamme helposti, että Kristus on VT:n kirjoituksissa keskipiste, johon kaikki kirjoitukset ja ennustukset viittaavat. Emme helposti huomaa, että Abel on ensimmäinen ihmiskunnan marttyyri ja samalla Hyvän Paimenen ja sijaisuhrin esikuva.

Ymmärrämme myös, että Melkisedek iankaikkisen papin esikuva ja perustyyppi. Aabrahamissa tunnistamme uskon hengen ja iankaikkisen Isän hahmon, Iisakissa Jumalan Pojan ja uhrin. Jaakob on vapaan valinnan, kärsivän palvelijan ja kääntymyksen esikuva, Joosef Kristuksen kärsimyksen ja Vapahtajan tehtävän esikuva. Helposti unohtuu, että profeettojen teksteissä Jeesus itse puhuu sydämiimme.

Näin joulun alla meille muistutetaan, että koko ihmiskunnan historia on valmistautumista Kristuksen vastaanottamiseen, siihen, että Hän syntyisi sydämiimme, niin kuin Hän syntyi jouluna luolaan. Hänen kutsunsa Taivaalliselle aterialle on kaikunut koko ihmiskunnan historian läpi evankeliumin illallisvertauksen tavoin. Ateria, jonka Hän tänään tarjoa meille, on leipä ja viini, Hänen Ruumiinsa ja Verensä, meille syntiemme anteeksiantamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi. Tähän ateriaan saamme osallistua tänäänkin ja aina Jumalan pelossa, uskossa ja rakkaudessa. Aamen.