7. helluntainjälkeinen sunnuntai

 

7. helluntainjälkeinen sunnuntai

Mt 9: 27–35

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

”Uskotteko, että minä voin sen tehdä”, Jeesus kysyi kahdelta sokealta, jotka pyysivät häneltä parannusta ja huusivat: ”Daavidin Poika, armahda meitä”. Saatuaan myöntävän vastauksen, Jeesus kosketti heidän silmiään ja paransi heidät sokeudestaan. Tänäänkin Jeesus kysyy: “Uskotteko, että minä voin sen tehdä”? Voiko Hän? Hän, joka sanoi: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Ettekö tiedä, että minulla on valta pyytää 12 legioonaa enkeleitä? Minä olen ylösnousemus ja elämä ja joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Voiko Hän? Hän, joka loi maailman tyhjästä. Hän, joka asetti voiman atomiin, Hän, joka paransi sairaat ja herätti kuolleita.

Se, että tuntee Kristuksen Jumalaksi, ei ole niinkään älyllinen tapahtuma. Se on enemmän. Se on kokemus voimasta. Ei sellainen kokemus, jonka voimme jotenkin itse saavuttaa, vaan jonka Jumala antaa meille. Jos voisimme kysyä noilta kahdeltatoista kalastajalta, kuinka he ravistivat heikkouden yltään ja lähtivät muuttamaan maailmaa, he luultavasti vastaisivat: “Emme me tehneet sitä, ei se meistä ollut. Se oli Kristus.”

Apostolien teossa saamme lukea: “Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman”(Ap.t 1:8). Jeesus lausui nämä sanat pelokkaille ja turhautuneille opetuslapsilleen. He saivat voiman ja se tuli heihin kuin voimakkaan tuulen pyörre ja muutti heidät. Heihin virtasi valtava voima Pyhän Hengen kautta. He täyttyivät energialla. Helluntaista alkaen he kulkivat kaikkialle maailmaan saarnaten, opettaen, eläen Jeesuksen esimerkin mukaisesti. He aloittivat maailmanhistorian suurimman henkisenvallankumouksen. Heistä tuli Pyhän Hengen kautta ihmisiä, joilla oli voima. Jeesus ei sanonut apostoleilleen: Menkää kaikkeen maailmaan ja -lykkyä tykö! vaan Hän sanoi apostoleilleen: ”Menkää ja olkaa varmoja siitä, että minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti.

Juuri tässä elävässä persoonallisessa suhteessa saamme voiman voittaa maailman.’ Kun lankeamme tai teemme elämässämme surkeita erehdyksiä, Kristus ei tule luoksemme sanoen: ”Sinun täytyy yrittää uudelleen, entistä ankarammin, enemmän kuin aikaisemmin”. Ilosanoma ei ole tällainen. Tuollaiset sanat johtaisivat epätoivoon. Sen sijaan Kristus tulee luoksemme ja sanoo: ”Tule lähemmäksi Jumalaa ja Hän tekee sen puolestasi. Tule lähemmäksi minua ja minun voimani tulee sinun voimaksesi. Kristus antaa voimansa kaikille niille, jotka uskovat Häneen, jotka antavat Hänen armonsa täyteyden ympäröidä murtunutta ja tyhjää elämäänsä. Raamattu on täynnä lupauksia Siitä, kuinka Jumala auttaa voimalaan heikkoja ihmisiä rakkautensa tähden. Ihminen on luotu elämään sen voiman varassa, jonka Jumala meille antaa, aivan niin kuin sähkövirta kulkee pitkin sähköverkostoa. Sähköverkoston laatija edellyttää, että sähkö kulkee tasaisesti verkoston kaikkiin osiin. Jos niin ei tapahdu, kokonaisuus on arvoton. Meidän kohdallamme on itse asiassa samoin. Jumala on luonut meidät sellaisiksi, että koko olemisemme tulee eläväksi sillä hetkellä, kun saamme Hänen voimansa. Kun saamme Hänen voimansa, meidän elämämme tulee todelliseksi ja täydelliseksi.

Jeesus ei tullut maailmaan antamaan meille uutta ja tarkkaa sääntöjen verkostoa, jonka avulla voisimme kamppailla elämässä eteenpäin, vaan Hän tuli, jotta me voisimme saada voiman ja elämän kaikessa täyteydessään. Tämän päivän ihmisten elämä on usein täynnä epätoivoa siksi, ettei monilla ihmisillä ole voimaa selviytyä elämän eteen tuomista tilanteista. Todellinen ongelma on siinä, että useimmilla meistä ei ole voimaa tehdä sitä, minkä tiedämme oikeaksi eikä voimaa välttyä tekemästä sitä, mikä on väärin. Toisin sanoen: maailman todellinen energiakriisi on meissä. Liian monet ihmiset ovat irti voiman lähteestä, koska he ovat sulkeneet elämänsä Pyhän Hengen toiminnan ulkopuolelle. “Voima” on suosittu sana kielenkäytössämme. Puhutaan tiedon voimasta, voimasta, ydinvoimasta, positiivisen ajattelun voimasta, rahan voimasta jne. Vaikka sana “Voima” onkin niin käytetty ja suosittu, siitä huolimatta monet ihmiset tuntevat itsensä voimattomiksi. Syynä on se, että olemme unohtaneet todellisen voiman lähteen, Pyhän Hengen voiman ja rukouksen voiman. Kun enkeli ilmestyi Marialle, hän ilmoitti: ”Korkeimman voima varjoaa sinut”. Korkeimman voimaa me tarvitsemme ja sitä Jumala tahtoo antaa meille. “Kun Pyhä Henki tulee teihin, te saatte voiman”. Kun saamme voiman, tiedämme, että takanamme oleva voima on suurempi, kuin edessämme olevat tehtävät. Apostoli Paavali kuvaa Jumalan armoa: ”Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa(2 Kor12:9). Jumalan voima on riittävä. Jokainen, joka on kärsinyt ja kamppaillut, tietää, että Jumala on armahtavainen. Meidän heikkoutemme antaa itse asiassa Jumalalle mahdollisuuden osoittaa, kuinka voimallinen Hän on. Omassa heikkoudessamme huomaamme Jumalan väkevyyden. Kun miellä ei ole enää mitään muuta kuin Jumala, huomaamme ensimmäisen kerran, että emme tarvitse muuta kuin Jumalaa.

Niin kuin apostoli Paavali sanoo: ”Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää”(2 Kor.9:8). Kuitenkin monet ihmiset tuntevat itsensä voimattomiksi ja ovat tyytymättömiä etsiessään elämälleen tarkoitusta.  Mitä on tehtävissä? Vain Jumala voi antaa elämälle tarkoituksen ja arvon. Ilman Häntä ei ole mitään, mutta Hänen kanssaan olemme kaikki. Ilman Häntä olemme avuttomia, Hänen kanssaan voimme kaiken. Ilman Häntä kaikki tuntuu mahdottomalta, Hänen kanssaan kaikki on mahdollista.

Sokeat tulivat Jeesuksen luo. Hän kosketti heitä ja he parantuivat. Myös me voimme tulla Hänen luokseen heikkouksinemme, synteinemme, ongelminemme, oman sokeutemme kanssa. Sokeiden tavoin voimme sanoa: “Daavidin Poika, armahda meitä”. Myös meiltä Hän kysyy: ”Uskotteko, että minä voin sen tehdä?” Jos vastaamme myöntävästi, Hän on täyttävä meidät sisäisellä voimalla, sellaisella, jota emme voi edes kuvitella.

Jos hermoradat päästä jalkoihin eivät ole kunnossa, jalat halvaantuvat. Samoin käy monille kristityille. Henkisesti he irrottautuvat päästä, joka on Kristus ja irrottautuvat Kristuksen Ruumiista, Kirkosta. Tuloksena on halvaantunut ja voimaton elämä. Se, mikä on tarpeellista, on yhdistyminen uskossa Kristukseen Ehtoollisen kautta.

Niin Jumalan voima virtaa jälleen elämäämme. Aamen.