4. helluntainjälkeinen sunnuntai

 

4. helluntainjälkeinen sunnuntai

Mt 8: 5-13

Inhimilliseen elämään kuuluu hyvin yleisenä ilmiönä tänään niin kuin Jeesuksen aikana sairaus.

Ihminen, joka sairastaa on riippuvainen toisten ihmisten tuesta ja avusta. Useimmiten on niin, että autetaan sairastavia läheisiä ihmisiä tai omaisia. Olemme kuitenkin kutsutut auttamaan kaikkia avun tarpeessa olevia.

Tässä suhteessa roomalainen sadanpäämies kelpaa meille esikuvaksi. Evankeliumi kertoo tuosta kohtaamisesta, jossa Jeesus- Jumalihminen ja pakanallisen Rooman sotilas kohtaavat.

Kertomuksen painopiste ei ole tuossa miehessä itsessään, vaan tämän lähimmäisessä, halvaantuneessa palvelijassa. Evankeliumi ei kerro, miksi sairastava palvelija oli herrallensa niin arvokas, että he olivat läheisiä toisillensa ja tarvitsivat toisiaan. Joka tapauksessa sadanpäämies näki palvelijassaan lähimmäisen, jonka sairaudentilasta hän oli huolissaan.

Evankeliumi kertoo, että Jeesus ihmetteli sadanpäämiehen uskoa, jollaista Hän ei ollut tavannut juutalaisten keskuudessa. Siksi Hän suoralta kädeltä lupaa tulla sairastavan luo ja parantaa hänet.           

Tämän kertomuksen ydin on siinä sanassa, jota roomalainen upseeri käytti Jeesuksesta. Hän kutsui tätä Herraksi – Kiriokseksi. Tuo sana merkitsee kaiken hallitsijaa, jolla on valta ja voima tehdä ihmeitä. Sadanpäämies tunnisti Jeesuksessa Kristuksen Voidellun- Messiaan. Tämä usko sai hänet turvautumaan Jeesukseen ja Kristuksen Jumalallinen rakkaus ja voima olivat vastauksena tuohon uskoon. Tapahtui parantumisihme.

Halvatulla palvelijalla oli ystävä, joka uskoi Kristukseen. Omana aikanamme tuon osan,

ystävän osan, on ottanut kantaakseen Kirkko. Kirkon tehtävänä on siunata jäsenikseen ottamiaan ihmisiä, olla mukana ajallisen elämän erilaisissa toiminnoissa ja pyrkimyksissä rukoilemalla puolestamme, silloin kun olemme sairasvuoteessa ja ruokkimalla meitä iankaikkisuuden ruualla Pyhällä Aterialla. Emme saa unohtaa, että Kirkon jäseninä me jokainen olemme osallisia paitsi kirkon siunauksista myös velvollisia omalta osaltamme toimimaan niin kuin Kirkon Herra tahtoo meidän seuraajinaan toimivan.           

Edellä mainitun parantumisihmeen äärellä saatamme ajatella, ovatko sellaiset mahdollisia tänäkin päivänä. Uskon maailmassa on aina ihmeen mahdollisuus. Siksi kirkko rukoilee sairasvuoteella olevien puolesta erityisessä rukouspalveluksessa ja myös toimittaa sairaanvoitelun eli öljypyhityksen sakramenttia, uskoen, että Jumala rakkaudessaan parantaa voimallaan sairaita. Sakramenttien ja Kirkon rukouksen kautta kohtaamme jatkuvasti Kristuksen mystillisen Ruumiin. Kuulemme Kirkon, rukouspalveluksessa esirukouksen, joka vastaa aikanamme sadanpäämiehen toimintaa palvelijansa puolesta:

“Ole Sinun palvelijaisi parantaja, nosta heidät sairasvuoteelta. Anna heidät jälleen seurakunnillesi Sinua palvelevina ja Sinun tahtoasi täyttävinä…”.                          

On lohdullista tietää, että tänäkin päivänä kirkko kaikkialla maailmassa rukoilee kaikkien jäsentensä puolesta. Vaikka Herramme ei enää vaellakaan keskellämme, Hän kuitenkin toimii keskellämme. Vaikka Hän ei näykään meille samoin kuin apostolien aikana, ei Kristus ole kuitenkaan kirkossaan näkymätön. Hän tulee vastaamme jokaisessa lähimmäisessämme. Hän kulkee ja vaikuttaa keskellämme uudistavien pyhien sakramenttien kautta ja erityisesti, Pyhässä Ehtoollisessa. Hän opettaa, parantaa ja uudistaa meitä ja koko luomakuntaa lähettämänsä Pyhän Hengen kautta.’                

Hän kutsuu meitä kaikkia toimimaan sadanpäämiehen tavoin. Rukoilemaan lähimmäistemme puolesta uskossa. Siinä tuo sotilas on asetettu meille esikuvaksi ja muistuttajaksi Herramme sanoista: “Totisesti minä sanon teille jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä tahansa asiasta sitä ja he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä, olen heidän keskellänsä. 

Lupauksensa mukaan Herramme on läsnä keskellämme tässäkin pyhässä palveluksessa. Hänen eteensä saamme käydä uskalluksella, kantaen kaikki tarpeemme Hänen eteensä Jumalan pelossa, uskossa ja rakkaudessa. Ja Hän on siunaava meitä, parantava meitä ja vahvistava meitä, jotta voisimme vaeltaa Hänen seuraajinaan maailman keskellä ja julistaa elämällämme evankeliumin ilosanomaa.

Kunnia olkoon… Aamen.