Paastosta
Teognostos
Et voi tulla otolliseksi jumalalliseen rakkauteen, jos sinulla ei ole tietoa; tietoa taas et voi saada ilman uskoa. Usko ei kuitenkaan tarkoita pelkkää teoreettista uskomista vaan uskoa, joka kumpuaa hyveiden harjoittamisesta. Todella hartaan mielenliikutuksen saat sieluusi vasta sitten kun paastolla ja valvomisella, rukouksella ja nöyryydellä olet kuihduttanut pois lihan synnynnäisen taipumuksen aistilliseen nautintoon. Siten ristiinnaulitset itsesi yhdessä Jeesuksen kanssa (vrt. Gal.2:19) etkä enää elä himojen vallassa, vaan vaellat Jumalan hengessä, ja toivo taivaallisesta perintöosastamme kannustaa sinua eteenpäin. (Pyhittäjä Teognostos: Hyveiden harrastamisesta, Filokalia II, s. 281 – 282. 39)
Evagrios
Paastoa voimiesi mukaan Herran edessä. Paasto puhdistaa rikkomuksista ja synneistä, vakavoittaa sielun, pyhittää mielen, karkottaa pahat henget ja valmistaa Jumalan läheisyyteen. Syö kerran päivässä äläkä himoitse toista ateriaa, ettei sinulla olisi paljon kuluja ja ettet tekisi mieltäsi levottomaksi. Kun elät näin, sinulta liikenee varoja hyväntekeväisyyteen ja voit kuolettaa ruumiisi himot. Mutta jos luoksesi tulee veljiä ja sinun on vieraanvaraisuuden tähden syötävä toinen tai kolmaskin kerta, älä ole siitä nyreissäsi äläkä murheissasi. Päinvastoin: täytä iloiten velvollisuutesi ja toisen tai kolmannen kerran syödessäsi kiitä Jumalaa, että olet täyttänyt rakkauden lain, sillä tiedäthän, että tästä lähtien itse Jumala huolehtii aineellisista tarpeistasi. Saattaa käydä niinkin, että ruumiisi sairastuu, ja joudut syömään kahdesti ja kolmesti, jopa useamminkin. Tästä älköön mielesi olko murheellinen. Sairauden sattuessa ei ole syytä jatkaa kutsumukseemme kuuluvia ruumiillisia kilvoituksia, vaan joissakin niistä on annettava vähän periksi, että pikemmin parantuisit ja voisit aloittaa ne uudelleen.
Pari sanaa vielä eri ruoka-aineista pidättymisestä. Jumalan sana ei estä syömästä kaikkea: »Katso, minä olen antanut teille kaiken, syökää kaikkea niin kuin viheriäisiä kasveja (1Moos.9:3) mitään kyselemättä»; (1Kor.10:25) »Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään». (Mt.15:11) Ruoka-aineista pidättyminen olkoon siis aina meidän omasta asenteestamme riippuvaista vapaaehtoista kilvoittelua. (Munkki Evagrios: Munkkielämän pääpiirteet, Filokalia I. s. 68. 10)
Kassianus Roomalainen
Vatsanpalvonnan hillitsemisestä
Ensiksi puhun teille pidättyvyydestä, joka on vatsanpalvonnan vastakohta, ja siitä, miten tulee paastota sekä ruoan laadun että määrän suhteen. Tätä en puhu oman kokemukseni perusteella, vaan sen mukaan kuin olen pyhiltä isiltä kuullut. Isät eivät säätäneet kaikille samaa paastosääntöä, eivät yhtä ainoaa tapaa nauttia ravintoa eivätkä yhtäläistä määrääkään, koska kaikki iän, sairauden tai ruumiinrakenteen takia eivät ole yhtä vahvoja. Mutta isien säätämä päämäärä on kuitenkin sama kaikille: välttää kylläisyyttä ja vatsan täyttämistä.
Isien mukaan jokapäiväinen paasto on hyödyllisempää ja edistää enemmän puhtauden saavuttamista kuin sellainen paasto, jota venytetäänkolmen, neljän päivän tai peräti viikon mittaiseksi. Isät nimittäin sanovat, että se joka ylen määrin pitkittää paastoa, usein sen jälkeen myös ylen määrin käyttää ravintoa. Näin ruumis milloin herpaantuu liiallisesta syömättömyydestä ja laiskistuu hengellisissä toiminnoissaan, milloin taas ruoan runsauden rasittamana saa sielunkin alakuloiseksi ja uneliaaksi. Isät ovat myös todenneet, että pelkät vihannekset tai palkokasvit eivät sovi kaikille, eivätkä kaikki pysty käyttämään ravinnokseen vain kuivaa leipää. »Toinen», sanovat isät,»syötyään kaksi naulaa leipää on vieläkin nälkäinen, toinen taas syötyään naulan tai kuusi unssia on jo kylläinen.» Mutta kuten jo sanoin, kaikille ovat isät säätäneet saman pidättäytymisrajan: ei pidä antaa vatsan kylläisyyden pettää itseään eikä suun nautinnon temmata itseään mukaansa. Sillä haureuden tulisten nuolten syttymiseen ei vaikuta vain ruoan laatu, vaan myös sen määrä.
Olipa vatsa ylenpalttisesti täynnä mitä ruokaa tahansa, siitä syntyy irstauden siemen. Eikä ainoastaan viinin kohtuuton käyttö saa järkeä juovuksiin, vaan jopa vedenkin ylenpalttinen juominen ja minkä tahansa ruoan yltäkylläisyys tekee siitä nuokkuvan ja uneliaan. Sodoman asukkaiden tuhon syynä ei proteetan mukaan ollut viinin ja erilaisten ruokien kohtuuton käyttö, vaan leivän yltäkylläisyys.(Hes.16:49) Ruumiin heikkokuntoisuus ei estä sydämen puhtauden saavuttamista, kunhan annamme ruumiille sen, mitä sairaus vaatii, mutta emme niin paljon kuin nautinnonhimo halajaa. Ruokia on käytettävä sen verran kuin on tarpeen elämän ylläpitämiseksi, ei nautinnonhimon tyydyttämiseksi. Kohtuullinen ja järkevä ravinnon nauttiminen, mikä pitää ruumiin terveenä, ei suinkaan hävitä pyhyyttä.
Isien antama tarkka pidättäytymisraja ja – ohje on, että syöminen on lopetettava ennen kuin ollaan täysin kylläisiä, vaikka ruokahalua vielä olisikin. Ei apostolikaan sanoessaan »älkää niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät» (Room.13:14) kieltänyt huolehtimasta elämän ylläpitämiseen välttämättömistä tarpeista, vaan kielsi vain nautinnonhalujen tyydyttämisen. Lisäksi on todettava, ettei pelkkä ruoasta pidättyminen riitä sielun täydellisen puhtauden saavuttamiseen, ellei ihmisellä ole muitakin hyveitä apunaan. Niinpä nöyryys, joka ilmenee työn kuuliaisena suorittamisena ja ruumiin rasittamisena, on meille suureksi avuksi. Vapautuminen rahanhimosta, ei niin ettei ainoastaan omista rahaa vaan niin ettei edes halua sitä saadakaan, on sekin viemässä kohti sielun puhtautta. Pidättäytyminen vihasta, murehtimisesta, turhamaisuudesta, ylpeydestä – kaikki tämä puhdistaa sielua. Pidättyväisyys ja paasto auttavat saavuttamaan sellaista sielunpuhtautta, joka on riippuvainen siveydestä. Sillä vatsa kylläisenä on mahdotonta taistella haureuden henkeä vastaan.
Alkakaamme siis kilvoittelumme vatsan kurissapitämisestä ja ruumiin alistamisesta, johon paaston lisäksi tarvitaan myös valvomista, vaivannäköä, lukemista ja sydämen suuntaamista tulevan rangaistuksen muistamiseen ja taivasten valtakunnan halajamiseen. (Pyhä Kassianus Roomalainen: Vatsanpalvonnan hillitsemisestä, Filokalia I, s. 113 – 115)
Diadokhos Fotikealainen
Kun turhamaisuuden liekit nuoleskelevat meitä erityisesti veljen tai jonkun muun käydessä luonamme, silloin on hyvä sallia kohtuullinen lievennys ruokavalioon. Näin karkotamme tuon demonin, joka poistuu tyhjin toimin luotamme ja murehtii hukkaan mennyttä yritystään. Samalla täytämme rakkauden lain. Tämän myönnytyksen turvin myös paastomme säilyy salassa.
Paasto on itsessäänkin ylistettävä, mutta Jumalan edessä sillä ei semmoisenaan ole arvoa. Niille, jotka sitä haluavat noudattaa, se on apuneuvo siveyden saavuttamisessa. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluelämästä, Filokalia I, s. 296. 46 – 47)
Johannes Karpathoslainen
Munkin tulee aina harjoittaa paaston mitä parhainta hyvettä, väistää himojen houkutukset ja hartaasti harjoittaa vaikenemiskilvoitusta.
Jos sinulla on halu paastota, mutta et huonon terveytesi tähden voi paastoa noudattaa, käänny murtunein sydämin ja kiittäen kaikkien Kaitsijan ja Tuomarin puoleen. Kun aina seisot nöyrin sydämin Herran edessä silloin et koskaan ylpeile ihmistenkään edessä. (Pyhittäjä Johannes Karpathoslainen: Rohkaisun sanoja Intiasta… Filokalia I, s. 338. 9, 12)
Jotkut veljet, jotka olivat vakavasti sairaita eivätkä voineet enää paastota, kysyivät minulta: “Kuinka voimme ilman paastoa vapautua pahasta hengestä ja himoista?» Heille voidaan vastata: »Pahan viettelykset voitte torjua paitsi pidättymällä ruuista myös sydämen huudoilla ja huokauksilla.» Onhan sanottu: »Hädässään he huusivat Herraa ja Hän pelasti heidät». (Ps.107:6) On myös sanottu: »Tuonelan kohdusta minä huusin apua, ja sinä kuulit minun ääneni ja nostit minun henkeni haudasta.» (Joona 2:3,7) Sen tähden siihen saakka kunnes laittomuus menee ohitse, so. synti lakkaa vaivaamasta, minä huudan Jumalan, Korkeimman, puoleen, (Ps.56:1,2 LXX) jotta Hän tekisi minulle sen suuren laupeuden, että voimallaan hävittäisi jopa synnin houkutuksenkin, murskaisi himolliset mielikuvat ja puhdistaisi heikon mieleni näistä »epäjumalista». Jos et siis ole saanut paastoamisen armolahjaa, tiedä, että Herra kyllä kuulee anomuksesi, jos vain rukoilet väsymättä etkä horju toivossasi. Herran tuomiot ovat oikeat; älä siis masennu vaikka ruumiillinen kilvoittelusi olisikin heikkoa, vaan ennemminkin ahkeroi vapautuaksesi vihollisesta rukouksen, kiitoksen ja kärsivällisyyden kautta. Kun kipu ja sairaus häätävät teidät paaston kaupungista, paetkaa toiseen, (vrt. Mt.10:23) so. rukoukseen ja kiitokseen. (Pyhittäjä Johannes Karpathoslainen: Rohkaisun sanoja Intiasta… Filokalia I, s. 355 – 356. 68)
Teodoros Edessalainen
Vaikenemista harjoittaville on säädetty seuraavanlainen elämäntapa: heidän tulee paastota ja valvoa voimiensa mukaan, nukkua heidän pitää paljaalla permannolla ja muutenkin heidän on vaivattava ruumistaan tulevan levon tähden. Sanoohan apostolikin: »Tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.» (Room. 8: 18) Erityisesti tärkeä on puhdas rukous, jonka tulee olla – mikäli mahdollista – lakkaamaton ja keskeytymätön. Tällainen rukous on luja linnoitus, suojainen satama, hyveiden suojelija ja himojen tuhooja. Se karaisee sielun, puhdistaa mielen, suo levon uupuneille ja lohdun murheellisille. Rukous on keskustelua Jumalan kanssa, näkymättömän katselemista, varma tae siitä, että saavutamme sen mitä kaipaamme. Rukouksessa elämme enkelten tavoin, rukous kannustaa hyvän tekemiseen, se on luottamusta siihen mitä toivotaan. (kts. Hebr.11:1) Kilvoittelija, tavoittele siis kaikin voimin tuota hyveiden kuningatarta. Rukoile päivin ja öin, rukoile silloin kun alakuloisuus ahdistaa sinua ja silloin kun ilo täyttää mielesi. Rukoile pelon ja vavistuksen vallassa, mieli raittiina ja valvovana, että Herra ottaisi rukouksesi vastaan. Psalminkirjoittajakin sanoo: »Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.» (Ps.34:16) (Pyhä Teodoros, Edessan piispa: Sielulle hyödyllisiä opetuksia, Filokalia II, s. 27- 28. 60)
Maksimos Tunnustaja
Joka rakastaa Jumalaa, elää maan päällä kuin enkeli. Hän paastoaa ja valvoo, veisaa ja rukoilee sekä ajattelee aina hyvää kaikista ihmisistä. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II, s. 65. 42)
Armeliaisuus parantaa sielun vihasta ja paasto kuihduttaa intohimon; rukous taas puhdistaa mielen ja valmistaa sitä luomakunnan syvälliseen tarkasteluun. Näin Herra on antanut meille sielumme voimia vastaavat käskyt. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II, s. 72. 79)
Joka paastoaa ja pidättyy himoja kiihottavasta ravinnosta ja tekee muutakin mikä auttaa vapautumaan synnistä, on sen tien tekijä, josta sanotaan: »Valmistakaa Herralle tie.» (Lk.3:4) Mutta joka tekee kaikkea tätä turhamaisuudesta, ahneudesta, ihmisten mieliksi tai jostakin muusta tämäntapaisesta syystä, mutta ei halusta tulla otolliseksi Jumalalle, hän ei ole tehnyt polkujaan tasaisiksi Herralle. Hän on kyllä nähnyt tien valmistamisen vaivan, mutta ei saa Jumalaa polkujensa kulkijaksi. (IV:52) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista … Filokalia II, s. 186. 145)
Thalassios Afrikkalainen
Kilvoittelun vaivat – paasto, valvominen, kärsivällisyys, pitkämielisyys – puhdistavat omantunnon. (Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinnästä… Filokalia II, s. 232. 14)
Kohtuullinen paasto, valvominen ja psalmien veisaaminen pitävät ruumiin levollisena. (Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinnästä… Filokalia II, s. 234. 35)
Oikein paastoava nauttii iloiten niukan ravintonsa. Siten hän sekä syö vaatimattomasti että välttää kiusauksen tavoitella ihmisten kiitosta.
Kun olet paastonnut koko päivän, älä illallakaan syö itseäsi kylläiseksi, ettet uudestaan rakentaisi sitä minkä kerran olet hajottanut. (Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinnästä… Filokalia II, s. 242. 31 – 32)
Elia Presbyteeri
Ruumis ei voi puhdistua ilman paastoa ja valvomista eikä sielu ilman armeliaisuutta ja totuutta. Mielen puhtaus taas on mahdotonta ilman keskustelua Jumalan kanssa ja ilman Hänen näkemistään. Nämä kolme paria – paasto ja valvominen (vrt. Jaak.3:2), armeliaisuus ja totuus sekä Jumalan kanssa keskusteleminen ja Hänen näkemisensä ovat portteina puhtauteen. (Elia Presbyteeri: Antologia, Filokalia III, s. 35.21)
Rukous ja vaikeneminen ovat hyveitä, joiden hankkiminen on kiinni meistä itsestämme. Paasto ja valvominen sen sijaan eivät ole meidän omassa vallassamme, vaan riippuvat paljolti ruumiinrakenteesta. Itse kukin valitkoon, mikä hänelle parhaiten sopii. (Elia Presbyteeri: Antologia, Filokalia III, s. 41. 61)
Intohimon hävittää sielusta paasto ja rukous, nautinnonhimon valvominen ja vaikeneminen; himollinen kiintymys taas haihtuu, kun elämme hiljaisuudessa ja tarkkaamme itseämme. Himottomuutta sen sijaan on jatkuva Jumalan muistaminen. (Elia Presbyteeri: Antologia, Filokalia III, s. 42. 74)
Paaston vertauskuvaksi sopii päivä, sehän on selvästi nähtävissä; yö taas on rukouksen vertauskuva. Joka harjoittaa oikein paastoa päivällä ja rukousta yöllä, pääsee määrätietoisesti ponnisteltuaan kaupunkiin, josta ovat “paenneet kipu, suru ja huokaukset”. (vrt. Jes.35:10) (Elia Presbyteeri: Antologi, Filokalia III, s. 44. 85)
Sielun päähyveitä on kolme: paasto, rukous ja vaikeneminen. Kun rukouksessasi pidät taukoa, etsi lepoa luonnollisesta, luomakuntaan kohdistuvasta, tutkiskelusta. Ja kun keskeytät vaikenemisesi, rentoudu sen rasituksista ylevässä siveellisessä keskustelussa. Paaston väsyttämä taas etsiköön virvoitusta nauttimalla jotakin sallittua ravintoa. (Elia Presbyteeri: Hengellisestä tiedosta, Filokalia III, s. 52. 17)
Käytännön kilvoittelu vyöttää paastolla ja valvomisella kupeensa (Lk.12: 35) – elinvoimansa. Mietiskelyn hyve taas kohottaa rukouksen ja vaikenemisen avulla korkealle tiedon voimansa kuin valaisevat lyhdyt. Järkeisajattelu ohjaa voimia käytännön kilvoituksessa. Mietiskelyn harjoituksessa taas sisäinen sana vihkii tiedon voimat pyhiin salaisuuksiin. (Elia Presbyteeri: Käytännön kilvoittelusta ja… Filokalia III, s. 60. 62)
Ei ole sama, sanotaanko »maailma on joillekuille ristiinnaulittu» (Gal.6:14) vai »jotkut ovat ristiinnaulinneet itsensä maailmalle». Edellisille maailman ristiinnaulitsevat paasto ja valvominen, jälkimmäiset taas naulaavat itse itsensä vapaaehtoisella köyhyydellä ja halveksunnalla, sillä paasto ja valvominen ovat hyödyttömiä ilman vapaaehtoista köyhyyttä ja halveksuntaa. (Elia Presbyteeri: Käytännön kilvoittelusta ja… Filokalia III, s. 70.115)
Simeon Harras
Kolmena paastoaikana* on paastottava seuraavasti: suuressa paastossa syödään vain joka kolmas päivä – ja lauantaina ja sunnuntaina sekä suurina juhlina. Muina kahtena paastoaikana nautitaan ravintoa joka toinen päivä. Muina kirkkovuoden aikoina syödään vain kerran päivässä, paitsi lauantaisin, sunnuntaisin ja juhlapäivinä – ei silloinkaan kylläisyyteen asti.
*Paastonaikoia on neljä: joulupaasto ennen joulua, suuri paasto ennen pääsiäistä apostolien paasto ennen apostolien Pietarin ja Paavalin muistopäivää (29.6) ja Jumalansynnyttäjän paasto ennen Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen juhlaa (15.8.) Koska kuitenkin apostolien paasto on riippuvainen pääsiäisen ajankohdasta (alkaa viikon paästä helluntaista) ja saattaa joskus supistua varsin lyhyeksi, ei sitä tässä ole otettu mukaan (Suom.) (Simeon Harras: Kilvoitusohjeita, Filokalia III, s. 86. 23)
Niketas Stithatoslainen
Nautinnonhimon henkeä vastaan taistelee kaikin voimin se, joka on vasta-alkaja kamppailussa himojen armeijaa vastaan ja joka on vastikään ryhtynyt hurskaisiin kilvoituksiin. Kilvoitusvaivojen avulla hän ahdistaa nautinnonhimon henkeä. Lihansa hän kuihduttaa paastoten, paljaalla permannolla nukkuen sekä valvomisin ja kokoöisin rukouksin. Sielunsa hän murtaa ajattelemalla tuonelan rangaistuksia ja mietiskelemällä kuolemaa. Sydämensä hän taas pesee katumuksen kyynelillä puhtaaksi synnillisten viehtymysten ja taipumusten saastasta. (Niketas Stithatolainen: Käytännön kilvoituselämästä, Filokalia III, s. 145. 40)
Pidättyvyys, paasto ja hengelliset kilvoittelut hillitsevät ruumiilliset halut ja lihan liikehdinnät. Sielun tulehdukset viilentää pyhien kirjoitusten lukeminen ja sydämen pöyhkeät paisumat nöyrryttää jatkuva rukoileminen. Harras liikutus täyttää sekä sielun että sydämen lempeällä ilolla kuin pehmentävä öljy. (Niketas Stithatoslainen: Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, s. 197. 68)
Gregorios Siinailainen
Kahden käskyn noudattamisella kilvoittelijat saavat uudelleen sen arvon. joka on ihmiselle alunperin suotu. Nämä kaksi ovat kuuliaisuus ja paasto. Niiden vastakohdat taas ovat aiheuttaneet kaiken ihmissukua kohdanneen pahan. Jotka noudattavat käskyjä eläen kuuliaisuudessa, pääsevät takaisin Jumalan luo nopeammin kuin ne, jotka pyrkivät käskyjen noudattamiseen paaston ja rukouksen avulla. Kuuliaisuus sopii niille, jotka aloittelevat kilvoitustietään. Paasto taas on omiaan pitkälle edistyneille, joilla on sekä tietoa että urhoollisuutta. Kuitenkin vain hyvin harvat kykenevät elämään nuhteettoman kuuliaisina Jumalalle ja noudattamaan Hänen käskyjään, ja näillekin sankarillisille sieluille se on työn ja tuskan takana. (Pyhä Gregorios Siinailainen: Hyödyllisiä opetuksia, Filokalia III, s. 268- 269. 18)
Ravinnoksi vaikenijalle riittää naula leipää, kaksi mukillista laimentamatonta viiniä ja kolme mukillista vettä. Muitakaan saatavilla olevia ruoka-aineita ei saa syödä mielin määrin, vaan on käytettävä kohtuullisesti hyväksi sitä, mitä Jumalan kaitselmus tarjoaa. Paras lyhyt ohje niille, jotka tahtovat noudattaa tarkkaa elämänjärjestystä, on tämä: harjoita kolmea laaja-alaista hyvettä, nimittäin paastoa, valvomista ja rukousta. Ne luovat vahvan perustan kaikille muille hyveille. (Pyhä Gregorios Siinailainen: Hyödyllisiä opetuksia, Filokalia III, s. 294. 102)
Kokemuksesta pystyn sanomaan, että munkki ei voi koskaan edistyä ilman seuraavia hyveitä: paasto, itsensä hillitseminen, valvominen, kärsivällisyys, urhoollisuus, vaikeneminen, rukous, hiljaisuus, murehtiminen ja nöyryys. Nämä hyveet syntyvät toisistaan ja varjelevat toisiaan. Jatkuva paasto kuihduttaa himot ja synnyttää itsehillinnän, tämä puolestaan synnyttää valvomisen ja valvominen kärsivällisyyden. Kärsivällisyyden hedelmä on urhoollisuus, urhoollisuus on vaikenemisen ja vaikeneminen rukouksen äiti. Rukouksesta syntyy sitten hiljaisuus, hiljaisuudesta murehtiminen ja murehtimisesta nöyryys. Ja päinvastoin: nöyryys synnyttää murehtimisen jne. Jatkamalla näin taaksepäin voit nähdä, kuinka tyttäret puolestaan synnyttävät äitinsä. Ei ole olemassa suurempia hyveitä kuin nämä, jotka sisältyvät tähän toisistaan syntyneiden hyveiden ketjuun. Niiden vastakohtina olevat paheet taas ovat jo ennestään kaikille tuttuja. (Pyhä Gregorios Siinailainen: Lukemisesta, Filokalia III, s. 338.13)
Kallistos ja Ignatios Ksanthopouloslaiset
Ruokavaliosta eli kuinka vaikenemiskilvoittelijan tulee nauttia ravintoa?
On kirjoitettu: »Ihmislapsi, ruoka, jota syöt, on sinun syötävä painon mukaan, ja vettä sinun on juotava mitan mukaan.» (Hes.4:10 -11) Toisin sanoen on syötävä ja juotava vain sen verran, että se riittää pitämään elossa Jumalan tahdon mukaan kilvoittelevan. Sillä jollet anna verta, et saa Henkeä, on joku isistä sanonut. Myös suuri Paavali sanoo: »Minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä. joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.» (1 Kor. 9: 27) Jumalallinen Daavid puolestaan toteaa: »Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.»(Ps.109: 24) Ja Gregorios Teologi vakuuttaa: »Mikään ei lepytä Jumalaa siinä määrin kuin ruumiin vaivaaminen, ja kyyneliin Hän vastaa ihmisrakkaudellaan.»
Myös pyhä Iisak käsittelee tätä aihetta kirjoituksissaan:
Kuten äiti pitää huolta lapsestaan, niin Kristuskin huolehtii vapaaehtoisiin kieltäymyksiin antautuvan ruumiista ja on aina hänen vierellään. Täydessä vatsassa ei asu Jumalan salaisuuksien tunteminen. Niin kuin ne jotka kyynelin kylvävät, saavat korjata riemun tähkäpäitä (vrt. Ps.126:5,6), niin saavat iloita nekin jotka ovat Jumalan tähden antautuneet vapaaehtoisiin kieltäymyksiin. Autuas on se joka on sulkenut oven kaikelta nautiskelulta joka erottaa hänet hänen Luojastaan.
Olen joutunut kauan kestämään kiusauksia sekä oikealta että vasemmalta, ja monta kertaa minua on koeteltu molemmin tavoin. Vastustaja on hakannut minut kauttaaltaan haavoille, mutta olen saanut kokea myös Jumalan salaista väkevää puolustusta. Näin olen vuosien mittaan hankkinut kokemusta, ja olen koetuksissani Jumalan armosta oppinut seuraavan: Kaiken hyvän perustana on kaksi hyvää tottumusta. Ne palauttavat sielun vihollisen vankeudesta ja ovat tie valoon ja elämään. Ensimmäinen on itsensä kokoaminen yhteen paikkaan ja toinen jatkuva paastoaminen. On siis viisaasti ja ymmärtäväisesti hillittävä vatsaansa pidättyväisyydellä, pysyteltävä vakaasti omassa olinpaikassaan sekä keskityttävä muista puuhista vapaana lakkaamatta Jumalan mietiskelyyn.
Tällainen elämäntapa alistaa aistit järjen johtoon, siitä seuraa mielen raittius, se kesyttää ruumiin rajut himot ja muuttaa ajatukset lempeiksi. Se synnyttää valoisat mielen liikkeet, antaa intoa hyveiden harjoittamiseen ja suo yleviä ja henkeviä ajatuksia; siitä ovat lähtöisin myös vuolaat ja ehtymättömät liikutuksen kyyneleet. Jatkuva paastoaminen ja paikoillaan pysyttely saa muistamaan kuolemaa ja johtaa puhtaaseen siveyteen, joka pidättyy täysin kaikesta mieltä kiusaavasta kuvittelusta. Tällainen elämäntapa terottaa hengellisen näkökyvyn ja antaa tarkan tiedon kaukaisista asioista. Siitä kumpuavat sekä syvälliset Jumalan salaisuuksiin pureutuvat mietteet, jotka ymmärrys omaksuu jumalallisten sanojen voimasta, että sielun sisäiset liikkeet. Se antaa kyvyn tunnistaa ja arvioida henkiä, niin että voimme päätellä onko kyse pyhistä voimista ja todellisista näyistä vai turhista kuvitelmista.
Lisäksi jatkuva paastoaminen ja paikoillaan pysyttely herättää pelon ymmärryksen meren väyliä ja uomia kohtaan, ja tämä pelko tekee lopun velttoudesta ja välinpitämättömyydestä. Nämä hyvät tottumukset sytyttävät myös innostuksen liekin, joka saa halveksimaan kaikkia vaaroja ja kohottaa sielun kaiken pelon yläpuolelle. Ne suovat lämmön, joka panee halveksimaan kaikkia haluja, pyyhkii ne pois mielestä ja saa päälle päätteeksi unohtamaan kaiken ajallisen ja ohimenevän. Lyhyesti sanottuna näitä hyviä tottumuksia seuraa todelliselle ihmiselle ominainen vapaus, sielun ilo ja ylösnousemus sekä lepo Kristuksen yhteydessä taivasten valtakunnassa. Jos joku laiminlyö näitä kahta hyvettä, hän tietäköön että niitä hyljeksimällä hän ei ainoastaan jää osattomaksi kaikesta edellä kuvatusta, vaan myös murentaa kaikkien hyveiden perustuksia. Sille taas joka jatkuvasti ahkeroi näissä kahdessa hyveessä – eli pysyttelee vakaasti omassa olinpaikassaan ja paastoaa -, ne ovat sielun kaiken jumalallisen toiminnan perusta ja samalla myös tärkein tekijä, portti ja tie Kristuksen luo. Vastaavasti jos joku hylkää nämä hyveet ja luopuu niistä, hän päätyy kahteen niille vastakkaiseen paheeseen: levottomaan vaelteluun ja inhottavaan mässäilyyn.
Toisaalla pyhä Iisak sanoo:
Ne jotka ovat alussa velttoja ja innottomia, eivät säiky ainoastaan tällaisia ja tämänkaltaisia kilvoituksia vaan pelkäävät ja säikkyvät lehden kahinaakin. Pienikin puute ja nälän uhka ja vähäinenkin sairaus lannistaa heidät, niin että he kieltävät kutsumuksensa ja kääntyvät takaisin. Todelliset karaistuneet kilvoittelijat eivät kuitenkaan syö kyllikseen edes vihanneksia eivätkä suostu panemaan suuhunsa mitään ennen säädettyä ruoka-aikaa, vaikka käyttävätkin ruokanaan vain kasvien kuivattuja juuria. He nukkuvat paljaalla permannolla silloinkin kun heidän ruumiinsa on voipunut ja vaivojen ahdistama, ja heidän näköään hämärtää nälän heikotus. Vaikka he olisivat heikkoina ja henkihieverissä, eivät he silti suostu antamaan periksi ja luopumaan lujasta päätöksestään. Heidän kaipauksensa ja halunsa on harjoittaa kaikessa itsepakotusta rakkaudesta Jumalaan, ja he näkevät mieluummin vaivaa hyveen tähden kuin elävät tätä ajallista elämää kaikessa mukavuudessa. Kun koettelemukset kohtaavat heitä, he suorastaan iloitsevat niistä, sillä ne auttavat heitä täydellistymään. Raskaissakaan vaivoissa ei heidän rakkautensa Jumalaan horju, vaan aina lähtöhetkeensä asti he ovat valmiit kohtaamaan urhoollisesti ja väistelemättä pahan hyökkäykset, sillä niissä he tulevat täydellisiksi.
Näihin ja muihin tämän kaltaisiin opetuksiin mekin perustamme sanamme. Tottelemme myös käskyä »Vaella kultaista keskitietä, poikkeamatta oikeaan tai vasempaan.» (kts. Sananl.4:27 ja 4Moos.20:17) Niinpä esitämmekin sinulle seuraavaksi maltillisen säännön ravinnon nauttimisesta.
Ohjeet siitä kuinka kilvoittelijan tulee ravita itseään maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin.
Kolmena päivänä viikossa, nimittäin maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, nauti ravintoa vasta yhdeksännen hetken jälkeen eli syö vain kerran päivässä. Syö kuusi unssia leipää ja kohtuullisesti jotakin muuta kuivaa muonaa sekä juo kolme neljä mukillista vettä jos janottaa. Näin noudatat pyhien apostolien 69. kanonia, joka säätää:
Jos joku piispa, pappi, diakoni, lukija tai laulaja ei paastoa pyhää 40-päiväistä paastoa ennen pääsiäistä eikä keskiviikkoisin ja perjantaisin, hän menettäköön arvonsa, paitsi jos paaston esteenä on ollut ruumiillinen sairaus. Mutta jos kyseessä on maallikko, hänet erotettakoon ehtoollisyhteydestä.
Pyhät isät ovat myöhemmin säätäneet paaston myös maanantaiksi.
Kuinka tulee nauttia ravintoa tiistaisin ja torstaisin?
Kahtena muuna päivänä, tiistaisin ja torstaisin, syö kaksi kertaa päivässä. Päiväaterialla syö kuusi unssia leipää, kohtuullisesti keitettyä ruokaa ja vielä jotakin kuivaa muonaa. Juo kolme tai neljä mukillista vedellä laimennettua viiniä – mikäli käytät viiniä. Illalla syö kolme unssia leipää ja jotakin kuivaa ruokaa tai hedelmiä ja juo yksi tai – mikäli kova jano vaivaa sinua – korkeintaan kaksi mukillista vedellä laimennettua viiniä. Jano näet auttaa suuresti vuodattamaan kyyneleitä, etenkin jos siihen liittyy valvominen. Portaiden kirjoittaja sanoo: »Jano ja valvominen murtavat sydämen. Murtuneesta sydämestä kumpuavat kyynelvirrat.» Pyhä Iisak taas kehottaa: »Kärsi janoa Jumalan tähden, että Hän täyttäisi sinut rakkaudellaan.»
Jos kuitenkin myös näinä kahtena päivänä katsot parhaaksi syödä vain kerran päivässä, teet oikein hyvin. Onhan paasto ja itsehillintä hyveistä ensimmäinen ja kaiken hyvän äiti, juuri, lähde ja perusta. Joku tämän maailman viisaista on sanonut: »Valitse paras elämäntapa; tottumus tekee siitä miellyttävän.» Basileios Suuri toteaa: »Päättäväisyys raivaa tieltään kaikki esteet.» Toinen jumalankantajaisä sanoo: »Kukka on hedelmän alku ja itsehillintä käytännön kilvoituksen.»
Edellä sanottu samoin kuin kaikki seuraavakin saattaa joistakuista tuntua hankalalta ja jopa mahdottomalta. Mutta se joka ajattelee tämän kilvoittelun yltäkylläistä satoa ja sen synnyttämää kunniakasta tilaa, pitää kaikkea tätä helppona. Herramme Jeesuksen Kristuksen avulla ja itse voimiensa mukaan ponnistelemalla hän julistaa niin sanoin kuin teoinkin, että tämän kilvoitteluohjelman voi kevyesti toteuttaa, ja sinetöi siten näiden opetusten paikkansapitävyyden.
Pyhä Iisak sanoo: »Leivänkannikka puhtaan ihmisen pöydästä puhdistaa syöjänsä sielun kaikista himoista. Ota paastoojien. valvojien ja Herrassa vaivaa näkevien pöydästä itsellesi elämän lääkettä ja herätä siten henkiin kuoleutunut sielusi, sillä Rakastettu istuu heidän keskellään ja pyhittää heidän ruokansa. Hän muuttaa heidän katkeran ja vaivalloisen kilvoituksensa omaksi sanomattomaksi suloisuudekseen. Hänen hengelliset ja taivaalliset palvelijansa suojaavat sekä heitä että heidän pyhiä ruokiaan. Paastoojasta lähtee suloinen tuoksu, ja hänen tapaamisensa ilahduttaa hengellisesti arvostelukykyisten sydämen. Itsehillintää harjoittavan elämäntapa on Jumalalle mieleen.»
Kuinka tulee ravita itseään lauantaisin? Kokoöiset palvelukset ja niihin liittyvä ruokajärjestys.
Jokaisena lauantaina, suurta lauantaita lukuun ottamatta, tulee syödä kaksi kertaa, niin kuin on neuvottu tekemään myös tiistaisin ja torstaisin. Näin säätävät pyhät kanonit ja tätä järjestystä on noudatettava myös siksi, että vuoden kaikkina sunnuntain vastaisina öinä, sovintosunnuntaita lukuun ottamatta, kuuluu toimittaa kokoöinen jumalanpalvelus. Poikkeuksen jumalanpalvelusjärjestykseen aiheuttavat ainoastaan arkipäiviksi osuvat suuret Herran juhlat tai jonkun erityisesti kunnioitetun pyhän ihmisen muistopäivä: silloin tulee toimittaa kokoöinen palvelus juhlaa edeltävänä yönä eikä sunnuntaita vasten. Mutta olipa niin tai näin, syö lauantaisin kaksi kertaa. On aina hyödyllistä pakottaa itsensä öiseen valvomiskilvoitukseen. Siksi tekee sinullekin oikein hyvää toimittaa sunnuntaivigilia silloinkin kun keskelle viikkoa sattuu valvomispalvelus. Siitä koituu sinulle kerkeästi suuri voitto, tai paremminkin, käyttääksemme profeetan sanoja, »silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin kuin aamurusko ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen.» (Jes.58:8) Pyhä lisak opettaa:
Jokainen taistelu syntiä ja intohimoa vastaan alkaa valvomisen ja paaston vaivasta – etenkin silloin kun taistelu tähtää sisällämme piilevän synnin tuhoamiseen. Valvominen ja paastoaminen osoittavat, että ne jotka käyvät tätä näkymätöntä taistelua, todella vihaavat syntiä ja sen synnyttämää intohimoa. Paasto vie terän lähes kaikilta himojen hyökkäyksiltä. Paaston ohella kilvoittelussa on eniten apua öisestä valvomisesta. Joka rakastaa koko elämänsä ajan näiden kahden seuraa, hänestä tulee siveyden ystävä.
Niin kuin vatsan helliminen ja haureuden himon sytyttävä runsas nukkuminen ovat kaiken pahan alku, niin myös paasto, valvominen ja vireä Jumalan palveleminen ovat Jumalan pyhä tie ja kaikkien hyveiden perusta. Kun Jumalan muistaminen ja jatkuva valvominen sekä päivällä että yöllä on kirkastanut sielun, Herra suo sen turvaksi »pilven verhoamaan sitä päivällä ja tulen valon valaisemaan sitä yöllä», (kts. 2 Moos.13:21; Ps.78:14) ja valo loistaa sen pimeyteen.
Valitse itsellesi suloinen työskentely: jatkuva yövalvonta. Sitä harjoittamalla kaikki isät ovat riisuneet pois vanhan ihmisen (vrt. Ef.4:22) ja saaneet kokea mielensä uudistumisen. Yön tunteina sielu aistii kuolemattoman elämän, ja tämä kokemus saa sen hylkäämään himojen pimeyden ja ottamaan vastaan Pyhän Hengen.
Pidä arvossa valvomiskilvoittelua, että saisit lohdutuksen sielullesi. Älä, ystävä hyvä, luule, että mikään munkkien kilvoittelussa vetäisi vertoja öiselle valvomiselle. Munkki joka harrastaa järkevästi jatkuvaa valvomista, ei enää ole lihaa ja verta, ts. ihminen, sillä tämä työskentely on todellakin ominaista enkeleille. Sielu joka uurastaa enkelimäisessä valvomiskilvoituksessa, saa kerubin silmät, niin että voi aina katsella ja tarkastella taivaallisia näkymiä.
Vietä yölliset valvontapalveluksesi puhtaudessa, rukoillen, psalmeja veisaten ja lukien, päästämättä ajatuksiasi harhailemaan ja hartaan liikutuksen vallassa, joko yksin tai yhdessä rakkaiden samanhenkisten veljien kanssa. Jokaisen valvontapalveluksen jälkeen suo itsellesi pieni lohdutus valvomisen vaivaan, samaan tapaan kuin on säädetty ilta-ateriasta: syö kolme unssia leipää ja tarpeen mukaan jotakin kuivaa ravintoa sekä juo kolme mukillista vedellä laimennettua viiniä. Jos aloitat valvontapalveluksen sellaisen päivän iltana jolloin syöt vasta yhdeksännen hetken jälkeen, varo, ettet edessä olevan yövalvonnan tähden riko ruokajärjestystäsi: tätäkin tulee noudattaa eikä tuotakaan sikseen jättää. (vrt. Mt.23:23) »Lohdutus» on säädetty nautittavaksi vasta valvontapalveluksen jälkeen.
Kuinka tulee nauttia ravintoa sunnuntaisin? Vaivannäöstä ja nöyryydestä sekä erinäisistä muista asioista.
Vastaavasti myös kaikkina sunnuntaipäivinä nauti ravintoa kahdesti samoin kuin lauantaisinkin. Tätä sääntöä tulee noudattaa tinkimättä paitsi sairauden sattuessa. Lisäksi on vielä muitakin päiviä, jotka pyhät isät ovat säätäneet paastottomiksi joko pitkäaikaisen tavan tai jonkin uudemman syyn – jumalallisen, sanomme, tai ehkä vastakkaisenkin – tähden. Tällaisina päivinä emme rajoita ruokailuamme vain yhteen kertaan emmekä ainoastaan kuivaan ruokaan, vaan silloin syömme kaikkea mikä on hyödyksi ja sallittua. Myös vihanneksia nautimme kohtuullisesti ja määräannoksina. Aina on näet parasta noudattaa kaikessa itsehillintää. Sairauden aikana meidän tulee kuitenkin häpeilemättä nauttia kaikkia hyödyllisiä ja sallittuja ruumista vahvistavia ravintoaineita. Pyhät isät opettavat, että meidän on oltava himojen, ei ruumiin, tappajia. Järkevää on myös maistaa vähän kaikkea tarjolla olevaa, sikäli kuin on kyse munkille sallituista elintarvikkeista, Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi sekä ylpeyden välttämiseksi. Karta kuitenkin kaikkea mikä on liikaa.
Pyhä Iisak sanoo: »Puute opettaa ihmiselle itsehillintää, silloinkin kun hän ei itse sitä tahdo eikä halua. Jos meillä on kaikkea runsaasti ja käden ulottuvilla, emme pysty pitämään itseämme kurissa.» Älä rakasta ruumiin lepoa, sillä» – jälleen pyhän Iisakin mukaan – »sielu joka rakastaa Jumalaa, löytää levon ainoastaan Hänessä». Valitse ennemminkin vaivan ja kieltäymysten lisäksi myös nöyryys ja alhaisuus. Joku pyhistä on sanonut: »Vaivannäöllä ja nöyryydellä voitat omaksesi Jeesuksen.»
Millainen ruokajärjestyksen tulee olla ja kuinka pitää elää pyhien paastojen ja etenkin suuren paaston# aikana?
Mielestämme on tarpeetonta selittää yksityiskohtaisesti, millainen tulee ruokavalion ja muun elämän olla pyhien paastojen aikana. Samat kilvoittelusäännöt, jotka koskevat niitä päiviä, jolloin syöt vasta yhdeksännen hetken jälkeen, pätevät myös pyhinä paastonaikoina launtai – ja sunnuntaipäiviä lukuun ottamatta. Tai mikäli mahdollista, elä silloin vieläkin tarkemmin ja valppaammin etenkin suuren ja pyhän paaston aikana. Se on näet kuin kymmenykset koko vuodesta, ja ne jotka silloin kilvoittelevat voitokkaasti Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaan. tulevat palkituiksi Herran jumalallisena, valoisana ylösnousemuksen päivänä.(Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat valinneet… Filokalia IV; s. 175 – 184: 30 – 35)