Isien opetuksia ja mielipiteitä apostolisesta perinteestä

Atanasios Suuri

Kirjoitamme taas pitäytyen jälleen apostoliseen perinteeseen, muistutamme jokaista, kun kokoonnumme rukoukseen, ja viettäen yhteistä juhlaa, yhdestä suusta totisesti kiitämme Herraa. Näin kiittäen Häntä ja ollen pyhien seuraajia “ylistämme Herraa kaiken päivää”, kuten psalminkirjoittaja sanoo. Niinpä kun vietämme juhlaa oikein, meidät katsotaan arvollisiksi taivaan iloon.” (Festal Letters 2: 7; NPNF, Ser. II, Vol. IV)

“Mutta siunattuja olette te, jotka uskolla olette kirkossa, pitäen kiinni uskon perusteista, ja teillä on täysi lunastus, jopa uskon korkein määrä, joka pysyy keskuudessanne järkkymättömänä. Sillä se on periytynyt teille sukupolvelta toiselle apostolisesta perinteestä, ja toistuvasti kirottu kateus on halunnut horjuttaa sitä, mutta ei ole kyennyt.” (Festal Letters 29; NPNF, Ser. II, Vol. IV)

“Katsokaamme tuohon todelliseen aivan alusta olleeseen katolisen kirkon traditioon, opetukseen ja uskoon, jonka Herra antoi, apostolit saarnasivat ja isät säilyttivät. Tälle perustalle Kirkko on perustettu.” (Against Serapion, I: 28)

“Yhtä pitävästi apostolisen uskon kanssa, jonka isät ovat meille jättäneet, minäkin luovutin perinteen edelleen ulkopuolelta siihen mitään lisäämättä. Mitä olen saanut tietää, sen olen kirjoittanut yhdenmukaisesti Raamatun mukaan.” (Against Serapion, I: 33)

Augustinus

“Tavan (ettei käännynnäisiä uudelleen kasteta)…voisi arvella olevan alkuisin apostolisesta perinteestä, kuten on monia muita asioita, jotka koko Kirkko ottaa huomioon ja joita on rehellisesti pidettävä asioina, joita apostolit teroittivat mieleen, mutta joita ei ole mainittu heidän kirjoituksissaan.” (On Baptism, Against the Donatists 5: 23: 31; NPNF, Ser.I, Vol. IV)

“Mutta kehotus, jonka hän (Kyprianus) antaa meille, “että meidän pitäisi palata lähteelle, so. apostoliseen perinteeseen, ja sieltä kääntää totuuden väylä omaan aikaamme”, on mitä erinomaisin, jota pitäisi seurata epäröimättä.” (On Baptism, Against the Donatists 5: 26: 37; NPNF, Ser. I, Vol. IV)

“Mutta noiden muiden noudattamiseen nähden, joihin huolellisesti kiinnitämme huomiomme, ja joita koko maailma noudattaa, ja jotka eivät ole peräisin Raamatusta vaan perinteestä, meidän on annettu ymmärtää, että niitä suositellaan ja ne on määrätty noudatettaviksi joko itsensä apostolien tai ekumeenisten kirkolliskokousten täysistuntojen toimesta, joiden arvovalta on varsin elintärkeä Kirkossa.” (Letter 54, To Januarius; NPNF, Ser. I, Vol I)

Basileios Suuri

“Kirkossa varjelluista dogmeista ja ilmoituksista jotkut otamme vastaan kirjoitetusta opetuksesta ja muut apostolisesta perinteestä, meille salaisesti annetusta. Uskon suhteen molemmilla on sama voima. Kukaan ei kiistä näistä kumpaakaan, ei ainakaan kukaan sellainen, joka on taitava kirkon asioissa. Jos me todella yrittäisimme kieltää kirjoittamattomat tavat suurta arvovaltaa omaamattomina, tahtomattamme vahingoittaisimme evankeliumin oleellisinta; tai paremminkin alentaisimme kristillisen sanoman pelkäksi nimeksi.” (The Holy Spirit 27: 66, NPNF, Ser. II,Vol. VIII)

Epifanius Salamislainen

“On tarpeen hyödyntää myös perinnettä, sillä ei kaikkea voi saada Pyhistä Kirjoituksista. Pyhät apostolit jättivät jälkimaailmalle joitakin asioita Raamatussa, toisia asioita traditiossa.” (Medicine Chest Against All Heresies 61: 6 )

Eusebios Kesarealainen

“Tuohon aikaan Kirkossa loistivat Hegesippus, jolta tiedämme, mitä oli tapahtunut aikaisemmin, ja Dionysios, Korinton piispa, sekä toinen piispa, Pinytios Kreetalainen, ja näiden lisäksi Filippus ja Apollinarios ja Melitos ja Musanos ja Modestus ja viimeiseksi Irenaeus. Heiltä meille on tullut kirjallisesti perimätiedosta saatu virheetön ja ortodoksinen usko.” (Church History 4: 21; NPNF, Ser. II, Vol.I)

“Kysymys, joka ei ollut mitenkään vähäinen merkitykseltään, heräsi noihin aikoihin (190 jKr). Sillä koko Aasian(tark.Vähä – Aasiaa) seurakunnat…uskoivat, että kuun neljättätoista päivää, jona juutalaiset olivat määränneet uhrattavaksi lampaan, pitäisi huomioida Vapahtajan pääsiäisjuhlana… Mutta muun maailman kirkkojen tapa ei ollut lopettaa sitä tuohon aikaan, kun he huomasivat käytännön, joka apostolisesta perinteestä oli ollut vallitsevana niihin päiviin asti, lopettaa (suuri) paasto ei minään muuna päivänä kuin Kristuksen ylösnousemuksen päivänä (sunnuntaina).”(Church History 4: 23; NPNF, Ser. II, Vol. I)

“…(Artemionin seuraajat) eivät ole pelänneet sormeilla Pyhiä Kirjoituksia sanoen, että he ovat korjailleet niitä… Näyttää siltä, että he eivät itsekään ole tietämättömiä siitä, miten häpeämätön heidän rikoksensa on. Sillä joko he eivät usko, että jumalaiset kirjat ovat Pyhän Hengen sanelemia, missä tapauksessa he eivät ole uskovaisia, tai jos he pitävät itseään Pyhää Henkeä viisaampina, niin mitä muuta he ovat kuin pahojen henkien riivaamia… Eräät heistä eivät ole edes katsoneet tarpeelliseksi väärentää niitä, vaan he ovat suoraan hylänneet lain ja profeetat.” (Kirkkohistoria,V 28:15, 18-19, ss. 281 -282)

Ireneos Lyonilainen

“Apostolit ovat täydellisesti koonneet siihen , niin kuin rikas kokoaa aarreaittaan, kaiken mikä totuuteen kuuluu.” (Against Heresies 3: 4; ANF, Vol. I)

“Kuten sanoin aiemmin, vastaanotettuaan tämän saarnan ja tämän uskon, Kirkko, vaikka onkin levinnyt kaikkeen maailmaan, vielä vartioi sitä ikään kuin asuisi vain yhdessä talossa. Samoin se uskoo näihin asioihin aivan kuin sillä olisi yksi sielu ja yksi ja sama sydän; ja sopusointuisesti se julistaa heille ja opettaa heitä ja jättää jälkimaailmalle, aivan kuin sillä olisi vain yksi suu. Sillä vaikka maailman kielet ovatkin monenlaiset kuitenkin perimätiedon arvovalta on yksi ja sama.” (Against Heresies 1: 10: 2; ANF, Vol. I)

“Sen vuoksi on varmasti tarpeen välttää heitä (harhaoppisia) samalla hellästi hoivaten mitä suurimmalla uutteruudella Kirkolle kuuluvia asioita ja pitää kiinni totuuden Traditiosta… Entäpä sitten, jos apostolit eivät olisi itse asiassa jättäneet meille kirjoituksia? Eikö olisi tarpeen seurata perimätiedon määräyksiä, jotka jätettiin jälkimaailmalle niille, joiden huomaan he jättivät kirkot.”(Against Heresies 3: 4: 1; ANF, Vol. I)

“Niinpä on mahdollista jokaisessa kirkossa kullekin, joka saattaa toivoa oppivansa tuntemaan totuuden, mietiskellä apostolista traditiota, joka on tullut tunnetuksi kautta koko maailman. Ja olemme asemassa luetella heidät, jotka apostolit ja heidän seuraajansa olivat asettaneet piispoiksi aina näihin päiviin…miehiä, jotka eivät tienneet eivätkä opettaneet mitään näiden haltioissaan olevien harhaoppisten kaltaista…

… Mutta koska veisi liian pitkään luetella sellaista määrää piispojen seuraajia kuin kaikissa kirkoissa on, saatamme ymmälle nuo, jotka millä tahansa tavalla joko itsetyytyväisyydestä tai turhamaisuudesta tai sokeuden ja epäpyhien mielipiteiden takia kutsuvat koolle muita kuin olisi sopivaa, osoittamalla tässä kaikille tunnetun suurimman ja kaikkein vanhimman kirkon piispojen sukkession (=seuraannon), kirkon, jonka kaikkein kunniakkaimmat apostolit Pietari ja Paavali perustivat ja järjestivät Roomaan, ja kirkon, jolla on perinne ja usko, joka periytyy meille sitten kun apostolit olivat julistaneet sen ihmisille…

… Sen erikoisaseman vuoksi kaikkien kirkkojen on oltava yksimielisiä sen kanssa….ts. kaikkien uskollisten kaikkialla, koska nuo kaikkialla olevat uskolliset säilyttävät apostolista perinnettä lakkaamatta.” (Against Heresies 3: 3: 1-2; ANF, Vol. I)

“… Ne, jotka yhdessä piispallisen seuraannon myötä ovat ottaneet vastaan järkkymättömän totuuden armolahjan.” (IV. 26. 2)

“Siksi siellä, missä Herran armolahjat on uskottu, on sopivaa oppia totuus heiltä, joilla on Kirkon apostolinen sukksessio (= katkeamaton piispuuden ketju) ja jotka johtavat oikein ja moitteettomasti ja joiden puhe on väärentämätöntä ja turmeltumatonta. Sillä nämä myös säilyttävät tämän uskomme yhteen Jumalaan, joka loi kaiken ja he lisäävät tuota rakkautta Jumalan Poikaan…” (IV. 26. 5)

Jerome

“Markionilla ja Basilideksella ja muilla harhaoppisilla…ei ole Jumalan Sanaa, koska heillä ei ole Pyhää Henkeä, jota ilman saarnattu evankeliumi tulee ihmissaarnaksi. Emme ajattele, että evankeliumi muodostuu Raamatun sanoista, vaan niiden tarkoituksesta, ei niiden pinnasta, vaan niiden ytimestä, ei saarnojen “lehdistä” vaan tarkoituksen juuresta. Tässä tapauksessa Raamattu on todella käyttökelpoinen kuulijoille, jos sitä ei julisteta ilman Kristusta, eikä esitetä ilman Isää, ja ne jotka saarnaavat eivät tee sitä ilman Pyhää Henkeä… Kirkossa on suuri vaara puhua niin, että Kristuksen evankeliumin turmeltuneella tulkinnalla evankeliumista tulee ihmisevankeliumia…” (In Galat. I: 1: II, Mign. L. XXVI, c. 386)

Johannes Krysostomos

“(Paavali käskee): “Pysykää siis lujina, veljet, ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olemme suullisesti tai kirjeessämme antaneet teille (2 Tess. 2: 15). Tämän perusteella on selvää, etteivät he jättäneet jälkimaailmalle kaikkea kirjallisena, vaan on myös paljon sellaista, jota ei kirjoitettu. Kuten kirjoitettu, niin myös kirjoittamaton on uskon arvoista. Siksi pitäkäämme myös Kirkon traditiota uskon arvoisena… (Homilies on 2 Thessalonians; NPN, Ser. I, Vol. XIII)

Klemens Aleksandrialainen

“Säilyttäen siunatun opin perinteen, joka polveutuu suoraan pyhistä apostoleista Pietarista, Jaakobista, Johanneksesta ja Paavalista, he poikina saaden sen isiltään (vaikka harvat olivat isiensä kaltaisia), tulivat Jumalan tahdosta luoksemme tallettaakseen nuo apostoliset ja esi-isiltä perityt siemenet. Ja tiedän hyvin heidän tulevan riemuitsemaan, en tarkoita riemuitsemista tästä kunnianosoituksesta, vaan ainoastaan uskon säilyttämisen johdosta sellaisena kuin he sen toivat. Sillä tämän kaltainen yhteenveto on luullakseni sellaisten sielujen hyväksyttävissä, jotka haluavat pelastaa tradition häviämiseltä.” (Miscellanies 1: 1, ANF,Vol. II)

Kyprianus Karthagolainen

“Kirkko on yksi, ja koska se on yksi, ei voi olla sekä siinä tai ilman sitä. Sillä jos se on Novatianuksen kanssa, se ei ollut Korneliuksen kanssa. Mutta jos se oli Korneliuksen kanssa, joka seurasi piispa Fabianusta laillisella vihkimyksellä, ja jolle Herra soi pappeuden kunnian rinnalla myös marttyyriuden, Novatianus ei ole Kirkossa, eikä häntä voi huomioida piispana, joka olisi kenenkään seuraaja ja joka halveksuen evankelista ja apostolista perinnettä juontaa juurensa itsestään. Sillä hänellä, jota ei ole vihitty Kirkossa ei voi olla Kirkkoa, eikä pitäydy Kirkkoon millään tavalla.” (Letters 75: 3; ANF, Vol. V)

Origenes

“Vaikka on monia, jotka uskovat pitäytyvänsä Kristuksen opetuksiin, on heidän joukossaan kuitenkin joitakin, jotka ajattelevat toisin kuin edeltäjänsä. Kirkon opetus on tosiaankin periytynyt sukupolvelta toiselle apostolisen sukkession järjestyksen kautta ja pysyy kirkoissa aina nykyaikaan saakka. Ainoastaan se uskotaan totuudeksi, mikä ei millään tavoin poikkea apostolisesta ja kirkollisesta perinteestä.” (The Fundamental Doctrines 1: 2; ANF, Vol. IV)

Papias

“Papias, jonka nyt mainitsemme, vahvistaa todeksi, että hän vastaanotti apostolien sanallisen perinnön heidän seuraajiltaan, ja hän lisäksi vakuuttaa kuulleensa henkilökohtaisesti Aristionia ja presbyteeri Johannesta. Siitä johtuen hän mainitsee heidät usein nimeltä, ja kirjoituksissaan välittää heidän Jeesusta koskevat perinteensä… (on) muita hänen tekstinkappaleitaan, joiden yhteydessä tuo esille ihmeellisiä tekoja ilmoittaen tosiasiana saaneensa niistä tiedon perimätiedon perusteella”. (Fragment in Eusebios, Church History 3: 39; NPNF, Ser. II, Vol. I)

Seitsemäs ekumeeninen kirkolliskokous 787

“Niille, jotka tuntevat ja hyväksyvät profeettojen näyt sellaisina kuin Jumala ne muodosti ja ilmaisi, ja jotka uskovat, mitä profeettojen kuoro näkemästään kertoi, ja jotka pitävät voimassa apostolien ja isien jatkuvan kirjallisen ja kirjoittamattoman tradition ja sen tähden kuvaavat ja kunnioittavat pyhiä, iäinen muisto.” (Seitsemännen pyhän ja ekumeenisen synodin Synodikon ortodoksian puolesta, Piiroinen. P.: Heterodoksit ja ortodoksit, ss. 212 – 213, OKJ 1983)

Vincentius Leriniläinen

“Yleisessä kirkossa on kaikin keinoin pidettävä kiinni siitä, mihin kaikkialla on uskottu, mihin aina on uskottu, mihin kaikki ovat uskoneet, sillä todellisuudessa ja varsinaisesti on yleismaailmallista (ekumeenista) ainoastaan se, mikä, kuten sanan merkityskin osoittaa, mahdollisuuden mukaan yleensä kaiken käsittää. Se, minkä kaikki tai monet yksimielisesti, julkisesti ja pysyväisesti, ikään kuin opettajain kesken edeltäpäin tapahtuneesta sopimuksesta, yksimielisesti hyväksyvät, omaksuvat ja jättävät toisille, on pidettävä täysin luotettavana ja varmana” (Commonitory I: 2, NPN, Ser. II, Vol. XI)

“Totuutena on hyväksyttävä ainoastaan se, mikä ei missään suhteessa eroa apostolisesta ja kristillisestä perinteestä.” (De princ. proef. 2)

“Siksi suurella innolla ja mitä kiinteimmällä huomiolla minä toistuvasti kyselen monilta ihmisiltä, merkittäviltä pyhyytensä ja oppinsa puolesta, kuinka saattaisin suppeassa, ja niin sanoakseni, yleisellä ja tavallisella tavalla erottaa katolisen uskon harhaoppisten turmeltuneisuuden väärennyksistä… “Sain melkein aina saman vastauksen heiltä kaikilta… että jos minä tai kuka muu tahansa haluaa paljastaa petkutuksen ja paeta esiin nousevien harhaoppisten pauloja, ja pysyä vahingoittumattomina ja puhtaassa uskossa, olisi välttämätöntä Herran avulla väkevöittää tuota uskoa kahdella tavalla: ensiksi tietystikin (Raamatun) jumalallisella lailla ja sitten katolisen (yleisen) kirkon perinteellä (traditiolla)… “Tässä ehkä joku saattaa kysyä: Jos Raamatun kaanoni on täydellinen ja itsessään on kylliksi kaikessa, miksi on tarpeen liittää siihen Kirkon tulkinnan auktoriteettia? Aivan yksinkertaisesti siksi, että Pyhiä Kirjoituksia niiden oman syvällisyytensä vuoksi eivät kaikki hyväksy yhden ja saman merkityksen omaavina.” (The Notebooks)