Ihmisen velvollisuuksista Jumalaa kohtaan

Gregorios Palamas

“Älä tee itsellesi – – mitään kuvaa, älä niistä jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä jotka ovat vesissä» (2 Moos.20:4) palvoaksesi tai kunnioittaaksesi niitä jumalina, sillä ne kaikki ovat luotuja. Ne on luonut ainoa Jumala – Hän, joka viimeisinä aikoina tuli lihaksi neitseen kohdusta, ilmestyi maan päälle ja eli ihmisten keskuudessa. (Baaruk 3:38) Pelastaakseen ihmissuvun Hän kuoli ja nousi ylös kuolleista, meni ruumiissa ylös taivaisiin, »istuu Majesteetin oikealla puolella korkeuksissa» (Hebr.1:3), ja tulee taas kunniansa loistossa samassa ruumiissa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. (2 Tim.4:1) Tee siis kuva Hänestä, joka on meidän tähtemme tullut ihmiseksi. Tee se rakkaudesta Häneen, muistuttamaan Hänestä, että sen kautta kunnioittaen kumartaisit Häntä. Kuvasta kohota mielesi itse Vapahtajaamme, joka kumartaen kunnioitettavassa ihmisruumiissaan istuu taivaassa Isän oikealla puolella. Tee kuvia myös pyhistä ihmisistä ja kumarra niitä – ei jumalina, sillä se on kiellettyä, vaan osoittaaksesi yhteyden, kiintymyksen ja ylenpalttisen kunnioituksen tunteita, sillä kuvien kautta mieli kohoaa ajattelemaan pyhiä. Tekihän Mooseskin kerubien kuvat kaikkein pyhimpääni (2 Moos.25:18;Hebr.9:5) Kaikkein pyhin oli taivaallisten vertauskuva, kun taas etumainen huone, pyhä, kuvasi koko maailmaa. Mooses ei kutsunut etumaista huonetta pyhäksi kunnioittaakseen luotua, vaan ylistääkseen sen välityksellä maailman Luojaa, Jumalaa. Älä siis sinäkään palvo jumalina Valtiaan Kristuksen ja Hänen pyhiensä ikoneja, vaan kumarra niiden välityksellä Häntä, joka ensin loi meidät omaksi kuvakseen ja sitten sanomattomasta ihmisrakkaudestaan katsoi hyväksi ottaa itsekin päälleen oman meidän kaltaisen kuvansa – ja siten tulla kuvattavaksi.

Kumarra Kristuksen jumalallisen kuvan lisäksi myös Hänen ristiään. Risti on mahtava voitonmerkki, joka kuvaa Kristuksen voittoa pahasta hengestä ja kaikista vihollisvoimista. Ristin nähdessään viholliset kauhistuvat ja pakenevat. Jo ennen Kristuksen ristiä olivat profeetat kunnioittaneet ristiä, ja se oli tehnyt suuria ihmeitä. Mutta myös silloin, kun ristillä riippunut Herramme Jeesus Kristus tulee toisen kerran, tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, käy tämä suuri ja kauhistuttava merkki Hänen edellään »suurella voimalla ja kirkkaudella» (vrt. Mt.24:30). Anna siis nyt sille kunnia, että voisit Kristuksen toisessa tulemisessa katsoa siihen rohkeasti ja saisit itsekin osasi sen kunniasta.

Siunaa itsesi ristinmerkillä ja kumarra pyhien ihmisten ikoneille, sillä pyhät on ristiinnaulittu yhdessä Kristuksen kanssa, ja ajattele kuinka he ovat osallistuneet Kristuksen kärsimyksiin. Samoin tulee kumartaa pyhien kunniakkaille leposijoille ja heidän pyhille jäännöksilleen, sillä Jumalan armo ei ole eronnut niistä. Eihän jumaluus eronnut Kristuksenkaan kumartaen kunnioitettavasta ruumiista silloin, kun Hän kohtasi eläväksi tekevän kuoleman. Pyhät ovat tuoneet Jumalalle kunniaa, koska ovat teoillaan todistaneet täydellisestä rakkaudestaan Häneen. Kun kunnioitat heitä, saat itsekin heidän kanssaan kunnian Jumalalta ja veisaat Daavidin tavoin: »Kuinka kalliit ovat minulle sinun ystäväsi, Jumala.» (Ps.139:17 LXX)

. »Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä» (2 Moos.20:7), niin että teet väärän valan jonkin maallisen asian takia – ihmisten tai häpeän pelosta tai hyötymisen toivossa. Väärä vala on nimittäin Jumalan kieltämistä. Sen tähden älä ensinkään vanno (Mt.5:34), vaan pidäty täydellisesti vannomisesta. Valan vanavedessä nimittäin vaanii väärä vala, joka vierottaa Jumalasta ja liittää valapaton lainrikkojen joukkoon. Kun puhut aina totta, ovat kaikki sanasi kuin valan vahvistamia. Jos kuitenkin joskus joudut käyttämään valaa – mikä ei ole toivottavaa – voit sen tehdä asiassa, joka on Jumalan lain mukainen. Vaikka laki vannomisen salliikin, pitää sinun silti vaatia itsesi vastuuseen siitä että vannoit. Laupeudentöillä ja murehtimisella sekä rukoillen ja ruumiista vaivaten sinun tulee lepyttää Kristus, joka on käskenyt olla vannomatta. Mutta jos turvaudut valaan jossakin laittomuudessa, varo ettet valallasi tue vääryyttä ja niin joudu samaan joukkoon profeetantappajan Herodeksen kanssa. (kts. Mt. 14: 1 – 12) Riko tuo laiton valasi ja ota ohjenuoraksesi, ettet koskaan enää vanno. Lepytä Jumala kyynelin sekä käyttämällä samoja lääkkeitä kuin edellisessä tapauksessa – mutta voimakkaampina annoksina.

Sunnuntaita, viikon ensimmäistä päivää, kutsutaan myös »Herran päiväksi» (Ilm.1:10). Herralle se on omistettu, koska Hän nousi tuona päivänä kuolleista. Näin Hän antoi ennalta merkin ja vakuuden yleisestä ylösnousemuksesta, jolloin kaikki maallinen työ taukoaa. Pyhitä tuo päivä (2 Moos.20:8): rajoita maalliset askareesi kaikkein välttämättömimpään. Suo täysi lepo myös alaisillesi ja kaikille kanssasi eläville (2 Moos.20:10), että voisitte yhdessä ylistää Häntä, joka on kuolemallaan lunastanut meidät omikseen ja ylösnousemuksellaan päästänyt meidänkin luontomme kuoleman vallasta. Ajattele tulevaista elämää ja tutkiskele kaikkia Herran käskyjä ja säädöksiä. Tutkiskele myös itseäsi: missä kohden olet Herran käskyjä ja säädöksiä vastaan rikkonut tai niitä laiminlyönyt, ja tee kaikessa parannus. Mene Herran päivänä Hänen huoneeseensa ja osallistu yhteisiin palveluksiin. Vilpittömällä uskolla ja puhtaalla omallatunnolla ota vastaan Kristuksen pyhä Ruumis ja Veri. Aloita uusi, entistä tunnollisempi elämä, uudista itsesi ja valmistaudu ottamaan vastaan tulevat iankaikkiset hyvyydet – varmistuaksesi niistä älä muinakaan päivinä käytä väärin maallisia hyvyyksiä. Voidaksesi olla lähellä Jumalaa pidättäydy Herran päivänä kaikesta muusta paitsi siitä mikä on aivan välttämätöntä ja mitä ilman on mahdotonta elää. Näin Jumala on sinun turvasi ja linnasi etkä horju. Et sytytä himojen tulta etkä ota kannettavaksesi synnin taakkaa. Tällä tavoin pyhität sapatin päivän ja lepäät pidättymällä pahoista teoista. Herran päivään verrattavissa ovat myös säädetyt suuret juhlat: pyhitä juhlapäivät sunnuntaiden tavoin ja pidäty samoista asioista. (Pyhä isämme Gregorios Palamas: Kristuksen lain eli uuden liiton 10… , Filokalia IV / 90 – 92. 5- 8)