Elämästä

Maksimos Tunnustaja

“Kuoleman varjo” on ihmisen elämä. Mutta se joka on Jumalan kanssa ja jonka kanssa Jumala on, voi vakuuttaa: “vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.” (vrt. Ps.23:4) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta II / 99. 96)

Mielestäni ei ole oikein kutsua tämän ajallisen elämän loppua kuolemaksi, vaan pikemminkin kuolemasta vapautumiseksi, turmeluksesta eroamiseksi, orjuudesta pääsyksi, elämän myrskyjen tyyntymiseksi, taistelujen taukoamiseksi, pimeyden väistymiseksi, vaivojen päättymiseksi ja levoksi, levottomuuden lakkaamiseksi ja rauhaksi, häpeän peitteeksi, turvapaikaksi jonne himot eivät ulotu – sanalla sanoen: kaiken pahan lopuksi. Tämän kaiken pyhät saavuttivat jo täällä kuolettamalla vapaaehtoisesti itsensä ja niin elivät vieraina ja muukalaisina tässä elämässä. He taistelivat urhoollisesti sekä maailmaa että lihaa vastaan ja tukahduttivat niiden pettävän aistihurman – aistittavahan aina viehättää aisteja. Näin he säilyttivät sielunsa arvon ja pitivät sen vapaana kaikesta orjuudesta. (V11:76) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista… II /212. 235)

Apostoli oli »elämän tuoksu elämäksi» (2 Kor. 2:16), koska hän omalla esimerkillään innosti uskovia hyviin tekoihin ja siten johdatti heitä kohti hyveiden hyvää tuoksua tai sitten opasti saarnallaan ne jotka olivat kuuliaisia armon sanalle, aistillisesta elämästä hengelliseen elämään. Mutta »kuoleman haju kuolemaksi» apostoli oli niille jotka olivat langenneet tietämättömyyden kuolemasta epäuskon kuolemaan, koska hän saattoi nämä heitä odottavan tuomion tuntoon.

Näille sanoille on mahdollista antaa toinenkin tulkinta: »elämän tuoksu elämäksi» apostoli on niille, jotka ovat kohonneet käytännön kilvoituksesta hengellisiin tutkiskeluihin – »kuoleman haju kuolemaksi» taas niille, jotka ovat »kuolettaneet maalliset jäsenensä» (Kol.3:5) lakkaamalla varsinaisesta synninteosta ja nyt siirtyvät kuolettamaan myös himollisia ajatuksiaan ja mielikuviaan. (IV:24) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista… II / 184. 134)

Elämä on mielen ja sielun sekä ruumiin yhdistymistä ja keskinäistä kosketusta. Kuolema taas ei ole näiden toisiinsa liittyneiden osien tuhoutumista, vaan niiden yhteyden hajoamista. Sillä Jumalan edessä kaikki säilyy hajoamisen jälkeenkin. (Pyhä Antonios Suuri: Opetuksia ihmisen luonteesta I / 35. 93)

Kun järki hallitsee himoja, se tekee aistit hyveen palvelijoiksi – ja päinvastoin: kun himot hallitsevat järkeä, ne valjastavat aistit synnin palvelukseen. Onkin syytä tarkkaan tutkia ja miettiä, kuinka sielu voisi tehdä täyskäännöksen ja käyttää hyveiden hankkimiseen ja säilyttämiseen samoja aisteja, joita se on ennen käyttänyt syntien tekemiseen. (III: 58) Pyhä Maksiomos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista… II / 175. 109

 

Gregorios Siinailainen

Apostolin mainitsema »elämän hengen laki» (Room.8:2) toimii ja puhuu sydämessä samalla tavoin kuin kirjoitettu laki vaikuttaa ruumiissa. Elämän hengen laki vapauttaa mielen synnin ja kuoleman laista. Kirjoitettu laki taas tekee noudattajastaan fariseuksen hänen itsensä sitä huomaamatta. Fariseus ymmärtää ja täyttää lain vain ulkoisesti ja noudattaa käskyjä ainoastaan siksi, että ihmiset katselisivat häntä. (Mt.23:5) (Pyhä Gregorios Siinailainen: Hyödyllisiä opetuksia III / 269. 19)

 

Antonios Suuri

Älkäämme pyrkikö hyvään ja Jumalan tahdon mukaiseen elämään siksi, että ihmiset ylistäisivät meitä, vaan valitkaamme hyveellinen elämä sielun pelastuksen tähden. Sillä kuolema on joka päivä silmiemme edessä ja me voimme sen nähdä, mutta kaikki inhimillinen on hämärän peitossa. (Pyhä Antonios Suuri: Opetuksia ihmisen luonteesta… I / 30. 74)

 

Teoleptos

Tuulet nostattavat meren aallot, ja elleivät tuulet tyynny eivät aallotkaan asetu eikä meri rauhoitu. Samalla tavoin pahuuden henget nostattavat välinpitämättömän munkin sielussa muistoja vanhemmista, sisaruksista, tuttavista, kutsuista, juhlista, teatteriesityksistä ja kaikenlaisista muista nautintoa herättävistä näkymistä ja kiihottavat häntä etsimään onnea silmien, suun ja ruumiin nautinnosta. Näin sinulta menee hukkaan sekä nykyhetki että myöhemmin sekin aika jolloin olet yksin keljassasi ja muistelet näkemiäsi ja kuulemiasi asioita. Siten munkin koko elämä valuu hyödyttömänä tyhjiin, kun maailmalliset muistot iskostuvat hänen mieleensä niin kuin lumessa tarpovat tallaavat yhä uudelleen samoja jälkiä. Jos annamme pedoille jatkuvasti ruokaa, milloin onnistumme tappamaan ne? Jos sekä teoin että ajatuksin askartelemme jatkuvasti järjettömien maailmallisten kiintymysten ja tottumusten parissa, milloin kuoletamme lihan mielen? Milloin vietämme Kristuksen tahdon mukaista elämää, niin kuin olemme luvanneet? Lumeen tallatut jalanjäljet joko sulavat auringonpaisteessa tai katoavat vesivirtoihin. Samalla tavoin katoavat mieleen piirtyneet nautinnonhimoisten taipumusten ja tekojen muistot, kun rukous ja hartaan liikutuksen kyynelsade saavat Kristus-auringon nousemaan sydämen taivaalle. Mutta milloin järjettömästi menettelevä munkki pyyhkii mielestään siihen iskostuneet vaikutelmat?*

*Tämä virke on Dobrotoliubijessa jakson 11 alussa. (Teoleptos, Filadelfian metropoliitta: Mitä on näkymätön työskentely… IV / 14. 10)

Joka kilvoittelee käskyjen täyttämisessä ja pysyy rukouksen paratiisissa sekä seisoo Jumalan edessä pitäen Häntä jatkuvasti mielessään, sen Jumala vapauttaa lihan nautinnollisista toiminnoista, kaikesta aistillisesta kiihotuksesta ja kaikista turmiollisista mielikuvista, kuolettaa himoille ja synnille sekä johdattaa jumalallisen elämän osallisuuteen. Nukkuva näyttää kuolleelta vaikka onkin elossa, onhan hänen ruumiintoimintansa lamassa kuin kuolleella, mutta hänen sielunsa elää ja ruumiskin elää sielun ja ruumiin yhteistyön vaikutuksesta. Samoin sekin joka pysyy Hengen yhteydessä kuoleutuu lihalle ja maailmalle, mutta elää Hengessä. (Teoleptos, Filadelfian metropoliitta: Yhdeksän kohtaa salaisesta… IV / 26.5)

 

Teodoros Edessalainen

Ei vain kunnianhimon vaan kaiken muunkin pahan syynä on tietämättömyys. Sillä ei kukaan, joka ymmärtää oikein asioiden luonteen – eli sen mistä mikin on saanut alkunsa ja mihin mikin johtaa – voi unohtaa omaa päämääräänsä ja harhautua maallisiin. Sielu ei kaipaa näennäistä hyvää. Ja jos jokin huono tottumus olisikin saanut sielun valtaansa, pystyy sielu myös kukistamaan sen. Mutta jo ennen tuota tottumusta tietämättömyys on pettänyt sielun. Sen tähden tulee ennen kaikkea tavoitella oikeaa tietoa luoduista ja rohkaista tahtoaan pyrkimään todelliseen hyvään. Sen sijaan kaikkea näkyväistä tulee halveksia ja muistaa sen turhuus. Sillä voisiko se mitenkään edistää päämäärämme saavuttamista?

Lopuksi toistan vielä: Järjellisen sielun ainoa tehtävä ruumiissa ollessaan on pyrkiä omaan päämääräänsä. Mutta koska tahto ei toimi ilman ymmärrystä, olemme saaneet avuksemme järjen voimat. Järki on siis olemassa joko tahdon vuoksi tai sitten sekä oman itsensä että tahdon tähden. Sillä autuuteen, jonka uuttera kilvoituselämä täällä maan päällä tuottaa ja jota se myös ennalta kuvaa, kuuluvat nämä molemmat: sekä ymmärrys että tahto, toisin sanoen sekä rakkaus että hengellinen nautinto. Ovatko nämä toiminnot samanarvoisia vai onko toinen tärkeämpi, sitä pohtikoot ne joilla on siihen halua. Toistaiseksi pidämme niitä samanarvoisina. Ymmärryksen toimintaa kutsumme hengelliseksi tutkiskeluksi, tahdon toimintaa käytännön hyveeksi. Nämä korkeimmat sieluntoiminnot eivät voi esiintyä yksinään ilman toisiaan; sen sijaan alemmat sieluntoiminnot voivat ilmetä yksitellen. Sitä mikä häiritsee näitä kahta ylintä sieluntoimintoa ja pyrkii niille vastakkaisiin päämääriin, kutsumme paheeksi; sitä taas mikä edistää näitä äsken mainittuja sieluntoimintoja ja poistaa esteet niiden tieltä, kutsumme hyveeksi. Hyveistä kumpuavia toimintoja nimitämme hyviksi teoiksi, mutta paheista lähtöisin olevia lankeemuksiksi ja synneiksi. Korkein päämäärä, johon, kuten tiedämme, tähtäävät sekä ymmärryksen että tahdon toiminta, antaa jokaiselle yksittäiselle toiminnolle sille ominaisen muodon, jolla voidaan edistää joko hyvää tai pahaa. (Pyhä Teodoros, Edessan piispa: Hengellisen elämän tutkistelua II / 56 – 57. 31)

 

Niketas Stithatoslainen

On hyvä kuolla maailmalle ja elää Kristukselle. Muulla tavoin on mahdotonta syntyä Herran sanojen mukaan uudesti, ylhäältä: »Joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.» (vrt.Joh.3:3)Tämän uudestisyntymisen saa aikaan kuuliaisuus hengellisille isille. Jollemme ole ensin ottaneet vastaan sanan siementä isien opetuksesta ja tulleet heidän kauttaan Jumalan lapsiksi, emme voi syntyä ylhäältä. Näin kaksitoista apostolia olivat syntyisin yhdestä, Kristuksesta. Seitsemänkymmentä apostolia taas syntyivät noista kahdestatoista ja tulivat Jumalan ja Isän lapsiksi, kuten Herra sanoo: »Te olette minun Isäni lapsia, joka on taivaissa.» (Vrt. Mt.5:45) Sen tähden Paavalikin sanoo meille: »Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa. Kehotan siis teitä: olkaa minun seuraajiani.» (1 Kor.4:15 – 16) (Niketas Stithatoalainen: Mielen puhdistamisesta III / 190. 53)

 

Munkit Kallistos ja Ignatios

Kuuliaisuuteen perustuva vaikenemiskilvoitus on todellisten kristittyjen tie, heidän omaksumansa Jumalalle mieluinen hengenelämän muoto ja pyhä työskentely, se on oikea, eksytyksestä vapaa, aito, selvästi Kristukseen kätketty elämä.

Tämän tien avasi ja siihen meidät perehdytti itse suloisin Jumalihminen Jeesus, sitä vaelsivat pyhät apostolit ja heidän uskolliset seuraajansa maineikkaat johtajamme ja opettajamme. Siitä lähtien kun Kristus tuli ensimmäisen kerran maan päälle, aina tähän päivään saakka he ovat elävöittävien sanojensa säteilyllä ja ihmeteoillaan loistaneet maailmassa kuin tähdet. (Fil.2:15) He luovuttivat tämän perinnön ensin toisilleen ja sitten myöhemmin heidän välityksellään tämä hyvä siemen (Mt.13:24), pyhä hapatus (Mt.13:33), pyhitetty uutisleipä (vrt. Room.11:16), varma talletus (vrt.1Tim.6:20), armon voima korkeudesta Lk.24:49), kallisarvoinen helmi (Mt.13:46), Isän meille suoma jumalallinen perintö, peltoon kätketty aarre (Mt.13:44), Hengen vakuus 2 Kor.1:22), kuninkaallinen merkki, elävä virtaava vesi (vrt. Joh.4:14), jumalallinen tuli, arvokas suola, armolahja, sinetti, valo tai mitä muuta nimitystä siitä käytämmekään, on siirtynyt sukupolvesta toiseen aina meidän aikaamme saakka. Ja näin tulee myös jatkumaan: salaisella tavalla tämä perintö siirtyy sukupolvelta toiselle aina Kristuksen toiseen tulemukseen saakka. Hän on luvannut olla seuraajiensa kanssa »joka päivä maailman loppuun asti» (Mt.28:20) eikä Hän valehtele. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat… IV / 279. 97)

On tosin muitakin teitä ja elämäntapoja ja, jos niin tahdot, hengellisen työskentelyn tapoja, jotka ovat hyviä, johtavat pelastukseen ja suovat levon niitä noudattaville. Ne antavat heille orjan tai palkkalaisen aseman; onhan Vapahtaja sanonut, että Hänen Isänsä luona on monta asuinsijaa (Joh.14:2). Mutta tämä meidän esittämämme on kuninkaallinen tie, joka eroaa niistä kaikista. Niin kuin sielu on ruumista arvokkaampi, niin myös kuuliaisuuteen perustuva vaikenemiskilvoitus kohoaa kaikkien muiden hengellisten työskentelytapojen yläpuolelle, sillä se uudistaa sitä oikein harjoittavan ihmisen, tekee hänet ihmeellisesti Hengen voimalla tomusta ja tuhkasta (vrt. 1Moos. 18:27) Jumalan lapseksi ja jumalaksi.

Pyhä Basileios Suuri sanoo: »Kun Pyhä Henki tulee ihmisen sieluun, se antaa hänelle elämän, se antaa myös kuolemattomuuden ja nostaa pystyyn maassa makaavan. Ja minkä Pyhä Henki on kerran pannut ikuiseen liikkeeseen, siitä tulee pyhä olento. Ihminen joka aikaisemmin oli tomua ja tuhkaa, saa kun Pyhä Henki asettuu hänen sisimpäänsä, profeetan, apostolin, enkelin ja jumalan arvon.»

Pyhät isät antavat tälle tielle useita kunniakkaita nimityksiä. He kutsuvat sitä viisauden tieksi, ylistettäväksi toiminnaksi ja oikeaan suuntautuvaksi mietiskelyksi sekä kaikki rajat ylittäväksi rukoukseksi. He ovat käyttäneet siitä myös nimityksiä mielen raittius, mielen työskentely, tulevan aikakauden työ, enkelimäinen elämäntapa, taivaallinen elämä, jumalallinen vaellus, elävien maa, salaisuuksien näkeminen, hengelliset pidot, Jumalan valmistama paratiisi, taivas, taivasten valtakunta, Jumalan valtakunta, valon ylittävä pimeys, Kristukseen kätketty elämä (Kol.3:3), Jumalan näkeminen ja jumalallistuminen, korkein yliluonnollinen tila – ja on vielä muitakin ilmaisuja.

Pyhien isien esikuvaa seuraten mekin, rakas hengellinen lapsemme, vaikka elämmekin laastia ja tiiliä tekemällä (vrt. 2 Moos.1:14), eli yhdessä pahojen ja epäpuhtaiden ajatusten, sanojen ja tekojen kanssa, olemme auliisti yrittäneet täyttää sinun pyyntösi. Ja pyyntösi mukaisesti emme, rakkaudesta sinuun ja isien käskyä muistaen, ole epäröineet puhua asioista, jotka ylittävät omat mittamme. Tässä enkelimäisessä elämässä on keskeisellä ja ratkaisevalla sijalla se uusi, sanoin kuvaamaton huolenpito ihmissuvusta, joka toteutui kun Jumalan Sana ja Poika aluttoman Isän hyvästä tahdosta ja Pyhän Hengen myötävaikutuksesta tuli ihmiseksi. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat… IV / 280. 98 – 99)

 

Gregorios Tessalonikalainen

Niin kuin sielun eroaminen ruumiista merkitsee ruumiin kuolemaa, niin merkitsee myös Jumalan eroaminen sielusta sielun kuolemaa, ja kuolema sanan täydessä merkityksessä on juuri sielun kuolema. Sitä Jumala tarkoitti myös varoittaessaan Aadamia paratiisissa: »Sinä päivänä jona sinä syöt kielletystä puusta, pitää sinun kuolemalla kuoleman.» (1 Moos.2:17) Rikkomuksessa kuoli näet Aadamin sielu, koska rikkomus erotti sen Jumalasta. Ruumiillisesti Aadam sen sijaan eli peräti 930-vuotiaaksi. (1 Moos.5:5)

Mutta rikkomuksen tuottama sielun kuolema ei turmele pelkästään sielua syösten ihmisen kiroukseen, vaan saattaa myös ruumiin turmelukselle ja lukemattomille rasituksille ja vaivoille alttiiksi, kunnes lopulta korjaa senkin saaliikseen. Rikkomusta seuranneen sisäisen ihmisen kuoleman jälkeen sai maasta luotu Aadam kuulla kirouksen sanat: »Kirottu olkoon maa sinun tähtesi, orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.» (1 Moos.3:17-19)

Tosin aikanaan seuraavassa uudestisyntymisessä, vanhurskaiden ylösnousemuksessa, myös lainrikkojien ja syntisten ruumiit nousevat ylös, mutta vain siirtyäkseen kuolemasta kuolemaan (Ilm.20:14). iankaikkiseen rangaistukseen, kuolemattoman madon (Mk.9:44; puuttuu suomenkielisestä UT:sta) ruoaksi, hammasten kiristykseen (Mt.8:12), ulos pilkkopimeään (Mt.8:12), helvetin pimeyteen ja sammumattomaan tuleen (Mt.5:22), josta profeetta sanoo: »Laittomat ja syntiset palavat yhdessä eikä ole sammuttajaa.» (Jes.1:31 LXX) Tämä on »toinen kuolema», niin kuin Johannes Ilmestyskirjassa meille opettaa. (Ilm.20:14)

Kuule myös, mitä suuri Paavali sanoo: »Jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.» (Room.8:13) Paavali puhuu tässä tulevan maailman elämästä ja kuolemasta ja tarkoittaa elämällä pääsyä iankaikkisen valtakunnan nautintoon, kuolemalla taas ikuista rangaistusta. Jumalan käskyjen rikkomisesta seuraa siis sekä sielun että ruumiin kaikinpuolinen kuolema niin tässä ajassa kuin myös tulevassa päättymättömän rangaistuksen paikassa. (Pyhä isämme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle IV / 50 – 51. 4)

Mutta kuten jo sanoin Jumala ei muistele meidän syntejämme. vaan kutsuu yhä uudestaan meitä jokaista. Kutsuu mihin? – Työhön viinitarhaan, so. tekemään jotakin viiniköynnöksen oksien, siis meidän itsemme hyväksi. Sanomaton on Hänen rakkautensa meitä ihmisiä kohtaan: Hän vieläpä lupaa ja myös antaa meille palkan vaivannäöstä oman itsemme hyväksi. »Tulkaa», Hän kutsuu, »ottakaa vastaan iankaikkinen elämä, jonka yltäkylläisenä teille suon. Korvaukseksi vaelluksen väsymyksestä ja jo pelkästään siitä että tahdotte ottaa minulta vastaan iankaikkisen elämän minä annan teille palkan, aivan kuin itse olisin teille velkaa.» Kelläpä meistä ei olisi lunnasvelkaa kuolemasta Vapauttajalle? Kuka ei olisi kiitollisuuden velassa elämän Antajalle? Mutta Hän lupaa velallisille vielä palkankin ja sellaisen palkan, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla! Hän näet sanoo: »Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.» (Joh.10:10) Mitä on tuo »yltäkylläisyys»? – Se tarkoittaa että nämä velalliset saavat olla Hänen kanssaan ja elää Hänen yhteydessään, eikä siinä kyllin: Hän tekee heistä myös veljiään ja kanssaperillisiään.

Herran lupaama »yltäkylläisyys» on käsittääkseni juuri palkka niille, jotka rientävät Elämänantaja-viinipuun luo, kasvavat sen oksiksi, uurastavat oman kasvunsa hyväksi ja kasvattavat hedelmää itsessään. Miten he tämän tekevät? Ensiksi he karsivat pois kaiken tarpeettoman, mikä ei hyödytä, vaan estää oksaa kantamasta soveliaita hedelmiä taivaan aittoihin talletettavaksi. Karsittavien listalla ovat rikkaus, nautiskelu ja turhamaisuus sekä kaikki ajallinen ja katoava, kaikki iljettävät ja pahat sielun ja ruumiin himot, kaikki ylpistyneen mielen haihattelut ja kaikki sellainen mikä voi korvan, silmän tai puheen kautta vahingoittaa sielua. Jos näet emme hakkaa tarkoin pois kaikkea tätä ja perkaa perusteellisesti sydämemme versoja, emme koskaan kanna iankaikkisen elämän hedelmiä. (vrt. Joh.4:36) (Pyhä isämme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle IV/ 56. 9)

Niketas Stithatoslainen

Henki on valo, elämä ja rauha. Rauhaisaa ja tyyntä elämää viettää se, jota Jumalan Henki valaisee. Rauhaisa elämä kumpuaa hänelle tietoa olevaisista ja Sanan viisautta, ja hän saa Kristuksen mielen. Jumalan Hengen valaisema tuntee valtakunnan salaisuudet (Lk.8:10) ja tunkeutuu Jumalan syvyyksiin. Joka päivä hän vuodattaa tyynestä, valaistusta sydämestään toisten kuultavaksi suloisia elämän sanoja, sillä hän on hyvä ja hänessä vaikuttaa tosi Hyvä, joka julistaa hänen kauttaan sekä uutta että vanhaa. (vrt.Mt.13:52) (Pyhittäjä Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen… III/ 233. 46)

Joka on kohonnut kaikkien kolmen lain** uhkausten ja lupausten yläpuolelle on vapautunut lainalaisuudesta. Hänestä itsestään on tullut laki Kirkolle, eikä laki hallitse häntä. Elämä joka ei ole lain alainen, on vapaa ja niin ollen kaikkien luonnollisten tarpeiden ja erheiden yläpuolella. Kun ihminen on vapautunut ja Hengen yhteydessä astuu tällaiseen elämään, hän on ikään kuin lihan ulkopuolella ja muuttunut tuleksi. Hän yhdistyy täydellisesti Kristukseen, joka on kaiken luonnon yläpuolella, ja hänestä katoaa kaikki mikä on vajavaista. (Vrt. 1 Kor. 13:10) (Pyhittäjä Niketas Stithatoslainen: rakkaudesta ja elämänvaelluksen… III / 257 – 258. 91)

**Tarkoitetaan todennäköisesti synnin lakia, kuoleman lakia ja kirjoitettua lakia.(Suom.)

 

Thalassios Afrikkalainen

Käskyjen noudattaminen on kuolleitten ylösnousemus, sillä luonnonjärjestyksen mukaan hyvettä seuraa elämä. (Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinnästä… II / 244. 48)