Pyhän Efraim Syyrialaisen epifaniahymnien vanhatestamentillisia esikuvia

Artikkeli on osa kirjoittajan pro gradu-tutkielmasta: “Valoon puetut. Pyhän Efraim Syyrialaisen epifaniahymnien opetus kasteesta” (ss.38 – 45), joka on tehty ja hyväksytty Joensuun yliopiston humanistisen tiedekunnan ortodoksisen teologian laitoksen systemaattisen teologian ja patristiikan opinnäytetyönä 1992.

 

 

Efraim Syyrialaisen epifaniahymnit sisältävät runsaasti viittauksia Vanhan Testamentin tapahtumiin ja henkilöihin, joita Efraim käyttää syvällisessä, ei niinkään kirjaimellisessa, mielessä kuvaamaan asian tai tapahtuman sisältöä. Kastekandidaattien laskeutuminen veteen muistuttaa Israelin kansan kulkua Punaisen meren läpi (1 Moos 14: 2l- 3l). Ortodoksisessa teologiassa tämä ihmeellinen meren ylitys ymmärretään kasteen ikonina. Pyhällä kasteella on jumaloittava vaikutus, jonka Pyhä Henki aktivoi mystisellä ja näkymättömällä tavalla. Kulku meren läpi, jolloin israelilaiset vapautuivat faaraon ja Egyptin orjuudesta, muistutti kastettavia sielujen vapaudesta, jonka he kasteessa saivat paholaisesta ja synnin vallasta. Myös Efraim näkee asian samoin:

“Sitten kansa kulki läpi meren ja antoi vertauskuvan kasteesta, jossa teidät pestiin…”(Epif. I: 6)

Kasteessa Pyhän Hengen jumaloittava vaikutus ilmenee sekä negatiivisella että positiivisella tavalla. Negatiivinen aspekti on taistelun ja synnin ja kuoleman poistaminen ja positiivinen puoli Kristuksen muotoutuminen ja asuminen kastettavassa. Kaste merkitsee vapautta ja vapautusta kaikesta syyllisyydestä ja synnin vaikutuksista ja toisaalta uudestisyntymistä ja uudistumista. Meren läpi kulkeminen oli vain esikuva, se ei vielä tuonut sydämen puhtautta, kuten Efraim asian ilmaisee:

Mooses kastoi kansan meren keskellä, mutta se ei vielä pessyt sisältä heidän sydämiänsä, jotka olivat täynnä pahojen tekojen saastutusta (Epif.V: 7).

Ja toisaalla:

Kansa kulki läpi veden ja kastettiin; kansa nousi kuivalle maalle ja pysyi pakanoina. Heidän korvansa eivät tunteneet käskyä…(Epif. II: 15).

Kristus oli mukana meren kasteessa Mooseksen persoonassa, joka ojensi kätensä meren yli:

Yhdentenätoista vuotena kiittäköön suuri meri kättä, jolla Poika mittasi sen. Ja se ihmetteli nähdessään, kuinka Hän tuli alas ja pestiin vähäpätöisissä vesissä, Hänet,joka puhdistaa luomakunnan (Epif.VIII : 13).

Myös Joosuan johdolla tapahtuneen israelilaisten Jordanin ylityksen Efraim ymmärtää viittaamassa kasteeseen, jota kirkko tulee toimittamaan Jeesuksen mysteeriona:

Joosua, Nuunin poika, Jerikossa kirosi sen vallit ja julisti tuomion sen lähteille. Heidät, jotka Joosua kirosi perikatoon, ovat Jeesuksen mysteeriossa jälleen siunatut…(Epif. VII: 13).

Kaste on alkuna tielle, joka johtaa Luvatun maan perillisyyteen. Kristukseen kastetut perivät Luvatun maan, taivasten valtakunnan, josta Raamatun Kaanaan maa on fyysinen esikuva. Israelin kansan pelastumisella on yhteys pääsiäisjuhlaan, jota Israel vietti Mooseksen lain mukaan. Tämä pääsiäinen oli vain esikuva todellisesta, jota Jeesus ja opetuslapset viettivät ennen Hänen kuolemaansa, ja jota kirkko myöhemmin viettää. Uudessa Testamentissa kaste ymmärretään pääsiäisen mysteerioon sisälle käymisenä. Jeesus lakkautti vanhan pääsiäisen ja perusti uuden, jonka viettämiseen kasteen kautta uudistetut voivat osallistua:

Neljäntenätoista vuotena kiittäköön Egyptin pääsiäinen Pääsiäistä, joka tuli ja teki pääsiäisen kaikille ja faaraon sijasta hukutti riivaajien leegion ja ratsumiesten sijasta hukutti pahat henget…(Epif. II:18).

Jordanin ylittäminen merkitsi israelilaisille Luvatun maan saavuttamista. Kastettavat saavuttavat kasteastiassa, kuvitteellisessa Jordanissa, Kristuksen kautta elämän maan, paratiisin.

Apostoli Paavali viittaa kasteeseen puhuessaan israelilaisten vaeltamisesta “pilven alla” ja heidän kaikkien käymisestä “meren läpi”: “Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi” (1 Kor 10: 1-2). Sama ajatus on Efraimilla viittauksessaan 4 Moos 9: 15- 22:

Pilvi varjosi ja piti polttavan kuumuuden erillään leiristä. Se näkyi vertauskuvana Pyhästä Hengestä, joka varjoaa teidät kasteessa viilentäen liekehtivän tulen, ettei se vahingoittaisi teidän ruumiitanne (Epif.I: 5).

Myös Naemanin puhdistumista spitaalistaan profeetta Elisan kautta Efraim pitää kasteen esikuvana (2 Kun 5: 1-14):

Elisa seitsenkertaisella peseytymisellä paransi Naemanin spitaalin; kasteessa puhdistetaan sielun salaiset pahat teot (Epif.V: 6).

Samaan viittaa myös seuraava:

Yleiset vedet jo Elisa pyhitti nimen kautta, joka on salainen, niissä spitaalinen peseytyi avoimesti ja salaisesta Voimasta tuli puhtaaksi, spitaali poistettiin vedessä, kuten synnit kasteessa (Epif.VI: 12).

Efraim viittaa myös profeetta Elisan itsensä seitsenkertaiseen puhdistautumiseen:

Seitsemän kertaa Elisa puhdistautui seitsemän hengen salaisuudessa…(Epif.I: 3),

mutta nyt ei enää

…ole tarpeen Elisan lailla kylpeä seitsemän kertaa joessa…(Epif.I: 2)

Esikuva on myös Mooseksen suorittama Maaran vesien puhdistaminen (2 Moos 15: 23- 25):

Mooses muutti makeaksi Maaran katkerat vedet, koska Kansa valitti ja napisi. Sillä tavoin hän antoi ennusmerkin kasteesta…(Epif.1: 4).

Vesien puhdistuminen tapahtui Kristuksen kautta:

…kiittäkööt Häntä vedet, jotka tulivat makeiksi Pojan salaisuudessa…(Epif II: 25).

Efraim näkee ennusmerkin kasteesta myös Vanhan Testamentin tapahtumassa, jossa Jaakob juottaa lammaslaumaansa vesilähteestä (1 Moos 29: 1- 8), ja rinnastaa tapahtuman Kristukseen ja hänen laumaansa:

Kristuksen lampaat iloitsevat ja seisovat kasteastian ympärillä…(Epif.VII: 3).

Kasteeseen viittaa myös tapahtuma, jossa Aabrahamin palvelija kihlaa Rebekan Iisakille vaimoksi (1 Moos 24: 47, 53) lähteellä:

Lähteellä Rebekka sai korviinsa ja käsiinsä jalokivet. Kristuksen puoliso on pukeutunut kallisarvoisiin koruihin, jotka ovat lähtöisin vedestä… (Epif.VII: 4), samoin Mooses juottamassa Jetro- papin lampaita ollessaan hänen laumansa kaitsijana (2 Moos 3: 1):

Mooses nosti vettä ja juotti syntisen Jetro- papin lampaat, mutta meidän Paimenemme on kastanut lampaansa… (Epif.VII: 5).

Kasteen lisäksi Efraim mahdollisesti tarkoittaa liiton poikia viittauksessaan Gideoniin valitsemassa itselleen luotettavia miehiä, jotka kestävät taistelun (Tuom 7: 4-7):

Veden avulla Gideon valitsi itselleen miehet, jotka olivat voittoisat taistelussa. Te olette laskeutuneet voittoisiin vesiin… (Epif.VII: 8).

Jeremian pellavainen vyö (Jer l3: 1- 11) kuvaa Israelin rappeutuneisuutta, joka voidaan kasteen kautta parantaa:

Jeremia upotti jokeen pellavaisen vyön, joka oli turmeltunut; ja Kansa vanheni ja rappeutui…kansat, jotka olivat rappeutuneet ja turmeltuneet, ovat veden kautta puetut uuteen. (Epif. VII: 12).

Salomonin voiteleminen Giihonissa samoin viittaa kasteeseen (1 Kun 1: 38- 39) (Efraim käyttää nimitystä “Siiloan siunattu virta”. 1 Kun 1: 38- 39:ssa puhutaan Giihonista. Giihon on lähellä Jerusalemia, luultavasti nykyinen Neitsyen lähde Kidronin laaksossa. Tästä lähteestä Hiskia johti vettä maanalaisen tunnelin kautta Jerusalemiin Siiloan lammikkoon.(Iso Raamatun Tietosanakirja I,1972,990) :

Siiloan siunatussa virrassa papit voitelivat Salomonin… Puhtaiden vesien kautta teidät on puettu Taivaan puhtauteen (Epif.VII: 13).

Samoin Jumalan ilmestyminen Moosekselle Hoorebissa on kasteen esikuva (5 Moos 4: 10, 15; 5: 2; 18:16):

Hoorebin luolaan Hän alensi itsensä ja laskeutui, ja Moosekseen Hän asetti Majesteettinsa asumaan, Hän ilmoitti loistavat ihmeensä kuolevaisille. Siinä oli kasteen esikuva…(Epif. VIII: 2).

Efraim viittaa myös makkabealaiskirjeessä mainittuun temppelin häpäisemiseen (1 Makk 1: 20- 24), jossa hän näkee yhteyden kasteeseen:

Kahlitut papit myös lähteessä kätkivät ja piilottivat Pyhäkön tulen, tuon kirkastuneen tulen salaisuuden, jonka Ylipappi sekoittaa kasteessa… (Epif.VII: 4).

Kolme miestä tulisessa pätsissä (Dan 3: 19- 21) kastettiin liekeissä:

Kolme Babylonin kuuluisaa kastettiin tulisessa pätsissä…Liekeissä edeltä kuvataan kastetta…(Epif VIII: 5).

Aikaisemmin mainittu Jeremian kutsuminen äidin kohdusta profeetan tehtävään (Jer 1: 5) rinnastetaan kasteeseen, samoin Haagarin löytämän vesilähteen (1 Moos 21: 14- 20) sijasta ovat kastevedet:

Haagar näki vesilähteen… Kaste on tuon vesilähteen sijasta… (Epif.VIII: 15).

Luomistapahtumassa Jumalan Sana erotti kiinteän maan alkuvesistä (1 Moos 1: 9- l0). Kirkon kasteessa toistuu sama tapahtuma. Sama Sana laskeutuu langenneen maailman vesiin ja uudella luovalla toiminnalla saattaa alkuperäiseen sopusointuun taivaan ja maan, Jumalan ja ihmisen. Tämä näkemys sisältyy myös Efraimin ajatukseen luomisen ja kasteen yhteydestä:

Alussa Henki, joka leijui kaiken yllä, liikkui vetten päällä… Pyhä Henki on leijunut kasteen yllä… (Epif. VIII: 16).

Jaakobin näkemät tikapuut (l Moos 28: 12) edeltä kuvasivat kastetta:

Avartakaa mielenne ja katsokaa, veljet, salaista patsasta ilmassa, jonka perusta kiinnittyy veden keskelle, Korkeimman Paikan ovelle, niin kuin Jaakobin näkemät tikapuut. Katsokaa! Niitä pitkin laskeutuu valo kasteeseen (Epif.IX: 11).

Ortodoksisessa teologiassa nähdään yhteys vedenpaisumuksen ja kasteen sakramentin välillä. Joskus vedenpaisumusta kutsutaan “suureksi kasteeksi”. Raamatussa langenneen maailman symbolina on vesi, johon kaaos on vaikuttanut saastuttavasti. Nooa on uskossa Jumalaan turvaavien esikuva ja pelastuu armosta siitä tuhosta, jonka synti saa aikaan. Efraimkin näkee yhteyden vedenpaisumuksen ja kasteeseen liittyvän voitelun välillä:

Öljypuun oksa saapui esittäen voitelun esikuvaa; arkin pojat tervehtivät sitä riemuiten, sillä se toi pelastuksen hyvän sanoman… (Epif. III: 8).

Nooan arkki on Kristuksen esikuva, jossa uskovien jäännös pelastuu vesien kautta. Kyyhkynen, joka tuo öljypuun oksan, edustaa uskollisuutta ja rauhaa, Korkeassa Veisussa myös aviottomuutta ja rakkautta. Maailman luomisessa Henki liikkui vetten päällä, Jordanilla kyyhkynen laskeutui Jeesuksen kasteessa. Kristillisessä katsannossa tähän sisältyy syvä merkitys.